Miksi en löytänyt paikkaani yhteiskunnassa?

Tarvitseeko siinä olla erityisen hyvä jossain, siis lahjakas luontaisesti, että löytää paikkansa yhteiskunnassa?

Ehkä sinulla on lahjakkuutta, jota vain et vielä ole löytänyt? Ehkä olosuhteissasi on ollut jotain pielessä etkä sen takia ole löytänyt lahjakkuuttasi tai sen takia et ole löytänyt paikkaasi yhteiskunnassa?

Siksi, kun nykyinen yhteiskunta on vain narsisteille.

Faith kirjoitti:

Tarvitseeko siinä olla erityisen hyvä jossain, siis lahjakas luontaisesti, että löytää paikkansa yhteiskunnassa?

Ehkä sinulla on lahjakkuutta, jota vain et vielä ole löytänyt? Ehkä olosuhteissasi on ollut jotain pielessä etkä sen takia ole löytänyt lahjakkuuttasi tai sen takia et ole löytänyt paikkaasi yhteiskunnassa?

En taida enää löytää mitään kun kohta muutaman vuoden päästä täytän jo 50v.

Onko sulla jotain rajoitteita? Mun kokemukseni mukaan niillä on lopulta enemmän merkitystä kuin kyvykkyydellä. Olen huomannut myös, ettei muut ihmiset oikeasti ole niin hyviä "kaikessa" kuin ne antavat ymmärtää tai miltä se vaikuttaa.

Samaistun tähän kyllä... Mulla on kykyjä, mutta rajoitteet on tehneet melkein kaikesta ihan mahdotonta. On siis fyysisiä juttuja ja niiden lisäksi oikeasti pahoja mt-ongelmia ja neurologinen poikkeavuus. Nämä on yhdessä tuhonneet mun elämäni.

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla jotain rajoitteita? Mun kokemukseni mukaan niillä on lopulta enemmän merkitystä kuin kyvykkyydellä. Olen huomannut myös, ettei muut ihmiset oikeasti ole niin hyviä "kaikessa" kuin ne antavat ymmärtää tai miltä se vaikuttaa.

Samaistun tähän kyllä... Mulla on kykyjä, mutta rajoitteet on tehneet melkein kaikesta ihan mahdotonta. On siis fyysisiä juttuja ja niiden lisäksi oikeasti pahoja mt-ongelmia ja neurologinen poikkeavuus. Nämä on yhdessä tuhonneet mun elämäni.

Tämmöisten ongelmien kanssa painiva ei ole lähelläkään normaalia ihmistä.

You never got a even a chance.

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla jotain rajoitteita? Mun kokemukseni mukaan niillä on lopulta enemmän merkitystä kuin kyvykkyydellä. Olen huomannut myös, ettei muut ihmiset oikeasti ole niin hyviä "kaikessa" kuin ne antavat ymmärtää tai miltä se vaikuttaa.

Samaistun tähän kyllä... Mulla on kykyjä, mutta rajoitteet on tehneet melkein kaikesta ihan mahdotonta. On siis fyysisiä juttuja ja niiden lisäksi oikeasti pahoja mt-ongelmia ja neurologinen poikkeavuus. Nämä on yhdessä tuhonneet mun elämäni.

On mulla fyysisiä rajoitteita.

'Miksi' on ihan turha kysymys, johon ei ole vastausta. 'Miten' johtaa sua elämässä eteenpäin. Miten saisin elämääni tarkoitusta ja sisältöä?

Ongelma on ihan meidän kunkin omassa päässä. Miksi kenenkään pitäisi 'löytää paikkansa'? Kaikilla meillä kuitenkin on joku paikka, vaikkakin sitten sillan alla.

Jokainen löytää paikkansa yhteiskunnassa. Aina se paikka ei vaan ole se haluttu.

Vierailija kirjoitti:

'Miksi' on ihan turha kysymys, johon ei ole vastausta. 'Miten' johtaa sua elämässä eteenpäin. Miten saisin elämääni tarkoitusta ja sisältöä?

Niin, ehkä miten on parempi kysymys. Miten elättäisin itseni kun en töitä saa? Miten jaksaa paskassa liitossa?

Jatkuvan kasvun huumassa ei tajuttu, että osasta ihmisiä tuli tarpeettomia. Kukaan ei ajattele yhteiskunnan hyvinvointia kokonaisuutena.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuvan kasvun huumassa ei tajuttu, että osasta ihmisiä tuli tarpeettomia. Kukaan ei ajattele yhteiskunnan hyvinvointia kokonaisuutena.

