Järkytyin kun ystävä paljasti syyn miksi jätti vaimonsa!
Kyseinen pari päätyi eroon viiden yhteisen vuoden jälkeen ja heillä on pari vuotias lapsikin. Kun kysyin syitä eroon, niin tämä ystävämies sanoi isoimmaksi syyksi sen että vaimo oli lihonut lapsen saamisen jälkeen sen verran paljon ettei enää kokenut tätä seksuaalisesti viehättävänä eikä suhde siksi toiminut. Vannotti vielä etten pitäisi häntä vastauksen saatuani täytenä kuspäänä ja sanoi että tämä on oikeasti miehille tosi tärkeää ja harva uskaltaa sanoa todellista syytä ääneen eikä hänkään ollut (ex)vaimolleen raaskinut sitä kertoa.
Vastaus tuli silti itselleni sen verran yllätyksenä etten oikein tiennyt mitä sanoa, odotin syyksi jotain ihan muuta. Vaikka tokihan vaimo näin ulkopuolisemmankin silmiin oli hoikemmassa kunnossa suhteen alussa, arvioisin että painoa tullut kymmenisen kiloa lisää muttei hän mitenkään epäviehättävä mielestäni ole.
Jäin kuitenkin miettimään että onkohan oikeasti yleistäkin että mies lähtee parisuhteesta vaimon lihottua...
Kommentit (192)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kenelläkään ole velvollisuutta elää epätyydyttävässä suhteessa.
Ei, mutta kannattaisi miettiä tekeekö lapsia jos sitoutuminen on noin heikoissa kantimissa.
Mistä sen voi etukäteen tietää, että puolisosta tulee etova fätsy?
Vaikka pidänkin painoa lapsellisena syynä esim erolle, niin toisaalta, jos joku ei oikeasti pysty pitämään lihavaa haluttavana, niin tuskin häntä siihen edes kannattaa yrittää pakottaa. Ei se teeskentely toimi.
Vierailija kirjoitti:
mistä tällaiset parit keskustelee, tai mitä he tekevät yhdessä, jos koko suhde perustuu vain toisen ulkonäölle?? todella vaikea kuvitella tällaista ihmissuhdetta.
No jaa, vähän suoraviivainen käsitys tuokin. Ihminen voi olla vaikka kuinka älykäs, aktiivinen ja keskusteleva, vaikka lihavuuden viehättävänä pitäminen tuottaisikin vaikeuksia. Toki olisi helppoa ajatella, että jos joku ei pidä lihavuutta viehättävänä, niin hän on yksiselitteisesti yksinkertainen. Tiedän monta huippuälykästä ihmistä, jotka eivät pidä lihavia viehättävänä, mutta toki eivät sitä suoraan ilmaisisi.
Sinällään mielenkiintoinen kysymys. Saako ulkoisia piirteitä pitää tai olla pitämättä viehättävinä..? Saako kauneuteen tai ihmisen hyvään kroppaan ihastua? Kaikki tiedämme, mitä ikä jokaiselle tekee ja toki sekin ilmiö on olemassa, että nuoruuden takia viehättävämpään vaihdetaan. Vähän samasta teemasta kyse. Ja kuinka paljon ihminen ylipäätään sille voi, mitä pitää viehättävänä tai haluttavana. Ja että pitääkö puolisoa pitää viehättävänä..?
Jos nyt jotain pitäisi sanoa, niin onkohan taas käynyt niin, että mies on lapsen jälkeen jatkanut elämäänsä kuten ennenkin ja vaimon työtaakka puolestaan on kasvanut reilusti seurauksella että ei jaksa pitää itsestään huolta. Ehkäpä hakee hiilareista energiaa valvottujen öiden jäljiltä ja varmaan hakee lohtuakin. Yöheräämiset, kotityöt ym. Jatkoiko mies edelleen mökkeilyä kavereiden kanssa? Onko ex-vaimo ollut lapsen aikana yhtään yötä ilman lasta? Milloin suhteessa ollessaan nukkunut kokonaisen yön? Montako tuntia viikossa mies katsoi lasta, että vaimo sai nukkua ja univelat kuitattuaan liikkua?
