Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Järkytyin kun ystävä paljasti syyn miksi jätti vaimonsa!
27.08.2019 |
Kyseinen pari päätyi eroon viiden yhteisen vuoden jälkeen ja heillä on pari vuotias lapsikin. Kun kysyin syitä eroon, niin tämä ystävämies sanoi isoimmaksi syyksi sen että vaimo oli lihonut lapsen saamisen jälkeen sen verran paljon ettei enää kokenut tätä seksuaalisesti viehättävänä eikä suhde siksi toiminut. Vannotti vielä etten pitäisi häntä vastauksen saatuani täytenä kuspäänä ja sanoi että tämä on oikeasti miehille tosi tärkeää ja harva uskaltaa sanoa todellista syytä ääneen eikä hänkään ollut (ex)vaimolleen raaskinut sitä kertoa.
Vastaus tuli silti itselleni sen verran yllätyksenä etten oikein tiennyt mitä sanoa, odotin syyksi jotain ihan muuta. Vaikka tokihan vaimo näin ulkopuolisemmankin silmiin oli hoikemmassa kunnossa suhteen alussa, arvioisin että painoa tullut kymmenisen kiloa lisää muttei hän mitenkään epäviehättävä mielestäni ole.
Jäin kuitenkin miettimään että onkohan oikeasti yleistäkin että mies lähtee parisuhteesta vaimon lihottua...
Kommentit (192)
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin näiden tarinoiden lisäävän naisten yhteen hiileen puhaltamista.
Ettei naiset olisi aina niin kateellisia ja kilpailuhenkisiä toisiaan kohtaan, vaan ymmärtävät asian niin, että haukkuessaan ja arvostellessaan toisia naista hän yleensä arvostelee myös itseään siinä samalla.
Itse lopetin meikkaamisen ja kauniisti pukeutumisen kokonaan, kun tapasin miehen, joka paljasti myöskin tuon aloittajan tarinan ääneen. Hänen mielestään naisen kuuluu miellyttää miehen silmään touhatessaan siinä keittiössä.
Aloin kiusata häntä pukeutumalla entistä rumempiin vaatteisiin esim.talvella laitoin kalsarikerraston ja päälle toppahaalarit ja päähän karvalakin. Jaksoin aikani häntä koulia, mutta häivyin sitten lopulta, enkä ole sen koommin kokenut tarvetta meikata, vaikka aina olen hiukan sitä harrastanut.
Ymmärrän pynttäämisen omaksi iloksi, mutta jos siinä on ripauskin tuota ajatusta, että naisen kuuluu näyttää hyvältä miestä varten tekee mieli vetää toiseen ääripäähän ja vähän äkkiä.
Eri asia on, jos mies itse on kova pynttäilijä ja ulkonäöstään huolehtija. Semmoinen voi vaatia sitä kumppaniltaankin, koska asia on hänelle itselleenkin tärkeä tai ainakin ymmärrän ristiriidat, jos tommonen pynttääjäukko menee yhteen resupirkon kanssa. Tämmöisen pynttääjukon erottaa kuitenkin jo päällepäin ja täten tälläisen matkaan ei tule lähdettyäkään tietäen valmiiksi, ettei ole sellaisia varten.
No mitäpä jos sellainen ”naisen pitää näyttää hyvältä miestä varten”-nainen ajattelee, että myös miehen pitää näyttää hyvältä naista varten?
Itse tosin haluan näyttää hyvältä myös itseäni varten, mutta toki myös miestä varten ja odotan, että mieskin haluaa näyttää hyvältä minua varten.
En voisi esim. kuvitella olevani plösön miehen kanssa.
En koe sellaista mitenkään seksuaaliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi helpompaa, jos voitaisin kokonaan erottaa toisistaan nämä kolme:
- erotiikka ja seksi
- yhdessä asuminen, perhe-elämä
- lasten tekeminen ja elättäminen
Voisi harrastaa seksiä viehättävien henkilöiden kanssa, ja/tai lasten hankkimiseksi silloin kun sellaista haluaa. Lasten elättämiseen ei liittyisi sitoumusta yhdessä asumisesta tai seksistä jatkossakin. Yhdessä voitaisiin asua ja yhteisiä lapsia kasvattaa, vaikkei seksi toisen kanssa (enää) nappaa. Jne.
