Ensitreffit Alttarilla Official 2019

M82 kirjoitti:

Uskon että Katjan ja Ollin "kemian" puutetta selittää lapsuuden kiintymyssuhdetyyppi.

Olli on kiintymyssuhteeltaan takertuva ja Katja taas välttelevä. Nämä tyypit sopivat huonosti yhteen vaikka tosielämässä nämä hakeutuvatkin helposti suhteeseen keskenään, koska molemmat tyypit ovat turvattomia.

Takertuva tarvitsee turvallista tunneyhteyttä kumppaniin ja paljon läheisyyttä. Välttelevä taas ahdistuu läheisyydestä ja karttaa emotionaalista yhteyttä.

Väestöliiton sivuilla on hyvä yhteenveto asiasta: https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/tietoa_paris…

Olettaisin, että jokainen pitkäaikaista parisuhdetta arvostava ihminen haluaa turvallisen tunneyhteyden kumppaniin. Ei siihen turvatonta lapsuutta tarvita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä.

Ja en nyt puhu Ollista, mutta olen ollut paljonkin tekemisissä Ollin tyylisten miesten kanssa. Ovat siis ulkonäöltään että puheiltaan olleet saman kaltaisia. Heidän puheiden takana onkin ollut yllättävän vanhoollisia ajatuksia miesten ja naisten asemasta sekä parisuhteessa että työelämässä. Niin kauan on mennyt hyvin, kun mies on saanut osoittaa olevansa pätevämpi ja älykkäämpi kuin naiset , mutta heidän älykkyyttään ei ole saanut mitenkään kyseenalaistaan esimerkiksi puolison taholta. Eli puheet ja teot eivät ole vastanneet toisiaan

Ensin haetaan sitä miehekästä ja jämäkkää miestä ja sitten, kun hän on sellainen niin sekään ei käy. Koska sitten iskee patriarkkisyytökset.

Miehekkyys on monelle vieläkin synonyymi tuollaiselle ajattelulle, jossa mies vie, päättää sekä ohjaa vanhalla tyylillä. Koska kuten tässäkin ketjussa, jos miehellä on nykytrendien mukaan passiivisempia, tunteellisempia tai analysoivempia ominaisuuksia häntä pidetään heti naisellisena ja sekin on turn off.

Ongelma ei todellakaan enää näytä olevan miehet, koska he eivät ole hyviä näköjään naisellisina, eikä miehekkäinä ja silti heillä pitäisi olla nuo ominaisuudet, koska ilman niitä ei taaskaan kelpaa.

Alan oikeasti ajattelemaan, että monelle naiselle sopisi tosiaan parhaiten se miesmäinen lesbo, koska naismainen eikä miesmäinen mieshetero ei käy.

Eikö voi olla miehekkään tai epämiehekkään sijaan ihan normaali ihminen joka arvostaa itseään ja toista? Ville ja Anniina näyttävät pärjäävän iha hyvin. Kumpikaan ei jyrää toista vaan molemmat joustavat.

Aina ei ole vetovoimaa vaikka miten käyttäytyisi, ja sille ei paljon mahda. Esimerkiksi tuoksu on sellainen että se ei joustamalla muutu paremmaksi. Feromonit määrää vetovoiman, ja käytöstavat sitten keskinäisen toimeentulemisen?

Toki myös ulkoiset ominaisuudet voivat viestiä elämäntavoista ja yhteensopivuudesta. Itse kauhistuisin jos saisin epäurheilullisen kumppanin, mutta esim. Anniina ja Ville tuntuvat nauttivan hyvästä ruuasta keskenään, eivätkä kaipaisi mitään lenkkiseuralaista.

Minusta ei saa väheksyä ulkoisen viehättymisen osuutta. Vaikka romanttinen rakkaus on tuore juttu niin kyllä seksuaaliseen haluun pohjautuva parittelutarve on vielä varhaisempaa perua kuin järjestetyt avioliitot.

Turha miettiä päätä puhki mikä vika Ollissa jos ei Katjalle kelpaa. Olli on jollekin toiselle huipputyyppi tuollaisenaan. Paritus on epäonnistunut ja sillä siisti.

Jaa... Itselleni tuoksu olisi jossain sijalla 78. jos ei likaiselta haise, heti yhtä tärkeiden asioiden kuin pukeutumistyyli ja lempijuoma tuntumassa... 

Kyse on feromoneista, joita et edes tiedosta haistavasi.

Pariskunnat tekevät jonkun asiantuntijoiden laatiman kysymyspatterin häämatkallaan. Monella parilla alamäki on alkanut jo matkasta. Sohaistaanko kysymyksillä sellaisia aiheita, että ensivaikutelma kumppanista voi muodostua sen verran epämiellyttäväksi, että se on jo taakka jatkon kannalta?

Vierailija kirjoitti:

Pikkuisen silti ihmetyttää Katjan helpottunut hymy alttarilla, kun näki Ollin. Ei ollut pettynyt ulkonäköön.

Kuitenkin jo hääpöydässä istuessa meno oli se mikä nytkin.

Ehkä pettymys tuli siitä, miten Olli alkoi analysoimaan Katjaa muutaman tunnin tuntemisen jälkeen tai pettymys siitä, että heille ei syntynyt yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, koska pitivät fyysistä etäisyyttä toisiinsa.

Olli yrittää liikaa. Koittaa epätoivoisesti herättää keskustelua, luoda yhteyttä ja saada katjassa aikaan jotain reaktiota. Se ilmenee jatkuvana ” tikusta asiaa” höpötyksenä ja vaivauttavina keskustelun aloituksina. Katja taas ei anna itsestään yhtään mitään. Se ei ilmeisesti kuulu ” insinöörin tunneskaalaan”. He eivät vain ole lainkaan samalla aaltopituudella. Ollilla on varmaan rentoa ja hauskaa naispuoleisten kavereidensa kanssa, ja toivoi että puolison kanssa olisi vähintään yhtä hauskaa.

Anniinassa ja villessä ihmetyttää, miten helppoa kaikki heille on. Ei mitään analysointia tai pohtimista, siinä vain ovat kuin olisivat tunteneet vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin uusimman ilmaisen jakson.