Vierailija kirjoitti:
Aineenvaihdunta heikkenee JA ELIMISTÖ VÄSYY NOPEAMMIN mitä vanhemmaksi tulee. Tieteellinen fakta.
Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä hitaammaksi aineenvaihdunta käy. Ilmiötä voi kompensoida liikkumalla lihaksia kuormittavasti sekä syömällä riittävästi ja proteiinipitoisesti.
– Perusaineenvaihdunta on se energiankulutuksen taso, jolla välttämättömät elintoiminnot eli hengitys, verenkierto ja muut solutoiminnot pyörivät, vähän kuten moottori ja lämmitys tyhjäkäynnillä olevassa autossa. On normaalia, että ikääntyessä perusaineenvaihdunta hidastuu, filosofian tohtori ja liikuntafysiologi Janne Sallinen kertoo.
Hidastuminen johtuu muun muassa kehonkoostumuksen muuttumisesta.
Niin? Muuttaako tämä jotenkin sitä perusohjetta, että täytyy pitää itestään huolta ja syödä kulutuksen mukaisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kenelläkään ole velvollisuutta elää epätyydyttävässä suhteessa.
Ei, mutta kannattaisi miettiä tekeekö lapsia jos sitoutuminen on noin heikoissa kantimissa.
Mistä sen voi etukäteen tietää, että puolisosta tulee etova fätsy?
No säkin voit vaikka hoitaa sitä lasta ja kotiaettä toinen pääsee liikumaan ja nukkumaan? Ota puolet yöheräämisistä että hiilarinhimo ei karkaa väsyneenä käsistä ja hoidat lasta niin että toinen saa vähintään 4h viikossa liikuntaa. Vai pitäiskö puolison ottaa vauva juoksulenkille/salille mukaan sun mielestä? Sillä aikaa kun itse jäät kotiin pelaamaan pleikkaa?
Vierailija kirjoitti:
E-pillerit / hormonikierukka (yli 35-vuotiailla kierukka ehkä yleisin) tuovat painoa lisää aika paljonkin, jopa 15 kg joillekin. Kaikille tätä vaikutusta ei tule, se riippuu ilmeisesti henkilön perintötekijöistä ja yksilöllisestä metaboliikasta. Useimmat parisuhteessa olevat 40+ naiset käyttävät hormonikierukkaa jos ehkäisyn tarvetta on, ja vaikka ei olisikaan, erittäin monella naisella on tuossa iässä kohdun myoomia eli hyvänlaatuisia kasvaimia, jotka aiheuttavat jatkuvia kipuja, ja joiden hoitona kierukka on.
Samoin vaihdevuodet itsessään nostavat painoa reippaasti ja nopeallakin tahdilla, erittäin monilla naisilla ainakin. Muutos voi olla raju ja tulla parissa vuodessa menopaussin aikaan. Kyse on hormonaalisesta muutoksesta.
Huomaa että täällä nuoret miehet jauhavat täällä naisten lihomisesta, kun ei ole mitään tietoa naisten elinkaareen kuuluvista asioista ja niiden vaikutuksesta painoon.N44
Itse en ole missään elämäni vaiheessa suostunut hormonaaliseen ehkäisyyn. Yksi syy, tosin ei suurin, on ollut se, etten ole halunnut ylimääräisiä kiloja. Mies on saanut käyttää kortsuja ja kun kyllästyi niihin, kävi sterilisaatiossa.
Rehellisesti sanottuna, minun olisi vaikea haluta miestäni, jos hän lihoisi 20kg. Vastaavasti ymmärrän, että mieskään ei välttämättä pitäisi samanlaisesta muutoksesta minulla. Olen synnyttänyt useamman kerran, ja joka kerralla on painoa tullut +20k, joten ymmärrän kyllä, että naisella kaikki ei aina ole itsestä kiinni. Minulla kilot lähti helposti pois, mutta kaikilla ei niin ole. Siksi olen hieman surullinen itsessäni siitä, että miehen vastaavanlainen kilojen nousu olisi itselleni vaikea paikka. Toisaalta miehillä se kerääntyy vatsan seutuvilla, kun taas naisilla rasva varastoituu tasaisemmin.