Vierailija kirjoitti:
Aineenvaihdunta heikkenee JA ELIMISTÖ VÄSYY NOPEAMMIN mitä vanhemmaksi tulee. Tieteellinen fakta.
Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä hitaammaksi aineenvaihdunta käy. Ilmiötä voi kompensoida liikkumalla lihaksia kuormittavasti sekä syömällä riittävästi ja proteiinipitoisesti.
– Perusaineenvaihdunta on se energiankulutuksen taso, jolla välttämättömät elintoiminnot eli hengitys, verenkierto ja muut solutoiminnot pyörivät, vähän kuten moottori ja lämmitys tyhjäkäynnillä olevassa autossa. On normaalia, että ikääntyessä perusaineenvaihdunta hidastuu, filosofian tohtori ja liikuntafysiologi Janne Sallinen kertoo.
Hidastuminen johtuu muun muassa kehonkoostumuksen muuttumisesta.
Aineenvaihdunta heikkenee merkittävästi vanhemmalla iällä. Selityksiä te keksitte aina.
Vierailija kirjoitti:
Ihan höpöhöpöä taas. Miehet lihoo ja rupsahtaa myös. Yleensä ihmisen rakkaus on sokea, eli ihminen pitää viehättävänä omaa rakastaan vaikka tämän kroppa muuttuisi aikaa myöden, mikä on väistämätöntä. Jos kerran rakastutaan ja halutaan olla elämän loppuun asti yhdessä, pitää ymmärtää se että 50 vuoden päästä se puoliso ei näytä yhtään samalta kuin nyt.
Ja muutenkin, kauneus on katsojan silmässä, kaikennäköiset ihmiset pariutuu ja pitävät toisiaan viehättävinä vaikka kumpikaan ei ole kaikista komein tai kaunein joita ihmisistä ei ole kuin korkeintaan muutama prosentti. Jos ihmiset rakastavat puolisoaan vaikka tämä menettää vaikka raajansa, tai sairastuu syöpään, niin on se kumma ettei muka rakasta jos tulee muutama kilo ylimääräistä rasvaa, jonka voisi laihduttaa halutessaan pois. Jos puolisonsa jättää painon takia niin ei ole rakastanut puolisoaa alunperinkään ja parempi onkin lähteä ja antaa puolisolle mahdollisuus löytää ihminen joka häntä rakastaa ihmisenä, ei vain kuorta.
Ompa extremeä..sairastuu syöpään vs lihoo 10 kg?
Kait siihen muijaan voi ihan vaan kyllästyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei edes huomaa kymmenen kilon painonvaihtelua.
Mäkin veikkaan, että jos mies on alunperin rakastunut vaimoonsa ja pitänyt häntä viehättvänä, vienyt vihillekin, niin vaimo on lihonut yli 10 kiloa ja ehkä muuttunut myös niin häpeileväksi ja estoiseksi, ettei mikään kannustus ole riittänyt seksi on loppunut kokonaan. Lapsikin on kuitenkin jo 2 v ja se on jo sellainen aika, että sen aikana pääsee näkemään muuttuuko tilanne sellaiseksi, että kumpikin saa suhteessa tosiaan sen mitä elämältä toivoo vai eikö saa. Tuon 2 v aikana ei ole otettu askeltakaan parempaan, pelkästään huonompaan.
Uskon, että aika useinkin toisen lihominen johtaa eroon. Jotkut naiser lihovat raskausaikana 20+ kiloa ja imetysaikana vielä toiset 20+ kiloa. Hoikan puolison on vaikea kunnioittaa sellaista puolisoa vaikka perimmäinen syy olisikin mentaalipuolella. Kun jos se lihava puoliso ei osaa ratkaista henkisiä ongelmiaan niin ei niitä voi se hoikkakaan yksin hänen puolestaan ratkaista. Vielä kun joku 90+% laihduttajista lihoo takaisin ja vielä lihavammaksi. Ja jos koko aikana tarpeet parisuhteessa ovat täysin eripariset niin...
