Onko teillä tällaista pienten lasten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan, lapsilla 2 v 2 kk ikäero, tyttö ja poika. Mutta ei meille huuda aikuisetkaan. Aina on puhumalla selvitty. Lapset keikkuneen yhdessä siitä asti kun pienempi on lattialla alustalla ollut.

Ei meilläkään huuda aikuiset, jos tämä oli tarkoitettu niin että "mistä ovat mahtaneet mallia ottaa?"

Aikuiset osaavat kyllä pyytää kauniisti ja reagoida asioihin muuten kuin kiljumalla kurkkusuoraa heti kun kokee vääryyttä. 😄

Mutta lohdullista kuulla että osa perheistä kokenut samaa ja tietää kuinka turhauttaa.

Kai se täytyy hyväksyä että kotona otettava väsytys taktiikka käyttöön ja touhuta aamusta iltaan näiden kanssa aktiivisesti jotta pysyvät poissa pahanteosta. Sitä vain en ymmärrä missä välissä sitten muut kotiäidit valmistavat ruoan, pesevät pyykkiä, siivoavat, (nytkin tuli kilo hiekkaa lattialle kun hetki pyörähdettiin pihalla ja nuorempi pääsi lompsuttelemaan keittiöön.) siivoavat tiskit, käyvät itse suihkussa ja laittautuvat?

Ei tämä kyllä mikään helpoimmasta päästä ole tämä työmaa, ja kun ottaa huomioon kotihoidontuen määrän niin alkaa kovastikin houkuttaa tuo päivähoitoon vieminen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan, lapsilla 2 v 2 kk ikäero, tyttö ja poika. Mutta ei meille huuda aikuisetkaan. Aina on puhumalla selvitty. Lapset keikkuneen yhdessä siitä asti kun pienempi on lattialla alustalla ollut.

Ei meilläkään huuda aikuiset, jos tämä oli tarkoitettu niin että "mistä ovat mahtaneet mallia ottaa?"

Aikuiset osaavat kyllä pyytää kauniisti ja reagoida asioihin muuten kuin kiljumalla kurkkusuoraa heti kun kokee vääryyttä. 😄

Mutta lohdullista kuulla että osa perheistä kokenut samaa ja tietää kuinka turhauttaa.

Kai se täytyy hyväksyä että kotona otettava väsytys taktiikka käyttöön ja touhuta aamusta iltaan näiden kanssa aktiivisesti jotta pysyvät poissa pahanteosta. Sitä vain en ymmärrä missä välissä sitten muut kotiäidit valmistavat ruoan, pesevät pyykkiä, siivoavat, (nytkin tuli kilo hiekkaa lattialle kun hetki pyörähdettiin pihalla ja nuorempi pääsi lompsuttelemaan keittiöön.) siivoavat tiskit, käyvät itse suihkussa ja laittautuvat?

Ei tämä kyllä mikään helpoimmasta päästä ole tämä työmaa, ja kun ottaa huomioon kotihoidontuen määrän niin alkaa kovastikin houkuttaa tuo päivähoitoon vieminen.

Ap

Nousin aamulla viideltä, lapset kasin maissa. Siinä ehti saada oman hetken, siivoilla, järjestellä, pyykätä, viikata pyykit jne.

Meillä molemmat pojat lopettivat päiväunet 2v3kk ikäisinä. Eivät vain enää nukahtaneet. Tämä oli minulle ok, koska kotihoidossa elämän rytmi oli leppoisaa (nuorempi alkoi 3,5v taas tirsailla päiväkodissa, jossa jo meteli on niin kuluttavaa ja rasittavaa). Ehdottomasti päiväunet teillä pois, eivät niitä enää tarvitse, kun nukahtaminen ei heillä onnistu.

Anna kun arvaan...2 poikaa?

T. Kohtalotoveri

Vierailija kirjoitti:

Anna kun arvaan...2 poikaa?

T. Kohtalotoveri

Kyllä! 😅

Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä kun lapset tappelivat sanoin, että koska en nähnyt mitä tapahtui, en voi ratkaista kiistaa, joten teidän on ratkaistava ontelma keskenänne. Yllättävän hienosti he lähtivät sitten neuvottelemaan, että jos minä otan tämän niin sinä saat tuon jne. Eli enemmän vastuuta lapsille itselleen riitojen ratkaisemisessa. Tuo jatkuva märinä siitä, että toinen tekee jotain on vain huomionhakua vanhemmilta. Mutta riitoja ei tietenkään saa ratkaista nyrkein vaan neuvottelemalla. Kyllä ne siihen oppii.

