Millaiset välit sinulla on siskosi kanssa?

Erittäin läheiset, tapaamme 2-3 kertaa vikkossa ja puhumme päivittäin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei minkäänlaisia välejä sillä siskoni ei tiedä minusta. Meillä on sama isä ja hän on syntynyt 10-15 vuotta ennen kuin omat vanhempani ovat tavanneet. Isäni ei ole koskaan tunnustanut häntä lapsekseen, hänen äitinsä oli ollut aikanaan vain joku kännipano toisella puolella Suomea. En aio ottaa yhteyttä ikinä sisareeni, sillä olen ainut lapsi ja perin vanhempani yksin.

Jos isäsi on tunnustanut sisaresi, hänellä on oikeus lakiosaan isänne perinnöstä.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti en näe enää ikinä.

Toiveesi toteutuu. Minä tosin mielelläni näkisin sinut!

Etäiset.

Ei meillä ole mitään riitoja tms. Kun harvoin tavataan on kuin ei olisi koskaan erottukaan, mutta sitten taas arki sujuu ilman yhteydenottoja jne.

Hän kasvoi aikuiseksi ja alkoi oma perhe-elämä, niin kasvettiin silloin viimeistään erilleen.

Meillä on ikäeroa 11 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Läheiset välit. Melkein päivittäin ollaan yhteydessä whatsappissa. Asutaan eri paikkakunnilla. Olisi ihanaa asua samalla paikkakunnalla. <3

Sama täällä, ikäeroa meillä on kahdeksan vuotta. 

En ymmärrä miksi joku on alapeukuttanut sinunkin kommenttisi.

Vierailija kirjoitti:

Ei minkäänlaisia välejä sillä siskoni ei tiedä minusta. Meillä on sama isä ja hän on syntynyt 10-15 vuotta ennen kuin omat vanhempani ovat tavanneet. Isäni ei ole koskaan tunnustanut häntä lapsekseen, hänen äitinsä oli ollut aikanaan vain joku kännipano toisella puolella Suomea. En aio ottaa yhteyttä ikinä sisareeni, sillä olen ainut lapsi ja perin vanhempani yksin.

Isyyden voi vahvistaa jopa isän kuoleman jälkeen. Oikeus perintöön säilyy 10 vuotta isän kuoleman jälkeen, vaikka perintö olisi jo jaettu. Vaatii kyllä kanteen nostamista perilliseltä. 

https://www.minilex.fi/a/isyyden-vahvistaminen-is%C3%A4n-kuoleman-j%C3%…

Läheiset välit, mutteivät tiiviit. Olemme aika erilaisia ihmisiä ja välimatkaakin on. Uskallan kuitenkin avata sydäntäni siskolle ja toisinpäin, tiedämme mitä toiselle kuuluu ja välitämme. Olen isosisko, joten aika usein siskoni toivoo vahvistusta ajatuksilleen ja ulkopuolista tunteiden tulkkia. Koitan kannustaa vähän itsenäisempään ajatteluun, mutta jotenkin.. no hyvähän se on, että luottaa minuun jos ei itseensä. Minäkin kerron siskolle lähes kaikki asiat. Veljen kanssa ei valitettavasti olla ihan näin läheisiä. Hän siis tietää minun asiani, muttei oikein kerro omistaan. Ehkä se pelkää, että levittelen niitä sitten, en ole sellainen kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minkäänlaisia välejä sillä siskoni ei tiedä minusta. Meillä on sama isä ja hän on syntynyt 10-15 vuotta ennen kuin omat vanhempani ovat tavanneet. Isäni ei ole koskaan tunnustanut häntä lapsekseen, hänen äitinsä oli ollut aikanaan vain joku kännipano toisella puolella Suomea. En aio ottaa yhteyttä ikinä sisareeni, sillä olen ainut lapsi ja perin vanhempani yksin.

Jos isäsi on tunnustanut sisaresi, hänellä on oikeus lakiosaan isänne perinnöstä.

Isän ei tarvitse tunnustaa, vaan isyyden voi selvittää jopa isän kuoleman jälkeen. Kyse on lapsen oikeuksista, joten isän tai hänen muiden lastensa vastentahtoisuus ei tässä auta. Itse asiassa ei ole sekään kovin harvinaista, että vasta perunkirjoituksessa selviää, että isällä on tunnustettuja lapsia, joista uudempi jälkikasvu ei tiedä. 

Jäiset, ja syynä on narsistivanhempi. Peluutti lapsena meitä toisiamme vastaan ja vähän myöhemmin lukitsi kultalapsi-syntisäkki asetelman. Minä olen se inhokki ja sisar suosikki. Tämä vanhempi on antanut kymmeniä tuhansia rahaa sisarelle vuosien mittaan, ostanut hänelle auton ja asunnon lahjaksi ja siirtänyt koko perinnönkin suosikilleen.

Toki perimmäinen syy on se vanhempi mutta tämä epäreiluus ei häiritse sisarta lainkaan. Siksi koen että sisar välittää vain itsestään.

Läheiset välit, vaikkakin olemme harvoin yhteydessä. Molemmilla omat menonsa.

Vierailija kirjoitti:

Jäiset, ja syynä on narsistivanhempi. Peluutti lapsena meitä toisiamme vastaan ja vähän myöhemmin lukitsi kultalapsi-syntisäkki asetelman. Minä olen se inhokki ja sisar suosikki. Tämä vanhempi on antanut kymmeniä tuhansia rahaa sisarelle vuosien mittaan, ostanut hänelle auton ja asunnon lahjaksi ja siirtänyt koko perinnönkin suosikilleen.