Helpolla pääsee kun ei vain liho liikaa vaan ratkaisee ongelmat ennen kuin ne kasvavat liian isoiksi. Pyrkii kasvamaan samaan suuntaan. Ei pado tunteita sisälleen vaan on aito ja onnellinen ja huolehtii seksuaalisesta halustaan. Siten välttää monta kriisiä ja parisuhde kestää onnellisena todennäköisemmin.
Helppoa ja itsestäänselvää se ei tietenkään ole. Joskus rakkaus vain loppuu vaikka olisi muuta luvattu. Sitten voi erota lainkin mukaan. Harmi, näitä sattuu.
Itse olen siis naimisissa oleva nainen ja valmis alapeukkusateeseen, olen hirveä ihminen ja ansaitsen sen.
Sinähän et tiedä tuon parin tai muidenkaan elämästä tuon taivaallista. En sitten käsitä näitä hölmöjä, jotka spekuloivat muiden erolla tähän tyyliin. Oletko onnellinen kun olet itse hoikka niin olet säästynyt lihavien naisten kohtalolta vai miksi pitää itseä nostaa muita naisia dissaamalla.
Olen onnellinen suhteessani kyllä.
Pitkällä tähtäimellä en lopulta osaisi myöskään kunnioittaa itsensä ylipainoiseksi syövää puolisoa jos lihavuus olisi seurausta lohtusyömisestä tms. eikä puolisoni osaisi ratkaista tuota itsetuhon kierrettä. Se veisi halut ja lopulta varmaan rakkaudenkin. Sellaiset sairaudet, jotka johtavat lihomiseen vastustelusta huolimatta olisivat eri asia. Mutta en vain pidä henkisesti tai fyysisesti viehättänä kumppania, joka ei huolehdi hyvinvoinnistaan samalla kun itse niin teen vaan syö itsensä sairaaksi. Varsinkin kun henkiset kamppailut eivät täällä Suomessa usein ole niin ylitsepääsemättömiä jos ne uskaltaa kohdata.
Se johtaisi varmaan lopulta eroon, emme sopisi yhteen ja tuskin miehenikään haluaisi naista, joka ei halua häntä vaan sinnittelee suhteessa kummankin loputtomasti kärsien. Silloin se olisi "kiitos kaikesta" ja "toivon sinulle parasta".
Tietenkin se on sairaalle kova paikka jäädä tilanteeseen vielä yksin. Itse kuitenkin haluaisin vain kumppanin, joka on kanssani aidosta halusta olla kanssani. Harmittaisi jos toinen luovuttaisi kun itse haluaa vielä yrittää, mutta ei voi mitään.
Harmi myös lapsen puolesta tietenkin, etteivät isä ja äiti halua olla yhdessä. Ehkä isä ja äiti löytävät vielä molemmat uuden rakkauden. Kerranhan täällä vain eletään eikä yksi ero maailmaa kaada. Kohti uusia haasteita sitten.
Jos kumppani lohtusyö itsensä lihavaksi, siinä voisi toinen osapuoli miettiä, miksi se kumppani lohduttaa itseään syömällä?
Joo, sen kumppanin syyhän se onkin että toinen lohtusyö ja hänen pitää katsoa peiliin.
Kysytään nyt niin, että jaksaisitko itse paljonkin harrastaa liikuntaa ja paljonko huvittaa panostaa ruuan laittoon kun olet vaikkapa vuoden verran nukkunut n. 4 tuntia yössä, ja nekin 15 min-1h pätkissä? Takaa ajan tässä nyt sitä, että se toinen puoliso vois jakaa yhteistä taakkaa osallistumalla jotta toinen saisi voimat takaisin. Kyllä se ihan selvää on että jos ei saa nukuttua tarpeeksi, iskee hiilarihimo. Monessa parisuhteessa kun vois se toinenkin tehdä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TYY TYY TYYTYY kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma isänikin on ihan muina miehinä todennut että jätti yhden kumppaninsa koska tämä ei ollutkaan niin motivoitunut pudottamaan kiloja kun oli treffeillä antanut ymmärtää. Isä siis ennen kun tapasin naisen ekaa kertaa varoitti että on hieman pulleampi. Ironista on että pari vuotta myöhemmin oli monta vuotta suhteessa isomman kokoisen naisen kanssa joka oli kuitenkin paljon kauniimpi kavoistaan ja luonteeltaan todella värikäs.