Sinänsä en ole ulkonäkökeskeinen, minkä vuoksi onkin ollut yllättävää, miten paljon merkitystä haluilleni on miehen painolla. En välitä miehen vaatteista, lihaksista, pituudesta tai tietynlaisesta lookista. Toivon ainoastaan, että mies olisi solakka, sopusuhtainen ja ettei Vatsa olisi ensimmäinen, johon miehessä kiinnittäisin huomioni.
Työkaverini jätti miehensä koska tämä kaljuuntui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei edes huomaa kymmenen kilon painonvaihtelua.
Mäkin veikkaan, että jos mies on alunperin rakastunut vaimoonsa ja pitänyt häntä viehättvänä, vienyt vihillekin, niin vaimo on lihonut yli 10 kiloa ja ehkä muuttunut myös niin häpeileväksi ja estoiseksi, ettei mikään kannustus ole riittänyt seksi on loppunut kokonaan. Lapsikin on kuitenkin jo 2 v ja se on jo sellainen aika, että sen aikana pääsee näkemään muuttuuko tilanne sellaiseksi, että kumpikin saa suhteessa tosiaan sen mitä elämältä toivoo vai eikö saa. Tuon 2 v aikana ei ole otettu askeltakaan parempaan, pelkästään huonompaan.
Uskon, että aika useinkin toisen lihominen johtaa eroon. Jotkut naiser lihovat raskausaikana 20+ kiloa ja imetysaikana vielä toiset 20+ kiloa. Hoikan puolison on vaikea kunnioittaa sellaista puolisoa vaikka perimmäinen syy olisikin mentaalipuolella. Kun jos se lihava puoliso ei osaa ratkaista henkisiä ongelmiaan niin ei niitä voi se hoikkakaan yksin hänen puolestaan ratkaista. Vielä kun joku 90+% laihduttajista lihoo takaisin ja vielä lihavammaksi. Ja jos koko aikana tarpeet parisuhteessa ovat täysin eripariset niin...
Helpolla pääsee kun ei vain liho liikaa vaan ratkaisee ongelmat ennen kuin ne kasvavat liian isoiksi. Pyrkii kasvamaan samaan suuntaan. Ei pado tunteita sisälleen vaan on aito ja onnellinen ja huolehtii seksuaalisesta halustaan. Siten välttää monta kriisiä ja parisuhde kestää onnellisena todennäköisemmin.
Helppoa ja itsestäänselvää se ei tietenkään ole. Joskus rakkaus vain loppuu vaikka olisi muuta luvattu. Sitten voi erota lainkin mukaan. Harmi, näitä sattuu.
Itse olen siis naimisissa oleva nainen ja valmis alapeukkusateeseen, olen hirveä ihminen ja ansaitsen sen.
Sinähän et tiedä tuon parin tai muidenkaan elämästä tuon taivaallista. En sitten käsitä näitä hölmöjä, jotka spekuloivat muiden erolla tähän tyyliin. Oletko onnellinen kun olet itse hoikka niin olet säästynyt lihavien naisten kohtalolta vai miksi pitää itseä nostaa muita naisia dissaamalla.
Olen onnellinen suhteessani kyllä.
Pitkällä tähtäimellä en lopulta osaisi myöskään kunnioittaa itsensä ylipainoiseksi syövää puolisoa jos lihavuus olisi seurausta lohtusyömisestä tms. eikä puolisoni osaisi ratkaista tuota itsetuhon kierrettä. Se veisi halut ja lopulta varmaan rakkaudenkin. Sellaiset sairaudet, jotka johtavat lihomiseen vastustelusta huolimatta olisivat eri asia. Mutta en vain pidä henkisesti tai fyysisesti viehättänä kumppania, joka ei huolehdi hyvinvoinnistaan samalla kun itse niin teen vaan syö itsensä sairaaksi. Varsinkin kun henkiset kamppailut eivät täällä Suomessa usein ole niin ylitsepääsemättömiä jos ne uskaltaa kohdata.