Toki perimmäinen syy on se vanhempi mutta tämä epäreiluus ei häiritse sisarta lainkaan. Siksi koen että sisar välittää vain itsestään.

Sellainen testamentti on pätemätön, lapsi saa aina vähintään lakiosan.

Meillä on tosi hyvät välit, ollaan läheisiä ystäviä keskenämme. Välimatkaa 260km.

Kesällä nähdään pitempiä aikoja ( sisko on opettaja ) ja talvellakin hän yleensä tulee meille joulu- tai hiihtolomalla.

Reissataan myös yhdessä.

Sisko on mua 6 vuotta vanhempi. Vanhemmat ovat kuolleet vuosia sitten.

Poikki.

Välimatkaa 600km. Isän kuoleman (2015) jälkeen tuli erimielisyyksiä. Viimeksi olemme puhuneet puhelimessa 23.12.2016. Alkuvuodesta riideltiin sähköpostissa isän kuolinpesän jaosta.Hän ei olisi halunnut jakaa mutta lakiin vedoten minä vaadin jakoa. Hänen omiin tarkoitusperiinsä olisi sopinut jakamattomuus (minä olisin ollut mukana maksamassa kuluja). Pesä saatiin jaettua eikä minun tarvitse enää olla hänen kanssaan tekemisissä. Kiehukoon omissa liemissään.

Todella läheiset. Siskoni on paras ystäväni, vaikka on 7 vuotta nuorempi. Hän on sellainen ihminen, jonka kanssa voin oikeasti puhua mistä vain ja olla täysin oma itseni. Meillä on täsmälleen samanlainen huumorintaju ja samat kiinnostuksenkohteet. Ollaan voitu tuntikausia puhua salaliittoteorioista ja yliluonnollisista jutuista (ollaan molemmat ihan hörhöjä näiden suhteen) ja ties mistä tyhmästä. Siskoni on sellainen,jonka kanssa ollaan naurettu katketaksemme maailman tyhmimmille asioille. Maailman paras ja rakkain<3 nyt hän pääsi opiskelemaan ja muutti kauas enkä voi enää käydä hänen luonaan päivittäin. Monet itkut tirautettu jo, koska ikävöin häntä niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäiset, ja syynä on narsistivanhempi. Peluutti lapsena meitä toisiamme vastaan ja vähän myöhemmin lukitsi kultalapsi-syntisäkki asetelman. Minä olen se inhokki ja sisar suosikki. Tämä vanhempi on antanut kymmeniä tuhansia rahaa sisarelle vuosien mittaan, ostanut hänelle auton ja asunnon lahjaksi ja siirtänyt koko perinnönkin suosikilleen.

Toki perimmäinen syy on se vanhempi mutta tämä epäreiluus ei häiritse sisarta lainkaan. Siksi koen että sisar välittää vain itsestään.

Sellainen testamentti on pätemätön, lapsi saa aina vähintään lakiosan.

Joo tiedän tämän. Mutta perintöön ei jää mitään mistä sen lakiosan ottaa, kaikki siirretään sisaren nimiin etukäteen. Silloin ainoa vaihtoehto on takautuen vaatia sitä sisarukselta, vaikeaa ja kallista ja lakimiehet voittaa eniten. En tiedä jaksanko alkaa riitelemään. En varmaankaan.

Ei voi puhua väleistä lainkaan. Minulla on kaksi sisarpuolta (toinen vanhempi yhteinen). Me olemme sen verran eri ikäisiä, että elämme ihan erilaisissa maailmoissa. Kosketuspinta siis puuttuu. Emme pidä minkäänlaista yhteyttä.

Hyvin läheiset. Siskoon voi aina luottaa. Välillä olemme tiivisti tekemisissä, välillä vähemmän riippuen elämäntilanteesta. Mutta perheenjäsenemme ovat muutenkin hyvin läheisiä keskenään, vaikka kaikilla on nykyisin omat kuvionsa ja asumme kaikki eri kaupungeissa.

Läheiset nykyään, kun ollaan aikuisia ja jutellaan lähes päivittäin. Nuorempana etäiset.

Te jotka viestittelette JOKA PÄIVÄ, mitä asiaa teillä oikein on toisillenne? Miten ihmeessä juttua voi riittää jokaiselle päivälle? Minullakin on sisaruksiini läheiset välit, muttei nyt sentään joka päivä viestitellä. On omat kiireet tms.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka viestittelette JOKA PÄIVÄ, mitä asiaa teillä oikein on toisillenne? Miten ihmeessä juttua voi riittää jokaiselle päivälle? Minullakin on sisaruksiini läheiset välit, muttei nyt sentään joka päivä viestitellä. On omat kiireet tms.

Jaetaan yhteinen harrastus, siitä jutellaan paljon. Töistä poristaan ja sillon etenkin soitetaan, jos on ollut huono päivä vaikka töissä tai on tapahtunut jotain erityisen kivaa. Saatetaan porista puhelimessa vaikka kotitöiden aikana, ei ollenkaan kummallista, että toinen tekee vaikka ruokaa samalla.

Kummallakaan ei ole perhettä, niin aikaa riittää.