Niin, eikä se tarpeettomuus haittaisi. Voihan sitä kaikenlaista tehdä mutta jotenkin pitäisi tulla taloudellisesti toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuvan kasvun huumassa ei tajuttu, että osasta ihmisiä tuli tarpeettomia. Kukaan ei ajattele yhteiskunnan hyvinvointia kokonaisuutena.

Niin, eikä se tarpeettomuus haittaisi. Voihan sitä kaikenlaista tehdä mutta jotenkin pitäisi tulla taloudellisesti toimeen.

Kannatan perustuloa. Meillä on varaa maksaa jokaiselle yhteiskunnan jäsenelle olemassaolostaan, koska työelämän vaatimukset on tehty niin kireiksi, että osa ei vain mahdu sinne ikinä. Ja niille jotka mahtuvat, maksetaan liian hyvää palkkaa.

Perustulon pitäisi olla riittävän suuri ja sen lisäksi ei saisi olla mitään muita tukimuotoja (lapsilisiä, vanhempainrahoja, sairauspäivärahoja, asumistukia, toimeentulotukia, opintotukia). Kaikki harkinnanvarainen tukibyrokratia vesittäisi perustulon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuvan kasvun huumassa ei tajuttu, että osasta ihmisiä tuli tarpeettomia. Kukaan ei ajattele yhteiskunnan hyvinvointia kokonaisuutena.

Niin, eikä se tarpeettomuus haittaisi. Voihan sitä kaikenlaista tehdä mutta jotenkin pitäisi tulla taloudellisesti toimeen.

Kannatan perustuloa. Meillä on varaa maksaa jokaiselle yhteiskunnan jäsenelle olemassaolostaan, koska työelämän vaatimukset on tehty niin kireiksi, että osa ei vain mahdu sinne ikinä. Ja niille jotka mahtuvat, maksetaan liian hyvää palkkaa.

Perustulon pitäisi olla riittävän suuri ja sen lisäksi ei saisi olla mitään muita tukimuotoja (lapsilisiä, vanhempainrahoja, sairauspäivärahoja, asumistukia, toimeentulotukia, opintotukia). Kaikki harkinnanvarainen tukibyrokratia vesittäisi perustulon.

Joo, se vaan varmaan vie kauan aikaa jos koskaan sellaista aletaan maksaa. On jotenkin, niin tyhmää olla avioliitossa jossa on todellakin rakkaus loppu mutta kai se rahan takia on pakko.

Yhteiskunnan ulkopuolella tai ainakin sen rajapinnoilla voi elää antoisaa ja merkityksellistä elämää, jos irrottautuu ulkoapäin asetetuista odotuksista ja tarpeista.

Negatiivinen ajatusmaailma=negatiivinen elämä.

Elämän tärkein tehtävä on löytää oma itsensä - tulla siksi joka on. Tämä onnistuu yllättävän harvalta, ja syy siihen on se, että liian moet ajattelevat toisia itsensä sijaan, kuin yhtä myös se, että ne, ketkä ovat itse epäonnistuneet subjektina ( yleisesti ottaen vanhemmat ihmiset, vallankäyttäjät ym. ) lyövät niille, joilla on vielä on mahdollisuus löytää itsensä ja toteuttaa itseään kaikilla rintamilla, kapuloita oikein urakalla rattaisiin. Ja kun nuoret yleisesti opetetaan tottelemaan esivaltaa, opettajia, poliittikkoja, isiä, äitejä jne. niin näin he myöskin omaksuvat heidän käytös- ja ajattelutavat (lue: normit, joita tulee mukisematta noudattaa). Tämä taasen tarkoittaa sitä ,että ne ketkä eivät tarpeeksi aikaisessa vaiheessa kyseenalaista auktoriteetteja , niin tällaisilta ihmisilta jää sitten löytymättä se oma elämäntarkoitus ja oma selkeä identiteetti. Surullista mutta niin totta ja niin yleistä.

Ps: Älä luota hallitukseesi - se valehtelee aina.

Vierailija kirjoitti:

Negatiivinen ajatusmaailma=negatiivinen elämä.

Nuorena olin erittäin iloinen, positiivinen ja reipas. Silti ei mikään mennyt hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Negatiivinen ajatusmaailma=negatiivinen elämä.

Nuorena olin erittäin iloinen, positiivinen ja reipas. Silti ei mikään mennyt hyvin.

Ja aina ajattelin että kaikki käy hyvin ja uskoin tulevaisuuteen. Kyllä sitä synkistyy, kun melkein 50v ei vieläkään ole itsenäinen.

Löytäisitkö sen jonkun yhdistyksen kautta kuten Pelastusarmeija, Viola, Greenpeace, Pelastakaa Lapset, Hope, SPR, Suomen luonnonsuojeluliitto, Fida, UFF tms.