Lue keskustelun säännöt.
Surullista miten kristinuskolle on käynyt tässä maassa.
26.08.2019 |
Amerikkalaisissa dokumenteissa usko näkyy usein ja se on aitoa. Tässä maassa ei uskosta puhuta. Onko se hylätty? Sadonkorjuuta siitä ettei uskontoa enää opeteta kouluissa edes niinkuin ennen. Ei aamuhartauksia eikä rukouksia. Olen kiitollinen että omaan lapsuuteeni nuo kuuluivat ja uskovainen mummoni. Olivat tie tasapainoon ja sydämen uskon säilymiseen ja vahvistumiseen elämän kriisien myötä.
Siunausta kaikille. Löytäkää Jeesus sydämeenne. Usko parantaa kaikesta ja auttaa vaikeissa elämäntilanteissa, antaa oikean moraalin ja tasapainon elämään.
Kommentit (87)
Koska mitään jumalaa ei ole olemassa niin turha noita satuja on opettaa. Tärkeämpiäkin juttuja on maailma täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usko ei automaattisesti paranna kaikesta tai anna oikeaa moraalia ja tasapainoa elämään. Nuo asiat ihminen voi saavuttaa tai kokea huolimatta siitä onko uskossa vai ei. Tietenkin usko voi antaa voimia ja hyviä asioita elämään, mutta monet pärjäävät ilman sitäkin.
Amerikkalaiset ne vasta tekopyhää sakkia ovatkin.
Minä en ole edes kristitty mutta kyllä se minustakin jotenkin surullista on, miten suvaitsemattomaksi tämä maailma on mennyt. Jos et ole puhtaan tieteellisesti ajatteleleva agnostikko tai ateisti ja materialisti, niin joudut kuuntelemaan kaikenlaista satuolento-pilkkaa, mikä mielestäni on varsin ylimielistä oman maailmankuvan korottamista muiden näkemysten yli. Ja olen itse agnostikko ja materialisti, mutta minusta vaan uskonnonvapaus ja rauha ovat tärkeitä arvoja, ja kunnioita jokaisen oikeutta maailmankuvaansa, silti vaikka minusta se näyttäisikin järjettömältä. Usein erikoiset maailmankuvat ovat sitä paitsi kiinnostavia.
Löytäkää Jeesus sydämeenne... No niin. ”Me olimme kaikki eksyksissä kuin lampaat...”
”Ei ole ketään joka tekee hyvää, ei yhden yhtäkään”.
”Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla”.
Lähde: Raamattu.
Miten tällaiseen ihmiskuntaan kuuluva voisi edes yrittää ”löytää Jeesuksen sydämeensä”?
Nyt sinun pitää syventää näkemystäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän versiota kristillisyydestä ap kaipaa?
Ei se sureminen auta. Eikä AV:n kautta kukaan pelastu. Kannattaa pyytää lähimpiä tuttuja mukaan kirkkoon esim sanan iltoihin ja naisten brunsseille. Meidän helluntaiseurakunnassa pidetään perheille virkistyspäiviä, pariskunnille ihmissuhde-teemapäiviä ja naisille brunsseja joissa puhutaan uskosta naisen näkökulmasta.
Tärkeintä on oma asenteesi. Autatko ystäviäsi? Kutsutko heitä seurakuntaan? Suosittelen aktiivisuutta, sillä kyllä moniakin kiinnostaa hengelliset asiat. Ei ehkä vaan ole motivaatiota mennä yksin kirkkoon, jos siellä ei tunne ketään.
Minutkin kutsui helluntaikirkon nuorteniltoihin oma luokkakaverini, ja kirkosta olen löytänyt tosi hyviä ystäviä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kirkkoon pitäsi liittyä, eikä pakkoliitettäisi kun syntyy, olisi jäsenmäärä vain muutamia tuhansia.
Kristillisyys on sitä, että on saanut kokemuksen anteeksisaamisesta ja armollisuudesta. Silloin voi olla armollinen myös muille ihmisille ja antaa anteeksi, kun on itsekkin saanut anteeksi. Nykymaailmassa on paljon tuomiota, armottomuutta, kiusaamista j.n.e. Tämä surullinen ilmiö on seurausta maallistumisesta ja siitä, että on hyljätty tärkein asia, kristinusko. Usko ei ole koskaan vain ihmisen ja Jumalan välinen asia, vaan sen pitäisi näkyä siinä, miten kohtelemme toisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mitään jumalaa ei ole olemassa niin turha noita satuja on opettaa. Tärkeämpiäkin juttuja on maailma täynnä.
Jokainen voi uskoa mihin haluaa, tai olla uskomatta. Sitä onko olemassa Jumalaa et voi sinä tietää.
Totta kai voi. Olemattomuus on nollahypoteesi, eikä sen kumoamiseksi ole ainuttakaan todistetta. On siis aivan yhtä oikein sanoa että jumalaa ei ole olemassa kuin että vaikka joulupukkia tai jääkaappisi takana asuvaa eteeristä ja näkymätöntä vaaleanpunaista yksisarvista ei ole olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Koska mitään jumalaa ei ole olemassa niin turha noita satuja on opettaa. Tärkeämpiäkin juttuja on maailma täynnä.
