Järkytyin kun ystävä paljasti syyn miksi jätti vaimonsa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä ei siis enää seiso ja ulkoisti syyt vaimoon.

Niin just; ei seiso kun nainen on lihottuaan etova. Syy on vaimossa

Sanoo Jonne 14 vee, ei kokemusta kuin äiteen värkistä. Ja ajatuskin siitä kovettaa, vaikka äitee on 110 kg.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, kannattaa sitten varautua siihen, että kaverisi vaihtaa naista 5-10 vuoden välein. että kovin paljon ei niihin naisiin kannata tutustumismielessä panostaa. Varsinkin jos hankkivat lapsia. itse olen ollut aina hoikka, paitsi esikoisen syntymän jälkeen, tänäkään päivänä en tiedä, mitä tapahtui, mutta kiloja kertyi just se joku 10kg liikaa. Kilot hävisivät parissa vuodessa ja seuraavassa raskaudessa sitä ei enää tapahtunut. Eikä kolmannessakaan. Eli jos mun mies olisi silloin vetänyt sun kaverin tyypiset johtopäätökset, eipä oltaisi naimisissa eikä olisi kolmea lasta.   

En tiedä yrittikö kaverini vain pelastaa omaa selustaansa kun väitti että on kovin yleistä miesten keskuudessa vastaava ja kuulemma hänen useampi kaverinsakin on jättänyt muijansa, kun on alkanut tulemaan kiloja tai jopa niinkin että on ollut muuten mjukava nainen, muttei tarpeeksi hoikka.

Ja sanottakoon että olen kuitenkin aina pitänyt tätä miestä fiksuna ja järkevänä miehenä.

Mitä asialle voisi mielestänne tehdä, jos toinen ei enää yksinkertaisesti viehätä ja intohimo tai läheisyys on täysin mahdoton ajatus? Luuletteko, että fyysinen vetovoima on jonkinlainen tahdonvarainen päätös jonka voi kytkeä halutessaan päälle tai pois, ja jota voi kokea ketä tahansa valitsemaansa ihmistä kohtaan?

Myös minä olen lopettanut useamman parisuhteen sen takia, että puolisoni lihoi selvästi yli normaalipainon ja en vain enää tuntenut minkäänlaista fyysistä vetoa häntä kohtaan vaikka kuinka yritin ja toivoin sitä.. Tämän jälkeen joka tuutista saikin sitten kuulla kuinka pinnallinen ja huono ihminen sitä onkaan.

Mutta oikeasti, mitä asialle voi tehdä?? Onko kukaan onnistunut järkeilemällä tuntemaan fyysistä vetoa jotain toista kohtaan? Saanut pelkällä tahdonvoimalla intohimon syttymään? Jos on, niin kuulisin erittäin mielelläni miten tämä on onnistunut..

M37

Lue viesti numero 111, en jaksa kirjoittaa uudelleen. Mutta siihen lihomiseen voi vaikuttaa vaikka jakamalla työtaakkaa ja antamalla toiselle mahdollisuuden nukkua ja liikkua (hoitamalla lapsia esim). En siis toki tiedä oliko teillä lapsia.. Mutta se on sitten toki toinen juttu jos jumahtaa vaan sohvalle ja passivoituu eikä halua tehdä itsensä eteen mitään.

Luin viestisi, mutta ikävä kyllä siitäkään ei ollut yhtään mitään apua. Olen itse lapseton ja samoin ovat olleet kaikki entiset puolisoni. Avoliitossa ollessani kaikki kotityöt tietenkin jaettiin tasan. Syy tyttöystäväni lihomiseen oli siis se kaikkein yleisin: hän söi selvästi enemmän kuin kulutti.

Ja niille jotka ehdottivat minun tehneen jo alkumetreillä virheen ja rakkauteni olleen pelkästään ulkokuoreen rakastumista: en tiedä miten asia teillä toimii, mutta ainakin minä tarvitsen ihmisen joka viehättää minua sekä ulkoisesti että sisäisesti, jotta parisuhde voisi onnistua.

Tunnen paljon naisia joiden kanssa minun on helppo ja hyvä olla, ja joiden kanssa tunnen olevani kaikin tavoin samalla aallonpituudella. En kuitenkaan tunne heitä kohtaan minkäänlaista fyysistä vetoa ja en voisi kuvitellakaan parisuhdetta tai lähempää kanssakäymistä heidän kanssaan.