Oskari puhui Mariannan luona mielestäni tosi kivasti, avoimesti ja pehmeästi, tuntemuksistaan ja siitä kuinka välillä Heidin arvaamattomuus aiheuttaa hänelle pelkotiloja. Sanoi vielä että vaikka se ei välttämättä ulospäin näy, niin sisäisesti hän kuitenkin kokee näin. Heidi vaikutti puolestaan reagoivan tähän kommenttiin pelolla, ikään kuin hänellä olisi aiempia huonoja kokemuksia ja olisi ahdistunut siitä, että taas kävisi samoin kuin aiemmin. Voi kun hän pystyisi suhteuttamaan tuon kommentin niin, että ei menisi ihan pois tolaltaan! Oskari ei yhtään vaikuta siltä että olisi luovuttamassa, vaan mielestäni heidän kemiansa ja persoonansa toimivat tosi hyvin yhteen ja uskon Oskarin itse asiassa tykkäävän ja nauttivankin tuosta Heidin jossain määrin lapsekkaasta elämänasenteesta. Ehkä selfieitä voisi ottaa vähemmän, mutta noin yleisesti ottaen. Tosi hyvän oloinen pari, tarvittaisiin vain riittävän monta kokemusta siitä että toiseen voi ihan oikeasti luottaa. Heidikin puhuu tunteistaan kivan avoimesti. Kun hän vain osaisi olla ripustautumatta liikaa! Toivon kovasti, että asiantuntijat auttaisivat parhaansa mukaan. Itse asiassa harmittaa sekä tämän parin että Katjan ja Ollin kohdalla, että asiantuntijat tulivat vasta näin myöhään mukaan.Katjalla ja Ollilla perusongelma on se, että he eivät vain sovi yhteen. Olli on aivan ihana mies ja ihminen monella tavalla - pidän hänen pehmeydestään ja feminiinisistä puolistaan, ja kyvystään pukea tunteitaan sanoiksi. Mutta Katja jää näistä ihanuuksista nyt aivan osattomaksi, kun Olli ei saa itsestään todellista persoonaansa irti saatuaan Katjalta tätä paljon puhuttua "kritiikkiä" (joka ei ole todellakaan niin pahaa, että siitä kuka tahansa loukkaantuisi, mutta ymmärrän hyvin miksi joku - esim. Olli - voi loukkaantua). Sellainen piirre miehessä (/ihmisessä), että tämä on sinut itsensä kanssa ja uskaltaa antaa itsestään heillekin jotka nyrpistelevät nenäänsä ja ovat lukossa itsensä kanssa, on itselleni ehkä tärkein yksittäinen vetovoimaa synnyttävä tekijä. Jos kuvittelen itseni Katjan asemaan, niin minullekin olisi tullut valtava pettymys hääpäivänä siitä, että Ollilla ei tätä yhtä ominaisuutta ole, ja se olisi vaikuttanut välejä viilentävästi. Se on kuitenkin asia, jota ei ihan hetkessä muuteta, eli jos jäisin liittoon tällaisen ihmisen kanssa, minun olisi hyväksyttävä se tosiasia että puolisoni on sellainen ehkä loppuelämänsä, ja tämä olisi minulle kyllä tosi vaikeaa. Olli sopisi valtavan hyvin kumppaniksi monenlaisille naisille, mutta ikävä kyllä ei Katjan kaltaiselle. 

Ei kyllä noin feminiininen mies kuten Olli kaikenlaisia naisia innosta. Suomessa ihmeellisen feminiinisiä ”miehiä” muutenkin, jos vaikka vertaa Keski-Eurooppaan.

Kannattanee miettiä, mikä täkäläisessä kasvatuksessa on sellaista, joka tekee miehistä tavallista feminiinisempiä. Tuskin se geeneistä tulee vaan ympäristöstä.

Kertoisitko, millä tavalla Olli on feminiininen, kun itselläni on vaikea nähdä hänessä feminiinisyyttä sillä tavalla kuin itse asian ymmärrän, mutta jos sinulle miehisyyttä edustaa vain joku cannonball-tyyppi, niin toki sivistynyt Olli on sellaisesta aika kaukana.

T. Mies

Olen eri vastaaja.

Mun mielestä Ollin luonteessa pitäisi olla enemmän jämäkkyyttä ja ajattelee liian tunteellisesti mieheksi. Omaan makuuni siis, ei minulla ole Ollia mitään vastaan.

Olen itse aika herkkä ja pohdiskelen asioita, tykkään kun oma mies suhtautuu asioihin niin tyynesti eikä stressaa turhia.

Tarvitsen miehen joka on varma, se luo minulle turvallisen tunteen. Enkä tarkoita mitään ääripäätä, vaan terveessä mielessä.

Tällä minun logiikkalla toki voisi heidän olettaa olevan hyvä mätsi, mutta Katjaa se tuntuu häiritsevän.

Jännä, että eka vastaaja näkee taas vaan äärilaidat tyyliin Cannoball-tyyppi. Kyse on kyllä enemmänkin miehisestä jämäkkyydestä, olemuksesta ja ihan pukeutumisesta lähtien. Miehekäs mies siis. Kyllä mies voi olla tasa-arvoinen ja ystävällinen olematta perässä vedettävä feminiininen vässykkä. Huom. en tässä viittaa Olliin vaan puhun noin yleisesti.

Ihan mielenkiinnosta, voitteko mainita muutaman vaikka julkisuudesta tutun miehen, joissa on tuollaista hakemaanne ei-liioiteltua mutta riittävää ja silti tasa-arvoista jämäkkyyttä?

Itse oletan, että tässä puhutaan nyt jostain David Beckham tyyppisestä miehistä. Hän on urheilijana tietenkin miehekäs, lihaksikas, pitkä ja komea. Sen lisäksi hänellä on tietenkin menestyksekäs ura. Joka aina tekee miehestä vähän miehekkäämmän.

Mutta sitten hän tietenkin tukee Viktoriaa hänen menestyksekkäällä muotiuralla. Istuu kiltisti muotinäytöksen eturivissä ja pitää huolen lapsista, kun vaimo tekee uraa. Kotona sitten leikki lasten kanssa, kuten kunnon perheenisä ja vie lapsiaan eri urheiluotteluihin. Välillä sitten taas käydään jossain palkintoseremoniassa ja telkkuohjelmassa ja näyttäydytään lehtien muiden alfojen kanssa ilman paitaa, kunnon lihakset näkyvillä.