Ei ne opi ilman ohjausta. Lapsen päiväkotiryhmässä oli juuri tuollainen lapsi, jonka vanhemmat oli opettaneet sisaruksen kanssa itse selvittämään asiat. Hän ei voinut ymmärtää, että toiselta tavaran ottaminen (5v iässä) on OK, kunhan ymmärtää ensin hakata toisen siihen tilaan, että uhri ei kykene kuin nyyhkyttämään. Lisäksi tuo lapsi repi muiden vaatteita (jos joku hoitaja sanoi, että onpa sinulla Hilppa kiva pipo, niin tämä lapsi seuraavassa mahdollisessa tilanteesta repi piposta tupsun tai nauhat irti.)

Lapsiin ei ole sisäänrakennettu neuvottelukykyä, sekin on opeteltava taito.

Lapsilla on todella erilaisia temperamentteja. Jotkut lapsista ovat yleisesti pahantuulisempia, itkuisampia ja sinnikkäitä siinä, mitä haluavat. Jos teille on sattunut kaksi hankalalla temperamentilla varustettua lastan, niin arki voi olla aika raskasta. Sellaiselle lapselle on huomattavasti haastavampaa olla hyvä äiti ja vanhempi versus lapseen, joka on sopuisa ja aurinkoinen luonne. Oma tyttäreni esimerkiksi on aika haastava ollut, koska luonteeltaan hyvin päättäväinen, itkukohtaukset kesti useampia tunteja ja ei olisi halunnut mitään hyvää kenellekään muulle paitsi itselle. Nyt vanhempana on kyllä hyvä ystävä, mutta suhteessa veljiin on vielä itsekkyyttä ja meihin vanhempiin nähden erittäin kova pitämään oman päänsä, vaikka se sitten tarkoittaisi hänelle itselleen useamman tunnin kestävää epämiellyttävää oloa (nälkä tms.). 

Muutama vinkki: 

- Jätä tuon ikäisiltä päiväunet pois. Ota sen sijaan rauhallisen tekemisen hetket, jolloin luet, teette palapelejä tms. ja silloin teho-opetat lapsia jakamaan ja ratkomaan riitoja. Ota vähän sellainen, mitä ihmettä asenne, etkö halua jakaa, voi harmi, sellainen ei ole hyvää käytöstä ja annat ihan hirveästi hyvää palautetta oikeasta pienestäkin käytöksestä. 

- Jos lapsilla on kinaa tavarasta, opeta heitä, että silloin haetaan aikuinen paikalle. Sinä sanot, että vaihto, kun on toisen vuoro. Aluksi oma vuoro voi mennä huutaessa ja itkiessä, mutta myöhemmin oppivat, että kun odotan, on minun vuoroni. Pidä vaihtovälit aluksi tiheinä. Myöhemmin oppivat itse saman toimintamallin eli vuorottelun. 

- Ulkoilkaa paljon

- Tehdää sisällä paljon erilaisia esteratoja ja temppuratoja. Kannusta ihan hirveästi. 

- Tehkää ruoka yhdessä, anna jokaiselle pieniä tehtäviä tai syökää valmisruokaa, että jaksat. 

- Meillä on ruokapöydässä sääntö, että ensimmäisen varoituksen jälkeen ruokailu päättyy. Ota kylmänviileästi ruoka pois ja siirrä lapsi pois pöydästä. Tämä on kyllä tosi vaikeaa sinnikkäälle lapselle, joka jatkaa samaa käytöstä ilta toisensa jälkeen ja jää ilman iltapalaa. Laitapa siinä monta viikkoa nälkäistä lasta nukkumaan... Siksi itse tein niin, että saa palata pöytään, kunnes kaikki muut ovat syöneet ja joutuu syömään yksin. Se ei ollut lapsesta mukavaa. 

- Ota käyttöön rauhoittumispaikka, minne kannat lapsen, kun hän saa kiukkukohtauksen. Ole siellä lapsen kanssa, kunnes tämä rauhoittuu. Siellä on hyvä opetella puhumaan tunteista: "nyt olen hirveän vihainen", "minua harmittaa" ja "suutuin, koska...".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan, lapsilla 2 v 2 kk ikäero, tyttö ja poika. Mutta ei meille huuda aikuisetkaan. Aina on puhumalla selvitty. Lapset keikkuneen yhdessä siitä asti kun pienempi on lattialla alustalla ollut.

