Työpäivän jälkeen ei ehdi mitään; ruuanlaitto lapsille, ym. kotityöt vievät niin paljon aikaa, ettei itse ehdi edes ulkoilla aina
Perheessämme asuu 2 kouluikäistä lasta, äiti ja isä. Me molemmat vanhemmat teemme kotitöitä. Minä, äiti, tulen aiemmin kotiin ja heti alkaa ruuan laittaminen lapsille. Keittiössä menee aikaa ruuanlaittoineen, siivouksineen ja tiskikoneen täyttäneen ja tyhjennyksineen puolestatoista kahteen tuntiin heti työpäivän jälkeen. Sitten katson koululaisten läksyt (että on tehty ja oikein ja osaavat asiat) ja kuulustelut mahdollisiin kokeisiin. Tähän menee puolesta tunnista puoleentoista tuntiin, riippuu onko tulossa kokeita. Sitten katson seuraavan päivän vaatteet lapsille ja itselleni. Omat työvaatteet täytyy silittää. Sitten onkin kello jo niin paljon, et turha mennä ulos kävelemään, lenkille, tms, koska pitää alkaa tehdä lapsille iltapalaa ja itse käydä suihkussa ja tehdä omat iltatoimet.
Harrastuspäivät on vielä erikseen, silloin jompi kumpi vanhemmista kuskaa 5 x viikossa lapsia harrastuksiin ja toinen tekee kotitöitä.
Elämä tuntuu liian kiireiseltä, ettei ehdi tehdä muuta kuin käydä töissä, tehdä kotona ruokaa, muita kotitöitä, tai lasten läksyjä.
Katson sisällä ollessani ulos ja haaveilen, että itsekin pääsisin sinne nauttimaan ihanasta auringonpaisteesta.
Kommentit (50)
Kylläpä oli kaunis lause:
Keittiössä menee aikaa ruuanlaittoineen, siivouksineen ja tiskikoneen täyttäneen ja tyhjennyksineen puolestatoista kahteen tuntiin heti työpäivän jälkeen.
Ja asiakin ihan hassu. Olet vain hidas.
Ihan alkuun alatte tekemään isompi annoksia ruokaa. Sunnuntaina kun teette ruokaa, siinä samalla teette jotain muuta ruokaa kahden päivän tarpeeksi. Syötte tätä ruokaa maanantaina ja tiistai. Sitten keskiviikkona teette taas ruokaa kahdeksi päiväksi. Ja sitten onkin jo perjantai. Eikä silloin ole läksyjen lukua tai työvaatteiden silittämistä
Lähinnä tulee mieleen, että olisiko keittiössä käytettyä aikaa mahdollista vähentää? Tarvitseeko sen ruoan olla joka päivä niin alusta asti itse laitettua? Lasten läksyihin käytetty aikakin kuulostaa melko paljolta, mutta ehkä se on nykyään tarpeellista, jos meluisassa avokonttorikoulussa ei voi luottaa lasten oppivan mitään...
Et olisi perustanut perhettä. Lapsettomana pääsee niin paljon helpommalla ja rahaakin jää enemmän käyttöön!
Tarkastat koululaisten läksyt? Että mitä? Tähänkö ollaan menty? Kun itse olin koulussa vanhempani eivät kertaakaan puuttuneet läksyihini, keskiarvo oli siinä 8,5 pintaan koko kouluajan. Käsittääkseni se oli silloin ihan normaalia. Mikä on muuttunut, kiinnostaa kovasti jos joku jaksaa vastata.
Minä en silitä iltaisin vaatteita. Yritän muutenkin käyttää mahdollisimman paljon vaatteita, joita ei tartte silittää. Lasten vaatteet ehdin ottaa esille aamulla ennen töihin lähtöä.
En siivoa, välttämättömät tiskit vaan koneeseen ja imuroin keittiön ja eteisen silloin kun tarvitsee.
Niin, sellaista se perhe-elämä on. Etkö tiennyt sitä kun teit lapsia? Niiden ja kodin hoitamiseen kuluu aikaa. Se on sitä vapaa-aikaa ja omaa aikaa, ja ihan itse valitsemaasi.
