Mieheni kieltää aina riitatilanteesta keskustelun ulkopuolisten kanssa (uhkaa erolla)

Kerran keskutelin riitatilanteen asiasta ja keskustelun kulusta ystäväni kanssa ja kerroin miehelle mitä mieltä ystäväni oli. Mies tulistui niin, ettei puhunut viikkokausiin mitään. Ero oli lähellä. 

On todella keskenkasvuista märehtiä tuollaisia muiden kanssa.

Ei kai tässä auta muu kuin mennä psykiatrille keskustelemaan enkä kerro psykiatrin käynneistä miehelleni. 

Miehet vihaavat sitä kun nainen juoruilee perheen asioista ulkopuolisille ja ulkopuolelta tulee sitten mitä värikkäämpiä "toimintaohjeita".

Aika moni mies suuttuu siitä, jos puhutaan ulkopuolisille.

Ap, voisiko ongelma olla siinä, miten sitä sanot? Eikä siinä, mitä sinä sanot?

Eli voisitko antaa esimerkin, mitä sanoja käytät ja miten itseäsi ilmaiset, kun torut?

Äitini juoksi aina helmat paukkuen naapuriin ja vuodatti sinne kaiken. Tosi kivaa meille muille perheenjäsenille.

Ihmisellä on oikeus keskustella omasta elämästään läheistensä kanssa ja elämään kuuluu myös parisuhde. Tätä ei voi kukaan kieltää. Jos hävettää oma käytös niin, ettei halua siitä kerrottavan ulkopuolisille, kannattaa muuttaa käytöstään. Jos taas uskoo, että puoliso aiheettomasti mollaa ja mustamaalaa, kannattaa valita sellainen puoliso johon luottaa. 

Myös minun entinen mieheni yritti kieltää minua puhumasta suhteestamme ystävilleni. Myös eron jälkeen. Minun olisi pitänyt kärsiä ero yksin. Minusta tuo oli niin raaka vaatimus, että vieläkin vaikea käsittää, miten jollakulla voi olla pokkaa vaatia sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä on oikeus keskustella omasta elämästään läheistensä kanssa ja elämään kuuluu myös parisuhde. Tätä ei voi kukaan kieltää. Jos hävettää oma käytös niin, ettei halua siitä kerrottavan ulkopuolisille, kannattaa muuttaa käytöstään. Jos taas uskoo, että puoliso aiheettomasti mollaa ja mustamaalaa, kannattaa valita sellainen puoliso johon luottaa. 

Myös minun entinen mieheni yritti kieltää minua puhumasta suhteestamme ystävilleni. Myös eron jälkeen. Minun olisi pitänyt kärsiä ero yksin. Minusta tuo oli niin raaka vaatimus, että vieläkin vaikea käsittää, miten jollakulla voi olla pokkaa vaatia sellaista.

Sama meillä. Exä suuttui, jos olin puhunut hänestä hänen kaverinsa kanssa. Ajattelen kuitenkin, että koska hän itse tiesi käyttäytyvänsä tökerösti, niin siksi hän yritti kieltää puheoikeuden.

Totta kai ihmisellä on oikeus keskustella ystävien tai ammattilaisten kanssa. Parisuhteessa ei kuitenkaan ole voittajataktiikka kertoa puolisolle, että naapurin Mirkkukin on sitä mieltä, että sinä olet väärässä ja äitinikin sanoi että...

Inhoan tuollaista käytöstä! Parisuhteen asiat ei kuulu suvulle eikä ystäville. Sen verran pitää olla selkärankaa.

Miten niin "uhkaa" erolla? Minä katsoisin, että tuossa tilanteessa lupaa erota.

Kerro kuitenkin meille, mikä siinä miehessä on niin ihanaa, että viitsit mokomaa sietää. Entä miksi se mies on ottanut niin huonon vaimon kuin sinut? Niinpä, mieti sitä!

Jospa vika on kuitenkin miehen omassa käytöksessä, joka ei siedä muille kertomista. 

Mutta älä sinä enää toru miestä! Ilmoitat vaan ystävällisesti ja asiallisesti, että tässä tulee nyt sitten ero, kun mies ei noudata yhteisesti sovittuja sääntöjä ( mitä ne sitten lienevätkään). Kun ei niitä noudata mies, niin miksi sinä noudattaisit miehen yksipuolista päätöstä olla kertomatta muille asioistanne?

1. Aikuisia ihmisiä ei toruta.

2. Riidoista yhden ihmisen kanssa, oli puoliso tai joku muu, ei juoruilla muille ihmisille.

3. Jätä se sika!

Vierailija kirjoitti:

Inhoan tuollaista käytöstä! Parisuhteen asiat ei kuulu suvulle eikä ystäville. Sen verran pitää olla selkärankaa.

