Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ensitreffit Alttarilla Official 2019
Kommentit (7445)
Ymmärrän Katjaa, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lämpiän Oskarille joka ohjelma lisää. Symppis ja kiva tyyppi. Yrittää tosissaan ja tykkää Heidistä ilmiselvästi.
Ollin kanssa päinvastoin.
Aatelkaa jos Katja ja Ville oltaisiin paritettu - Katja kun huomauttaa jostain, niin Ville vaan nauraisi hervottomasti päälle. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin uusimman ilmaisen jakson.
Oskari puhui Mariannan luona mielestäni tosi kivasti, avoimesti ja pehmeästi, tuntemuksistaan ja siitä kuinka välillä Heidin arvaamattomuus aiheuttaa hänelle pelkotiloja. Sanoi vielä että vaikka se ei välttämättä ulospäin näy, niin sisäisesti hän kuitenkin kokee näin. Heidi vaikutti puolestaan reagoivan tähän kommenttiin pelolla, ikään kuin hänellä olisi aiempia huonoja kokemuksia ja olisi ahdistunut siitä, että taas kävisi samoin kuin aiemmin. Voi kun hän pystyisi suhteuttamaan tuon kommentin niin, että ei menisi ihan pois tolaltaan! Oskari ei yhtään vaikuta siltä että olisi luovuttamassa, vaan mielestäni heidän kemiansa ja persoonansa toimivat tosi hyvin yhteen ja uskon Oskarin itse asiassa tykkäävän ja nauttivankin tuosta Heidin jossain määrin lapsekkaasta elämänasenteesta. Ehkä selfieitä voisi ottaa vähemmän, mutta noin yleisesti ottaen. Tosi hyvän oloinen pari, tarvittaisiin vain riittävän monta kokemusta siitä että toiseen voi ihan oikeasti luottaa. Heidikin puhuu tunteistaan kivan avoimesti. Kun hän vain osaisi olla ripustautumatta liikaa! Toivon kovasti, että asiantuntijat auttaisivat parhaansa mukaan. Itse asiassa harmittaa sekä tämän parin että Katjan ja Ollin kohdalla, että asiantuntijat tulivat vasta näin myöhään mukaan.Katjalla ja Ollilla perusongelma on se, että he eivät vain sovi yhteen. Olli on aivan ihana mies ja ihminen monella tavalla - pidän hänen pehmeydestään ja feminiinisistä puolistaan, ja kyvystään pukea tunteitaan sanoiksi. Mutta Katja jää näistä ihanuuksista nyt aivan osattomaksi, kun Olli ei saa itsestään todellista persoonaansa irti saatuaan Katjalta tätä paljon puhuttua "kritiikkiä" (joka ei ole todellakaan niin pahaa, että siitä kuka tahansa loukkaantuisi, mutta ymmärrän hyvin miksi joku - esim. Olli - voi loukkaantua). Sellainen piirre miehessä (/ihmisessä), että tämä on sinut itsensä kanssa ja uskaltaa antaa itsestään heillekin jotka nyrpistelevät nenäänsä ja ovat lukossa itsensä kanssa, on itselleni ehkä tärkein yksittäinen vetovoimaa synnyttävä tekijä. Jos kuvittelen itseni Katjan asemaan, niin minullekin olisi tullut valtava pettymys hääpäivänä siitä, että Ollilla ei tätä yhtä ominaisuutta ole, ja se olisi vaikuttanut välejä viilentävästi. Se on kuitenkin asia, jota ei ihan hetkessä muuteta, eli jos jäisin liittoon tällaisen ihmisen kanssa, minun olisi hyväksyttävä se tosiasia että puolisoni on sellainen ehkä loppuelämänsä, ja tämä olisi minulle kyllä tosi vaikeaa. Olli sopisi valtavan hyvin kumppaniksi monenlaisille naisille, mutta ikävä kyllä ei Katjan kaltaiselle.
Tässä oli mielestäni hyvin kiteytetty tuota Ollin ja Katjan tilannetta.
Olli oli ehkä ulkoiselta olemukseltaan Katjalle heti lähtökohtaisesti pettymys. Ja kun hän antoi tämän näkyä, ei siihen seikkaan pettynyt Olli taas kykene menemään rauhallisesti, itsevarmasti hymyillen Karjaan kiinni, kietomaan käsiään tämän ympärille ja kuiskaamaan Katjan korvaan: "sä oot ihana".
Ja juuri sitä Katja toivoisi ja tarvitsisi.
Nyt Olli näyttäytyy vain ja ainoastaan ylianalysoivana vässykkänä.
Minulle jäi kuva että Ollin ulkonäkö olisi ollut Katjalle ihan mieluisa. Mutta tuo jämäkkyyden puute on jo häissä väkisinkin tullut ilmi, ja jos itse olisin ollut morsian, pettymykseni syy olisi ollut se. Se kun on niin tärkeä asia minulle kumppanissa, ja se kuitenkin värittää kaikkea ihmisen käytöstä. En tiedä olisinko osannut tätä asiantuntijoille erikseen painottaa, paitsi nyt tätä tuotantokautta katsottuani. (Älykkyys on minulle myös hyvin tärkeää, ja sen olisin osannut myös haastatteluissa kertoa.)
