Lue keskustelun säännöt.
Avioehto
29.08.2019 |
Sinulla ei ole mitään omaisuutta. Kumppanillasi olisi autoja, yritys, talolainaa maksettu jonkin verran. Ei mikään rikas, mutta keskituloisen yläpuolella. Teillä on yhteinen lapsi.
Suostuisitko avioehtoon?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Suostuisin mutta en suostuisi muuttamaan puolison omistamaan asuntoon.
Miksi? Minä asun puolisoni omistamassa asunnossa. En aio ostaa tästä puolikasta itselleni. Sen sijaan asumiskuluni ovat nyt paljon pienemmät kuin asuessani yksin (huom. maksan puolet asumiskuluista), joten minulle jää joka kuukausi säästöön ihan merkittävä summa rahaa. Jos joskus eroamme, voin halutessani hankkia oman asunnon. Mitä ihmeen järkeä meidän olisi asua erillään, jos kerran olemme onnellisempia yhdessä? Tai minun ostaa puolet isosta ok-talosta, mitä varten joutuisin ottamaan ison asuntolainan ja sen jälkeen ei sitten omaan käyttöön rahaa paljon jäisikään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Avioehtohan realisoituu vain mikäli ero tulee. Muuten kaikki on yhteistä. Ja suhteen aikana yhdessä hankittu materia ei tietenkään kuulu avioehdon piiriin....
Kaikki ei ole avioliiton aikana yhteistä. Vaan nimenomaan kumpikin hallitsee omaa omaisuutaan ja saa tehdä sillä mitä haluaa (paitsi myydä yhteisenä käytettyä asuntoa ilman toisen lupaa, vaikka olisi vain omissa nimissä). Meillä kesämökki on miehen nimissä ja hoitaa kaikki kustannukset eli saisi myydä sen jos haluaisi.
Avio-oikeus toisen omaisuuteen tuntuu avioliiton päättyessä tavalla tai toisella. Avioehto estää tämän riippuen, millaisia rajoituksia siihen on kirjattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos avioehto tehdään, pitää sitten myös kaikki lapsen vanhempainlomat ja sairaslomat pitää tasan puoliksi.
Mistä päättelet, että mies on aina se varakkaampi? Taidat viitata, että äiti hoitaa tilastojen mukaan sairaan lapsen ja se köyhempi osapuoli. Aikamoista sovinismia.
Omaisuuden mukaanko lapsen hoito jaetaan? Meillä hoitaa kumman työtilanteeseen paremmin sopii.Senon ihan sama, hoitaako lasta köyhempi vai varakkaampi osapuoli, jos lasta ei hoidta täsmälleen tasan. Lapsen joitaminen nimittäin saattaa sen hoitajan - oli hän sitten mies tai nainen, rikkaampi tai köyhempi - vastedes huomattavasti huonompaan asemaan. Tilastoissa näkyy, että jo vuoden vanhempainvapaa pienentää vanhemman tuloja pahimmillaan yli kymppitonnilla vuodessa, USEIDEN VUOSIKYMMENTEN AJAN. Tulonmenetykset eivät siis jää pelkästään vanhempainloman aikaisiksi.
Kirjoitin sairaanlapsen hoitamisesta....
Sekin vaikuttaa tulokehitykseen ja ylennyksiin ja pitäisi siksi hoitaa tasapuolisesti. Ei missään nimessä niin!että se htaaa, jolle sopii paremmin, koska sille tulee sitten aina jatkossakin sopimaan paremmin, kun ne vastuut ja ylennykset menee muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos avioehto tehdään, pitää sitten myös kaikki lapsen vanhempainlomat ja sairaslomat pitää tasan puoliksi.
Mistä päättelet, että mies on aina se varakkaampi? Taidat viitata, että äiti hoitaa tilastojen mukaan sairaan lapsen ja se köyhempi osapuoli. Aikamoista sovinismia.
Omaisuuden mukaanko lapsen hoito jaetaan? Meillä hoitaa kumman työtilanteeseen paremmin sopii.
Missä tässä lukee, että mies olisi varakkaampi? Puoliksi on puoliksi, ei siinä sanota mitään kummankaan varoista. Taidat olla aika sovinisti, kun oletat sellaista.
Jos toinen on huomattavasti varakkaampi, ehdottomasti avioehto. Jos toisella tai molemmilla on lapsia ennestään, ehdottomasti avioehto.