Monet heistä ovat kuitenkin erittäin hyviä ystäviäni. Aivan samalla en myöskään tunne seksuaalista vetovoimaa miespuolisia ystäviäni kohtaan vaikka heitä rakastankin.

Ymmärrättekö nyt mikä ero on parisuhteella ja ystävyyssuhteella?

Hassua, jos pitää.

Suomalaismiehistä lähes SEITSEMÄNKYMMENTÄKAKSI prosettia on ylipainoisia. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika tahditonta mennä kysymään kenenkään eron syitä.

Miten niin muka. Tahditonta olisi olla välittämättä asiasta.

Miten niin olisi tahditonta kysyä muka?! Kyseessä kuitenkin hyvä ystävä jonka tuntenut lapsuudesta, on kuin veli mulle. Tietenkään en olisi kysynyt jos olisi sanonut ettei halua puhua asiasta tai alkanut tivaamaan vastausta jos ei olisi halunnut kertoa.

-ap

Tämä sinun miesystävä on kyllä ääliö. Ja sen sinäkin tietäisit, jos olisit joskus elänyt jonkun kanssa. Ei ole helppo sanoa miksei elo jonkun kanssa suju. Syy ei koskaan ole 10 kg lihominen. Sen sinäkin tietäisit, jos tämä tarina olisi tosi.

Vierailija kirjoitti:

Hassua, jos pitää.

Suomalaismiehistä lähes SEITSEMÄNKYMMENTÄKAKSI prosettia on ylipainoisia. :D

Tiedätkö mikä on ylipainon ja lihavuuden ero? Sanon sen sinulle niin että ymmärrät: lihavalla on ylipainoa selvästi enemmän.

Minä en viehäty lihavista seksuaalisesti ja parisuhteeseen kuuluu seksuaalinen kanssakäyminen. Miksi en heti sitten ehdottaisi seksitöntä parisuhdetta jollekkin ystävistäni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ei edes huomaa kymmenen kilon painonvaihtelua.

Mäkin veikkaan, että jos mies on alunperin rakastunut vaimoonsa ja pitänyt häntä viehättvänä, vienyt vihillekin, niin vaimo on lihonut yli 10 kiloa ja ehkä muuttunut myös niin häpeileväksi ja estoiseksi, ettei mikään kannustus ole riittänyt seksi on loppunut kokonaan. Lapsikin on kuitenkin jo 2 v ja se on jo sellainen aika, että sen aikana pääsee näkemään muuttuuko tilanne sellaiseksi, että kumpikin saa suhteessa tosiaan sen mitä elämältä toivoo vai eikö saa. Tuon 2 v aikana ei ole otettu askeltakaan parempaan, pelkästään huonompaan.

Uskon, että aika useinkin toisen lihominen johtaa eroon. Jotkut naiser lihovat raskausaikana 20+ kiloa ja imetysaikana vielä toiset 20+ kiloa. Hoikan puolison on vaikea kunnioittaa sellaista puolisoa vaikka perimmäinen syy olisikin mentaalipuolella. Kun jos se lihava puoliso ei osaa ratkaista henkisiä ongelmiaan niin ei niitä voi se hoikkakaan yksin hänen puolestaan ratkaista. Vielä kun joku 90+% laihduttajista lihoo takaisin ja vielä lihavammaksi. Ja jos koko aikana tarpeet parisuhteessa ovat täysin eripariset niin...

Helpolla pääsee kun ei vain liho liikaa vaan ratkaisee ongelmat ennen kuin ne kasvavat liian isoiksi. Pyrkii kasvamaan samaan suuntaan. Ei pado tunteita sisälleen vaan on aito ja onnellinen ja huolehtii seksuaalisesta halustaan. Siten välttää monta kriisiä ja parisuhde kestää onnellisena todennäköisemmin.

Helppoa ja itsestäänselvää se ei tietenkään ole. Joskus rakkaus vain loppuu vaikka olisi muuta luvattu. Sitten voi erota lainkin mukaan. Harmi, näitä sattuu.

Itse olen siis naimisissa oleva nainen ja valmis alapeukkusateeseen, olen hirveä ihminen ja ansaitsen sen.