Onko naine 25 vee..
Miehet ottaa myös nuoria pulleroita, kun ei muita saa.
oon huomannu tän 50 vee kavereissani
Ekat vaimot kaunottaria..nykyiset lihapullia mut naamat ok
Jotkut meistä tykkää pulleroista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kannattaa sitten varautua siihen, että kaverisi vaihtaa naista 5-10 vuoden välein. että kovin paljon ei niihin naisiin kannata tutustumismielessä panostaa. Varsinkin jos hankkivat lapsia. itse olen ollut aina hoikka, paitsi esikoisen syntymän jälkeen, tänäkään päivänä en tiedä, mitä tapahtui, mutta kiloja kertyi just se joku 10kg liikaa. Kilot hävisivät parissa vuodessa ja seuraavassa raskaudessa sitä ei enää tapahtunut. Eikä kolmannessakaan. Eli jos mun mies olisi silloin vetänyt sun kaverin tyypiset johtopäätökset, eipä oltaisi naimisissa eikä olisi kolmea lasta.
Meinaatko että kaikki naiset väistämättä lihovat jossain vaiheessa?
Tätä minäkin ihmettelen. Oma painoindeksi oli 21 mun olin 21v ma on edelleen 21, kun olen 70 v ja ollut samana koko elinajan rakskausaikoja lukuunottamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas jätin miesystäväni laihduttuani 20kg (ylipainoa 10kg), mutta en siksi että olin itse hoikempi enkä myöskään siksi, että mieskin lihoo hieman.. vaan siksi että olin ainoa joka yritti enää pitää suhteesta kiinni. Mies vakuutteli välittävänsä eikä halunnut erota, mutta läheisyyttä ja niitä kolmea kaunista sanaa piti erikseen _pyytää_.
10kg lihomista on muuten aika vähän.. harva huomaa toisen lihomista kuin vasta 5-7kg kilon jälkeen.
Hauskintahan tässä on se, että ulkonäön vuoksi jättävät ei usein itsekään näe peilistään sitä omaa muutostaan. Mieheg liulee olevansa adoniksia aina, kaljaki vaan lisää kauniin beerbellyn siihen sikspäkin päälle palkintopokaaliksi, mies saa haista koska miehen kuuluu haista, pyllyä voi rapsuttaa kaukosäädin kädessä ja silti on se viehättävin adonis. mut hui kauhea jos nainen pikkuisen pyöristyy ja unohtaa meikata lapsen saannin jälkeen. Miesparat, miten ne kestää tässä maailmassa. NYYH.
Nyyh nyyh nynnymiehet. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän haluan olla enää miesten kanssa tekemisissä.. 😂 Kypsiäkin miehiä on, mut osa jää ikuisesti pikkupojiksi, joille elämä on seikkailu, jossa ei saa olla arkea. Miten noiden kanssa uskaltaa lisääntyä?
Vierailija kirjoitti:
No kyllä se 10 lisäkiloa voi olla aika merkittäväkin ero, riippuu titysti lähtötilanteesta ja siitä minkä pituinen henkilö kyseessä. Tässä kuitenkin yksi esimerkki: https://www.womenshealth.com.au/media/7150/f45-before-and-after-header…;
Tosta on lähteny 20 kg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika tahditonta mennä kysymään kenenkään eron syitä.
Niin, mitkä tosiaan on sun motiivit utelullesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kenelläkään ole velvollisuutta elää epätyydyttävässä suhteessa.
Ei, mutta kannattaisi miettiä tekeekö lapsia jos sitoutuminen on noin heikoissa kantimissa.
Mistä sen voi etukäteen tietää, että puolisosta tulee etova fätsy?