Jos varallisuusero ei ole iso, lapsia ei vielä ole, mutta niitä on tarkoitus hankkia, ehdottomasti EI avioehtoa. Syystä että, tällaisessa elämäntilanteessa isoja, varallisuuteen vaikuttavia päätöksiä ja uhrauksia tehdään väkisinkin sillä perusteella mikä on perheelle parasta, eikä sitä vaan voi keskittyä pelkästään omaan uraansa ja varallisuuteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko meneväni koskaan enää naimisiin, avoliitto riittää. Mutta jos menen, niin en edes harkitse meneväni ilman avioehtoa. Ihan sama, kummalla on enemmän omaisuutta. Ainoa syy minulle mennä naimisiin on rakkaus, ei halu vaurastua toisen kustannuksella. Avoliitossa jaamme menot 50/50.
Entä jos toisen palkka on paljon pienempi kuin toisen? Siinä menee sitten kaikki rahat, mitä ehtii tienata. Tavallista on, että se vähemmän tienaava myös hoitaa pienet lapset ja on pienillä tuloilla välillä vuoden/pari. Siinä ei sitten ehdi toiselle tulla ollenkaan säästöjä, kun suurin osa menee perheen elättämiseen. Erotilanteessa ei ole sitten sitä kotiakaan. Että hienosti meni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suostuisin mutta en suostuisi muuttamaan puolison omistamaan asuntoon.
Miksi? Minä asun puolisoni omistamassa asunnossa. En aio ostaa tästä puolikasta itselleni. Sen sijaan asumiskuluni ovat nyt paljon pienemmät kuin asuessani yksin (huom. maksan puolet asumiskuluista), joten minulle jää joka kuukausi säästöön ihan merkittävä summa rahaa. Jos joskus eroamme, voin halutessani hankkia oman asunnon. Mitä ihmeen järkeä meidän olisi asua erillään, jos kerran olemme onnellisempia yhdessä? Tai minun ostaa puolet isosta ok-talosta, mitä varten joutuisin ottamaan ison asuntolainan ja sen jälkeen ei sitten omaan käyttöön rahaa paljon jäisikään?
Tuossa tilanteessa kannattaakin jättää säästöön rahaa, ihan omaksi turvaksi pahan päivän varalle. Jos sitä eroa ei sitten tulekaan, niin lapsesi perii säästöpottisi aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos avioehto tehdään, pitää sitten myös kaikki lapsen vanhempainlomat ja sairaslomat pitää tasan puoliksi.
Mistä päättelet, että mies on aina se varakkaampi? Taidat viitata, että äiti hoitaa tilastojen mukaan sairaan lapsen ja se köyhempi osapuoli. Aikamoista sovinismia.
Omaisuuden mukaanko lapsen hoito jaetaan? Meillä hoitaa kumman työtilanteeseen paremmin sopii.Senon ihan sama, hoitaako lasta köyhempi vai varakkaampi osapuoli, jos lasta ei hoidta täsmälleen tasan. Lapsen joitaminen nimittäin saattaa sen hoitajan - oli hän sitten mies tai nainen, rikkaampi tai köyhempi - vastedes huomattavasti huonompaan asemaan. Tilastoissa näkyy, että jo vuoden vanhempainvapaa pienentää vanhemman tuloja pahimmillaan yli kymppitonnilla vuodessa, USEIDEN VUOSIKYMMENTEN AJAN. Tulonmenetykset eivät siis jää pelkästään vanhempainloman aikaisiksi.
Nyt olisi kiva saada linkki tuohon tilastoon, koska 10 000 e/v tarkoittaa noin 25% pienempää tiliä useiden vuosikymmenten ajan. Kun suomalaisten työura on noin 35 vuoden mittainen, niin jotenkin en usko tilastojen kertovan, että 1v vanhempainvapaata vie loppuiän työtuloista neljänneksen pois. Tai ainakaan noin ei ole tapahtunut yhdelläkään läheiselläni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko meneväni koskaan enää naimisiin, avoliitto riittää. Mutta jos menen, niin en edes harkitse meneväni ilman avioehtoa. Ihan sama, kummalla on enemmän omaisuutta. Ainoa syy minulle mennä naimisiin on rakkaus, ei halu vaurastua toisen kustannuksella. Avoliitossa jaamme menot 50/50.
Entä jos toisen palkka on paljon pienempi kuin toisen? Siinä menee sitten kaikki rahat, mitä ehtii tienata. Tavallista on, että se vähemmän tienaava myös hoitaa pienet lapset ja on pienillä tuloilla välillä vuoden/pari. Siinä ei sitten ehdi toiselle tulla ollenkaan säästöjä, kun suurin osa menee perheen elättämiseen. Erotilanteessa ei ole sitten sitä kotiakaan. Että hienosti meni.
