Lue keskustelun säännöt.
Miksi en löytänyt paikkaani yhteiskunnassa?
30.08.2019 |
Vaikka kuinka yritin. Miksi minulla ei ollut mitään, missä olisin ollut hyvä?
Kommentit (34)
Olet ollut ammattivalittaja jo vuosia. Kuinka kauan?
Se on elämäsi sisältö.
Haet vääriä asioita. Aina negatiivista. Aina jotain savuttamatonta.
Voit milloin vain elättää itsesi kuten muutkin työkyvyttömät yksin asuvat. Se on tarinasi ratkaisu. Muuta ei ole. Saat asumistukea ja päivärahaa ja elät kuten muutkin.
Kunhan lakkaat tarinoimisen täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ainakin sillä tavoin epäsosiaalinen, että paikkaa ei tunnu löytyvän. Tuntuu että ihmissuhteet pohjimmiltaan ovat se liima, joka vaikka työelämäänkin kiinnittää (nykyään kun mitään elinikäisiä työsuhteita ei ole). Niitä minulla vain ei muodostu.
En ole mikään tarkoituksellinen ilkeilijä tai selkäänpuukottaja - sellaiset muuten usein menestyvätkin hyvin. Minua ei jaksa ihmiset kiinnostaa sillä tavoin että välittäisin. En myöskään ole mikään klikkiytyjä, mistä siitäkin olisi hyötyä pärjäämisen kanssa. Vierastan kaikenlaista ryhmähengen ja yhteishengen lietsontaa. Työpaikkailmotuksia kun katselen niin puistattaa niiden kuvat joissa kauniit ihmiset hymyilevät niin innostuneita. Tiedän etten kykene tuntemaan samaa. Teen hommani asiallisesti, minulta saa kysyä, en piikittele, teen mielelläni annetut tehtävät, kiitän palveluksista - mutta en ole kenenkään kaveri, en näkyvästi hehku intoa, en usko että me ollaan parhaita. Tämä vain ei riitä. Sekä työ- että yksityiselämässä halutaan enemmän samanmielisyyttä ja nuoleskelua.
Pohjimmiltani en usko, että ajatukseni ketään kiinnostaisivat. Tänne näitä sentään saa kirjoitella ilman että pahemmin joutuu nolatuksi tai turhautuu.
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut ammattivalittaja jo vuosia. Kuinka kauan?
Se on elämäsi sisältö.
Haet vääriä asioita. Aina negatiivista. Aina jotain savuttamatonta.
Voit milloin vain elättää itsesi kuten muutkin työkyvyttömät yksin asuvat. Se on tarinasi ratkaisu. Muuta ei ole. Saat asumistukea ja päivärahaa ja elät kuten muutkin.
Kunhan lakkaat tarinoimisen täällä.
Sinun vastaustasi ihmettelen. Miksi aloittajan pitäisi lakata täällä tarinoimasta? Kyllä tänne sanoja mahtuu! Lakkaa mieluummin sinä lukemasta ketjuja joista et ole kiinnostunut. Tai kirjoita itse parempia.
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut ammattivalittaja jo vuosia. Kuinka kauan?
Se on elämäsi sisältö.
Haet vääriä asioita. Aina negatiivista. Aina jotain savuttamatonta.
Voit milloin vain elättää itsesi kuten muutkin työkyvyttömät yksin asuvat. Se on tarinasi ratkaisu. Muuta ei ole. Saat asumistukea ja päivärahaa ja elät kuten muutkin.
Kunhan lakkaat tarinoimisen täällä.
Ei nykyään uskalla tukien varaan jäädä enkä pidä sitä pahana että haluaisin tulla omillani toimeen. Ja miten minä yksin asuisin koska minullahan on lapsikin? Hänenkin elatustaan on mietittävä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vähän sama fiilis. Olen kolmikymppinen korkeastikoulutettu nainen ja teen kovapalkkaista työtä, mikä on minulle järjettömän stressaavaa. Muut tuntuu töissä ottavan paljon rennommin. Kaikki aika kuluu töissä tai töitä stressatessa. Haluaisin niin löytää oman paikkani; olla edes ajoittain onnellinen ja tehdä kivoja asioita vapaa-aikana ilman työn tuomaa kokonaisvaltaista ahdistusta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vähän sama fiilis. Olen kolmikymppinen korkeastikoulutettu nainen ja teen kovapalkkaista työtä, mikä on minulle järjettömän stressaavaa. Muut tuntuu töissä ottavan paljon rennommin. Kaikki aika kuluu töissä tai töitä stressatessa. Haluaisin niin löytää oman paikkani; olla edes ajoittain onnellinen ja tehdä kivoja asioita vapaa-aikana ilman työn tuomaa kokonaisvaltaista ahdistusta.