Se johtaisi varmaan lopulta eroon, emme sopisi yhteen ja tuskin miehenikään haluaisi naista, joka ei halua häntä vaan sinnittelee suhteessa kummankin loputtomasti kärsien. Silloin se olisi "kiitos kaikesta" ja "toivon sinulle parasta".
Tietenkin se on sairaalle kova paikka jäädä tilanteeseen vielä yksin. Itse kuitenkin haluaisin vain kumppanin, joka on kanssani aidosta halusta olla kanssani. Harmittaisi jos toinen luovuttaisi kun itse haluaa vielä yrittää, mutta ei voi mitään.
Harmi myös lapsen puolesta tietenkin, etteivät isä ja äiti halua olla yhdessä. Ehkä isä ja äiti löytävät vielä molemmat uuden rakkauden. Kerranhan täällä vain eletään eikä yksi ero maailmaa kaada. Kohti uusia haasteita sitten.
Jos kumppani lohtusyö itsensä lihavaksi, siinä voisi toinen osapuoli miettiä, miksi se kumppani lohduttaa itseään syömällä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei edes huomaa kymmenen kilon painonvaihtelua.
Mäkin veikkaan, että jos mies on alunperin rakastunut vaimoonsa ja pitänyt häntä viehättvänä, vienyt vihillekin, niin vaimo on lihonut yli 10 kiloa ja ehkä muuttunut myös niin häpeileväksi ja estoiseksi, ettei mikään kannustus ole riittänyt seksi on loppunut kokonaan. Lapsikin on kuitenkin jo 2 v ja se on jo sellainen aika, että sen aikana pääsee näkemään muuttuuko tilanne sellaiseksi, että kumpikin saa suhteessa tosiaan sen mitä elämältä toivoo vai eikö saa. Tuon 2 v aikana ei ole otettu askeltakaan parempaan, pelkästään huonompaan.
Uskon, että aika useinkin toisen lihominen johtaa eroon. Jotkut naiser lihovat raskausaikana 20+ kiloa ja imetysaikana vielä toiset 20+ kiloa. Hoikan puolison on vaikea kunnioittaa sellaista puolisoa vaikka perimmäinen syy olisikin mentaalipuolella. Kun jos se lihava puoliso ei osaa ratkaista henkisiä ongelmiaan niin ei niitä voi se hoikkakaan yksin hänen puolestaan ratkaista. Vielä kun joku 90+% laihduttajista lihoo takaisin ja vielä lihavammaksi. Ja jos koko aikana tarpeet parisuhteessa ovat täysin eripariset niin...
Helpolla pääsee kun ei vain liho liikaa vaan ratkaisee ongelmat ennen kuin ne kasvavat liian isoiksi. Pyrkii kasvamaan samaan suuntaan. Ei pado tunteita sisälleen vaan on aito ja onnellinen ja huolehtii seksuaalisesta halustaan. Siten välttää monta kriisiä ja parisuhde kestää onnellisena todennäköisemmin.
Helppoa ja itsestäänselvää se ei tietenkään ole. Joskus rakkaus vain loppuu vaikka olisi muuta luvattu. Sitten voi erota lainkin mukaan. Harmi, näitä sattuu.
Itse olen siis naimisissa oleva nainen ja valmis alapeukkusateeseen, olen hirveä ihminen ja ansaitsen sen.
Sinähän et tiedä tuon parin tai muidenkaan elämästä tuon taivaallista. En sitten käsitä näitä hölmöjä, jotka spekuloivat muiden erolla tähän tyyliin. Oletko onnellinen kun olet itse hoikka niin olet säästynyt lihavien naisten kohtalolta vai miksi pitää itseä nostaa muita naisia dissaamalla.
Olen onnellinen suhteessani kyllä.