Vierailija kirjoitti:
Aatelkaa jos Katja ja Ville oltaisiin paritettu - Katja kun huomauttaa jostain, niin Ville vaan nauraisi hervottomasti päälle. :D
Tämä olisi erittäin mielenkiintoista seurattavaa. Olisi niin kiva nähdä, millaiseksi Katjan käytös olisi muovautunut Villen seurassa. Luulen, että aika paljonkin erilaiseksi kuin nyt olemme nähneet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heidi on tosi lapsellinen ikäisekseen. Puhuu lapsen äänellä, pinkkiä, kännykkäkuvaa kaikkea, epävarma tunteistaan....
Minusta Oskari on huomattavasti lapsellisempi ja epävarmempi, kun jokaisessa kohdassa odottaa ensin, että mitä Heidi on asiasta mieltä ja sen jälkeen uskaltaa vasta itse olla sitä samaa mieltä.
Myös tuo läsdyttäminen ja yltiö paapominen on täysin yhtä sen kanssa, kuin hän laulaisi päättymättömästi Mamban 'älä jätä minua' kappaletta. Huomaa Heidistä, että laipaa Oskarilta muutakin kuin tuota lässytystä. "haluan tutustua arki-Oskariin - ei kukaan voi olla aina tuollaisella päällä" julistaa Heidi ja siihen vastaa Oskari taas lässyttävällä äänellä "mä en tiedä mitä Heidi tuolla tarkoittaa ja se musertaa minua"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin uusimman ilmaisen jakson.
Oskari puhui Mariannan luona mielestäni tosi kivasti, avoimesti ja pehmeästi, tuntemuksistaan ja siitä kuinka välillä Heidin arvaamattomuus aiheuttaa hänelle pelkotiloja. Sanoi vielä että vaikka se ei välttämättä ulospäin näy, niin sisäisesti hän kuitenkin kokee näin. Heidi vaikutti puolestaan reagoivan tähän kommenttiin pelolla, ikään kuin hänellä olisi aiempia huonoja kokemuksia ja olisi ahdistunut siitä, että taas kävisi samoin kuin aiemmin. Voi kun hän pystyisi suhteuttamaan tuon kommentin niin, että ei menisi ihan pois tolaltaan! Oskari ei yhtään vaikuta siltä että olisi luovuttamassa, vaan mielestäni heidän kemiansa ja persoonansa toimivat tosi hyvin yhteen ja uskon Oskarin itse asiassa tykkäävän ja nauttivankin tuosta Heidin jossain määrin lapsekkaasta elämänasenteesta. Ehkä selfieitä voisi ottaa vähemmän, mutta noin yleisesti ottaen. Tosi hyvän oloinen pari, tarvittaisiin vain riittävän monta kokemusta siitä että toiseen voi ihan oikeasti luottaa. Heidikin puhuu tunteistaan kivan avoimesti. Kun hän vain osaisi olla ripustautumatta liikaa! Toivon kovasti, että asiantuntijat auttaisivat parhaansa mukaan. Itse asiassa harmittaa sekä tämän parin että Katjan ja Ollin kohdalla, että asiantuntijat tulivat vasta näin myöhään mukaan.Katjalla ja Ollilla perusongelma on se, että he eivät vain sovi yhteen. Olli on aivan ihana mies ja ihminen monella tavalla - pidän hänen pehmeydestään ja feminiinisistä puolistaan, ja kyvystään pukea tunteitaan sanoiksi. Mutta Katja jää näistä ihanuuksista nyt aivan osattomaksi, kun Olli ei saa itsestään todellista persoonaansa irti saatuaan Katjalta tätä paljon puhuttua "kritiikkiä" (joka ei ole todellakaan niin pahaa, että siitä kuka tahansa loukkaantuisi, mutta ymmärrän hyvin miksi joku - esim. Olli - voi loukkaantua). Sellainen piirre miehessä (/ihmisessä), että tämä on sinut itsensä kanssa ja uskaltaa antaa itsestään heillekin jotka nyrpistelevät nenäänsä ja ovat lukossa itsensä kanssa, on itselleni ehkä tärkein yksittäinen vetovoimaa synnyttävä tekijä. Jos kuvittelen itseni Katjan asemaan, niin minullekin olisi tullut valtava pettymys hääpäivänä siitä, että Ollilla ei tätä yhtä ominaisuutta ole, ja se olisi vaikuttanut välejä viilentävästi. Se on kuitenkin asia, jota ei ihan hetkessä muuteta, eli jos jäisin liittoon tällaisen ihmisen kanssa, minun olisi hyväksyttävä se tosiasia että puolisoni on sellainen ehkä loppuelämänsä, ja tämä olisi minulle kyllä tosi vaikeaa. Olli sopisi valtavan hyvin kumppaniksi monenlaisille naisille, mutta ikävä kyllä ei Katjan kaltaiselle.
Ei kyllä noin feminiininen mies kuten Olli kaikenlaisia naisia innosta. Suomessa ihmeellisen feminiinisiä ”miehiä” muutenkin, jos vaikka vertaa Keski-Eurooppaan.
Kannattanee miettiä, mikä täkäläisessä kasvatuksessa on sellaista, joka tekee miehistä tavallista feminiinisempiä. Tuskin se geeneistä tulee vaan ympäristöstä.
Asia purkautuu paremmin sitä kautta, että mitä eteläisempään Eurooppaan mennään, sitä patriarkaattisempia yhteiskunnat ovat. Esim. Italiassa on vielä yleisesti miehen sananvalta. Suomessa ollan totuttu tasa-arvoon, jolloin mies voi olla feministisempi.