Siis joko sä et todellakaan ole nainen tai sitten olet lapseton nainen jolla ei muutenkaan ole mitään tietoa vauva-ajasta, sillä imetys laihduttaa suurinta osaa naisista enkä vielä koskaan ole tavannut naista jota se olisi lihottanut. Jopa minä, joka en koskaan ole lapsia tehnyt, tiedän tämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ei edes huomaa kymmenen kilon painonvaihtelua.

Mäkin veikkaan, että jos mies on alunperin rakastunut vaimoonsa ja pitänyt häntä viehättvänä, vienyt vihillekin, niin vaimo on lihonut yli 10 kiloa ja ehkä muuttunut myös niin häpeileväksi ja estoiseksi, ettei mikään kannustus ole riittänyt seksi on loppunut kokonaan. Lapsikin on kuitenkin jo 2 v ja se on jo sellainen aika, että sen aikana pääsee näkemään muuttuuko tilanne sellaiseksi, että kumpikin saa suhteessa tosiaan sen mitä elämältä toivoo vai eikö saa. Tuon 2 v aikana ei ole otettu askeltakaan parempaan, pelkästään huonompaan.

Uskon, että aika useinkin toisen lihominen johtaa eroon. Jotkut naiser lihovat raskausaikana 20+ kiloa ja imetysaikana vielä toiset 20+ kiloa. Hoikan puolison on vaikea kunnioittaa sellaista puolisoa vaikka perimmäinen syy olisikin mentaalipuolella. Kun jos se lihava puoliso ei osaa ratkaista henkisiä ongelmiaan niin ei niitä voi se hoikkakaan yksin hänen puolestaan ratkaista. Vielä kun joku 90+% laihduttajista lihoo takaisin ja vielä lihavammaksi. Ja jos koko aikana tarpeet parisuhteessa ovat täysin eripariset niin...

Helpolla pääsee kun ei vain liho liikaa vaan ratkaisee ongelmat ennen kuin ne kasvavat liian isoiksi. Pyrkii kasvamaan samaan suuntaan. Ei pado tunteita sisälleen vaan on aito ja onnellinen ja huolehtii seksuaalisesta halustaan. Siten välttää monta kriisiä ja parisuhde kestää onnellisena todennäköisemmin.

Helppoa ja itsestäänselvää se ei tietenkään ole. Joskus rakkaus vain loppuu vaikka olisi muuta luvattu. Sitten voi erota lainkin mukaan. Harmi, näitä sattuu.

Itse olen siis naimisissa oleva nainen ja valmis alapeukkusateeseen, olen hirveä ihminen ja ansaitsen sen.

Siis joko sä et todellakaan ole nainen tai sitten olet lapseton nainen jolla ei muutenkaan ole mitään tietoa vauva-ajasta, sillä imetys laihduttaa suurinta osaa naisista enkä vielä koskaan ole tavannut naista jota se olisi lihottanut. Jopa minä, joka en koskaan ole lapsia tehnyt, tiedän tämän.

Miellä ainakin juuri imetyksen aikana palauduttiin entisiin mittoihin, ja niin myös ystäväpiirini perheissä on käynyt. Kaikki elävät aktiivista elämää ja sohva ei kulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ei edes huomaa kymmenen kilon painonvaihtelua.

Mäkin veikkaan, että jos mies on alunperin rakastunut vaimoonsa ja pitänyt häntä viehättvänä, vienyt vihillekin, niin vaimo on lihonut yli 10 kiloa ja ehkä muuttunut myös niin häpeileväksi ja estoiseksi, ettei mikään kannustus ole riittänyt seksi on loppunut kokonaan. Lapsikin on kuitenkin jo 2 v ja se on jo sellainen aika, että sen aikana pääsee näkemään muuttuuko tilanne sellaiseksi, että kumpikin saa suhteessa tosiaan sen mitä elämältä toivoo vai eikö saa. Tuon 2 v aikana ei ole otettu askeltakaan parempaan, pelkästään huonompaan.

