Lue keskustelun säännöt.
Miksi exän seurustelu herättää tunteita???
29.08.2019 |
Tää oma reaktio tuli aivan puskista. Exäni on siis alkanut seurustella ja hän kertoi asiasta. Olen iloinen hänen puolestaan, sillä erostamme on jo aikaa ja uusi kumppani vaikuttaa hänelle hyvin sopivalta ja mukavalta ihmiseltä. Tai näin haluaisin tuntea ja näin exälleni tietenkin päin naamaa viestitin. Mutta... oikeasti sisällä reaktioni oli järkytys, sitten suru ja joku epämääräinen ahdistus! Mitä ihmettä tämä on?
En millään tavalla haluaisi palata yhteen tämän ihmisen kanssa, ollaan edelleen hyvissä väleissä ja pidän häntä nykyään ystävänäni enkä halua tähän muutosta.
Mulla on nykyään oma perhe ja mies, jonka kanssa suhde paljon parempi kuin tämän exän kanssa ikinä.
Miksi mä kuitenkin olen surullinen kun kuulin, että exä on löytänyt uuden? Ja esim. ajatus siitä, että näen heidät yhdessä tuntuu aivan kamalalta.
Auttakaa mua ymmärtämään!
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Aivan normaali alkujärkytys. Menee kyllä pian ohitse.
Onko tämä joku ihan tyypillinen juttu siis? En ole koskaan kuullut tällaisesta aiemmin!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä - kuuluu asiaan. Aivan normaalia, että ristiriitaisia tunteita herää kun näkee entisen rakkaan ihmisen menneen elämässä eteenpäin. Tulee tavallaan "lopullinen" fiilis, kun tietää että paluuta vanhaan ei ole.
Menee kyllä ohi ihan itsestään suht nopeasti.
Kyllä toi on käsittääkseni aika yleistä. Ystäväni erosi miehestään ja oli erosta todella iloinen, tunteita ei enää ollut ja mies oli läheisriippuvainen ripustautuja. Ero oli vaikea ja ystäväni vaikutti väillä jopa ihan vihaavan eksäänsä.
Kun sitten tämä ex päivitti Facebookiin vajaan parin vuoden päästä että nykyinen naisensa odottaa vauvaa, ystäväni itki koko päivän. Hän oli lohduton eikä ymmärtänyt miksi. Tunne meni kuitenkin nopeasti ohi, jo seuraavana päivänä hän puhui olevansa onnellinen että ex löysi onnensa.
Kai se on se lopullisuus mikä tuossa tosiaan liikuttaa. Tämä sama ystäväni soitti mulle eräänä lauantaiaamuna ja tokaisi että on tulossa mun luokse viinitonkan kanssa, joko näit Facebookista että sun eksä on kihlautunut. Alkoi naurattaa, koska mua ei voi eksäni uudet kuviot vähempää kiinnostaa. Ystäväni odotti multa samantyyppistä reaktiota kuin itselleen oli yllättäen tullut.
No, juotiin silti se hanaviini ja hauskaa oli. :)
Tsemppiä ap, kyllä tuo alkujärkytys pian laantuu.
Normaalia, mutta avoin mielensä pahoittaminen toisen jatkaessa elämää eron jälkeen on epäviehättävää. Siksi kukaan ei sitä avoimesti näytä vaan yrittää päästä yli mm. kateuden tunteista.
Itsekin muistan järkyttyneeni eksäni uudesta parisuhteesta vaikka itselläni oli jo uusi rakas vieressä. Jotenkin vain tunsin kateutta siitä, etten itse enää ollut eksälleni 'se' kaikkein tärkein. Pääsin yli aika nopeasti kun ymmärsin, että samanlainen merkitys menneisyydellämme on eksällenikin. Ja tärkeä ihminen hän on minulle aina. Elämän kuuluu jatkua ja onneksi molemmat olemme löytäneet onnen ja uuden rakkauden tahoillamme.
Lopulta tuntuu hyvältä, että pystyy olemaan iloinen entisen rakkaansa puolesta. Harva kuitenkaan tuntee niin vilpittömiä tunteita heti sillä hetkellä kun kuulee eksän nyksästä.