Kunnon lihakset? David on hintelä ja jos Oskari vetäisi hänen vierellään paidan pois niin Victoriakin ymmärtäisi tilanteen ja kirmaisi päätäpahkaa Oskarin kainaloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin uusimman ilmaisen jakson.

Oskari puhui Mariannan luona mielestäni tosi kivasti, avoimesti ja pehmeästi, tuntemuksistaan ja siitä kuinka välillä Heidin arvaamattomuus aiheuttaa hänelle pelkotiloja. Sanoi vielä että vaikka se ei välttämättä ulospäin näy, niin sisäisesti hän kuitenkin kokee näin. Heidi vaikutti puolestaan reagoivan tähän kommenttiin pelolla, ikään kuin hänellä olisi aiempia huonoja kokemuksia ja olisi ahdistunut siitä, että taas kävisi samoin kuin aiemmin. Voi kun hän pystyisi suhteuttamaan tuon kommentin niin, että ei menisi ihan pois tolaltaan! Oskari ei yhtään vaikuta siltä että olisi luovuttamassa, vaan mielestäni heidän kemiansa ja persoonansa toimivat tosi hyvin yhteen ja uskon Oskarin itse asiassa tykkäävän ja nauttivankin tuosta Heidin jossain määrin lapsekkaasta elämänasenteesta. Ehkä selfieitä voisi ottaa vähemmän, mutta noin yleisesti ottaen. Tosi hyvän oloinen pari, tarvittaisiin vain riittävän monta kokemusta siitä että toiseen voi ihan oikeasti luottaa. Heidikin puhuu tunteistaan kivan avoimesti. Kun hän vain osaisi olla ripustautumatta liikaa! Toivon kovasti, että asiantuntijat auttaisivat parhaansa mukaan. Itse asiassa harmittaa sekä tämän parin että Katjan ja Ollin kohdalla, että asiantuntijat tulivat vasta näin myöhään mukaan.Katjalla ja Ollilla perusongelma on se, että he eivät vain sovi yhteen. Olli on aivan ihana mies ja ihminen monella tavalla - pidän hänen pehmeydestään ja feminiinisistä puolistaan, ja kyvystään pukea tunteitaan sanoiksi. Mutta Katja jää näistä ihanuuksista nyt aivan osattomaksi, kun Olli ei saa itsestään todellista persoonaansa irti saatuaan Katjalta tätä paljon puhuttua "kritiikkiä" (joka ei ole todellakaan niin pahaa, että siitä kuka tahansa loukkaantuisi, mutta ymmärrän hyvin miksi joku - esim. Olli - voi loukkaantua). Sellainen piirre miehessä (/ihmisessä), että tämä on sinut itsensä kanssa ja uskaltaa antaa itsestään heillekin jotka nyrpistelevät nenäänsä ja ovat lukossa itsensä kanssa, on itselleni ehkä tärkein yksittäinen vetovoimaa synnyttävä tekijä. Jos kuvittelen itseni Katjan asemaan, niin minullekin olisi tullut valtava pettymys hääpäivänä siitä, että Ollilla ei tätä yhtä ominaisuutta ole, ja se olisi vaikuttanut välejä viilentävästi. Se on kuitenkin asia, jota ei ihan hetkessä muuteta, eli jos jäisin liittoon tällaisen ihmisen kanssa, minun olisi hyväksyttävä se tosiasia että puolisoni on sellainen ehkä loppuelämänsä, ja tämä olisi minulle kyllä tosi vaikeaa. Olli sopisi valtavan hyvin kumppaniksi monenlaisille naisille, mutta ikävä kyllä ei Katjan kaltaiselle. 

Ei kyllä noin feminiininen mies kuten Olli kaikenlaisia naisia innosta. Suomessa ihmeellisen feminiinisiä ”miehiä” muutenkin, jos vaikka vertaa Keski-Eurooppaan.

Kannattanee miettiä, mikä täkäläisessä kasvatuksessa on sellaista, joka tekee miehistä tavallista feminiinisempiä. Tuskin se geeneistä tulee vaan ympäristöstä.

Kertoisitko, millä tavalla Olli on feminiininen, kun itselläni on vaikea nähdä hänessä feminiinisyyttä sillä tavalla kuin itse asian ymmärrän, mutta jos sinulle miehisyyttä edustaa vain joku cannonball-tyyppi, niin toki sivistynyt Olli on sellaisesta aika kaukana.

T. Mies

Olen eri vastaaja.

Mun mielestä Ollin luonteessa pitäisi olla enemmän jämäkkyyttä ja ajattelee liian tunteellisesti mieheksi. Omaan makuuni siis, ei minulla ole Ollia mitään vastaan.

Olen itse aika herkkä ja pohdiskelen asioita, tykkään kun oma mies suhtautuu asioihin niin tyynesti eikä stressaa turhia.

Tarvitsen miehen joka on varma, se luo minulle turvallisen tunteen. Enkä tarkoita mitään ääripäätä, vaan terveessä mielessä.

Tällä minun logiikkalla toki voisi heidän olettaa olevan hyvä mätsi, mutta Katjaa se tuntuu häiritsevän.

Jännä, että eka vastaaja näkee taas vaan äärilaidat tyyliin Cannoball-tyyppi. Kyse on kyllä enemmänkin miehisestä jämäkkyydestä, olemuksesta ja ihan pukeutumisesta lähtien. Miehekäs mies siis. Kyllä mies voi olla tasa-arvoinen ja ystävällinen olematta perässä vedettävä feminiininen vässykkä. Huom. en tässä viittaa Olliin vaan puhun noin yleisesti.

Ihan mielenkiinnosta, voitteko mainita muutaman vaikka julkisuudesta tutun miehen, joissa on tuollaista hakemaanne ei-liioiteltua mutta riittävää ja silti tasa-arvoista jämäkkyyttä?

Itse oletan, että tässä puhutaan nyt jostain David Beckham tyyppisestä miehistä. Hän on urheilijana tietenkin miehekäs, lihaksikas, pitkä ja komea. Sen lisäksi hänellä on tietenkin menestyksekäs ura. Joka aina tekee miehestä vähän miehekkäämmän.