Pitkällä tähtäimellä en lopulta osaisi myöskään kunnioittaa itsensä ylipainoiseksi syövää puolisoa jos lihavuus olisi seurausta lohtusyömisestä tms. eikä puolisoni osaisi ratkaista tuota itsetuhon kierrettä. Se veisi halut ja lopulta varmaan rakkaudenkin. Sellaiset sairaudet, jotka johtavat lihomiseen vastustelusta huolimatta olisivat eri asia. Mutta en vain pidä henkisesti tai fyysisesti viehättänä kumppania, joka ei huolehdi hyvinvoinnistaan samalla kun itse niin teen vaan syö itsensä sairaaksi. Varsinkin kun henkiset kamppailut eivät täällä Suomessa usein ole niin ylitsepääsemättömiä jos ne uskaltaa kohdata.
Se johtaisi varmaan lopulta eroon, emme sopisi yhteen ja tuskin miehenikään haluaisi naista, joka ei halua häntä vaan sinnittelee suhteessa kummankin loputtomasti kärsien. Silloin se olisi "kiitos kaikesta" ja "toivon sinulle parasta".
Tietenkin se on sairaalle kova paikka jäädä tilanteeseen vielä yksin. Itse kuitenkin haluaisin vain kumppanin, joka on kanssani aidosta halusta olla kanssani. Harmittaisi jos toinen luovuttaisi kun itse haluaa vielä yrittää, mutta ei voi mitään.
Harmi myös lapsen puolesta tietenkin, etteivät isä ja äiti halua olla yhdessä. Ehkä isä ja äiti löytävät vielä molemmat uuden rakkauden. Kerranhan täällä vain eletään eikä yksi ero maailmaa kaada. Kohti uusia haasteita sitten.
Jos kumppani lohtusyö itsensä lihavaksi, siinä voisi toinen osapuoli miettiä, miksi se kumppani lohduttaa itseään syömällä?
Joo, sen kumppanin syyhän se onkin että toinen lohtusyö ja hänen pitää katsoa peiliin.
Meinasin tulla sanomaan, että onhan se selvä ettei lihonutta puolisoa pidä enää niin kiihottavana vaikkei sen vuoksi lapsiperhettä pitäisikään rikkoa, mutta meni uskottavuus kun kirjoitit sen naisen lihoneen noin 10kg.
Ei 10kg ole sellainen määrä, mikä heilauttaisi kenenkään viehättävyyttä radikaalisti suuntaan tai toiseen.
Pitää olla useampi kymmen kiloa, ennen kuin voi puhua puolison lihomisesta ja kärsiä siitä.
Kyllä tiedän tällaisia miehiä jotka tuntuvat olevan tosi tarkkoja naisten ulkonäön suhteen, eivät silti itse ole mitään erityisiä "saaliita", eivät toki rumiakaan mutta ihan keskinkertaisia. Näillä miehillä tosin tuppaa sitten se nainen vaihtumaankin tietyn ajan kuluttua tai sitten ovat enimmän osan aikaa sinkkuja. Sillä heille oikeasti hyvä syy jättää se muuten kiva nainen saattaa olla muutama liikakilo, liian paksut reidet, liian pienet tissit tai se etteivät anna tarpeeksi usein tai milloin mikäkin aika vähäpätöinen syy kokonaisuuden kannalta.
On jäänyt vähän sellainen vaikutelma että heille nainen on vähän niinkuin käyttötavara tai tuote, eivätkä ymmärrä että parisuhteen eteen pitäisi itsekin tehdä töitä ja etteivät he itsekään ole mitenkään täydellisiä.
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei edes huomaa kymmenen kilon painonvaihtelua.