Ei meilläkään huuda aikuiset, jos tämä oli tarkoitettu niin että "mistä ovat mahtaneet mallia ottaa?"

Aikuiset osaavat kyllä pyytää kauniisti ja reagoida asioihin muuten kuin kiljumalla kurkkusuoraa heti kun kokee vääryyttä. 😄

Mutta lohdullista kuulla että osa perheistä kokenut samaa ja tietää kuinka turhauttaa.

Kai se täytyy hyväksyä että kotona otettava väsytys taktiikka käyttöön ja touhuta aamusta iltaan näiden kanssa aktiivisesti jotta pysyvät poissa pahanteosta. Sitä vain en ymmärrä missä välissä sitten muut kotiäidit valmistavat ruoan, pesevät pyykkiä, siivoavat, (nytkin tuli kilo hiekkaa lattialle kun hetki pyörähdettiin pihalla ja nuorempi pääsi lompsuttelemaan keittiöön.) siivoavat tiskit, käyvät itse suihkussa ja laittautuvat?

Ei tämä kyllä mikään helpoimmasta päästä ole tämä työmaa, ja kun ottaa huomioon kotihoidontuen määrän niin alkaa kovastikin houkuttaa tuo päivähoitoon vieminen.

Ap

Olen itse jälkeenpäin katsonut kotivideoita, ja meillä oli kyllä ihan kamalan sotkuista, kun lapset olivat pieniä. Lapset olivat pienillä ikäeroilla ja omat voimani menivät selviytymiseen. Itse tein myöskin niin, että kun lapset menivät iltaisin nukkumaan, en tehnyt elettäkään siivotakseni. Se oli omaa aikaani. Sen sijaan voit laittaa lapsille jossain välissä tunniksi telkkarin eteen ja sen ajan käytät todella tehokkaasti kotitöihin. Ruoan voi tehdä illalliseksi, jolloin mies on kotona ja hoitaa vaikka lasten toisen ulkoilun. Jos mies on paljon työmatkoilla (kuten meillä), käytä mahdollisimman helppoja ruokia, isoja annoksia ja valmisruokia jos tuntuu, ettei muuten jaksa tai pysty. 

Kuulostaa kaaokselta. Lapset ovat onnettomia ja neuvottomia kaoottisessa kodissa mikä näkyy häiritsevänä käytöksenä.

Näin olen järjestyksen suhteen kasvattanut omiani. 5-vuotias ja 2-vuotias. Meillä on kotona kivaa, joten jotain olen vissiin vahingossa oikein tehnyt.

1. RUTIINIT. Lapsi tarvitsee rutiineja. Ne luovat turvallisuutta.

2. Kun jotain sanotaan se pitää. Jos ei totella kerrotaan selkeästi mitä tottelemattomuudesta seuraa. Asiasta sanotaan uudelleen rajallinen määrä (meillä ehdoton maksimi on 2 lisäkertaa) ja jos sekään ei riitä tulevat etukäteen ilmoitetut seuraukset siitä, ettei sanomista uskota. Seurauksista ei tingitä. Sääntöjä ei voi "yrittää" pitää yllä vaan niiden on tietyiltä osin oltava kiveen hakattuja.

3. Suoria käskyjä annan vain pakon edessä. Muulloin pyrin luomaan käytäntöjä miten asiat aina menevät. Käytäntöjä luodaan ilman kiirettä ja antamalla lapselle mahdolisuus osallistua tekemiseen (esimerkkejä: kumpi meistä pukee nompeammin ulkovaatteet, pestään yhdessä hampaat, saat auttaa minua ruoan laitossa -> maistuu paremmin jne. jne.)

4. Nukkuma-ajoista ja syömisestä ei neuvotella lainkaan ikinä. Ruoka syödään yhdessä ja mahdollisimman säännöllisesti. Kaikkea pitää maistaa. Nukkumaan meno on aina samaan tapaan ja samaan aikaan toistuva määritelty putki vaiheineen: rauhoittuminen, iltapala, hammaspesu, satu ja peittely.