Mutta sitten hän tietenkin tukee Viktoriaa hänen menestyksekkäällä muotiuralla. Istuu kiltisti muotinäytöksen eturivissä ja pitää huolen lapsista, kun vaimo tekee uraa. Kotona sitten leikki lasten kanssa, kuten kunnon perheenisä ja vie lapsiaan eri urheiluotteluihin. Välillä sitten taas käydään jossain palkintoseremoniassa ja telkkuohjelmassa ja näyttäydytään lehtien muiden alfojen kanssa ilman paitaa, kunnon lihakset näkyvillä.

Kunnon lihakset? David on hintelä ja jos Oskari vetäisi hänen vierellään paidan pois niin Victoriakin ymmärtäisi tilanteen ja kirmaisi päätäpahkaa Oskarin kainaloon.

Oskari on Suomen David Beckham vai?

Olen vihdoin tätä ketjua lukiessani ymmärtänyt, millaisen kumppanin haluaisin.  Haluankin taviksen.  Älliä sen verran, että huumori voi olla samanlaista (eli Ville-huumori ei ihan nappaa), mutta kaikilta muilta osin ... tavis olisi riittävän hyvä ja suotavaa.

Taviksella on aikaa, tavis ei ole vaikea, tavis osaa joustaa jonkin verran, tavista kiinnostaa moni asia, mutta hänellä ei ole aikaavieviä intohimon kohteita, joiden takia yhteistä aikaa on liian vähän, tavis näyttää tavikselta ja hänen taustansa on mukava, turvallinen tavistausta. 

Vierailija kirjoitti:

M82 kirjoitti:

Uskon että Katjan ja Ollin "kemian" puutetta selittää lapsuuden kiintymyssuhdetyyppi.

Olli on kiintymyssuhteeltaan takertuva ja Katja taas välttelevä. Nämä tyypit sopivat huonosti yhteen vaikka tosielämässä nämä hakeutuvatkin helposti suhteeseen keskenään, koska molemmat tyypit ovat turvattomia.

Takertuva tarvitsee turvallista tunneyhteyttä kumppaniin ja paljon läheisyyttä. Välttelevä taas ahdistuu läheisyydestä ja karttaa emotionaalista yhteyttä.

Väestöliiton sivuilla on hyvä yhteenveto asiasta: https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/tietoa_paris…

Olettaisin, että jokainen pitkäaikaista parisuhdetta arvostava ihminen haluaa turvallisen tunneyhteyden kumppaniin. Ei siihen turvatonta lapsuutta tarvita. 

Joo, mutta kiintymyssuhdemalli määrää sen, miten reagoit henkisellä ja fyysisellä tasolla, kun sitä turvallista yhteyttä ei ole. Olen tehnyt saman diagnoosin kuin M82 ja mielestäni ohjelmaan olisi eettistä ottaa vain turvallisesti kiintyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä.

Ja en nyt puhu Ollista, mutta olen ollut paljonkin tekemisissä Ollin tyylisten miesten kanssa. Ovat siis ulkonäöltään että puheiltaan olleet saman kaltaisia. Heidän puheiden takana onkin ollut yllättävän vanhoollisia ajatuksia miesten ja naisten asemasta sekä parisuhteessa että työelämässä. Niin kauan on mennyt hyvin, kun mies on saanut osoittaa olevansa pätevämpi ja älykkäämpi kuin naiset , mutta heidän älykkyyttään ei ole saanut mitenkään kyseenalaistaan esimerkiksi puolison taholta. Eli puheet ja teot eivät ole vastanneet toisiaan

Ensin haetaan sitä miehekästä ja jämäkkää miestä ja sitten, kun hän on sellainen niin sekään ei käy. Koska sitten iskee patriarkkisyytökset.

Miehekkyys on monelle vieläkin synonyymi tuollaiselle ajattelulle, jossa mies vie, päättää sekä ohjaa vanhalla tyylillä. Koska kuten tässäkin ketjussa, jos miehellä on nykytrendien mukaan passiivisempia, tunteellisempia tai analysoivempia ominaisuuksia häntä pidetään heti naisellisena ja sekin on turn off.

Ongelma ei todellakaan enää näytä olevan miehet, koska he eivät ole hyviä näköjään naisellisina, eikä miehekkäinä ja silti heillä pitäisi olla nuo ominaisuudet, koska ilman niitä ei taaskaan kelpaa.

Alan oikeasti ajattelemaan, että monelle naiselle sopisi tosiaan parhaiten se miesmäinen lesbo, koska naismainen eikä miesmäinen mieshetero ei käy.

Eikö voi olla miehekkään tai epämiehekkään sijaan ihan normaali ihminen joka arvostaa itseään ja toista? Ville ja Anniina näyttävät pärjäävän iha hyvin. Kumpikaan ei jyrää toista vaan molemmat joustavat.

Aina ei ole vetovoimaa vaikka miten käyttäytyisi, ja sille ei paljon mahda. Esimerkiksi tuoksu on sellainen että se ei joustamalla muutu paremmaksi. Feromonit määrää vetovoiman, ja käytöstavat sitten keskinäisen toimeentulemisen?

Toki myös ulkoiset ominaisuudet voivat viestiä elämäntavoista ja yhteensopivuudesta. Itse kauhistuisin jos saisin epäurheilullisen kumppanin, mutta esim. Anniina ja Ville tuntuvat nauttivan hyvästä ruuasta keskenään, eivätkä kaipaisi mitään lenkkiseuralaista.

Minusta ei saa väheksyä ulkoisen viehättymisen osuutta. Vaikka romanttinen rakkaus on tuore juttu niin kyllä seksuaaliseen haluun pohjautuva parittelutarve on vielä varhaisempaa perua kuin järjestetyt avioliitot.

Turha miettiä päätä puhki mikä vika Ollissa jos ei Katjalle kelpaa. Olli on jollekin toiselle huipputyyppi tuollaisenaan. Paritus on epäonnistunut ja sillä siisti.

Äh, feronomit ovat biologiaa, mutta niinhän ovat ulkonäköasiatkin. Pitkiä miehiä ja tiimalasinaisia arvostetaan, koska he viestivät hyvistä geeneistä, vaikka todellisuudessa ei näin olisikaan. Samalla tavalla kannattaa suhtautua feronomeihin. Ihmisellä on kyky ajatella, punnita ja pohtia ja sitä kykyä voi käyttää myös pariutumisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M82 kirjoitti:

Uskon että Katjan ja Ollin "kemian" puutetta selittää lapsuuden kiintymyssuhdetyyppi.

