Miksi ihmiset suuttuvat, kun joku haluaa luopua lemmikistään ja myydä tämän?

Vierailija kirjoitti:

Miten niin eläin on riippuvainen ihmisen huolenpidosta? Kyllähän niitä villieläimiäkin on....

Niin, se koko ikänsä ihmisen lemmikkinä ollut eläin ei ole villi. Siinä se ero on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin eläin on riippuvainen ihmisen huolenpidosta? Kyllähän niitä villieläimiäkin on....

Niin, se koko ikänsä ihmisen lemmikkinä ollut eläin ei ole villi. Siinä se ero on.

VÄhÄn off topic, mutta Kun aviomieheni vaihtoi minut toiseen parikymmen vuotisen liiton jälkeen, niin kyllä siinä niin pihalla oli, ettei varmaan eroa siitä, jos lemmikki päästetään luontooN.

Siis eihän koirallakaan ole mitään testiaikaa, nähdään se ehkä kaksi kertaa (jos sitäkään) ja maksetaan ja sitten se on riippuvainen ihmisen hoidosta 14-vuotta... sitten jos koira ei olekaan sellainen mitä ihminen halusi tai on allerginen, se myydään eteenpäin mikä kuulostaa itsekkäältä, mutta kukaan ei tule ajatelleeksi miten hyvä päätös se kuitenkin loppupeleissä on. Ihminen kuin koirakin voi paremmin, etenkin näissä tapauksissa että koiralla on käytösongelmia eikä ihmisellä ole resursseja kouluttaa.

Mutta toki jos ei osaa kouluttaa koiraa eikä ymmärrä mitään koirista ei sellaista kannata hankkiakaan... sen hoito on kuitenkin sitovaa.

Jos sairastuisin niin vakavasti, etten voisi hoitaa koiraani, tietenkin minun pitäisi etsiä sille uusi koti.

Jos sopivaa paikkaa ei löytyisi välittömästä lähipiiristäni, ottaisin koirasta maksun, joka osaltaan varmistaa, ettei koiraa oteta mielijohteesta. Toki varmistaisin uuden kodin sopivuuden muillakin tavoilla, tai jos en enää itse voisi, läheiseni saisi varmistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläin on vähän niinkuin lapsikin eli olet vastuussa siitä. Puoliso on aikuinen ja pärjää ilman hoivaa.

Eläin ei ole sinun geenejäsi etkä sinä ole sitä kohdussasi kantanut.... kyllä se eläin ”otetaan” sanaan tapaan kuin puoliso.

Niin otetaan, mutta olet vastuussa siitä, pöljä. Puolisosta et ole samalla tavalla vastuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurissa yh-äiti otti lapsilleen leluksi koiranpennun. 

Sitten osoittautuikin "niin vaivalloiseksi" (suoraan hänen suustaan) ja vietiin piikille. 

Sanoin suorat sanat tälle ja ei enää tervehdi. Mitä sinänsä en ihmettele. 

Mistä tuollaisia idiootteja sikiää? Koulutettu ihminen tämäkin, mutta ei kai se sitä katso yhtään. 

Mä olisin sylkässyt naamalle.

Terapiaa sinä tarvitset...

Ei, en puolustele tuota ihmistä. Otan vain kantaa vihaan, jota kannat sisälläsi.

Liity mukaan. Ei enää pettymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläin on vähän niinkuin lapsikin eli olet vastuussa siitä. Puoliso on aikuinen ja pärjää ilman hoivaa.

Eläin ei ole sinun geenejäsi etkä sinä ole sitä kohdussasi kantanut.... kyllä se eläin ”otetaan” sanaan tapaan kuin puoliso.

Eli sun mielestä adoptiolapsen saa hylätä, jos siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläin on vähän niinkuin lapsikin eli olet vastuussa siitä. Puoliso on aikuinen ja pärjää ilman hoivaa.

Eläin ei ole sinun geenejäsi etkä sinä ole sitä kohdussasi kantanut.... kyllä se eläin ”otetaan” sanaan tapaan kuin puoliso.

Niin otetaan, mutta olet vastuussa siitä, pöljä. Puolisosta et ole samalla tavalla vastuussa.

En ole aikuisesta vastuussa, mutta olen vastuussa parisuhteesta. Mikäli puoliso ei pahoinpitele (pure), häiritse kertostaloelämää (hauku) tai petä (ole karkuteillä) - niin olen vastuussa etten heivaa toista ulkoruokintaa, vaan muutan omaa asennettani.