Huomasitko, että alkuperäinen ongelma on se, että mies ei noudata yhteisesti sovittuja sääntöjä?

Kumpi on pienempi paha, se että ei voi luottaa toiseen ja yhteisiin sopimuksiin vai se, että voi keskustella jonkin ulkopuolisen kanssa asioista?

Mun ex oli tuollanen juorutäti.Käsitteli meidän suhdetta koskevat asiat omien ystävien kanssa.Tai vieraiden naisten.Mulle ei kyllä puhunu mitä oikeesti ajatteli.Erohan siitä syntyi.Aikuinen käsittelee parisuhteen asiat ensisijaisesti puolisonsa kanssa.

Onko riitatilanteessa tärkeintä se kumpi teistä on oikeassa ja sanoo viimeisen sanan? 

Kirjoitat miehestäsi kuin lapsesta, jota pitää torua. Mitä varten torut aikuista ihmistä? Säännöistäkin voi neuvotella uudelleen.Niistä saa muuttaa mielensä, joten jos toinen pitää uppiniskaisesti kiinni vuosi sitten sovitusta säännöstä voi miettiä toimiiko se sääntö ja etenkin, jos toinen niitä rikkoo. Onko säännöt sovittu tasaveroisesti neuvotellen vai vain toisen tahdon mukaisesti?

Se, että julistat miehellesi keskustelevasi teidän perheen sisäisistä ongelmista muiden kanssa lähentelee myös uhkailua ja alistamista. "Jos et ole kunnolla kerron muille"  Kuka tahansa tuollaisest pahoittaisi mielensä.

Kukaan ei kiellä sinua puhumasta ja pohtimasta ongelmistanne muille, mutta ole viisas ja jätä se riitatilanteessa kertomatta miehellesi. Kun itse rauhoitut, saat oikeastikin viisaita ja oikeudenmukaisia neuvoja, niin avaa sitten tilannetta uudelleen miehesi kanssa. Yksikään järkevä ihminen ei suutu siitä, jos muiden mielipiteet vievät tilannetta eteenpäin ja kohti molempia huomiovaa ratkaisua. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä on oikeus keskustella omasta elämästään läheistensä kanssa ja elämään kuuluu myös parisuhde. Tätä ei voi kukaan kieltää. Jos hävettää oma käytös niin, ettei halua siitä kerrottavan ulkopuolisille, kannattaa muuttaa käytöstään. Jos taas uskoo, että puoliso aiheettomasti mollaa ja mustamaalaa, kannattaa valita sellainen puoliso johon luottaa. 

Myös minun entinen mieheni yritti kieltää minua puhumasta suhteestamme ystävilleni. Myös eron jälkeen. Minun olisi pitänyt kärsiä ero yksin. Minusta tuo oli niin raaka vaatimus, että vieläkin vaikea käsittää, miten jollakulla voi olla pokkaa vaatia sellaista.

Aika moni kannattaa tuota periaatetta, kun itse puhuu toisille parisuhteeseen kuuluvista asioista. Aniharva kannattaa sitä, kun puoliso puhuu toisille. Eksänikin puhui äidilleen ja oli kauhuissaan, kun minä puhuin samasta asiasta omalleni. Oli sitä mieltä ettei kehtaa enää nähdä äitiäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhoan tuollaista käytöstä! Parisuhteen asiat ei kuulu suvulle eikä ystäville. Sen verran pitää olla selkärankaa.

Huomasitko, että alkuperäinen ongelma on se, että mies ei noudata yhteisesti sovittuja sääntöjä?

Kumpi on pienempi paha, se että ei voi luottaa toiseen ja yhteisiin sopimuksiin vai se, että voi keskustella jonkin ulkopuolisen kanssa asioista?

Ulkopuolisille mariseminen.

Kyse on siitä, että mies ei koskaan myönnä toimineensa väärin. Syyllistää minua aina riidankylväjäksi. 

Niin kauan menee hyvin kun ei koskaan kritisoi miestä mistään

AP

Ongelmahan tässä on se, että sitä alkaa vuosien jälkeen jo itsekin uskoa, että itse on kovin viallinen. 

Olen kirjannut viimeisen vuoden aikana ongelmatilanteet paperille. 

Kun taas riidan jälkeen mies syytti, että minä olen syyllistäjä, niin näytin paperilistaa jossa oli selitetty jokaisen riidan syy loogisesti, niin mies meni taas pois tolaltaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä, että mies ei koskaan myönnä toimineensa väärin. Syyllistää minua aina riidankylväjäksi. 

Niin kauan menee hyvin kun ei koskaan kritisoi miestä mistään

AP

Teidän kannattaisi varmaan sopia vähemmän sääntöjä, jotta niitä olisi vähemmän rikottavaksi eikä tarvitsisi niin usein olla toista torumassa.