Olli on kiintymyssuhteeltaan takertuva ja Katja taas välttelevä. Nämä tyypit sopivat huonosti yhteen vaikka tosielämässä nämä hakeutuvatkin helposti suhteeseen keskenään, koska molemmat tyypit ovat turvattomia.

Takertuva tarvitsee turvallista tunneyhteyttä kumppaniin ja paljon läheisyyttä. Välttelevä taas ahdistuu läheisyydestä ja karttaa emotionaalista yhteyttä.

Väestöliiton sivuilla on hyvä yhteenveto asiasta: https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/tietoa_paris…

Olettaisin, että jokainen pitkäaikaista parisuhdetta arvostava ihminen haluaa turvallisen tunneyhteyden kumppaniin. Ei siihen turvatonta lapsuutta tarvita. 

Joo, mutta kiintymyssuhdemalli määrää sen, miten reagoit henkisellä ja fyysisellä tasolla, kun sitä turvallista yhteyttä ei ole. Olen tehnyt saman diagnoosin kuin M82 ja mielestäni ohjelmaan olisi eettistä ottaa vain turvallisesti kiintyneitä.

Jos näin toimittaisiin, ei ohjelmaa pystyisi tekemään Suomen oloissa ollenkaan. Meillä kun näitä kiintymyssuhdevaurioisia riittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M82 kirjoitti:

Uskon että Katjan ja Ollin "kemian" puutetta selittää lapsuuden kiintymyssuhdetyyppi.

Olli on kiintymyssuhteeltaan takertuva ja Katja taas välttelevä. Nämä tyypit sopivat huonosti yhteen vaikka tosielämässä nämä hakeutuvatkin helposti suhteeseen keskenään, koska molemmat tyypit ovat turvattomia.

Takertuva tarvitsee turvallista tunneyhteyttä kumppaniin ja paljon läheisyyttä. Välttelevä taas ahdistuu läheisyydestä ja karttaa emotionaalista yhteyttä.

Väestöliiton sivuilla on hyvä yhteenveto asiasta: https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/tietoa_paris…

Olettaisin, että jokainen pitkäaikaista parisuhdetta arvostava ihminen haluaa turvallisen tunneyhteyden kumppaniin. Ei siihen turvatonta lapsuutta tarvita. 

Joo, mutta kiintymyssuhdemalli määrää sen, miten reagoit henkisellä ja fyysisellä tasolla, kun sitä turvallista yhteyttä ei ole. Olen tehnyt saman diagnoosin kuin M82 ja mielestäni ohjelmaan olisi eettistä ottaa vain turvallisesti kiintyneitä.

Aivan, ja turvallisesti kiintyneet eivät myöskään yhtä herkästi koe tilanteita turvattomiksi. Jos toinen ahdistuu jostain ihan tavallisesta vuorovaikutustilanteesta, hänen reaktionsa vaikuttaa toiseenkin turvattomuutta lisäävästi. Tämän jälkeen myös tuo toinen saattaa alkaa reagoida kielteisesti, mikä vuorostaan lisää sen toisen osapuolen turvattomuutta ja ikävää reagointia, ja kierre on valmis.

Luin aiemmin tältä palstalta väitteen, että vain noin 20% ihmisistä on turvallisesti kiintyneitä. Aika paljon se verottaisi mahdollisia osallistujia, jos ohjelmaan ei muita voitaisi ottaa. Hakijoita on muutenkin varmaan kohtalaisen vähän, koska asukaslukumme on niin pieni. USA-versiossahan systeemi on sellainen, että kullekin kaudelle voi hakea vain yhdessä ennalta päätetyssä suurkaupungissa asuvat ihmiset. Täällä jokaiselle kaudelle huolitaan hakijoita ympäri Suomen, mikä kertoo hakijamäärän vähyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en sitten ole tuo trolli...

Uudessa jaksossa oli hauska se Heidin ja Oskarin keskustelu. Kun Heidi kysyi, mitä Oskari ajattelee ajastaan hänen luonaan.

Vastaus oli niin äijä. :D

"En osaa sanoa mitään. Kyllä sä saat jossain kohtaa vastauksen. "

Hän on semmosia miehiä, mitä naisen pitää vaan ymmärtää ja antaa aikaa.

Mä katsoin jo alkuun häntä ja kavereitaan, että tuossa on kunnon suomalaisia järkähtämättömiä miehiä.

Oskari on yllättänyt ainakin allekirjoittaneen lempeydellän ja ymmärtäväisyydellään. Hän on ollut sovitteleva ja mukava.

Tulihan sen äijäpuolikin sieltä esiin.

En itse tulkinnut tuota miksikään äijäilyksi. Mielestäni kyseessä oli väistö, Oskarilla yksinkertaisesti liian ristiriitaiset fiilikset (koska Heidi ajoittain tosi symppis, toisella hetkellä taas lähes flippailee tunteitten vietävänä) että voisi sanoittaa kokemustaan ilman, että toinen saattaisi vetää siitä herneitä nenään.

Heidi vaikuttaa välillä tosi älykkäältä, välillä tulee vain wtf-fiilis. On ristiriitainen tyyppi.

Mitään älykästä en ole hänen nähnyt tekevän tai sanovan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin uusimman ilmaisen jakson.