Juu jotkut tavallaan "haluaisivat" omistaa kaikki. Vaikka eivät niitä varsinaisesti mihinkään tarvitsekaan muuta kuin varalle tai kiemurtelemaan yksinäisyydessä menneen perään haikaillen. Ja samalla itse ovatkin jo uudessa suhteessa. Ehkä se kutkuttaa ajatella, että eksä ei ole löytänyt parempaa. Ja kun hän sitten löytää käydään mainitsemaasi läpi ja ehkä vertailua oman itsen ja eksän uuden kumppanin välillä. Lopullisuudesta se toki muistuttaa ja olisi sellaisenaan aika ohikiitävä tunne jos itse on jo jatkanut elämää uuden kumppanin kanssa. Ehkäpä tuossa epäilee vähän itseään ja suhdettaan uuteen kumppaniin. Ei vaikuta mielestäni kovinkaan kypsältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tajusin vasta sitten mitä menetin ja mitä en tule saamaan enää. Kaikki oli lopullista minun päässäni vasta, kun mies alkoi seurustella toisen kanssa. Minä suhteen päätin eikä pitäisi ruikuttaa, mutta en voi sille mitään.
Minä taas säälin exän nyxää. Miten se kestää sitä kuorsausta ja seksin aikana hikoilee kuin pieni sika ja hiki haisee tosi pistävälle, yöks
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei itsellä herätä tai ylipäätänsä ole mitään kiinnostusta exän tekemisiin.
Vierailija kirjoitti:
Minä tajusin vasta sitten mitä menetin ja mitä en tule saamaan enää. Kaikki oli lopullista minun päässäni vasta, kun mies alkoi seurustella toisen kanssa. Minä suhteen päätin eikä pitäisi ruikuttaa, mutta en voi sille mitään.
Mitä teit kun tajusit tämän? Piditkö tiedon itselläsi vai otitko yhteyttä exään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tajusin vasta sitten mitä menetin ja mitä en tule saamaan enää. Kaikki oli lopullista minun päässäni vasta, kun mies alkoi seurustella toisen kanssa. Minä suhteen päätin eikä pitäisi ruikuttaa, mutta en voi sille mitään.
Mitä teit kun tajusit tämän? Piditkö tiedon itselläsi vai otitko yhteyttä exään?
Olen eri, mutta kokenut asiat samoin. En ottanut yhteyttä eksään. Jotenkin hänen löydettyään uuden, palasi mieleen muistot myös siitä hyvästä mitä meillä oli ja minkä menetin. Sitä kaipasin hetken. Mutta ihan syystä hän on eksä. Rehellisyyden nimissä sanon kuitenkin aina joskus kaipaavani niitä hyviä asioita. Harva suhde on niin onneton, ettei mistään hyvästä joutuisi luopumaan erotessa. Olen onnellinen, että elämä jatkuu. Kerran olen eksääni törmännytkin kaupungilla, kyllä niitä hyviä tunteita on säilynyt molemmilla, mutta molemmilla on nyt oma elämänsä ja parempi uusien kanssa. Ja paljon kivempihan se on jatkaa niin, että säilyy välittäminen toisesta kuin, että inhoaisimme toisiamme. Mistään omistuksen halusta ei ole kyse, muutenhan en voisi olls onnellinen meidän molempien puolesta.
Myönnän itsekin järkyttyneeni kuullessani, että eksäni on saamassa lapsen nykyisen puolisonsa kanssa. Minulle hän sanoi seurustellessamme, ettei halua tehdä lapsia tähän maailmaan eikä muutenkaan ole valmis isäksi. Tämä oli yksi monista, mutta ehkä se isoin yksittäinen syy miksi erosimme. Minulla on nyt parivuotias tytär uuden mieheni kanssa ja elämäni on hyvää, mutta kirpaisi silti tuo uutinen. Ilmeisesti eksäni ei sitten vain minun kanssani lapsia halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraava vaihe on se, kun ahdistuu tai järkyttyy tai ylipäätään tuntee suuria tunteita, kun ex menee naimisiin ja vielä kun saa lapsia. Ihan riippumatta siitä, onko itse jo uudessa liitossa ja monta lastakin saanut. Ei kaikilla tietenkään tule näitä tunteita, mutta monille tulee, eikä niissä ole mitään kummallista. Sitten menee kummalliseksi, jos alkaa jotenkin sabotoida exän elämää tms.
Aivan normaali alkujärkytys. Menee kyllä pian ohitse.