Se on lähestulkoon varmaa että sen näköisenä se ei pysy kuin oli nuorena. Ellei käytä hirveitä määriä rahaa kauneusleikkauksiin, ja silloinkin tulos voi olla vähän niin ja näin. Kannattaa nyt vaan etsiä vähän toisenlaista pohjaa parisuhteeseen. Silloin siinä on sekin mahdollisuus että se nainenkin pysyy siinä vaikka sinulta lähtisi hiukset ja tulisi kaljamaha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä naapurin mies vaihtoi lennosta todella laihan vaimonsa suunnilleen samanikäiseen kuin ex-vaimo, mutta muodokkaaseen naiseen. Uusi nainen ei siis ole lihava, mutta jos edellinen painoi 50kg niin tämä on varmaan jotain 70kg. Mies on koko ajan naisessa kiinni ja silittelee tätä kun istuvat terassilla eli näyttäisi viehättävän seksuaalisesti.
Tämä uusi nainen on myös iloinen ja kaunis vaaleaverikkö.
Ex oli ainakin naapurin silmin melkoinen hapannaama.
Ei pidä sitten ihmetellä, että jos naisillakin on vaikeuksia ummistaa silmiään miesten epäviehättäviksi koetuilta piirteiltä, kuten esim. lyhyydeltä tai kaljulta. Kun ei lyhyt mies vaan naista sytytä eikä tee mieli koskea toista, niin pätkien on turha asiasta marista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen yhden naisen, joka otti avioeron vastaavassa tilanteessa. Mies lihoi avioliiton aikana ja nainen sanoi, ettei hän mennyt tuollaisen miehen kanssa naimisiin. Pinnallista, mutta totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kannattaa sitten varautua siihen, että kaverisi vaihtaa naista 5-10 vuoden välein. että kovin paljon ei niihin naisiin kannata tutustumismielessä panostaa. Varsinkin jos hankkivat lapsia. itse olen ollut aina hoikka, paitsi esikoisen syntymän jälkeen, tänäkään päivänä en tiedä, mitä tapahtui, mutta kiloja kertyi just se joku 10kg liikaa. Kilot hävisivät parissa vuodessa ja seuraavassa raskaudessa sitä ei enää tapahtunut. Eikä kolmannessakaan. Eli jos mun mies olisi silloin vetänyt sun kaverin tyypiset johtopäätökset, eipä oltaisi naimisissa eikä olisi kolmea lasta.
En tiedä yrittikö kaverini vain pelastaa omaa selustaansa kun väitti että on kovin yleistä miesten keskuudessa vastaava ja kuulemma hänen useampi kaverinsakin on jättänyt muijansa, kun on alkanut tulemaan kiloja tai jopa niinkin että on ollut muuten mjukava nainen, muttei tarpeeksi hoikka.
Ja sanottakoon että olen kuitenkin aina pitänyt tätä miestä fiksuna ja järkevänä miehenä.
Mitä asialle voisi mielestänne tehdä, jos toinen ei enää yksinkertaisesti viehätä ja intohimo tai läheisyys on täysin mahdoton ajatus? Luuletteko, että fyysinen vetovoima on jonkinlainen tahdonvarainen päätös jonka voi kytkeä halutessaan päälle tai pois, ja jota voi kokea ketä tahansa valitsemaansa ihmistä kohtaan?
Myös minä olen lopettanut useamman parisuhteen sen takia, että puolisoni lihoi selvästi yli normaalipainon ja en vain enää tuntenut minkäänlaista fyysistä vetoa häntä kohtaan vaikka kuinka yritin ja toivoin sitä.. Tämän jälkeen joka tuutista saikin sitten kuulla kuinka pinnallinen ja huono ihminen sitä onkaan.
Mutta oikeasti, mitä asialle voi tehdä?? Onko kukaan onnistunut järkeilemällä tuntemaan fyysistä vetoa jotain toista kohtaan? Saanut pelkällä tahdonvoimalla intohimon syttymään? Jos on, niin kuulisin erittäin mielelläni miten tämä on onnistunut..