5. Jos lasten välisessä tappelussa ei löydy syyllistä pitää seurausten olla kollektiivisia eli "joukkuerangaistus". Lyömiseen pitää taaperoikäisillä puuttua heti ja joka kerta.

---

Miten neuvoisin sinua?

-Muutoksen on oltava selkeä ja selvärajainen tyyliin: "Tästä päivästä alkaen aletaan noudattaa seuraavia sääntöjä.." Kaikkea ei tarvitse korjata kerralla. Alku tulee olemaan raskas, mutta et voi antaa periksi.

-MUISTA: Oikeasti tilanne on se, että jokainen 4-vuotias ja vielä vähän vanhempikin lapsi HALUAA miellyttää aikuista. Hän etsii kaiken aikaa merkkejä siitä millaista käytöstä häneltä odotetaan. Jos hänen odotetaan käyttäytyvän häiritsevästi hän tekee myös sen

-23.00 nukkumaan alkaminen on mahdoton tilanne. Ensimmäiseksi päiväunet pois muutaman kerran jos muu ei auta. Ei telkkua tai pelejä useampaan tuntiin ennen nukkumaan menoa koskaan. Aluksi ekstra määrä ulkoilua ja juoksentaa, että opettelu helpottuu

-ruokailu on korjattava ja erityisesti vanhempi lapsi mukaan ruoan laittoon

-näin pienet lapset eivät tarvitse sadoilla euroilla leluja. Ne eivät ratkaise yhtäkään ongelmaa, mutta luovat sen sijaan kaaosta ja sotkua

Vierailija kirjoitti:

- Ota käyttöön rauhoittumispaikka, minne kannat lapsen, kun hän saa kiukkukohtauksen. Ole siellä lapsen kanssa, kunnes tämä rauhoittuu. Siellä on hyvä opetella puhumaan tunteista: "nyt olen hirveän vihainen", "minua harmittaa" ja "suutuin, koska...".

Siis jäähypaikka, mutta astetta poliittisesti korreptimpana versiota, koska sitä ei kutsuta jäähypaikaksi ja tunteita sanoitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapset kaipaavat tekemistä ja virikkeitä. 4v ikäinen kaipaa jo oman ikäistään leikkiseuraa. Eli aamulla aamupala naamaan, leikkipuistoon (kelistä riippumatta) 2h, lounas, päiväunille, herätys 1,5-2h jälkeen. Välipala ja vaikka jotain askartelua tms. Taas ulos pariksi tunniksi. Päivällinen, ohjattua leikkiä, iltapala, suihku ja nukkumaan. Ei ole vahinko, että päiväkodeissa on toiminta aikataulutettu minuutilleen. Se on juuri sitä estämään, että lapset eivät tylsyyksissään ryhdy keksimään itse tekemistä. Jos olisi mun asia, laittaisin lapset päiväkotiin ja menisin itse töihin.   

Mikseivät lapset saisi keksiä itse tekemistä? Siinähän luovuus juuri kehittyy, ei siinä, että aikuinen on koko ajan ohjaamassa tekemistä.

Kyllä ne lapset päiväkodissa vapaasti leikkivät. Ei siellä ohjelmoitua toimintaa ole kuin se aamuhetki.

Tuollainen 400 euron hallitsematon leluvuori nyt on ihan järjetön tempaus. Samaten tuo tuntikausien pakkonukuttaminen päikkäreille.

Vie päiväkotiin ja mene töihin. Tai kokeile miten pienempi käyttäytyy kun isompi ei ole kotona. Jos hyvin, niin vie isompi päiväkotiin.

Joo tunnistan meidän perheen tästä.

Se on tuo lasten pieni ikäero, mikä saa kilpailemaan siitä huomiosta. Ulkona ja kylässä on tietysti helpompaa, ku lapset yleensä ovat edes vähän vieraskoreita, eikä ole niitä leluja ja tavaroita niin paljon mistä voisi edes alkaa tapella.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kun lapset tappelivat sanoin, että koska en nähnyt mitä tapahtui, en voi ratkaista kiistaa, joten teidän on ratkaistava ontelma keskenänne. Yllättävän hienosti he lähtivät sitten neuvottelemaan, että jos minä otan tämän niin sinä saat tuon jne. Eli enemmän vastuuta lapsille itselleen riitojen ratkaisemisessa. Tuo jatkuva märinä siitä, että toinen tekee jotain on vain huomionhakua vanhemmilta. Mutta riitoja ei tietenkään saa ratkaista nyrkein vaan neuvottelemalla. Kyllä ne siihen oppii.