Minä väittäisin, että kyse on enemmän luterilaisesta etiikasta, jossa marttyyrius on hyve. Ihmisille ei opeteta että liika kiltteys on haitaksi, ja että alistumisen ja aggression lisäksi on muitakin tapoja toimia. Itseään voi puolustaa ja suojella vahingoittamatta muita, ja asettumatta kuitenkaan kynnysmatoksi. Luterilaisuudessa on perinteisesti korostettu "käännä toinenkin poski" -ajattelua ja sellaista pahan olon nielemistä, joka ei kuitenkaan johda kestävään onnellisuuteen, koska ne vaikeat tunteet joita ihminen nielee kohteliaisuuden nimissä, purkautuvat lopulta hallitsemattomasti, tai vähintäänkin johtavat kuivaan ja kitkerään elämänasenteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aatelkaa jos Katja ja Ville oltaisiin paritettu - Katja kun huomauttaa jostain, niin Ville vaan nauraisi hervottomasti päälle. :D
Tämä olisi erittäin mielenkiintoista seurattavaa. Olisi niin kiva nähdä, millaiseksi Katjan käytös olisi muovautunut Villen seurassa. Luulen, että aika paljonkin erilaiseksi kuin nyt olemme nähneet!
Ei Ville paljon hekottelisi... Tuo on hyvä esimerkki sitä kuinka parin dynamiikka vaikuttaa siihen, millaisen kuvan puoliso - ja me katsojat - ihmisestä saamme. Jos Katja ei olisi alkanut heti alussa ahdistumaan tai olisi kyennyt olemaan ahdistumisestaan huolimatta hieman lämpimämpi olisi Ollista tullut ihan toisenlainen kuva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko että parisuhteen tarkoitus on se, että ollaan raivorehellisiä toisilleen, miksi ihmeessä? Mikä idea siinä on? Mikä itseisarvo siinä on? Musta on hyvä, että saa pitää jotain itsellään ja toisen arvostamiseen kuuluu hienotunteisuus ja kompromissit myös sen suhteen, mitä sanotaan. Ja olen ollut tosi onnellisesti naimisissa 20 vuotta.
Ei itseisarvo vaan välinearvo: rehellinen itseilmaisu mahdollistaa toisen tuntemisen. Ja ei "raivorehellisyys" vaan ihan tavallinen rehellisyys. Eihän tuo Katja mitään raivoa, vaan on ihan hillitysti ja neutraalisti ilmaissut itseään ja tunteitaan.
Raivorehellisyydellä ei ole raivoamisen kanssa mitään tekemistä ;)
Sillä tarkoitetaan, että sanotaan kaikki, oli se vaikka loukkaavaakin. Minusta taas pitkässä parisuhteen salaisuus on hienotunteisuudessa, siinä, ettei kaikkea todellakaan tarvitse töräyttää ilmoille. Raivorehellisyys on sosiaalisesti taitamattoman merkki. Enkä puhu kenestäkään EA-parista, vaan tuostavajatuksesta, kuinka täytyy sanoa kaikki, että tutustuu. Juu ei tarvitse sanoa. Sellaisella tutustumisella ei ole mitään arvoa.On minullakin joitakin asioita, joita en sanoisi suoraan koska riski loukata toista olisi liian korkea. Mutta pyrin pitämään niiden määrän minimissä. Tuskin Stolbowkaan tarkoitti tuota kaiken kertomista absoluuttiseksi säännöksi, vaan enemmän viittasi asenteeseen jossa ollaan lähtökohtaisesti avoimia ja toisaalta myös vastaanottavaisia. Katjan tyyli kertoa itsestään ja mielipiteistään voisi olla toki sosiaalisesti taitavampikin, mutta lähtökohta on mielestäni oikein: pitäisi olla ok kertoa mielipiteensä sen kummemmin sitä kaunistelematta, silloin kun on kyse mielipidejutuista (kauppakassin ulkonäkö, asunnon viihtyisyys) tai omista aidoista tunteista (esim. ettei romanttisia tunteita ole vielä herännyt ja joskus ahdistaa). Se, että jo tämä aiheuttaa toiselle osapuolelle vakavia riittämättömyyden tunteita, on usein seurausta juuri tästä Suomessa hyvin yleisestä kasvatuskäytännöstä, jossa kiltteyttä ja sovittelevuutta korostetaan äärimmilleen. Tällä tavoin kasvatetulta voi unohtua että ihminen voi olla myös liian kiltti ja sovitteleva, ja saattaa odottaa sellaista kumppaniltaankin (ja vielä loukkaantua jos kumppani ei olekaan sellainen), mikä yleensä kääntyy suhteen onnistumista vastaan.
Samaa mieltä. En ymmärrä miten täällä monet (vai vaan yksi?) käsittää sut väärin.
No Suomessa on tosi paljon näitä Ollin tyylisiä ihmisiä, joilla on vahvasti luterilaiset elämänarvot, ja joiden maailmankuva on sellainen että kun vain kaikki muutkin toimisivat noiden arvojen mukaan, niin ihmissuhteet olisivat ristiriidattomia. Minutkin on kasvatettu tällä tavalla ja olen vasta aikuisena opetellut pitämään puoliani. Ensimmäinen parisuhteeni oli sellainen, jossa ei ilmaistu omia mielipiteitä rehellisesti, vaan keskityttiin varjelemaan toisen tunteita, eikä koskaan riidelty. Siitä opin, että ei riitä että on kiltti ja kunnioittaa muita, vaan pitää myös osata toimia ihmisten parissa tavalla, jossa omat tarpeet ja toiveet tulevat näkyviksi, jotta muut saavat mahdollisuuden huomioida niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heidi on tosi lapsellinen ikäisekseen. Puhuu lapsen äänellä, pinkkiä, kännykkäkuvaa kaikkea, epävarma tunteistaan....