Uskon, että aika useinkin toisen lihominen johtaa eroon. Jotkut naiser lihovat raskausaikana 20+ kiloa ja imetysaikana vielä toiset 20+ kiloa. Hoikan puolison on vaikea kunnioittaa sellaista puolisoa vaikka perimmäinen syy olisikin mentaalipuolella. Kun jos se lihava puoliso ei osaa ratkaista henkisiä ongelmiaan niin ei niitä voi se hoikkakaan yksin hänen puolestaan ratkaista. Vielä kun joku 90+% laihduttajista lihoo takaisin ja vielä lihavammaksi. Ja jos koko aikana tarpeet parisuhteessa ovat täysin eripariset niin...

Helpolla pääsee kun ei vain liho liikaa vaan ratkaisee ongelmat ennen kuin ne kasvavat liian isoiksi. Pyrkii kasvamaan samaan suuntaan. Ei pado tunteita sisälleen vaan on aito ja onnellinen ja huolehtii seksuaalisesta halustaan. Siten välttää monta kriisiä ja parisuhde kestää onnellisena todennäköisemmin.

Helppoa ja itsestäänselvää se ei tietenkään ole. Joskus rakkaus vain loppuu vaikka olisi muuta luvattu. Sitten voi erota lainkin mukaan. Harmi, näitä sattuu.

Itse olen siis naimisissa oleva nainen ja valmis alapeukkusateeseen, olen hirveä ihminen ja ansaitsen sen.

Siis joko sä et todellakaan ole nainen tai sitten olet lapseton nainen jolla ei muutenkaan ole mitään tietoa vauva-ajasta, sillä imetys laihduttaa suurinta osaa naisista enkä vielä koskaan ole tavannut naista jota se olisi lihottanut. Jopa minä, joka en koskaan ole lapsia tehnyt, tiedän tämän.

Tämä nyt ihan ot, mutta aika monikin lihoo imettäessä, kuulun itse heihin enkä ole tosiaan ainoa. Hormonit, unettomuus vaikuttaa näinkin. Itsellä ei raskaus lihottanut, mutta esikoisen imetyskiloja on vielä reippaasti. Heti kun imetys loppui, niin alkoi laihtuminen, mutta sitten olinkin jo uudelleen raskaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ei edes huomaa kymmenen kilon painonvaihtelua.

Mäkin veikkaan, että jos mies on alunperin rakastunut vaimoonsa ja pitänyt häntä viehättvänä, vienyt vihillekin, niin vaimo on lihonut yli 10 kiloa ja ehkä muuttunut myös niin häpeileväksi ja estoiseksi, ettei mikään kannustus ole riittänyt seksi on loppunut kokonaan. Lapsikin on kuitenkin jo 2 v ja se on jo sellainen aika, että sen aikana pääsee näkemään muuttuuko tilanne sellaiseksi, että kumpikin saa suhteessa tosiaan sen mitä elämältä toivoo vai eikö saa. Tuon 2 v aikana ei ole otettu askeltakaan parempaan, pelkästään huonompaan.

Uskon, että aika useinkin toisen lihominen johtaa eroon. Jotkut naiser lihovat raskausaikana 20+ kiloa ja imetysaikana vielä toiset 20+ kiloa. Hoikan puolison on vaikea kunnioittaa sellaista puolisoa vaikka perimmäinen syy olisikin mentaalipuolella. Kun jos se lihava puoliso ei osaa ratkaista henkisiä ongelmiaan niin ei niitä voi se hoikkakaan yksin hänen puolestaan ratkaista. Vielä kun joku 90+% laihduttajista lihoo takaisin ja vielä lihavammaksi. Ja jos koko aikana tarpeet parisuhteessa ovat täysin eripariset niin...

Helpolla pääsee kun ei vain liho liikaa vaan ratkaisee ongelmat ennen kuin ne kasvavat liian isoiksi. Pyrkii kasvamaan samaan suuntaan. Ei pado tunteita sisälleen vaan on aito ja onnellinen ja huolehtii seksuaalisesta halustaan. Siten välttää monta kriisiä ja parisuhde kestää onnellisena todennäköisemmin.

Helppoa ja itsestäänselvää se ei tietenkään ole. Joskus rakkaus vain loppuu vaikka olisi muuta luvattu. Sitten voi erota lainkin mukaan. Harmi, näitä sattuu.

Itse olen siis naimisissa oleva nainen ja valmis alapeukkusateeseen, olen hirveä ihminen ja ansaitsen sen.