Miehet eivät huomaa usein mitään, niin kuin uutta kampausta, uutta meikkityyliä, tekoripsiä, hiustenpidennyksiä, tekorusketusta jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
E-pillerit / hormonikierukka (yli 35-vuotiailla kierukka ehkä yleisin) tuovat painoa lisää aika paljonkin, jopa 15 kg joillekin. Kaikille tätä vaikutusta ei tule, se riippuu ilmeisesti henkilön perintötekijöistä ja yksilöllisestä metaboliikasta. Useimmat parisuhteessa olevat 40+ naiset käyttävät hormonikierukkaa jos ehkäisyn tarvetta on, ja vaikka ei olisikaan, erittäin monella naisella on tuossa iässä kohdun myoomia eli hyvänlaatuisia kasvaimia, jotka aiheuttavat jatkuvia kipuja, ja joiden hoitona kierukka on.
Samoin vaihdevuodet itsessään nostavat painoa reippaasti ja nopeallakin tahdilla, erittäin monilla naisilla ainakin. Muutos voi olla raju ja tulla parissa vuodessa menopaussin aikaan. Kyse on hormonaalisesta muutoksesta.
Huomaa että täällä nuoret miehet jauhavat täällä naisten lihomisesta, kun ei ole mitään tietoa naisten elinkaareen kuuluvista asioista ja niiden vaikutuksesta painoon.N44
Itse en ole missään elämäni vaiheessa suostunut hormonaaliseen ehkäisyyn. Yksi syy, tosin ei suurin, on ollut se, etten ole halunnut ylimääräisiä kiloja. Mies on saanut käyttää kortsuja ja kun kyllästyi niihin, kävi sterilisaatiossa.
Rehellisesti sanottuna, minun olisi vaikea haluta miestäni, jos hän lihoisi 20kg. Vastaavasti ymmärrän, että mieskään ei välttämättä pitäisi samanlaisesta muutoksesta minulla. Olen synnyttänyt useamman kerran, ja joka kerralla on painoa tullut +20k, joten ymmärrän kyllä, että naisella kaikki ei aina ole itsestä kiinni. Minulla kilot lähti helposti pois, mutta kaikilla ei niin ole. Siksi olen hieman surullinen itsessäni siitä, että miehen vastaavanlainen kilojen nousu olisi itselleni vaikea paikka. Toisaalta miehillä se kerääntyy vatsan seutuvilla, kun taas naisilla rasva varastoituu tasaisemmin.
Sinänsä en ole ulkonäkökeskeinen, minkä vuoksi onkin ollut yllättävää, miten paljon merkitystä haluilleni on miehen painolla. En välitä miehen vaatteista, lihaksista, pituudesta tai tietynlaisesta lookista. Toivon ainoastaan, että mies olisi solakka, sopusuhtainen ja ettei Vatsa olisi ensimmäinen, johon miehessä kiinnittäisin huomioni.
Minäkään en ikinä suostuisi hormooniehkäisyyn, ympäristörikollisten ja luusereiden hommia.
Lihominen parisuhteessa ei ole vain oma asia, sillä parisuhteessa pitäisi pyrkiä viehättämään myös sitä kumppania ja siksi parisuhteessa pitäisikin välttää lihomista.
Itselleni on itsestäänselvyyksiä tuollaiset, ettei pariutumisen jälkeen voi antaa itsensä lihoa huomattavasti ja esim. seksiä ei säännöstellä.
Samaa odotan myös toiselta osapuolelta, ja tietty eri asia sitten jos joskus vanhana molemmat pullahtaa, mutta nuorempana ja/tai jos vain toinen lihoo, niin väärin tehty.
Tai jos kumpikaan ei halua seksiä niin tietty sitä ei sitten tarvitse harrastaa, mutta jos toinen haluaa niin toinen ei voi vain päättää tuomita halukasta seksittömyyteen.
No kyllä se 10 lisäkiloa voi olla aika merkittäväkin ero, riippuu titysti lähtötilanteesta ja siitä minkä pituinen henkilö kyseessä. Tässä kuitenkin yksi esimerkki: https://www.womenshealth.com.au/media/7150/f45-before-and-after-header…;
Ihan höpöhöpöä taas. Miehet lihoo ja rupsahtaa myös. Yleensä ihmisen rakkaus on sokea, eli ihminen pitää viehättävänä omaa rakastaan vaikka tämän kroppa muuttuisi aikaa myöden, mikä on väistämätöntä. Jos kerran rakastutaan ja halutaan olla elämän loppuun asti yhdessä, pitää ymmärtää se että 50 vuoden päästä se puoliso ei näytä yhtään samalta kuin nyt.