Minusta Oskari on huomattavasti lapsellisempi ja epävarmempi, kun jokaisessa kohdassa odottaa ensin, että mitä Heidi on asiasta mieltä ja sen jälkeen uskaltaa vasta itse olla sitä samaa mieltä.
Myös tuo läsdyttäminen ja yltiö paapominen on täysin yhtä sen kanssa, kuin hän laulaisi päättymättömästi Mamban 'älä jätä minua' kappaletta. Huomaa Heidistä, että laipaa Oskarilta muutakin kuin tuota lässytystä. "haluan tutustua arki-Oskariin - ei kukaan voi olla aina tuollaisella päällä" julistaa Heidi ja siihen vastaa Oskari taas lässyttävällä äänellä "mä en tiedä mitä Heidi tuolla tarkoittaa ja se musertaa minua"
Katsopa eteenpäin jaksoja, Oskaria ei minusta voi mitenkään pitää lapsellisena, yrittää auttaa Heidiä tunnemyrskyissään ja rauhoittaa päätöntä häsellystä, Heidi arvostaa tuota Oskarin turvallisuutta mutta eipä hän hetkessä muutu aikuiseksi kun ei 40 vuodessa tuoksi kasvanut. Eikä Oskari mitenkään epätoivoisesti Heidissä roiku, seurailee touhua, tekee omia johtopäätöksiä vaikkei niitä ääneen suoraan sano ja pitäytyy herrasmiesmäisyydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aatelkaa jos Katja ja Ville oltaisiin paritettu - Katja kun huomauttaa jostain, niin Ville vaan nauraisi hervottomasti päälle. :D
Tämä olisi erittäin mielenkiintoista seurattavaa. Olisi niin kiva nähdä, millaiseksi Katjan käytös olisi muovautunut Villen seurassa. Luulen, että aika paljonkin erilaiseksi kuin nyt olemme nähneet!
Ei Ville paljon hekottelisi... Tuo on hyvä esimerkki sitä kuinka parin dynamiikka vaikuttaa siihen, millaisen kuvan puoliso - ja me katsojat - ihmisestä saamme. Jos Katja ei olisi alkanut heti alussa ahdistumaan tai olisi kyennyt olemaan ahdistumisestaan huolimatta hieman lämpimämpi olisi Ollista tullut ihan toisenlainen kuva.
Yhtä hyvin voi sanoa että jos Olli olisi ottanut Katjan jutut huumorilla ensimmäisestä oudosta heitosta alkaen, Katja ei olisi alkanut ahdistumaan. Parisuhde on dynaaminen systeemi, johon vaikuttaa yhtä paljon kummankin osapuolen asenne ja toiminta.
Ville olisi voinut hyvinkin pystyä tuohon, ja juuri siksi olisi todella kiinnostavaa päästä näkemään sellainen vaihtoehtotodellisuus, jossa Katja olisikin paritettu Villelle (tai jollekin Villen kaltaiselle tapaukselle).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aatelkaa jos Katja ja Ville oltaisiin paritettu - Katja kun huomauttaa jostain, niin Ville vaan nauraisi hervottomasti päälle. :D
Tämä olisi erittäin mielenkiintoista seurattavaa. Olisi niin kiva nähdä, millaiseksi Katjan käytös olisi muovautunut Villen seurassa. Luulen, että aika paljonkin erilaiseksi kuin nyt olemme nähneet!
Ei Ville paljon hekottelisi... Tuo on hyvä esimerkki sitä kuinka parin dynamiikka vaikuttaa siihen, millaisen kuvan puoliso - ja me katsojat - ihmisestä saamme. Jos Katja ei olisi alkanut heti alussa ahdistumaan tai olisi kyennyt olemaan ahdistumisestaan huolimatta hieman lämpimämpi olisi Ollista tullut ihan toisenlainen kuva.
Yhtä hyvin voi sanoa että jos Olli olisi ottanut Katjan jutut huumorilla ensimmäisestä oudosta heitosta alkaen, Katja ei olisi alkanut ahdistumaan. Parisuhde on dynaaminen systeemi, johon vaikuttaa yhtä paljon kummankin osapuolen asenne ja toiminta.
Ville olisi voinut hyvinkin pystyä tuohon, ja juuri siksi olisi todella kiinnostavaa päästä näkemään sellainen vaihtoehtotodellisuus, jossa Katja olisikin paritettu Villelle (tai jollekin Villen kaltaiselle tapaukselle).
Ville olisi voinut sanailla mutta pari ei olisi juurikaan edennyt tutustumisessaan. Katja sanoi joskus ihan alkuunsa ettei läheisyys ole hänelle helppoa yleensäkään, eli tuo pidättyväisyys kosketuksissa ym. olisi varmasti hankaloittanut parisuhdetta oli parina kuka vaan. Jos on luonteeltaan suorasanainen ja hyvin pidättyväinen, ei mitenkään lämmin ulospäin on tutustuminen varmastikin aika hankalaa. Ehkä se perinteinen insinöörityyli - lärvit ja sänkyyn olisi tosiaan ollut ainut mahdollisuus rikkoa jää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin uusimman ilmaisen jakson.