Niitä tärkeämpiä juttuja ovat horoskooppimerkkien yhteensopivuudet, salaliittoteoriat ja vaikkapa ihmeparantuminen, joihin ei pidä jumalaa sotkea. Jostakin kumman syystä Suomelle turvallisinta aikaa on ollut luterilaisen yhtenäiskulttuurin aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se kristillisyys näkyy jokapäivä suomessa. Mieti vaikka vertaa tapaamme elää perheissä. Kyllä on kristillisellä pohjalla jos vertaa muslimeihin. Ihan kaikialla katukuvassa, koulussa ihan missä vain tapamme ovat kristilliseltä pohjalta. Mutta jos ajatelet kuinka se usko Jumalaan näkyy ihmisessä voi olla vaikeampi todeta. Ihmisen oma halu elää raamatun ohjeiden ja tahdon mukaan voi olla vaikeampaa. Sehän vaatii sitä nöyryyttä luopua omasta tahdosta ja taipumista Jumalan tahtoon.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kristillisyys näkyy jokapäivä suomessa. Mieti vaikka vertaa tapaamme elää perheissä. Kyllä on kristillisellä pohjalla jos vertaa muslimeihin. Ihan kaikialla katukuvassa, koulussa ihan missä vain tapamme ovat kristilliseltä pohjalta. Mutta jos ajatelet kuinka se usko Jumalaan näkyy ihmisessä voi olla vaikeampi todeta. Ihmisen oma halu elää raamatun ohjeiden ja tahdon mukaan voi olla vaikeampaa. Sehän vaatii sitä nöyryyttä luopua omasta tahdosta ja taipumista Jumalan tahtoon.
Mitäs tapoja mahdat tarkoittaa? Yhteiskuntamme toimii melkolailla länsimaisen oikeuskäytännön pohjalta, koka on taas suoraan johdettavissa antiikin Kreikasta ja Roomasta, ajalta ennen koko kristinuskon keksimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usko Kristukseen on henkilökohtainen asia, sille ei koskaan käy kuinkaan maan laajuisesti vaan ainoastaan juuri sinun itsesi kohdalla.
Luterilaisen tapakristillisen yhtenäiskulttuurin mureneminen on hengellisessä mielessä yhdentekevää, ja se onkin edennyt niin pitkälle että elämme hyvin samankaltaisessa ilmapiirissä kuin apostoli Paavalin vaikuttaessa myöhäisantiikin Rooman valtakunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mitään jumalaa ei ole olemassa niin turha noita satuja on opettaa. Tärkeämpiäkin juttuja on maailma täynnä.
Jokainen voi uskoa mihin haluaa, tai olla uskomatta. Sitä onko olemassa Jumalaa et voi sinä tietää.
Todistamisvelvoite on pähkähullun väitteen (kuten "Sellainen satuolento kuin "jumala" on kuulkaas totta!") esittäjällä.
Ensimmäistäkään todistetta ei vielä ole missään nähty...
ei ameriikassa ole juurikaan kristyttyjä. Ne on juutalaistetty mukaanlukien ympärileikkaukset.
Suomessa jopa muka-luterilainen valtionkirkko on hylännyt kristinuskon keskeisiä viestejä. Ei sen puoleen että edes uskoisin. Mutta semmoista se on.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän eri kokemus. En kaipaa holhoavaa uskontopropagandaa enkä amerikkalaistyylistä helluntaihihhulointia. Toki syvän etelän gospelissa on oikea meininki.
Jotenkin ehkä kuitenkin tykkäsin 20 vuotta sitten vallitsevasta luterilaisesta yhtenäiskulttuurista, jota kaikkialla muualla maailmassa ihmeteltiin.
Sekin tosin oli niin yhtenäinen lähinnä siksi että kaikki erilaisuus piti pitää piilossa.
Vierailija kirjoitti:
Ei se sureminen auta. Eikä AV:n kautta kukaan pelastu. Kannattaa pyytää lähimpiä tuttuja mukaan kirkkoon esim sanan iltoihin ja naisten brunsseille. Meidän helluntaiseurakunnassa pidetään perheille virkistyspäiviä, pariskunnille ihmissuhde-teemapäiviä ja naisille brunsseja joissa puhutaan uskosta naisen näkökulmasta.
Tärkeintä on oma asenteesi. Autatko ystäviäsi? Kutsutko heitä seurakuntaan? Suosittelen aktiivisuutta, sillä kyllä moniakin kiinnostaa hengelliset asiat. Ei ehkä vaan ole motivaatiota mennä yksin kirkkoon, jos siellä ei tunne ketään.
Minutkin kutsui helluntaikirkon nuorteniltoihin oma luokkakaverini, ja kirkosta olen löytänyt tosi hyviä ystäviä :)
Uskovaiset ovat vastenmielisiä. En toivo elämääsi mitään muuta kuin epäonnea ja pahaa.
Kyllä se voi hyvin siellä missä sitä on, sitä täytyy vaan itsekin rakentaa. Kaikki voidaan sitä rakentaa ja näyttää mikä on tärkeää. Nyt kun ei enää valtiovalta tai koulut siitä samalla lailla pidä kiinni. Sitä kulttuuria voi luoda koko ajan itsekin. Olen aina iloinen kun näen että ihmisillä on ristejä kaulassa. En tiedä miten jossain Helsingissä päin sitten? Mutta täällä ainakin. :)
Hoh hoijjaa...