Oskari puhui Mariannan luona mielestäni tosi kivasti, avoimesti ja pehmeästi, tuntemuksistaan ja siitä kuinka välillä Heidin arvaamattomuus aiheuttaa hänelle pelkotiloja. Sanoi vielä että vaikka se ei välttämättä ulospäin näy, niin sisäisesti hän kuitenkin kokee näin. Heidi vaikutti puolestaan reagoivan tähän kommenttiin pelolla, ikään kuin hänellä olisi aiempia huonoja kokemuksia ja olisi ahdistunut siitä, että taas kävisi samoin kuin aiemmin. Voi kun hän pystyisi suhteuttamaan tuon kommentin niin, että ei menisi ihan pois tolaltaan! Oskari ei yhtään vaikuta siltä että olisi luovuttamassa, vaan mielestäni heidän kemiansa ja persoonansa toimivat tosi hyvin yhteen ja uskon Oskarin itse asiassa tykkäävän ja nauttivankin tuosta Heidin jossain määrin lapsekkaasta elämänasenteesta. Ehkä selfieitä voisi ottaa vähemmän, mutta noin yleisesti ottaen. Tosi hyvän oloinen pari, tarvittaisiin vain riittävän monta kokemusta siitä että toiseen voi ihan oikeasti luottaa. Heidikin puhuu tunteistaan kivan avoimesti. Kun hän vain osaisi olla ripustautumatta liikaa! Toivon kovasti, että asiantuntijat auttaisivat parhaansa mukaan. Itse asiassa harmittaa sekä tämän parin että Katjan ja Ollin kohdalla, että asiantuntijat tulivat vasta näin myöhään mukaan.Katjalla ja Ollilla perusongelma on se, että he eivät vain sovi yhteen. Olli on aivan ihana mies ja ihminen monella tavalla - pidän hänen pehmeydestään ja feminiinisistä puolistaan, ja kyvystään pukea tunteitaan sanoiksi. Mutta Katja jää näistä ihanuuksista nyt aivan osattomaksi, kun Olli ei saa itsestään todellista persoonaansa irti saatuaan Katjalta tätä paljon puhuttua "kritiikkiä" (joka ei ole todellakaan niin pahaa, että siitä kuka tahansa loukkaantuisi, mutta ymmärrän hyvin miksi joku - esim. Olli - voi loukkaantua). Sellainen piirre miehessä (/ihmisessä), että tämä on sinut itsensä kanssa ja uskaltaa antaa itsestään heillekin jotka nyrpistelevät nenäänsä ja ovat lukossa itsensä kanssa, on itselleni ehkä tärkein yksittäinen vetovoimaa synnyttävä tekijä. Jos kuvittelen itseni Katjan asemaan, niin minullekin olisi tullut valtava pettymys hääpäivänä siitä, että Ollilla ei tätä yhtä ominaisuutta ole, ja se olisi vaikuttanut välejä viilentävästi. Se on kuitenkin asia, jota ei ihan hetkessä muuteta, eli jos jäisin liittoon tällaisen ihmisen kanssa, minun olisi hyväksyttävä se tosiasia että puolisoni on sellainen ehkä loppuelämänsä, ja tämä olisi minulle kyllä tosi vaikeaa. Olli sopisi valtavan hyvin kumppaniksi monenlaisille naisille, mutta ikävä kyllä ei Katjan kaltaiselle. 

Tässä oli mielestäni hyvin kiteytetty tuota Ollin ja Katjan tilannetta.

Olli oli ehkä ulkoiselta olemukseltaan Katjalle heti lähtökohtaisesti pettymys. Ja kun hän antoi tämän näkyä, ei siihen seikkaan pettynyt Olli taas kykene menemään rauhallisesti, itsevarmasti hymyillen Karjaan kiinni, kietomaan käsiään tämän ympärille ja kuiskaamaan Katjan korvaan: "sä oot ihana".

Ja juuri sitä Katja toivoisi ja tarvitsisi.

Nyt Olli näyttäytyy vain ja ainoastaan ylianalysoivana vässykkänä.

Minulle jäi kuva että Ollin ulkonäkö olisi ollut Katjalle ihan mieluisa. Mutta tuo jämäkkyyden puute on jo häissä väkisinkin tullut ilmi, ja jos itse olisin ollut morsian, pettymykseni syy olisi ollut se. Se kun on niin tärkeä asia minulle kumppanissa, ja se kuitenkin värittää kaikkea ihmisen käytöstä. En tiedä olisinko osannut tätä asiantuntijoille erikseen painottaa, paitsi nyt tätä tuotantokautta katsottuani. (Älykkyys on minulle myös hyvin tärkeää, ja sen olisin osannut myös haastatteluissa kertoa.)

Aivan. Ja koska jämäkkyyden puute on se asia, josta Katja ei pidä, niin onko oikeasti tarpeenkaan kertoa tällaisia asioita ääneen. Olli haluaisi tietää, mutta kun hän ei itse piirteelleen mitään voi, niin ... 

Jos on toisessa ärsyttävät piirteet ovat sellaisia, joille toinen ei voi mitään ja jotka liittyvät syvästi persoonaan, niin silloinhan peli on jo menetetty. Kyllä Olli saa nämä "puutteensa" tietää ennen pitkää - eli viimeistään nyt, kun ohjelma on eetterissä ja AV auennut.

Kuitenkin Stolbowan luona Olli itseanalysoi sitä, että ei voi luottaa yksin omiin arvioihinsa tai edes kaveriensakaan käytöksestä välittyviin vaikutelmiin siitä,. millainen on - toisethan voivat myötäillä ärsyttäviäkin piirteitä, joten ainut tapa saada varmuus olisi kuulla ja kysyä puhdas totuus asiasta (jos sen voi saada).

Ehkä Olli kokee, että on siinä määrin jämäkkä kuin olettaa toisen osapuolen näkökulmasta toivottavaksi, mutta menee arviossaan metsään. Silti hänestä voisi löytyä säätövaraa, kun vaan kerrotaan, että myötäily ei olekaan niin toivottavaa kuin päättäväisempi ote, vaikka siihen sisältyisi riski toisen varpaille astumisesta. Ollin ammatti opettajana voi osaltaan selittää oletusarvoista ja päälle jäävää pyrkimystä pehmentää sanomisia, teinithän ottavat herkästi itseensä.

Enkä luottaisi siihen, että asia tämän palstan kauttakaan hänelle välittyisi - käsittääkseni osallistujia jopa opastetaan olemaan lukematta nettikommentteja, jottei usein kohtuuttomaksi käyvä kritisointi mene liiaksi ihon alle.

Olen itsekin pitänyt opettajan ammattia syypäänä Ollin tapaan kommentteida Katjan piirteitä. "Olet tuollainen, teet noin..." Nuori ihminen janoaa tuollaista palautetta. "Oi olenko?! Joku huomasi minut, ihanaa."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M82 kirjoitti:

Uskon että Katjan ja Ollin "kemian" puutetta selittää lapsuuden kiintymyssuhdetyyppi.

