Parisuhteessa oleva - ajatteletko että olette yhdessä loppuelämänne?
Vai että kaikkea voi sattua eikä suhteenne välttämättä kestä?
Kommentit (63)
En ajattele. Olemme niin monista asioista eri linjoilla ja avovaimoni on alkanut äksyilemään milloin mistäkin olemattomista asioista.
Tuskin jaksan vuosikymmeniä tuota katsoa.
En. Päivä kerrallaan. En halua sitoutua keneenkään enkä että kukaan sitoutuu minuun. Vapaita ollaan molemmat lopettamaan suhde sitten kun siltä tuntuu.
Kolmekymmentä yhteistä vuotta takana, ei tästä muu erota kuin kuolema.
Kyllä tarkoitus on pysyä yhdessä kuolemaan saakka. 15 vuotta takana
N36
Kyllä ajattelen. Ajattelin tosin samoin edellisessäkin avioliitossa, mutta loppuelämä kesti vain 20 vuotta.
En ymmärrä, miksi olisin sitoutunut, jos en lähtisi tähän tosissaan?
En ajattele kumpaankaan suuntaan. Ollaan yhdessä niin kauan kuin molemmille sopii. On hyvin mahdollista, että ollaan yhdessä loppuun asti, mutta on yhtä hyvin mahdollista, että ei olla. Tosin me emme muutenkaan ole niin tiiviissä suhteessa kuin useimmat pariskunnat, emme esimerkiksi ole koskaan asuneet yhdessä ja viimeiset pari vuotta olemme asuneet eri kaupungeissa. Olemme seurusteelleet noin 7 vuotta.
Me ollaan yhdessä loppuun saakka, olen täysin varma.
Kyllä, en usko että muu kuin kuolema erottaa meitä. Liki 30 vuotta yhdessä ja kaikenlaista sekä hyvässä että pahassa jo koettu.
Kyllä, onhan tässä oltu jo 44 vuotta.
Tietysti. Vaikka vaikeuksia on ollut tämän 10 vuoden aikana. Tahtoa kysytään.
Ohis, mutta ihmetyttää millä perusteilla ihmiset peukuttavat viestejä tällaisissa ketjuissa. Aloittaja kysyy mitä vastaajat ajattelevat, ja kun ihmiset kertovat ajatuksiaan niin joitakin peukutetaan. Onko joidenkin ajatukset sitten parempia kuin toisten?
Ajattelin ennen. Nyt kun yhteisiä vuosia kulunut yli 10, ja suhde on muuttunut huonompaan suuntaan, en olekaan enää niin varma. Toivo tosin elää, eikä ero ole vaihtoehto ennen kuin tilanne käy sietämättömäksi.
M43 kirjoitti:
En ajattele. Olemme niin monista asioista eri linjoilla ja avovaimoni on alkanut äksyilemään milloin mistäkin olemattomista asioista.
Tuskin jaksan vuosikymmeniä tuota katsoa.
Muutut kyllä välinpitämättömäksi ja älsyilyt menee korvasta ulos.
Kyllä. Tämä aikomus meillä molemmilla on. Yhdessä yli 30 v ja edelleen on mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta ihmetyttää millä perusteilla ihmiset peukuttavat viestejä tällaisissa ketjuissa. Aloittaja kysyy mitä vastaajat ajattelevat, ja kun ihmiset kertovat ajatuksiaan niin joitakin peukutetaan. Onko joidenkin ajatukset sitten parempia kuin toisten?
Tämä on Av
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta ihmetyttää millä perusteilla ihmiset peukuttavat viestejä tällaisissa ketjuissa. Aloittaja kysyy mitä vastaajat ajattelevat, ja kun ihmiset kertovat ajatuksiaan niin joitakin peukutetaan. Onko joidenkin ajatukset sitten parempia kuin toisten?
Jos on samaa mieltä voi antaa ylänuolen...
En. Miehellä on niin paljon vientiä, että on varaa mistä valita. Jos haluaa vaihtaa niin se on hänen, toivottavasti hyvä, päätöksensä.
Kunnes kuolema meidät erottaa. 12 vuotta yhdessä, 8 vuotta naimisissa. Ollaan kasvettu jo niin yhteen ettei osattaisi olla erossa. Suhde on täynnä rakkautta, myös riidat mennään toisen tunteet edellä.
N.33.v
Luulin olevani edellisessä parisuhteessa kuolemaani asti. Se loppui 25 vuoden jälkeen miehen sivusuhteeseen. Joten sen verran olan oppinut, että koskaan ei kannata sanoa ei koskaan, kun mitä vaan voi elämässä tapahtua.
Ajattelen, mutta toki selviäisin erostakin/puolison kuolemasta. Mutta kaikki suunnitelmat on tehty sen varalle että loppuikä ollaan yhdessä. Nyt takana 15 yhteistä vuotta.