En ymmärrä että ihmiset jaksaa kirjoittaa tällaisia valitusvirsiä ihan normaalista perhearjesta, jonka on itse valinnut.
Miksi läksyjä pitää kuulustella ja valvoa? Ihmettelin tätä jo pienenä, koska omassa perheessä ei koskaan ollut tapana ja kaverin vanhemmat sen sijaan istuttivat hänet pöydän ääreen ja välillä meni huutamiseksi, jos jokin ei onnistunut. Arvosanoissa ei ollut eroa kummallakaan tavalla.
Miten voi mennä joka päivä ainakin tunti koululaisen läksyihin? Minulla on kaksi lasta, kummankaan läksyjä en kuulustele. Varmistan vain illalla, että läksyt on tehty ja autan, jos lapsilla on vaikeuksia jossain tehtävässä. Molemmat pärjäävät koulussa hyvin.
Taidat tehdä itse elämästäsi liian rankkaa.
Tee lauantaina tai sunnuntaina isompia satseja ruokaa ja osan voit pakastaa. Ei tarvi joka päivä aloittaa nollasta ruoanlaittoa.
Tilaa ruokakassi kotiin. Helppoa ja samalla tulee suunniteltua viikon ruoat. Säästyy aikaa ja rahaa.
Minäkin teen vkoloppuna eri ruuat joka päivälle ja niin isot satsit, että niistä riittää alkuviikkoon. Keskellä viikkoa teen keiton tai vaikka makaronilaatikon, jota syödään taas pari päivää. Perjantaina tehdään yhdessä lasten kanssa esim tortilloja tai pizzaa, tai käydään ulkona syömässä (pika)ruokaa vkolopun kunniaksi. Jos viikolla ei ole ruokaa valmiina tai on kiire harrastuksiin tms, ranskalaiset nakeilla tai nugeteilla pelastaa tilanteen ja päästään liikkeelle täysillä vatsoilla.
Hohhoijaa. Kouluikäinen osaa auttaa kotihommissa. Koululaiset huolehtimaan itse läksynsä, iltapalansa ja vaatteensa.
Alkuviikon ruoat sunnuntaina, loppuviikon keskiviikkona. Isot satsit ruokaa. Viikon työvaatteet valmiiksi sunnuntaina.
Vierailija kirjoitti:
Tarkastat koululaisten läksyt? Että mitä? Tähänkö ollaan menty? Kun itse olin koulussa vanhempani eivät kertaakaan puuttuneet läksyihini, keskiarvo oli siinä 8,5 pintaan koko kouluajan. Käsittääkseni se oli silloin ihan normaalia. Mikä on muuttunut, kiinnostaa kovasti jos joku jaksaa vastata.
Vastikään lastenpsykiatrin julkaisemassa artikkelissa oli kerrottu, että nykyinen opetussuunnitelma on sellainen, ettei koulussa saa kunnon opetusta ja koulussa pärjää ne oppilaat joiden vanhemmilla on aikaa ja halua käydä lasten kanssa kouluasioita läpi iltaisin ja tarvittaessa opettaa lasta kotona.
Minä en tarkasta lasten läksyjä ja kuulustelen kokeisiin vain satunnaisesti. Ruokaa teen vain viikonloppuisin ja silloinkin isommat satsit, että riittää myös pakkaseen ja/tai viikolla syötäväksi. Viikolla syödään jämiä, eineksiä tai pakkasesta jotain ruokia, jolloin aikaa ei tuhlaannu ruoanlaittoon. Hanki vaatteita, joita ei tarvitse silittää. Ostakaa siivouspalvelu tai edes robotti-imuri.
Näin.
Työvuosina ei juuri ehtinyt ei jaksanut. Vasta myöhemmin otin takaisin ja aloin liikkua.
Tämän takia en ihmettelisi jos joskus 4-päiväinen työviikko.
Teillä on kaksi työssäkäyvää aikuista. Palkatkaa lastenhoitaja ja käykää ulkona.
Tuo kaikki on omaa valintaasi.
Olet valinnut perhe-elämän sinkkuelämän, joten pidä suusi kiinni, äläkä valita.
Samanlaista se on kaikilla perheilla, joissa molemmat käyvät töissä ja on pari kolme lasta.
Se on elämää, ei yhtään enempää tai vähmepää.