Siis joko sä et todellakaan ole nainen tai sitten olet lapseton nainen jolla ei muutenkaan ole mitään tietoa vauva-ajasta, sillä imetys laihduttaa suurinta osaa naisista enkä vielä koskaan ole tavannut naista jota se olisi lihottanut. Jopa minä, joka en koskaan ole lapsia tehnyt, tiedän tämän.

Minä olen lihonut imettäessä. Syystä että silloin oli koko ajan nälkä. Meni sitten ohi kun lopetti imettämisen.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä se 10 lisäkiloa voi olla aika merkittäväkin ero, riippuu titysti lähtötilanteesta ja siitä minkä pituinen henkilö kyseessä. Tässä kuitenkin yksi esimerkki: https://www.womenshealth.com.au/media/7150/f45-before-and-after-header…;

Tuossa on painossa eroa n. 30 kiloa noiden kuvien välillä...

Olen 168 cm ja lihoin 55 kg-> 65 kg (bmi 23). Mies lopetti seksin kun olin kuulemma niin mielettömän ruma ja lihava. Totesin, että taidan haluta erota. Mies ei halunnutkaan. Sitten ihastuin toiseen mieheen, joka piti minua vetäänä. Mieheni muuttuikin todella mustasukkaiseksi.

Seksi ei ole kunnolla palautunut tänä aikana, vaan hiipuu. Mietin yhä useammin, että pitäisikö vaan joko pettää tai erota. Luulen miehellä olevan jotain muita syitä haluttomuudelle ja omia ongelmia ehkä iän myötä ja yritti vaan laittaa ne minun syykseni noilla syytöksillä. Lieneekö tarpeen sanoa, ettei hänkään enää kiihota minua.

Olen aika saletti, että myös ap:n kaverin suhteessa haluttomuua johtui jostain miehen omasta jutusta ja yritti vain ulkoistaa syyn toisaalle. Tai että oikeasti se oli vaimo, joka jätti hänet, muttei kehtaa kertoa. Tai sitten mies petti ja vaimo jätti ja mies kehitti tuon selityksen, että päätti muka ihan itse vaihtaa toiseen, kun vaimo meni huonoksi...

Vierailija kirjoitti:

Ei sitten voinut mies hoitaa itse enemmän lasta ja kannustaa naistaan vaikkapa salille? Moni pikkulapsen äiti on hyvin uupunut eikä ne hormonaaliset muutokset yhtään tee laihtumisesta välttämättä helpompaa. 

Itsellä ukko patistaa urheilemaan ja kyselee milloin alat laihduttamaan jne.

Vuoden ikäinen vauva on ja täysin minun hoidossa yötä päivää. 

Ja hassuinta on että mies lihonnut paljon enemän kuin minä, "vauvavuoden aikana"

Ennen raskautta olin alipainoinen reippaasti, nyt synnytyksen jälkeen pilkulleen normaali painossa. 

Sanoinkin että hoida sinä vauvelia ympäri vuorokauden, ja sitten minä tulen jankkaamaan, milloin urheilet/milloin alat laihduttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jättänyt kolme miestä, kun parissa vuodessa lihominen alkoi, toki ei naimisissa oltu, mutta miehillä kova tahto oli naimisiin. Viisi miestä olen lähettänyt matkoihinsa huonon seksin takia, sellaista typerää pornon matkimista, jolla ei ole mitään tekemistä oikean erotiikan kanssa.

Nyt on hoikka lihaksikas mies, joka hallitsee myös seksin. 15 vuotta nuorempi piti ottaa, ei ikäisistäni miehistä ole mihinkään. Olen 53-vuotias.

Minä olen jättänyt kolme naista, kun parissa vuodessa lihominen alkoi, toki ei naimisissa oltu, mutta naisilla kova tahto oli naimisiin. Viisi naista olen lähettänyt matkoihinsa huonon seksin takia, sellaista typerää pornotähden matkimista, jolla ei ole mitään tekemistä oikean erotiikan kanssa.