Sinulla on kuitenkin palkka ja olet itsenäinen. Minä olen huonossa avioliitossa kun ei ole omia tuloja ja rahaa enkä ole koskaan päässyt työelämään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vähän sama fiilis. Olen kolmikymppinen korkeastikoulutettu nainen ja teen kovapalkkaista työtä, mikä on minulle järjettömän stressaavaa. Muut tuntuu töissä ottavan paljon rennommin. Kaikki aika kuluu töissä tai töitä stressatessa. Haluaisin niin löytää oman paikkani; olla edes ajoittain onnellinen ja tehdä kivoja asioita vapaa-aikana ilman työn tuomaa kokonaisvaltaista ahdistusta.
Sinulla on kuitenkin palkka ja olet itsenäinen. Minä olen huonossa avioliitossa kun ei ole omia tuloja ja rahaa enkä ole koskaan päässyt työelämään. Ap
Valepukki. Miehesi maksaa sulle 800 kuussa leppoisasta puhelimeenvastaamistyöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut ammattivalittaja jo vuosia. Kuinka kauan?
Se on elämäsi sisältö.
Haet vääriä asioita. Aina negatiivista. Aina jotain savuttamatonta.
Voit milloin vain elättää itsesi kuten muutkin työkyvyttömät yksin asuvat. Se on tarinasi ratkaisu. Muuta ei ole. Saat asumistukea ja päivärahaa ja elät kuten muutkin.
Kunhan lakkaat tarinoimisen täällä.
Sinun vastaustasi ihmettelen. Miksi aloittajan pitäisi lakata täällä tarinoimasta? Kyllä tänne sanoja mahtuu! Lakkaa mieluummin sinä lukemasta ketjuja joista et ole kiinnostunut. Tai kirjoita itse parempia.
Ammattivalittaja marisee tätä samaa elämäntilannettaan 365 päivää vuodessa, vähintään 10 ketjua päivässä ja on tehnyt näin ainakin ne lähemmäs 10 vuotta, kun olen täällä käynyt.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vähän sama fiilis. Olen kolmikymppinen korkeastikoulutettu nainen ja teen kovapalkkaista työtä, mikä on minulle järjettömän stressaavaa. Muut tuntuu töissä ottavan paljon rennommin. Kaikki aika kuluu töissä tai töitä stressatessa. Haluaisin niin löytää oman paikkani; olla edes ajoittain onnellinen ja tehdä kivoja asioita vapaa-aikana ilman työn tuomaa kokonaisvaltaista ahdistusta.
Sinulla on kuitenkin palkka ja olet itsenäinen. Minä olen huonossa avioliitossa kun ei ole omia tuloja ja rahaa enkä ole koskaan päässyt työelämään. Ap
Valepukki. Miehesi maksaa sulle 800 kuussa leppoisasta puhelimeenvastaamistyöstä.
Niin nyt maksaa mutta ei maksaisi jos eroaisimme. Menettäisin ainoan työpaikkani. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vähän sama fiilis. Olen kolmikymppinen korkeastikoulutettu nainen ja teen kovapalkkaista työtä, mikä on minulle järjettömän stressaavaa. Muut tuntuu töissä ottavan paljon rennommin. Kaikki aika kuluu töissä tai töitä stressatessa. Haluaisin niin löytää oman paikkani; olla edes ajoittain onnellinen ja tehdä kivoja asioita vapaa-aikana ilman työn tuomaa kokonaisvaltaista ahdistusta.
Sinulla on kuitenkin palkka ja olet itsenäinen. Minä olen huonossa avioliitossa kun ei ole omia tuloja ja rahaa enkä ole koskaan päässyt työelämään. Ap
Siis oliko tämä nyt joku kilpailu siitä, kenellä menee paskimmin? Halusin vain jakaa oman tilanteeni, sillä minusta tuntuu myös samalta, en verrata sitä kenenkään toisen ihmisen tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vähän sama fiilis. Olen kolmikymppinen korkeastikoulutettu nainen ja teen kovapalkkaista työtä, mikä on minulle järjettömän stressaavaa. Muut tuntuu töissä ottavan paljon rennommin. Kaikki aika kuluu töissä tai töitä stressatessa. Haluaisin niin löytää oman paikkani; olla edes ajoittain onnellinen ja tehdä kivoja asioita vapaa-aikana ilman työn tuomaa kokonaisvaltaista ahdistusta.
Sinulla on kuitenkin palkka ja olet itsenäinen. Minä olen huonossa avioliitossa kun ei ole omia tuloja ja rahaa enkä ole koskaan päässyt työelämään. Ap
Valepukki. Miehesi maksaa sulle 800 kuussa leppoisasta puhelimeenvastaamistyöstä.
Niin nyt maksaa mutta ei maksaisi jos eroaisimme. Menettäisin ainoan työpaikkani. Ap
Jos eroaisit, saisit työttömyyskorvausta ja asumistukea yhteensä enemmän kuin mitä miehesi maksaa sinulle nyt palkkaa.
Olen tehnyt kyllä vapaaehtoistyötä, siitä ei ole kyse. Vaan siitä että tulisin itsenäisesti taloudellisesti toimeen.