M37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kannattaa sitten varautua siihen, että kaverisi vaihtaa naista 5-10 vuoden välein. että kovin paljon ei niihin naisiin kannata tutustumismielessä panostaa. Varsinkin jos hankkivat lapsia. itse olen ollut aina hoikka, paitsi esikoisen syntymän jälkeen, tänäkään päivänä en tiedä, mitä tapahtui, mutta kiloja kertyi just se joku 10kg liikaa. Kilot hävisivät parissa vuodessa ja seuraavassa raskaudessa sitä ei enää tapahtunut. Eikä kolmannessakaan. Eli jos mun mies olisi silloin vetänyt sun kaverin tyypiset johtopäätökset, eipä oltaisi naimisissa eikä olisi kolmea lasta.
En tiedä yrittikö kaverini vain pelastaa omaa selustaansa kun väitti että on kovin yleistä miesten keskuudessa vastaava ja kuulemma hänen useampi kaverinsakin on jättänyt muijansa, kun on alkanut tulemaan kiloja tai jopa niinkin että on ollut muuten mjukava nainen, muttei tarpeeksi hoikka.
Ja sanottakoon että olen kuitenkin aina pitänyt tätä miestä fiksuna ja järkevänä miehenä.
Mitä asialle voisi mielestänne tehdä, jos toinen ei enää yksinkertaisesti viehätä ja intohimo tai läheisyys on täysin mahdoton ajatus? Luuletteko, että fyysinen vetovoima on jonkinlainen tahdonvarainen päätös jonka voi kytkeä halutessaan päälle tai pois, ja jota voi kokea ketä tahansa valitsemaansa ihmistä kohtaan?
Myös minä olen lopettanut useamman parisuhteen sen takia, että puolisoni lihoi selvästi yli normaalipainon ja en vain enää tuntenut minkäänlaista fyysistä vetoa häntä kohtaan vaikka kuinka yritin ja toivoin sitä.. Tämän jälkeen joka tuutista saikin sitten kuulla kuinka pinnallinen ja huono ihminen sitä onkaan.
Mutta oikeasti, mitä asialle voi tehdä?? Onko kukaan onnistunut järkeilemällä tuntemaan fyysistä vetoa jotain toista kohtaan? Saanut pelkällä tahdonvoimalla intohimon syttymään? Jos on, niin kuulisin erittäin mielelläni miten tämä on onnistunut..
M37
Lue viesti numero 111, en jaksa kirjoittaa uudelleen. Mutta siihen lihomiseen voi vaikuttaa vaikka jakamalla työtaakkaa ja antamalla toiselle mahdollisuuden nukkua ja liikkua (hoitamalla lapsia esim). En siis toki tiedä oliko teillä lapsia.. Mutta se on sitten toki toinen juttu jos jumahtaa vaan sohvalle ja passivoituu eikä halua tehdä itsensä eteen mitään.
Ymmärrän kyllä sen, että jos ihminen kokee toiset ihmiset viehättäviksi ainoastaan heidän ulkonäköönsä perustuen, niin tällöin suhdetta ei välttämättä kannata jatkaa jos toisen ulkonäkö ei enää miellytä. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että miksi tällainen ihminen menee naimisiin. Kyllä jokaisen täysjärkisen aikuisen pitäisi ymmärtää, että puolison ulkonäkö tulee muuttumaan ajan kuluessa tavalla tai toisella. Avioliiton tarkoituksena on kuitenkin rakastaa myötä-ja vastoinkäymisissä kunnes kuolema erottaa. Jos kumppanin ulkonäkö on se tärkein asia, niin miksi vaivautua pilkkaamaan koko avioliitto-instituutiota ja vannoa ikuista rakkautta. Ei naimisiin ole pakko mennä ja kaikkien ei todellakaan pitäisi sitä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kannattaa sitten varautua siihen, että kaverisi vaihtaa naista 5-10 vuoden välein. että kovin paljon ei niihin naisiin kannata tutustumismielessä panostaa. Varsinkin jos hankkivat lapsia. itse olen ollut aina hoikka, paitsi esikoisen syntymän jälkeen, tänäkään päivänä en tiedä, mitä tapahtui, mutta kiloja kertyi just se joku 10kg liikaa. Kilot hävisivät parissa vuodessa ja seuraavassa raskaudessa sitä ei enää tapahtunut. Eikä kolmannessakaan. Eli jos mun mies olisi silloin vetänyt sun kaverin tyypiset johtopäätökset, eipä oltaisi naimisissa eikä olisi kolmea lasta.