Miksi oletat, että se köyhempi on oikeutettu käyttämään paremmintienaavan rahoja vain siksi, että ei itse ole aikanaan hankkinut kunnon ammattia ja työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on avioehto. Mieheni on kertaalleen eronnut ja olihan se aikamoista säätöä. Itse halusin selvyyden vuoksi avioehdon. Se on kuitenkin voimassa vain, jos liitto päättyy eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko meneväni koskaan enää naimisiin, avoliitto riittää. Mutta jos menen, niin en edes harkitse meneväni ilman avioehtoa. Ihan sama, kummalla on enemmän omaisuutta. Ainoa syy minulle mennä naimisiin on rakkaus, ei halu vaurastua toisen kustannuksella. Avoliitossa jaamme menot 50/50.
Entä jos toisen palkka on paljon pienempi kuin toisen? Siinä menee sitten kaikki rahat, mitä ehtii tienata. Tavallista on, että se vähemmän tienaava myös hoitaa pienet lapset ja on pienillä tuloilla välillä vuoden/pari. Siinä ei sitten ehdi toiselle tulla ollenkaan säästöjä, kun suurin osa menee perheen elättämiseen. Erotilanteessa ei ole sitten sitä kotiakaan. Että hienosti meni.
Miksi oletat, että se köyhempi on oikeutettu käyttämään paremmintienaavan rahoja vain siksi, että ei itse ole aikanaan hankkinut kunnon ammattia ja työpaikkaa.
Paremmin tienaavan ei ole mikään pakko avioitua sellaisen kanssa, joka ei ole hankkinut kunnon ammattia tai työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko meneväni koskaan enää naimisiin, avoliitto riittää. Mutta jos menen, niin en edes harkitse meneväni ilman avioehtoa. Ihan sama, kummalla on enemmän omaisuutta. Ainoa syy minulle mennä naimisiin on rakkaus, ei halu vaurastua toisen kustannuksella. Avoliitossa jaamme menot 50/50.
Entä jos toisen palkka on paljon pienempi kuin toisen? Siinä menee sitten kaikki rahat, mitä ehtii tienata. Tavallista on, että se vähemmän tienaava myös hoitaa pienet lapset ja on pienillä tuloilla välillä vuoden/pari. Siinä ei sitten ehdi toiselle tulla ollenkaan säästöjä, kun suurin osa menee perheen elättämiseen. Erotilanteessa ei ole sitten sitä kotiakaan. Että hienosti meni.
Miksi oletat, että se köyhempi on oikeutettu käyttämään paremmintienaavan rahoja vain siksi, että ei itse ole aikanaan hankkinut kunnon ammattia ja työpaikkaa.
Paremmin tienaavan ei ole mikään pakko avioitua sellaisen kanssa, joka ei ole hankkinut kunnon ammattia tai työpaikkaa.
Ei tietenkän ole pakko mennä naimisiin. Kyllä se on aina ihan oma valinta. Mikä kommentti tämä nyt oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko meneväni koskaan enää naimisiin, avoliitto riittää. Mutta jos menen, niin en edes harkitse meneväni ilman avioehtoa. Ihan sama, kummalla on enemmän omaisuutta. Ainoa syy minulle mennä naimisiin on rakkaus, ei halu vaurastua toisen kustannuksella. Avoliitossa jaamme menot 50/50.
Entä jos toisen palkka on paljon pienempi kuin toisen? Siinä menee sitten kaikki rahat, mitä ehtii tienata. Tavallista on, että se vähemmän tienaava myös hoitaa pienet lapset ja on pienillä tuloilla välillä vuoden/pari. Siinä ei sitten ehdi toiselle tulla ollenkaan säästöjä, kun suurin osa menee perheen elättämiseen. Erotilanteessa ei ole sitten sitä kotiakaan. Että hienosti meni.
Miksi oletat, että se köyhempi on oikeutettu käyttämään paremmintienaavan rahoja vain siksi, että ei itse ole aikanaan hankkinut kunnon ammattia ja työpaikkaa.
Tarkoitan yhteisiä menoja. Jos on päätetty hankkia lapsia, niin ne tarvitsevat ruokaa, vaatteita, harrastuksia, lääkäriä, vitamiineja, ym. ym. Myös erilaisia tarvikkeita tarvitaan kotiin, että elämä sujuu. Vähemmän tienaavallakin on vain 24 t vuorokaudessa aikaa. Jos hän ei pysty tekemään esim. kahta työtä lastenhoidon ohella, niin ottaako velkaa että saa sen 50% yhteisistä menoista maksettua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraavassa uutisia aiheesta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko meneväni koskaan enää naimisiin, avoliitto riittää. Mutta jos menen, niin en edes harkitse meneväni ilman avioehtoa. Ihan sama, kummalla on enemmän omaisuutta. Ainoa syy minulle mennä naimisiin on rakkaus, ei halu vaurastua toisen kustannuksella. Avoliitossa jaamme menot 50/50.
