Leirikouluista - taas se alkaa
Miksi pitää ylipäätään ryhtyä vanhemmaksi, jos ei kerta kaikkiaan ole valmis tekemään yhtään mitään? Siis Linnamäki-lippu (34 euroa) on mahdoton säästettävä, leipomaan ei voida opetella eikä opettaa sitä ysiluokkalaista ja joka asiaan aletaan lätkiä opetushallituksen suosituksia? Ja keräämään säälipisteitä, miten ollaan yksinhuoltajia ja neljä lasta jne.
MIKSI on tehty se neljä lasta, jos ei niihin ole varaa??? Ja varmaan kiva sitten lapsistakin olla sitten julkiköyhiksi julistautuneita.
Kommentit (4)
Huom. Lapset tekevät, se on heidän juttu, ei vanhempien. Lasten asia on kerätä rahaa ja miettiä miten, vanhemmat voivat hieman auttaa, jos jossakin tarvitsee, mutta lapset ottavat isoimman osan ehdottomasti. Jos haluja tekemiseen ei löydy, niin retkestä tulee kevyempi luonnollisesti.
Meillä on kolme lasta ja osallistuin vielä kahden ensimmäisen leirikoulukeräyksiin täysillä muutaman vanhemman kanssa, mutta kolmannen kohdalla pistin vain rahaa tilille. Yläkoululaisilla en laittanut kuin rahaa. Tehkööt innokkaat, jos haluavat, itseä ei kiinnostanut.
Vierailija kirjoitti:
Huom. Lapset tekevät, se on heidän juttu, ei vanhempien. Lasten asia on kerätä rahaa ja miettiä miten, vanhemmat voivat hieman auttaa, jos jossakin tarvitsee, mutta lapset ottavat isoimman osan ehdottomasti. Jos haluja tekemiseen ei löydy, niin retkestä tulee kevyempi luonnollisesti.
Meillä on kolme lasta ja osallistuin vielä kahden ensimmäisen leirikoulukeräyksiin täysillä muutaman vanhemman kanssa, mutta kolmannen kohdalla pistin vain rahaa tilille. Yläkoululaisilla en laittanut kuin rahaa. Tehkööt innokkaat, jos haluavat, itseä ei kiinnostanut.
Ei tarvitse tehdä. Riittää kun maksaa. Mutta ei se niin mene, että vanhempi ei tee, lapsi ei tee ja sitten muiden odotetaan maksavan.
Tekisin ja teinkin, mutta sitten kyllästyin siihen superäitien ainaiseen marinaan siitä, miten "kukaan ei tee mitään kun me vaan ja vali vali vali....". Kerran vuodessa leivon myyjäisiin jonkun käntyn JOS se onnistuu ilman ylimääräistä stressiä ts. mulla on siihen työn puolesta aikaa. En mene enää yhteenkään vanhempainiltaan kuuntelemaan supermarjojen ideariihiä siitä miten voitais yhdessä rahaa kerätä. En myy enää yhtään pilkkossukkia tai keksilaatikoita. Olen niin täynnä sitä pa*kaa.
Niinpä. Yleensä ne aktiivisimmat on sitten ne jotka tekee kaiken (osaa leipoakin ja opettaa lapsensa) ja sitten vielä maksaakin. Meillä toinen lapsi on käynyt Englannissa kahdesti, Italiassa, Pietarissa, Ranskassa ja nyt menee Pekingiin.
Toinen pääsi kerran Raaseporiin ja nyt sittwn tätä vinkunaa jatkuu aina vaan. En aio enää edes lukea noita viestejä vaan vien vaan tän lapsen itse jonnekin.