Olli on kiintymyssuhteeltaan takertuva ja Katja taas välttelevä. Nämä tyypit sopivat huonosti yhteen vaikka tosielämässä nämä hakeutuvatkin helposti suhteeseen keskenään, koska molemmat tyypit ovat turvattomia.

Takertuva tarvitsee turvallista tunneyhteyttä kumppaniin ja paljon läheisyyttä. Välttelevä taas ahdistuu läheisyydestä ja karttaa emotionaalista yhteyttä.

Väestöliiton sivuilla on hyvä yhteenveto asiasta: https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/tietoa_paris…

Olettaisin, että jokainen pitkäaikaista parisuhdetta arvostava ihminen haluaa turvallisen tunneyhteyden kumppaniin. Ei siihen turvatonta lapsuutta tarvita. 

Joo, mutta kiintymyssuhdemalli määrää sen, miten reagoit henkisellä ja fyysisellä tasolla, kun sitä turvallista yhteyttä ei ole. Olen tehnyt saman diagnoosin kuin M82 ja mielestäni ohjelmaan olisi eettistä ottaa vain turvallisesti kiintyneitä.

Jos näin toimittaisiin, ei ohjelmaa pystyisi tekemään Suomen oloissa ollenkaan. Meillä kun näitä kiintymyssuhdevaurioisia riittää. 

Nojoo. Ja eihän tuota pysty luotettavasti mitenkään tarkastamaan.

Ja kun takertuvaa ja välttelevää on niin eri asteista. Tunnistan itsessäni sekä takertuvaa, että välttelevää. Silti koen olevani helpompi kuin Olli. Välttelevä osani on myös kokemuksesta karissut ja takertuva lisääntynyt.

Mitä mieltä? Oisko viime kauden Eetu sopinu Katjalle? Ainakin paremmin kuin Olli.

Voi olla että Eetukin olisi ollut liian lempeä Katjalle, mutta mä näkisin, että Katja haluaa semmoista taviksempaa urheilullista miestä. Täytyy olla vähintään amkin käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkuisen silti ihmetyttää Katjan helpottunut hymy alttarilla, kun näki Ollin. Ei ollut pettynyt ulkonäköön.

Kuitenkin jo hääpöydässä istuessa meno oli se mikä nytkin.

Ehkä pettymys tuli siitä, miten Olli alkoi analysoimaan Katjaa muutaman tunnin tuntemisen jälkeen tai pettymys siitä, että heille ei syntynyt yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, koska pitivät fyysistä etäisyyttä toisiinsa.

Tai Katjan kaasot olivat tässä välissä kertoneet, että Olli on "Piian" ex, josta Katja oli aiemmin kuullut riittävästi negatiivista suhtautuakseen Olliin edes neutraalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin uusimman ilmaisen jakson.

Oskari puhui Mariannan luona mielestäni tosi kivasti, avoimesti ja pehmeästi, tuntemuksistaan ja siitä kuinka välillä Heidin arvaamattomuus aiheuttaa hänelle pelkotiloja. Sanoi vielä että vaikka se ei välttämättä ulospäin näy, niin sisäisesti hän kuitenkin kokee näin. Heidi vaikutti puolestaan reagoivan tähän kommenttiin pelolla, ikään kuin hänellä olisi aiempia huonoja kokemuksia ja olisi ahdistunut siitä, että taas kävisi samoin kuin aiemmin. Voi kun hän pystyisi suhteuttamaan tuon kommentin niin, että ei menisi ihan pois tolaltaan! Oskari ei yhtään vaikuta siltä että olisi luovuttamassa, vaan mielestäni heidän kemiansa ja persoonansa toimivat tosi hyvin yhteen ja uskon Oskarin itse asiassa tykkäävän ja nauttivankin tuosta Heidin jossain määrin lapsekkaasta elämänasenteesta. Ehkä selfieitä voisi ottaa vähemmän, mutta noin yleisesti ottaen. Tosi hyvän oloinen pari, tarvittaisiin vain riittävän monta kokemusta siitä että toiseen voi ihan oikeasti luottaa. Heidikin puhuu tunteistaan kivan avoimesti. Kun hän vain osaisi olla ripustautumatta liikaa! Toivon kovasti, että asiantuntijat auttaisivat parhaansa mukaan. Itse asiassa harmittaa sekä tämän parin että Katjan ja Ollin kohdalla, että asiantuntijat tulivat vasta näin myöhään mukaan.Katjalla ja Ollilla perusongelma on se, että he eivät vain sovi yhteen. Olli on aivan ihana mies ja ihminen monella tavalla - pidän hänen pehmeydestään ja feminiinisistä puolistaan, ja kyvystään pukea tunteitaan sanoiksi. Mutta Katja jää näistä ihanuuksista nyt aivan osattomaksi, kun Olli ei saa itsestään todellista persoonaansa irti saatuaan Katjalta tätä paljon puhuttua "kritiikkiä" (joka ei ole todellakaan niin pahaa, että siitä kuka tahansa loukkaantuisi, mutta ymmärrän hyvin miksi joku - esim. Olli - voi loukkaantua). Sellainen piirre miehessä (/ihmisessä), että tämä on sinut itsensä kanssa ja uskaltaa antaa itsestään heillekin jotka nyrpistelevät nenäänsä ja ovat lukossa itsensä kanssa, on itselleni ehkä tärkein yksittäinen vetovoimaa synnyttävä tekijä. Jos kuvittelen itseni Katjan asemaan, niin minullekin olisi tullut valtava pettymys hääpäivänä siitä, että Ollilla ei tätä yhtä ominaisuutta ole, ja se olisi vaikuttanut välejä viilentävästi. Se on kuitenkin asia, jota ei ihan hetkessä muuteta, eli jos jäisin liittoon tällaisen ihmisen kanssa, minun olisi hyväksyttävä se tosiasia että puolisoni on sellainen ehkä loppuelämänsä, ja tämä olisi minulle kyllä tosi vaikeaa. Olli sopisi valtavan hyvin kumppaniksi monenlaisille naisille, mutta ikävä kyllä ei Katjan kaltaiselle. 

Ei kyllä noin feminiininen mies kuten Olli kaikenlaisia naisia innosta. Suomessa ihmeellisen feminiinisiä ”miehiä” muutenkin, jos vaikka vertaa Keski-Eurooppaan.