Oskari puhui Mariannan luona mielestäni tosi kivasti, avoimesti ja pehmeästi, tuntemuksistaan ja siitä kuinka välillä Heidin arvaamattomuus aiheuttaa hänelle pelkotiloja. Sanoi vielä että vaikka se ei välttämättä ulospäin näy, niin sisäisesti hän kuitenkin kokee näin. Heidi vaikutti puolestaan reagoivan tähän kommenttiin pelolla, ikään kuin hänellä olisi aiempia huonoja kokemuksia ja olisi ahdistunut siitä, että taas kävisi samoin kuin aiemmin. Voi kun hän pystyisi suhteuttamaan tuon kommentin niin, että ei menisi ihan pois tolaltaan! Oskari ei yhtään vaikuta siltä että olisi luovuttamassa, vaan mielestäni heidän kemiansa ja persoonansa toimivat tosi hyvin yhteen ja uskon Oskarin itse asiassa tykkäävän ja nauttivankin tuosta Heidin jossain määrin lapsekkaasta elämänasenteesta. Ehkä selfieitä voisi ottaa vähemmän, mutta noin yleisesti ottaen. Tosi hyvän oloinen pari, tarvittaisiin vain riittävän monta kokemusta siitä että toiseen voi ihan oikeasti luottaa. Heidikin puhuu tunteistaan kivan avoimesti. Kun hän vain osaisi olla ripustautumatta liikaa! Toivon kovasti, että asiantuntijat auttaisivat parhaansa mukaan. Itse asiassa harmittaa sekä tämän parin että Katjan ja Ollin kohdalla, että asiantuntijat tulivat vasta näin myöhään mukaan.Katjalla ja Ollilla perusongelma on se, että he eivät vain sovi yhteen. Olli on aivan ihana mies ja ihminen monella tavalla - pidän hänen pehmeydestään ja feminiinisistä puolistaan, ja kyvystään pukea tunteitaan sanoiksi. Mutta Katja jää näistä ihanuuksista nyt aivan osattomaksi, kun Olli ei saa itsestään todellista persoonaansa irti saatuaan Katjalta tätä paljon puhuttua "kritiikkiä" (joka ei ole todellakaan niin pahaa, että siitä kuka tahansa loukkaantuisi, mutta ymmärrän hyvin miksi joku - esim. Olli - voi loukkaantua). Sellainen piirre miehessä (/ihmisessä), että tämä on sinut itsensä kanssa ja uskaltaa antaa itsestään heillekin jotka nyrpistelevät nenäänsä ja ovat lukossa itsensä kanssa, on itselleni ehkä tärkein yksittäinen vetovoimaa synnyttävä tekijä. Jos kuvittelen itseni Katjan asemaan, niin minullekin olisi tullut valtava pettymys hääpäivänä siitä, että Ollilla ei tätä yhtä ominaisuutta ole, ja se olisi vaikuttanut välejä viilentävästi. Se on kuitenkin asia, jota ei ihan hetkessä muuteta, eli jos jäisin liittoon tällaisen ihmisen kanssa, minun olisi hyväksyttävä se tosiasia että puolisoni on sellainen ehkä loppuelämänsä, ja tämä olisi minulle kyllä tosi vaikeaa. Olli sopisi valtavan hyvin kumppaniksi monenlaisille naisille, mutta ikävä kyllä ei Katjan kaltaiselle.
Ei kyllä noin feminiininen mies kuten Olli kaikenlaisia naisia innosta. Suomessa ihmeellisen feminiinisiä ”miehiä” muutenkin, jos vaikka vertaa Keski-Eurooppaan.
Kannattanee miettiä, mikä täkäläisessä kasvatuksessa on sellaista, joka tekee miehistä tavallista feminiinisempiä. Tuskin se geeneistä tulee vaan ympäristöstä.
Asia purkautuu paremmin sitä kautta, että mitä eteläisempään Eurooppaan mennään, sitä patriarkaattisempia yhteiskunnat ovat. Esim. Italiassa on vielä yleisesti miehen sananvalta. Suomessa ollan totuttu tasa-arvoon, jolloin mies voi olla feministisempi.
No ei todellakaan ole miehet feminiisempiä Suomessa kuin Keski-Euroopassa! Just Suomessahan sellainen poika joutui kouluaikoina kärsimään jne. Yli 20 vuotta asunut Keski-Euroopassa ja tätä miettinyt. Italia alk olla jo Etelä-Eurooppaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin uusimman ilmaisen jakson.