Nyt on hoikka seksikäs nainen, joka hallitsee myös seksin. 15 vuotta nuorempi piti ottaa, ei ikäisistäni naisista ole mihinkään. Olen 53-vuotias

Sukulaiseni on jo iäkäs nainen ja ...no, anorektisen hoikka, ollut aina. Hänelle oli joku tuntematon mies tullut kaupungilla kiittelemään kun ei ole päästänyt itseään lihomaan. Lapseton nainen, helppo elämä, kevyt työ, lyhyet työpäivät, nyt on sitten osteoporoosi ja mitä lie muuta sairautta. Tätä miehet ihannoi, sairautta?!Ja sitten toisaalta naureskelevat kun naiset elää salaatilla, pitäisi syödä kunnolla, mutta lihoa ei saa. Mahdoton yhtälö, aika lailla. Jälleen yksi hyvä syy pysyä miehistä kaukana, päästänsä vialla suurin osa.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaiseni on jo iäkäs nainen ja ...no, anorektisen hoikka, ollut aina. Hänelle oli joku tuntematon mies tullut kaupungilla kiittelemään kun ei ole päästänyt itseään lihomaan. Lapseton nainen, helppo elämä, kevyt työ, lyhyet työpäivät, nyt on sitten osteoporoosi ja mitä lie muuta sairautta. Tätä miehet ihannoi, sairautta?!Ja sitten toisaalta naureskelevat kun naiset elää salaatilla, pitäisi syödä kunnolla, mutta lihoa ei saa. Mahdoton yhtälö, aika lailla. Jälleen yksi hyvä syy pysyä miehistä kaukana, päästänsä vialla suurin osa.

Siis miehethän nimenomaisesti haluavat naisen joka syö kuin lintu ja sitä sitten mukamas  ivataan että kun tuo vaimo on niin pieniruokainen ja tuollainen pajunvitsa, mutta oikeasti miehet nauttii siitä ja se on niiden tapa kehuskella miten nainen pitää huolta linjoistaan, kurinalaisuus on hyve nähkääs. Tottahan silti nainen ei saa olla mikään tiukkapipokaan, vaan kerran pari vuodessa pitää syödä pala kakkua, juoda yksi olut ja syödä melkein kokonainen pizza. Tiedän että kuulostaa lähinnä vitsiltä, mutta en oikeastaan laske edes leikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä sitten ihmetellä, että jos naisillakin on vaikeuksia ummistaa silmiään miesten epäviehättäviksi koetuilta piirteiltä, kuten esim. lyhyydeltä tai kaljulta. Kun ei lyhyt mies vaan naista sytytä eikä tee mieli koskea toista, niin pätkien on turha asiasta marista.

Onko yleistä, että pitkä mies muuttuu lyhyeksi parisuhteen aikana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, kannattaa sitten varautua siihen, että kaverisi vaihtaa naista 5-10 vuoden välein. että kovin paljon ei niihin naisiin kannata tutustumismielessä panostaa. Varsinkin jos hankkivat lapsia. itse olen ollut aina hoikka, paitsi esikoisen syntymän jälkeen, tänäkään päivänä en tiedä, mitä tapahtui, mutta kiloja kertyi just se joku 10kg liikaa. Kilot hävisivät parissa vuodessa ja seuraavassa raskaudessa sitä ei enää tapahtunut. Eikä kolmannessakaan. Eli jos mun mies olisi silloin vetänyt sun kaverin tyypiset johtopäätökset, eipä oltaisi naimisissa eikä olisi kolmea lasta.   

En tiedä yrittikö kaverini vain pelastaa omaa selustaansa kun väitti että on kovin yleistä miesten keskuudessa vastaava ja kuulemma hänen useampi kaverinsakin on jättänyt muijansa, kun on alkanut tulemaan kiloja tai jopa niinkin että on ollut muuten mjukava nainen, muttei tarpeeksi hoikka.

Ja sanottakoon että olen kuitenkin aina pitänyt tätä miestä fiksuna ja järkevänä miehenä.

Mitä asialle voisi mielestänne tehdä, jos toinen ei enää yksinkertaisesti viehätä ja intohimo tai läheisyys on täysin mahdoton ajatus? Luuletteko, että fyysinen vetovoima on jonkinlainen tahdonvarainen päätös jonka voi kytkeä halutessaan päälle tai pois, ja jota voi kokea ketä tahansa valitsemaansa ihmistä kohtaan?

Myös minä olen lopettanut useamman parisuhteen sen takia, että puolisoni lihoi selvästi yli normaalipainon ja en vain enää tuntenut minkäänlaista fyysistä vetoa häntä kohtaan vaikka kuinka yritin ja toivoin sitä.. Tämän jälkeen joka tuutista saikin sitten kuulla kuinka pinnallinen ja huono ihminen sitä onkaan.