Kannattanee miettiä, mikä täkäläisessä kasvatuksessa on sellaista, joka tekee miehistä tavallista feminiinisempiä. Tuskin se geeneistä tulee vaan ympäristöstä.

Kertoisitko, millä tavalla Olli on feminiininen, kun itselläni on vaikea nähdä hänessä feminiinisyyttä sillä tavalla kuin itse asian ymmärrän, mutta jos sinulle miehisyyttä edustaa vain joku cannonball-tyyppi, niin toki sivistynyt Olli on sellaisesta aika kaukana.

T. Mies

Olen eri vastaaja.

Mun mielestä Ollin luonteessa pitäisi olla enemmän jämäkkyyttä ja ajattelee liian tunteellisesti mieheksi. Omaan makuuni siis, ei minulla ole Ollia mitään vastaan.

Olen itse aika herkkä ja pohdiskelen asioita, tykkään kun oma mies suhtautuu asioihin niin tyynesti eikä stressaa turhia.

Tarvitsen miehen joka on varma, se luo minulle turvallisen tunteen. Enkä tarkoita mitään ääripäätä, vaan terveessä mielessä.

Tällä minun logiikkalla toki voisi heidän olettaa olevan hyvä mätsi, mutta Katjaa se tuntuu häiritsevän.

Jännä, että eka vastaaja näkee taas vaan äärilaidat tyyliin Cannoball-tyyppi. Kyse on kyllä enemmänkin miehisestä jämäkkyydestä, olemuksesta ja ihan pukeutumisesta lähtien. Miehekäs mies siis. Kyllä mies voi olla tasa-arvoinen ja ystävällinen olematta perässä vedettävä feminiininen vässykkä. Huom. en tässä viittaa Olliin vaan puhun noin yleisesti.

Ihan mielenkiinnosta, voitteko mainita muutaman vaikka julkisuudesta tutun miehen, joissa on tuollaista hakemaanne ei-liioiteltua mutta riittävää ja silti tasa-arvoista jämäkkyyttä?

Julkkiksia on aika vaikeaa käyttää esimerkkeinä, koska kysymys on siitä, miten mies toimii arkisissa vuorovaikutustilanteissa. Useimmista julkkiksista meille näkyy lähinnä moneen kertaan editoituja lehtijuttuja tai mainintoja siitä, mitä ovat saavuttaneet elämässään viime aikoina. Sellainen ei kerro ihmisen arkielämän persoonallisuudesta juuri mitään.

EA:n aiemmilta kausilta mainitsisin esimerkeiksi ainakin Markuksen, Samuelin ja Esan. Heillä on kaikilla omanlaisensa persoonallisuus, mutta yhdistävänä tekijänä on jämäkkyys, ainakin ohjelmassa nähdyn materiaalin perusteella. Harmi ettei noita kausia taida olla katsottavana missään tällä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M82 kirjoitti:

Uskon että Katjan ja Ollin "kemian" puutetta selittää lapsuuden kiintymyssuhdetyyppi.

Olli on kiintymyssuhteeltaan takertuva ja Katja taas välttelevä. Nämä tyypit sopivat huonosti yhteen vaikka tosielämässä nämä hakeutuvatkin helposti suhteeseen keskenään, koska molemmat tyypit ovat turvattomia.

Takertuva tarvitsee turvallista tunneyhteyttä kumppaniin ja paljon läheisyyttä. Välttelevä taas ahdistuu läheisyydestä ja karttaa emotionaalista yhteyttä.

Väestöliiton sivuilla on hyvä yhteenveto asiasta: https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/tietoa_paris…

Olettaisin, että jokainen pitkäaikaista parisuhdetta arvostava ihminen haluaa turvallisen tunneyhteyden kumppaniin. Ei siihen turvatonta lapsuutta tarvita. 

Joo, mutta kiintymyssuhdemalli määrää sen, miten reagoit henkisellä ja fyysisellä tasolla, kun sitä turvallista yhteyttä ei ole. Olen tehnyt saman diagnoosin kuin M82 ja mielestäni ohjelmaan olisi eettistä ottaa vain turvallisesti kiintyneitä.

Jos näin toimittaisiin, ei ohjelmaa pystyisi tekemään Suomen oloissa ollenkaan. Meillä kun näitä kiintymyssuhdevaurioisia riittää. 

Nojoo. Ja eihän tuota pysty luotettavasti mitenkään tarkastamaan.

Ja kun takertuvaa ja välttelevää on niin eri asteista. Tunnistan itsessäni sekä takertuvaa, että välttelevää. Silti koen olevani helpompi kuin Olli. Välttelevä osani on myös kokemuksesta karissut ja takertuva lisääntynyt.

Olen yrittänyt hahmottaa, millainen kiintymyssuhdemalli itselläni on, tai missä noiden rajat menevät. Olen kuvitellut olevani turvallisesti kiintynyt, mutta hiljattain olin lyhyessä suhteessa jossa itse koin miehen takertuvaksi ja hän taas syytteli minua vältteleväksi. Eli olisinko sittenkin välttelevä? Toisaalta aiemmat parisuhteeni ovat tuntuneet aina turvallisilta. Voiko näin käydä jos parin toinenkin osapuoli edustaa välttelevää kiintymyssuhdetyyliä? Osaisiko joku kommentoida?

Vierailija kirjoitti:

Mietin tänään näitä maskuliinisuus-feminisyys -asioita, kun katselin terveysaseman aulassa ihmisiä. Esim. (ehkä) Lähi-Idästä tullut pariskunta näytti perinteiseltä justiina ja sen mies -asetelmalta. Nainen isokokoinen, äänekäs ja äänessä, mies ei niinkään.

Kun vertaa esim nuoria irakilaismiehiä meikäläisiin, niin kyllähän moni heistä on habitukseltaan jopa neitimäinen, vaikka tulevat vahvasti patriarkaalisesta kulttuurista.

Paitsi etteivät he oikeastaan sitä ole, vaan moni suomalainen nainen on vaan niin miesmäinen ulkoisesti. Miesmäisen pitkä ja painava. Eikä hänellä ole edes siroja tai klassisia piirteitä vaan leveä leukaperiin, iso nenä ja pienet huulet. Kun heidän viereensä laittaa saman ikäisen samasta kulttuurista olevan naisen, sekä se mies, että usein se suomalainen nainen näyttävät häneen nähden miehiltä.