En tiedä yrittikö kaverini vain pelastaa omaa selustaansa kun väitti että on kovin yleistä miesten keskuudessa vastaava ja kuulemma hänen useampi kaverinsakin on jättänyt muijansa, kun on alkanut tulemaan kiloja tai jopa niinkin että on ollut muuten mjukava nainen, muttei tarpeeksi hoikka.
Ja sanottakoon että olen kuitenkin aina pitänyt tätä miestä fiksuna ja järkevänä miehenä.
Mitä asialle voisi mielestänne tehdä, jos toinen ei enää yksinkertaisesti viehätä ja intohimo tai läheisyys on täysin mahdoton ajatus? Luuletteko, että fyysinen vetovoima on jonkinlainen tahdonvarainen päätös jonka voi kytkeä halutessaan päälle tai pois, ja jota voi kokea ketä tahansa valitsemaansa ihmistä kohtaan?
Myös minä olen lopettanut useamman parisuhteen sen takia, että puolisoni lihoi selvästi yli normaalipainon ja en vain enää tuntenut minkäänlaista fyysistä vetoa häntä kohtaan vaikka kuinka yritin ja toivoin sitä.. Tämän jälkeen joka tuutista saikin sitten kuulla kuinka pinnallinen ja huono ihminen sitä onkaan.
Mutta oikeasti, mitä asialle voi tehdä?? Onko kukaan onnistunut järkeilemällä tuntemaan fyysistä vetoa jotain toista kohtaan? Saanut pelkällä tahdonvoimalla intohimon syttymään? Jos on, niin kuulisin erittäin mielelläni miten tämä on onnistunut..
M37
Se lähtökohta on silloin ollut väärä. Olet rakastunut toisen ulkonäköön, et ihmiseen itseensä. Olet mennyt väärästä syystä yhteen jonkun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei edes huomaa kymmenen kilon painonvaihtelua.
Mäkin veikkaan, että jos mies on alunperin rakastunut vaimoonsa ja pitänyt häntä viehättvänä, vienyt vihillekin, niin vaimo on lihonut yli 10 kiloa ja ehkä muuttunut myös niin häpeileväksi ja estoiseksi, ettei mikään kannustus ole riittänyt seksi on loppunut kokonaan. Lapsikin on kuitenkin jo 2 v ja se on jo sellainen aika, että sen aikana pääsee näkemään muuttuuko tilanne sellaiseksi, että kumpikin saa suhteessa tosiaan sen mitä elämältä toivoo vai eikö saa. Tuon 2 v aikana ei ole otettu askeltakaan parempaan, pelkästään huonompaan.
Uskon, että aika useinkin toisen lihominen johtaa eroon. Jotkut naiser lihovat raskausaikana 20+ kiloa ja imetysaikana vielä toiset 20+ kiloa. Hoikan puolison on vaikea kunnioittaa sellaista puolisoa vaikka perimmäinen syy olisikin mentaalipuolella. Kun jos se lihava puoliso ei osaa ratkaista henkisiä ongelmiaan niin ei niitä voi se hoikkakaan yksin hänen puolestaan ratkaista. Vielä kun joku 90+% laihduttajista lihoo takaisin ja vielä lihavammaksi. Ja jos koko aikana tarpeet parisuhteessa ovat täysin eripariset niin...
Helpolla pääsee kun ei vain liho liikaa vaan ratkaisee ongelmat ennen kuin ne kasvavat liian isoiksi. Pyrkii kasvamaan samaan suuntaan. Ei pado tunteita sisälleen vaan on aito ja onnellinen ja huolehtii seksuaalisesta halustaan. Siten välttää monta kriisiä ja parisuhde kestää onnellisena todennäköisemmin.