Oskari puhui Mariannan luona mielestäni tosi kivasti, avoimesti ja pehmeästi, tuntemuksistaan ja siitä kuinka välillä Heidin arvaamattomuus aiheuttaa hänelle pelkotiloja. Sanoi vielä että vaikka se ei välttämättä ulospäin näy, niin sisäisesti hän kuitenkin kokee näin. Heidi vaikutti puolestaan reagoivan tähän kommenttiin pelolla, ikään kuin hänellä olisi aiempia huonoja kokemuksia ja olisi ahdistunut siitä, että taas kävisi samoin kuin aiemmin. Voi kun hän pystyisi suhteuttamaan tuon kommentin niin, että ei menisi ihan pois tolaltaan! Oskari ei yhtään vaikuta siltä että olisi luovuttamassa, vaan mielestäni heidän kemiansa ja persoonansa toimivat tosi hyvin yhteen ja uskon Oskarin itse asiassa tykkäävän ja nauttivankin tuosta Heidin jossain määrin lapsekkaasta elämänasenteesta. Ehkä selfieitä voisi ottaa vähemmän, mutta noin yleisesti ottaen. Tosi hyvän oloinen pari, tarvittaisiin vain riittävän monta kokemusta siitä että toiseen voi ihan oikeasti luottaa. Heidikin puhuu tunteistaan kivan avoimesti. Kun hän vain osaisi olla ripustautumatta liikaa! Toivon kovasti, että asiantuntijat auttaisivat parhaansa mukaan. Itse asiassa harmittaa sekä tämän parin että Katjan ja Ollin kohdalla, että asiantuntijat tulivat vasta näin myöhään mukaan.Katjalla ja Ollilla perusongelma on se, että he eivät vain sovi yhteen. Olli on aivan ihana mies ja ihminen monella tavalla - pidän hänen pehmeydestään ja feminiinisistä puolistaan, ja kyvystään pukea tunteitaan sanoiksi. Mutta Katja jää näistä ihanuuksista nyt aivan osattomaksi, kun Olli ei saa itsestään todellista persoonaansa irti saatuaan Katjalta tätä paljon puhuttua "kritiikkiä" (joka ei ole todellakaan niin pahaa, että siitä kuka tahansa loukkaantuisi, mutta ymmärrän hyvin miksi joku - esim. Olli - voi loukkaantua). Sellainen piirre miehessä (/ihmisessä), että tämä on sinut itsensä kanssa ja uskaltaa antaa itsestään heillekin jotka nyrpistelevät nenäänsä ja ovat lukossa itsensä kanssa, on itselleni ehkä tärkein yksittäinen vetovoimaa synnyttävä tekijä. Jos kuvittelen itseni Katjan asemaan, niin minullekin olisi tullut valtava pettymys hääpäivänä siitä, että Ollilla ei tätä yhtä ominaisuutta ole, ja se olisi vaikuttanut välejä viilentävästi. Se on kuitenkin asia, jota ei ihan hetkessä muuteta, eli jos jäisin liittoon tällaisen ihmisen kanssa, minun olisi hyväksyttävä se tosiasia että puolisoni on sellainen ehkä loppuelämänsä, ja tämä olisi minulle kyllä tosi vaikeaa. Olli sopisi valtavan hyvin kumppaniksi monenlaisille naisille, mutta ikävä kyllä ei Katjan kaltaiselle.
Tässä oli mielestäni hyvin kiteytetty tuota Ollin ja Katjan tilannetta.
Olli oli ehkä ulkoiselta olemukseltaan Katjalle heti lähtökohtaisesti pettymys. Ja kun hän antoi tämän näkyä, ei siihen seikkaan pettynyt Olli taas kykene menemään rauhallisesti, itsevarmasti hymyillen Karjaan kiinni, kietomaan käsiään tämän ympärille ja kuiskaamaan Katjan korvaan: "sä oot ihana".
Ja juuri sitä Katja toivoisi ja tarvitsisi.
Nyt Olli näyttäytyy vain ja ainoastaan ylianalysoivana vässykkänä.Minulle jäi kuva että Ollin ulkonäkö olisi ollut Katjalle ihan mieluisa. Mutta tuo jämäkkyyden puute on jo häissä väkisinkin tullut ilmi, ja jos itse olisin ollut morsian, pettymykseni syy olisi ollut se. Se kun on niin tärkeä asia minulle kumppanissa, ja se kuitenkin värittää kaikkea ihmisen käytöstä. En tiedä olisinko osannut tätä asiantuntijoille erikseen painottaa, paitsi nyt tätä tuotantokautta katsottuani. (Älykkyys on minulle myös hyvin tärkeää, ja sen olisin osannut myös haastatteluissa kertoa.)
Aivan. Ja koska jämäkkyyden puute on se asia, josta Katja ei pidä, niin onko oikeasti tarpeenkaan kertoa tällaisia asioita ääneen. Olli haluaisi tietää, mutta kun hän ei itse piirteelleen mitään voi, niin ...
Jos on toisessa ärsyttävät piirteet ovat sellaisia, joille toinen ei voi mitään ja jotka liittyvät syvästi persoonaan, niin silloinhan peli on jo menetetty. Kyllä Olli saa nämä "puutteensa" tietää ennen pitkää - eli viimeistään nyt, kun ohjelma on eetterissä ja AV auennut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin uusimman ilmaisen jakson.