Mutta oikeasti, mitä asialle voi tehdä?? Onko kukaan onnistunut järkeilemällä tuntemaan fyysistä vetoa jotain toista kohtaan? Saanut pelkällä tahdonvoimalla intohimon syttymään? Jos on, niin kuulisin erittäin mielelläni miten tämä on onnistunut..

M37

Lue viesti numero 111, en jaksa kirjoittaa uudelleen. Mutta siihen lihomiseen voi vaikuttaa vaikka jakamalla työtaakkaa ja antamalla toiselle mahdollisuuden nukkua ja liikkua (hoitamalla lapsia esim). En siis toki tiedä oliko teillä lapsia.. Mutta se on sitten toki toinen juttu jos jumahtaa vaan sohvalle ja passivoituu eikä halua tehdä itsensä eteen mitään.

Luin viestisi, mutta ikävä kyllä siitäkään ei ollut yhtään mitään apua. Olen itse lapseton ja samoin ovat olleet kaikki entiset puolisoni. Avoliitossa ollessani kaikki kotityöt tietenkin jaettiin tasan. Syy tyttöystäväni lihomiseen oli siis se kaikkein yleisin: hän söi selvästi enemmän kuin kulutti.

Ja niille jotka ehdottivat minun tehneen jo alkumetreillä virheen ja rakkauteni olleen pelkästään ulkokuoreen rakastumista: en tiedä miten asia teillä toimii, mutta ainakin minä tarvitsen ihmisen joka viehättää minua sekä ulkoisesti että sisäisesti, jotta parisuhde voisi onnistua.

Tunnen paljon naisia joiden kanssa minun on helppo ja hyvä olla, ja joiden kanssa tunnen olevani kaikin tavoin samalla aallonpituudella. En kuitenkaan tunne heitä kohtaan minkäänlaista fyysistä vetoa ja en voisi kuvitellakaan parisuhdetta tai lähempää kanssakäymistä heidän kanssaan.

Monet heistä ovat kuitenkin erittäin hyviä ystäviäni. Aivan samalla en myöskään tunne seksuaalista vetovoimaa miespuolisia ystäviäni kohtaan vaikka heitä rakastankin.

Ymmärrättekö nyt mikä ero on parisuhteella ja ystävyyssuhteella?

Onnea vain yksinäiseen vanhuuteesi! Jossain vaiheessa nuoret ja viehättävät naiset eivät enää kiinnostu sinusta, etkä sinä tunne fyysistä vetoa vanheneviin kurttunaamoihin. Kannattaa pitää kiinni miespuolisista tutuistasi, koska tuolla ajatusmaailmalla jäät ilman parisuhdetta pidemmän päälle.

Minä olen ollut onnekas kun lihomiseni on tuntunut olevan aina isompi ongelma minulle itselleni kuin miehelle. Aina olen saanut tuntea itseni halutuksi <3 Toki pahimmillaan painoni on ollut vain siellä lievän ylipainon puolella.

Täytyy kuitenkin myöntää, että maku meni kun seurustelin erään lihavahkon 40 + miehen kanssa, joka kertoi että hänellä on maksa-arvot koholla ja diabetes-riskiään kommentoi jotenkin tosi typerästi ja vähättelevästi (sokeriarvoissa myös siis heittoa). 8 km:n reipas kävelylenkki sai hänet valittelemaan seuraavana päivänä jalkojaan ja ruoka/juomamieltymykset olivat kaukana terveellisestä. Ehkä siinä sitten oikeasti omat arvot kirkastuivat, koska kaikki nämä olivat mulle kyllä turn offeja ja edistivät suhteen päättymistä. Mahaa saa olla enkä vaadi mitään super timmiä kumppania, mutta minä haluan lähtökohtaisesti perusterveen miehen, joka myös aktiivisesti ylläpitää terveellisiä elämäntapoja. Näin toimin itsekin, vaikka jonkun miehen mielestä minulla varmasti on liian paksut reidet ja iso peppu.

Mies ei ole alunperinkään ollut rakastunut, jos 10 kilon lihominen on syy ottaa avioero.