Huoh, taas yksi vanhempi, joka on paikalla muttei läsnä. Ei lapsia voi jättää keskenään selvittämään kiistoja. Ilmeisesti Kärpästen herra on jäänyt teiltä kummaltakin lukematta. Se on AIKUINEN, joka KASVATTAA.  Vaikka tuo toimisikin teillä  kotona, mites sitten päiväkodissa ja koulussa muiden lasten kanssa?

Opeta nyt ihan ens alkuun se, että toisten kädestä EI OTETA mitään väkivalloin. Tämä sinun olisi pitänyt opettaa jo suunnilleen vauva- ja taaperoiässä! Nyt kasvatat lapsistasi narsisteja, jotka ottavat toisilta mitä lystäävät. Ja opettele tuntemaan lapsiasi edes sen verran, että tiedät sanomattakin, puhuvatko totta vai valehtelevatko. Tämä vaatii sinulta aktiivista LÄSNÄOLOA ja huomioimista vanhempana. Nyt sysäät vastuun kasvatuksesta lasten itsensä kontolle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kun lapset tappelivat sanoin, että koska en nähnyt mitä tapahtui, en voi ratkaista kiistaa, joten teidän on ratkaistava ontelma keskenänne. Yllättävän hienosti he lähtivät sitten neuvottelemaan, että jos minä otan tämän niin sinä saat tuon jne. Eli enemmän vastuuta lapsille itselleen riitojen ratkaisemisessa. Tuo jatkuva märinä siitä, että toinen tekee jotain on vain huomionhakua vanhemmilta. Mutta riitoja ei tietenkään saa ratkaista nyrkein vaan neuvottelemalla. Kyllä ne siihen oppii.

Huoh, taas yksi vanhempi, joka on paikalla muttei läsnä. Ei lapsia voi jättää keskenään selvittämään kiistoja. Ilmeisesti Kärpästen herra on jäänyt teiltä kummaltakin lukematta. Se on AIKUINEN, joka KASVATTAA.  Vaikka tuo toimisikin teillä  kotona, mites sitten päiväkodissa ja koulussa muiden lasten kanssa?

Opeta nyt ihan ens alkuun se, että toisten kädestä EI OTETA mitään väkivalloin. Tämä sinun olisi pitänyt opettaa jo suunnilleen vauva- ja taaperoiässä! Nyt kasvatat lapsistasi narsisteja, jotka ottavat toisilta mitä lystäävät. Ja opettele tuntemaan lapsiasi edes sen verran, että tiedät sanomattakin, puhuvatko totta vai valehtelevatko. Tämä vaatii sinulta aktiivista LÄSNÄOLOA ja huomioimista vanhempana. Nyt sysäät vastuun kasvatuksesta lasten itsensä kontolle. 

Ja lasten ollessa kyseessä se jollain tavalla altavastaaja, yleensä pienempi ja heikompi jää noissa lasten keskinäisissä "neuvotteluissa" aina enemmän tai vähemmän nuolemaan näppejään.

Ihan käsittämätöntä välinpitämättömyyttä. Ja mammat senkun yläpeukuttaneet. Noin kasvatetaan Pudasjärven murhaajia. Otetaan vaan mönkijä tallista ja tapetaan, jos omistaja yrittää estää jne.

Meillä jätettiin päiväunet pois. Se ei lasten keskinäiseen riitelyyn vaikuttanut, mutta tuli rauha iltaisin edes vähän aiemmin.

Aktiivisempi ote nyt siihen kasvattamiseen ap. Miten jollain voi olla vanhemmuus noin hukassa, että hankitaan vaan 400 euron leluvuori ja jätetään muutaman vuoden ikäiset tappelemaan niistä keskenään, ja vanhempi itse vetäytyy pois ja sitten valittaa, kun lapset on niin hankalia. Haloo!