Oskari puhui Mariannan luona mielestäni tosi kivasti, avoimesti ja pehmeästi, tuntemuksistaan ja siitä kuinka välillä Heidin arvaamattomuus aiheuttaa hänelle pelkotiloja. Sanoi vielä että vaikka se ei välttämättä ulospäin näy, niin sisäisesti hän kuitenkin kokee näin. Heidi vaikutti puolestaan reagoivan tähän kommenttiin pelolla, ikään kuin hänellä olisi aiempia huonoja kokemuksia ja olisi ahdistunut siitä, että taas kävisi samoin kuin aiemmin. Voi kun hän pystyisi suhteuttamaan tuon kommentin niin, että ei menisi ihan pois tolaltaan! Oskari ei yhtään vaikuta siltä että olisi luovuttamassa, vaan mielestäni heidän kemiansa ja persoonansa toimivat tosi hyvin yhteen ja uskon Oskarin itse asiassa tykkäävän ja nauttivankin tuosta Heidin jossain määrin lapsekkaasta elämänasenteesta. Ehkä selfieitä voisi ottaa vähemmän, mutta noin yleisesti ottaen. Tosi hyvän oloinen pari, tarvittaisiin vain riittävän monta kokemusta siitä että toiseen voi ihan oikeasti luottaa. Heidikin puhuu tunteistaan kivan avoimesti. Kun hän vain osaisi olla ripustautumatta liikaa! Toivon kovasti, että asiantuntijat auttaisivat parhaansa mukaan. Itse asiassa harmittaa sekä tämän parin että Katjan ja Ollin kohdalla, että asiantuntijat tulivat vasta näin myöhään mukaan.Katjalla ja Ollilla perusongelma on se, että he eivät vain sovi yhteen. Olli on aivan ihana mies ja ihminen monella tavalla - pidän hänen pehmeydestään ja feminiinisistä puolistaan, ja kyvystään pukea tunteitaan sanoiksi. Mutta Katja jää näistä ihanuuksista nyt aivan osattomaksi, kun Olli ei saa itsestään todellista persoonaansa irti saatuaan Katjalta tätä paljon puhuttua "kritiikkiä" (joka ei ole todellakaan niin pahaa, että siitä kuka tahansa loukkaantuisi, mutta ymmärrän hyvin miksi joku - esim. Olli - voi loukkaantua). Sellainen piirre miehessä (/ihmisessä), että tämä on sinut itsensä kanssa ja uskaltaa antaa itsestään heillekin jotka nyrpistelevät nenäänsä ja ovat lukossa itsensä kanssa, on itselleni ehkä tärkein yksittäinen vetovoimaa synnyttävä tekijä. Jos kuvittelen itseni Katjan asemaan, niin minullekin olisi tullut valtava pettymys hääpäivänä siitä, että Ollilla ei tätä yhtä ominaisuutta ole, ja se olisi vaikuttanut välejä viilentävästi. Se on kuitenkin asia, jota ei ihan hetkessä muuteta, eli jos jäisin liittoon tällaisen ihmisen kanssa, minun olisi hyväksyttävä se tosiasia että puolisoni on sellainen ehkä loppuelämänsä, ja tämä olisi minulle kyllä tosi vaikeaa. Olli sopisi valtavan hyvin kumppaniksi monenlaisille naisille, mutta ikävä kyllä ei Katjan kaltaiselle.
Ei kyllä noin feminiininen mies kuten Olli kaikenlaisia naisia innosta. Suomessa ihmeellisen feminiinisiä ”miehiä” muutenkin, jos vaikka vertaa Keski-Eurooppaan.
Kannattanee miettiä, mikä täkäläisessä kasvatuksessa on sellaista, joka tekee miehistä tavallista feminiinisempiä. Tuskin se geeneistä tulee vaan ympäristöstä.
Kertoisitko, millä tavalla Olli on feminiininen, kun itselläni on vaikea nähdä hänessä feminiinisyyttä sillä tavalla kuin itse asian ymmärrän, mutta jos sinulle miehisyyttä edustaa vain joku cannonball-tyyppi, niin toki sivistynyt Olli on sellaisesta aika kaukana.
T. Mies
Vierailija kirjoitti:
Olisit mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heidi on tosi lapsellinen ikäisekseen. Puhuu lapsen äänellä, pinkkiä, kännykkäkuvaa kaikkea, epävarma tunteistaan....
Minusta Oskari on huomattavasti lapsellisempi ja epävarmempi, kun jokaisessa kohdassa odottaa ensin, että mitä Heidi on asiasta mieltä ja sen jälkeen uskaltaa vasta itse olla sitä samaa mieltä.
Myös tuo läsdyttäminen ja yltiö paapominen on täysin yhtä sen kanssa, kuin hän laulaisi päättymättömästi Mamban 'älä jätä minua' kappaletta. Huomaa Heidistä, että laipaa Oskarilta muutakin kuin tuota lässytystä. "haluan tutustua arki-Oskariin - ei kukaan voi olla aina tuollaisella päällä" julistaa Heidi ja siihen vastaa Oskari taas lässyttävällä äänellä "mä en tiedä mitä Heidi tuolla tarkoittaa ja se musertaa minua"Katsopa eteenpäin jaksoja, Oskaria ei minusta voi mitenkään pitää lapsellisena, yrittää auttaa Heidiä tunnemyrskyissään ja rauhoittaa päätöntä häsellystä, Heidi arvostaa tuota Oskarin turvallisuutta mutta eipä hän hetkessä muutu aikuiseksi kun ei 40 vuodessa tuoksi kasvanut. Eikä Oskari mitenkään epätoivoisesti Heidissä roiku, seurailee touhua, tekee omia johtopäätöksiä vaikkei niitä ääneen suoraan sano ja pitäytyy herrasmiesmäisyydessä.
"jaksoja eteenpäin" Mistä niitä jaksoja näkee noin niin kuin oikein monikossa? Tietääkseni vain osallistujat ovat jaksot nähneet ja muut näkevät cmoresta vain yhden jakson ennakkoon. Ja Heidi tuskin kirjoittaa moista, joten kuka jää jäljelle, joka noin itseään puolustaa?
Olli ja Katja - kommunikoinnista tulee mieleen tilanne, jossa puheliaalla lapsella on kovasti asiaa ja hän yrittää kiinnittää aikuisen huomion, mutta aikuista ei nyt jaksa kiinnostaa ja hän vastailee korkeintaan "okei".
Uskon että Katjan ja Ollin "kemian" puutetta selittää lapsuuden kiintymyssuhdetyyppi.
Olli on kiintymyssuhteeltaan takertuva ja Katja taas välttelevä. Nämä tyypit sopivat huonosti yhteen vaikka tosielämässä nämä hakeutuvatkin helposti suhteeseen keskenään, koska molemmat tyypit ovat turvattomia.