Entä jos toisen palkka on paljon pienempi kuin toisen? Siinä menee sitten kaikki rahat, mitä ehtii tienata. Tavallista on, että se vähemmän tienaava myös hoitaa pienet lapset ja on pienillä tuloilla välillä vuoden/pari. Siinä ei sitten ehdi toiselle tulla ollenkaan säästöjä, kun suurin osa menee perheen elättämiseen. Erotilanteessa ei ole sitten sitä kotiakaan. Että hienosti meni.
Miksi oletat, että se köyhempi on oikeutettu käyttämään paremmintienaavan rahoja vain siksi, että ei itse ole aikanaan hankkinut kunnon ammattia ja työpaikkaa.
Paremmin tienaavan ei ole mikään pakko avioitua sellaisen kanssa, joka ei ole hankkinut kunnon ammattia tai työpaikkaa.
Ei tietenkän ole pakko mennä naimisiin. Kyllä se on aina ihan oma valinta. Mikä kommentti tämä nyt oli?
Pitää etsiä tasoisensa nainen ja avioitua avioehdon kera. Pienipalkkainen on ainoastaan tyhmä ja hyväksi käytettävä, jos avioituu avioehdon kera.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on avioehto. Mieheni on kertaalleen eronnut ja olihan se aikamoista säätöä. Itse halusin selvyyden vuoksi avioehdon. Se on kuitenkin voimassa vain, jos liitto päättyy eroon.
Eli jos mies kuolee niin sinä perit? Ja päinvastoin? Vai mitä tarkoitat tuolla ”voimassa vain jos liitto päättyy”? Sillä sehän on ilmiselvää. Vaikka mennään naimisiin kummankin omaisuus säilyy omana ja oma päätäntävalta siihen ja tosiaan ainoastaan jos erotaan/kuollaan niin siippa pääsee omimaan sen toisen omaisuutta (Ja kuollessakin vain jos vainajalla ei ole lapsia)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on avioehto. Mieheni on kertaalleen eronnut ja olihan se aikamoista säätöä. Itse halusin selvyyden vuoksi avioehdon. Se on kuitenkin voimassa vain, jos liitto päättyy eroon.
Eli jos mies kuolee niin sinä perit? Ja päinvastoin? Vai mitä tarkoitat tuolla ”voimassa vain jos liitto päättyy”? Sillä sehän on ilmiselvää. Vaikka mennään naimisiin kummankin omaisuus säilyy omana ja oma päätäntävalta siihen ja tosiaan ainoastaan jos erotaan/kuollaan niin siippa pääsee omimaan sen toisen omaisuutta (Ja kuollessakin vain jos vainajalla ei ole lapsia)
Tää haluaa siitä miehen siivusta osansa leskenä. Ahneutta, ahneutta.
Suostuisin. Mutta sitten jos tulisi joitain valintatilanteita ( kuten kumpi on kotona lapsen kanssa ja kumpi tekee uraa) en suostuisi itselleni taloudellisesti epäedullisempiin ratkaisuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko meneväni koskaan enää naimisiin, avoliitto riittää. Mutta jos menen, niin en edes harkitse meneväni ilman avioehtoa. Ihan sama, kummalla on enemmän omaisuutta. Ainoa syy minulle mennä naimisiin on rakkaus, ei halu vaurastua toisen kustannuksella. Avoliitossa jaamme menot 50/50.
Entä jos toisen palkka on paljon pienempi kuin toisen? Siinä menee sitten kaikki rahat, mitä ehtii tienata. Tavallista on, että se vähemmän tienaava myös hoitaa pienet lapset ja on pienillä tuloilla välillä vuoden/pari. Siinä ei sitten ehdi toiselle tulla ollenkaan säästöjä, kun suurin osa menee perheen elättämiseen. Erotilanteessa ei ole sitten sitä kotiakaan. Että hienosti meni.
Valintoja. Minulle on ollut itsestäänselvyys, että tulen omillani toimeen. Se, että voin jakaa asumiskulut, on iso plussa; minulle jää säästöön enemmän kuin jos asuisin yksin. En ikinä laskisi toimeentuloani toisen ihmisen varaan.
Kirjoitin sairaanlapsen hoitamisesta....