Vuorokausirytmit laittaisin ihan ekana kuntoon ja molemmille ikätasoista tekemistä. 2,5-vuotias on vielä hyvin pieni ja tunteiden varassa, vaikka jo vähän alkaa käskyjäkin tottelemaan. Nelivuotias on jo ymmärtävä ja pääpiirteittäin oikea pitäisi jo erottaa väärästä, olla käytöstapoja ja vaativampaa aktivointia. Nelivuotias ei välttämättä tarvitse enää päiväuniakaan, kun pienempää vielä ainakin yrittäisin. Selvästi lapset hyvin turhautuneita ja väsyneitä, kun riitely ja huutaminen noin jatkuvaa. Minkä verran osallistut lasten leikkeihin ja touhuihin tai pystyt antamaan ihan omaa aikaa lapsille, molemmille erikseen? Minkä verran tiedät molempien ihan omia mielenkiinnonkohteita?

Aamulla, kun nousette klo 7, oisi ihan paras aamupalan jälkeen lähteä joko suoraan pihalle pariks-kolmeks tunniks tai kurjemmalla kelillä edes pariks, jos tunnin verran sitä ennen tekisitte yhdessä jotain leikkiä. Vaikka isompi muovailee ja pienempi rakentaa jotakin, tai mitä tahansa missä lapset tekee omaa juttuaan erikseen keskittyneenä ja sä keskityt heidän tekemiseensä tasapuolisesti. Siinä kun tulee tilanne, että toinen haluu tehä mitä toinen, niin timetimeri esimerkiksi näyttämään aikaa missä kohtaa tekeminen vaihtuu ja siihen asti vaan tehdään sitä mitä on alunperin valittu. Jos tulee kiukku siitä, anna tulla. Pidä lähellä ja pysy lujana siinä, että näin nyt tehdään. Päivällistä kun tekisit niin paljon, et sen voisi lämmittää seuraavana päivänä lounaaksi, oisi ruokakin heti ulkoilun jälkeen pöydässä ja sitä laittaessa voisi pienempi vaikka auttaa äitiä lämmittämään ja isompi kattaa pöytää tai jotain muuta vähän vaativampaa. Ruokailu yhdessä, pöydässä istutaan eikä leikitä ja syötään nätisti tai si lähetää pois. Ihan sama millä metelillä yritetään takas, niin esimerkiksi liikennevaloilla ko oot ennustanut käytöksen seurauksen, ei pöytään palata. Eli jos lapsi toimii rumasti, näytät keltasta valoa ja jos käytös jatkuu tulee punanen ja pöydästä veks. Unille huone tylsäks, pimeeks, viileeks ja molemmat hiljaa sängyissään. Luet jonkun tarinan, jos mölistään niin taas varotuksen jälkeen tarina lähtee. Sit istut siellä messissä, tyyliin puoli tuntia josset pidempään irtoa. Siinä ajassa nukahdetaan tai ei, jos ei niin noustaan pois sängystä. Mut siellä ollaan se puoli tuntia tms määrätty aikaa, hiljaa ja paikoillaan. Erilaisia rauhottumiskeinoja on esimerkiksi aistireenit, painopeitot, hieronnat, erilaiset satuhieronnat, rentoutumistarinat, unimusiikit jms jms. Unien jälkeen rauhallista tekemistä ja välipala. Sit takas pihalle. Säännöksi myös, että sisällä EI huudeta, juosta, kiipeillä sohvilla tms, vaan se tehdään kaikki pihalla. Sisällä täys stoppi. Jos ei kunnioiteta, nii mennää vaikka sitten pihalle kaikki tai lapsi rauhottumaan muilla tavoin. Nelivuotias voisi olla kiinnostunut jo esimerkiks kokeileen veitsellä ja haarukalla syömistä, tehtäväkirjoja, legoja ja muita rakennelmia, vaativampia askarteluja jms, kun pienemmälle sit pienemmän jutut. Pienempi illalla ensin nukkumaan ja si vasta isompi. Samaan tapaan kuin päiväunilla, läsnäollen. Oiskohan tämmösestä mitään jelppiä?

Ja riitatilanteista. Isompi on isompi ja esimerkki, osaa jo toimia oikein, kun pienempi vasta harjoittelee. Isommalle paljon kehuja jokasesta hyvin annetusta esimerkistä, pienemmälle enemmän syliä ja harjotteita ettei ainoa harjotuskaveri sosiaalisiin taitoihin ole isompi lapsi, jonka hermo ei kestä eikä voikaan kestää opettamaan pienempää noihin. Turhat rutinat pois ja enemmän aktiviteetteja. Superisti voimia!