Ja muutenkin, kauneus on katsojan silmässä, kaikennäköiset ihmiset pariutuu ja pitävät toisiaan viehättävinä vaikka kumpikaan ei ole kaikista komein tai kaunein joita ihmisistä ei ole kuin korkeintaan muutama prosentti. Jos ihmiset rakastavat puolisoaan vaikka tämä menettää vaikka raajansa, tai sairastuu syöpään, niin on se kumma ettei muka rakasta jos tulee muutama kilo ylimääräistä rasvaa, jonka voisi laihduttaa halutessaan pois. Jos puolisonsa jättää painon takia niin ei ole rakastanut puolisoaa alunperinkään ja parempi onkin lähteä ja antaa puolisolle mahdollisuus löytää ihminen joka häntä rakastaa ihmisenä, ei vain kuorta.
Toivoisin näiden tarinoiden lisäävän naisten yhteen hiileen puhaltamista.
Ettei naiset olisi aina niin kateellisia ja kilpailuhenkisiä toisiaan kohtaan, vaan ymmärtävät asian niin, että haukkuessaan ja arvostellessaan toisia naista hän yleensä arvostelee myös itseään siinä samalla.
Itse lopetin meikkaamisen ja kauniisti pukeutumisen kokonaan, kun tapasin miehen, joka paljasti myöskin tuon aloittajan tarinan ääneen. Hänen mielestään naisen kuuluu miellyttää miehen silmään touhatessaan siinä keittiössä.
Aloin kiusata häntä pukeutumalla entistä rumempiin vaatteisiin esim.talvella laitoin kalsarikerraston ja päälle toppahaalarit ja päähän karvalakin. Jaksoin aikani häntä koulia, mutta häivyin sitten lopulta, enkä ole sen koommin kokenut tarvetta meikata, vaikka aina olen hiukan sitä harrastanut.
Ymmärrän pynttäämisen omaksi iloksi, mutta jos siinä on ripauskin tuota ajatusta, että naisen kuuluu näyttää hyvältä miestä varten tekee mieli vetää toiseen ääripäähän ja vähän äkkiä.
Eri asia on, jos mies itse on kova pynttäilijä ja ulkonäöstään huolehtija. Semmoinen voi vaatia sitä kumppaniltaankin, koska asia on hänelle itselleenkin tärkeä tai ainakin ymmärrän ristiriidat, jos tommonen pynttääjäukko menee yhteen resupirkon kanssa. Tämmöisen pynttääjukon erottaa kuitenkin jo päällepäin ja täten tälläisen matkaan ei tule lähdettyäkään tietäen valmiiksi, ettei ole sellaisia varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mistä tällaiset parit keskustelee, tai mitä he tekevät yhdessä, jos koko suhde perustuu vain toisen ulkonäölle?? todella vaikea kuvitella tällaista ihmissuhdetta.
No jaa, vähän suoraviivainen käsitys tuokin. Ihminen voi olla vaikka kuinka älykäs, aktiivinen ja keskusteleva, vaikka lihavuuden viehättävänä pitäminen tuottaisikin vaikeuksia. Toki olisi helppoa ajatella, että jos joku ei pidä lihavuutta viehättävänä, niin hän on yksiselitteisesti yksinkertainen. Tiedän monta huippuälykästä ihmistä, jotka eivät pidä lihavia viehättävänä, mutta toki eivät sitä suoraan ilmaisisi.
Jep, nimenomaan älykkäät ihmiset on usein hoikkia ja esteettisiä.
Kummallinen ajatus, ettei ”pinnallinen” ihminen voisi olla syvällinen ja älykäs.
mistä tällaiset parit keskustelee, tai mitä he tekevät yhdessä, jos koko suhde perustuu vain toisen ulkonäölle?? todella vaikea kuvitella tällaista ihmissuhdetta.