Takertuva tarvitsee turvallista tunneyhteyttä kumppaniin ja paljon läheisyyttä. Välttelevä taas ahdistuu läheisyydestä ja karttaa emotionaalista yhteyttä.
Väestöliiton sivuilla on hyvä yhteenveto asiasta: https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/tietoa_paris…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin uusimman ilmaisen jakson.
Oskari puhui Mariannan luona mielestäni tosi kivasti, avoimesti ja pehmeästi, tuntemuksistaan ja siitä kuinka välillä Heidin arvaamattomuus aiheuttaa hänelle pelkotiloja. Sanoi vielä että vaikka se ei välttämättä ulospäin näy, niin sisäisesti hän kuitenkin kokee näin. Heidi vaikutti puolestaan reagoivan tähän kommenttiin pelolla, ikään kuin hänellä olisi aiempia huonoja kokemuksia ja olisi ahdistunut siitä, että taas kävisi samoin kuin aiemmin. Voi kun hän pystyisi suhteuttamaan tuon kommentin niin, että ei menisi ihan pois tolaltaan! Oskari ei yhtään vaikuta siltä että olisi luovuttamassa, vaan mielestäni heidän kemiansa ja persoonansa toimivat tosi hyvin yhteen ja uskon Oskarin itse asiassa tykkäävän ja nauttivankin tuosta Heidin jossain määrin lapsekkaasta elämänasenteesta. Ehkä selfieitä voisi ottaa vähemmän, mutta noin yleisesti ottaen. Tosi hyvän oloinen pari, tarvittaisiin vain riittävän monta kokemusta siitä että toiseen voi ihan oikeasti luottaa. Heidikin puhuu tunteistaan kivan avoimesti. Kun hän vain osaisi olla ripustautumatta liikaa! Toivon kovasti, että asiantuntijat auttaisivat parhaansa mukaan. Itse asiassa harmittaa sekä tämän parin että Katjan ja Ollin kohdalla, että asiantuntijat tulivat vasta näin myöhään mukaan.Katjalla ja Ollilla perusongelma on se, että he eivät vain sovi yhteen. Olli on aivan ihana mies ja ihminen monella tavalla - pidän hänen pehmeydestään ja feminiinisistä puolistaan, ja kyvystään pukea tunteitaan sanoiksi. Mutta Katja jää näistä ihanuuksista nyt aivan osattomaksi, kun Olli ei saa itsestään todellista persoonaansa irti saatuaan Katjalta tätä paljon puhuttua "kritiikkiä" (joka ei ole todellakaan niin pahaa, että siitä kuka tahansa loukkaantuisi, mutta ymmärrän hyvin miksi joku - esim. Olli - voi loukkaantua). Sellainen piirre miehessä (/ihmisessä), että tämä on sinut itsensä kanssa ja uskaltaa antaa itsestään heillekin jotka nyrpistelevät nenäänsä ja ovat lukossa itsensä kanssa, on itselleni ehkä tärkein yksittäinen vetovoimaa synnyttävä tekijä. Jos kuvittelen itseni Katjan asemaan, niin minullekin olisi tullut valtava pettymys hääpäivänä siitä, että Ollilla ei tätä yhtä ominaisuutta ole, ja se olisi vaikuttanut välejä viilentävästi. Se on kuitenkin asia, jota ei ihan hetkessä muuteta, eli jos jäisin liittoon tällaisen ihmisen kanssa, minun olisi hyväksyttävä se tosiasia että puolisoni on sellainen ehkä loppuelämänsä, ja tämä olisi minulle kyllä tosi vaikeaa. Olli sopisi valtavan hyvin kumppaniksi monenlaisille naisille, mutta ikävä kyllä ei Katjan kaltaiselle.
Ei kyllä noin feminiininen mies kuten Olli kaikenlaisia naisia innosta. Suomessa ihmeellisen feminiinisiä ”miehiä” muutenkin, jos vaikka vertaa Keski-Eurooppaan.
Kannattanee miettiä, mikä täkäläisessä kasvatuksessa on sellaista, joka tekee miehistä tavallista feminiinisempiä. Tuskin se geeneistä tulee vaan ympäristöstä.
Kertoisitko, millä tavalla Olli on feminiininen, kun itselläni on vaikea nähdä hänessä feminiinisyyttä sillä tavalla kuin itse asian ymmärrän, mutta jos sinulle miehisyyttä edustaa vain joku cannonball-tyyppi, niin toki sivistynyt Olli on sellaisesta aika kaukana.
T. Mies
Olen eri vastaaja.
Mun mielestä Ollin luonteessa pitäisi olla enemmän jämäkkyyttä ja ajattelee liian tunteellisesti mieheksi. Omaan makuuni siis, ei minulla ole Ollia mitään vastaan.
Olen itse aika herkkä ja pohdiskelen asioita, tykkään kun oma mies suhtautuu asioihin niin tyynesti eikä stressaa turhia.
Tarvitsen miehen joka on varma, se luo minulle turvallisen tunteen. Enkä tarkoita mitään ääripäätä, vaan terveessä mielessä.
Tällä minun logiikkalla toki voisi heidän olettaa olevan hyvä mätsi, mutta Katjaa se tuntuu häiritsevän.
Alue: Aihe vapaa
Asia purkautuu paremmin sitä kautta, että mitä eteläisempään Eurooppaan mennään, sitä patriarkaattisempia yhteiskunnat ovat. Esim. Italiassa on vielä yleisesti miehen sananvalta. Suomessa ollan totuttu tasa-arvoon, jolloin mies voi olla feministisempi.