Helppoa ja itsestäänselvää se ei tietenkään ole. Joskus rakkaus vain loppuu vaikka olisi muuta luvattu. Sitten voi erota lainkin mukaan. Harmi, näitä sattuu.
Itse olen siis naimisissa oleva nainen ja valmis alapeukkusateeseen, olen hirveä ihminen ja ansaitsen sen.
Sinähän et tiedä tuon parin tai muidenkaan elämästä tuon taivaallista. En sitten käsitä näitä hölmöjä, jotka spekuloivat muiden erolla tähän tyyliin. Oletko onnellinen kun olet itse hoikka niin olet säästynyt lihavien naisten kohtalolta vai miksi pitää itseä nostaa muita naisia dissaamalla.
Olen onnellinen suhteessani kyllä.
Pitkällä tähtäimellä en lopulta osaisi myöskään kunnioittaa itsensä ylipainoiseksi syövää puolisoa jos lihavuus olisi seurausta lohtusyömisestä tms. eikä puolisoni osaisi ratkaista tuota itsetuhon kierrettä. Se veisi halut ja lopulta varmaan rakkaudenkin. Sellaiset sairaudet, jotka johtavat lihomiseen vastustelusta huolimatta olisivat eri asia. Mutta en vain pidä henkisesti tai fyysisesti viehättänä kumppania, joka ei huolehdi hyvinvoinnistaan samalla kun itse niin teen vaan syö itsensä sairaaksi. Varsinkin kun henkiset kamppailut eivät täällä Suomessa usein ole niin ylitsepääsemättömiä jos ne uskaltaa kohdata.
Se johtaisi varmaan lopulta eroon, emme sopisi yhteen ja tuskin miehenikään haluaisi naista, joka ei halua häntä vaan sinnittelee suhteessa kummankin loputtomasti kärsien. Silloin se olisi "kiitos kaikesta" ja "toivon sinulle parasta".
Tietenkin se on sairaalle kova paikka jäädä tilanteeseen vielä yksin. Itse kuitenkin haluaisin vain kumppanin, joka on kanssani aidosta halusta olla kanssani. Harmittaisi jos toinen luovuttaisi kun itse haluaa vielä yrittää, mutta ei voi mitään.
Harmi myös lapsen puolesta tietenkin, etteivät isä ja äiti halua olla yhdessä. Ehkä isä ja äiti löytävät vielä molemmat uuden rakkauden. Kerranhan täällä vain eletään eikä yksi ero maailmaa kaada. Kohti uusia haasteita sitten.
Jos kumppani lohtusyö itsensä lihavaksi, siinä voisi toinen osapuoli miettiä, miksi se kumppani lohduttaa itseään syömällä?
Joo, sen kumppanin syyhän se onkin että toinen lohtusyö ja hänen pitää katsoa peiliin.
Kysytään nyt niin, että jaksaisitko itse paljonkin harrastaa liikuntaa ja paljonko huvittaa panostaa ruuan laittoon kun olet vaikkapa vuoden verran nukkunut n. 4 tuntia yössä, ja nekin 15 min-1h pätkissä? Takaa ajan tässä nyt sitä, että se toinen puoliso vois jakaa yhteistä taakkaa osallistumalla jotta toinen saisi voimat takaisin. Kyllä se ihan selvää on että jos ei saa nukuttua tarpeeksi, iskee hiilarihimo. Monessa parisuhteessa kun vois se toinenkin tehdä jotain.
Uhrejahan me kaikki
Alue: Aihe vapaa
Tehdään ihan normaaleja asioita. Ulkonäköön ei tarvitse keskittyä, jos se on molempien mielestä kunnossa. Vähän niin kuin et ajattele ovea, jonka avaat joka päivä ulos lähtiessäsi, mutta jos yhtenä päivänä oven lasit onkin särjetty, niin et voi olla huomaamatta. Eihän suhde koskaan perustu vain jollekin yhdelle asialle, mutta siinä voi olla molemmin puolin tiettyjä rimoja joiden pitää ylittyä, että ei tule ongelmia.