Kun toinen lapsista saa rahaa lahjaksi

elämä on sellaista--aina ei mene tasan nämä lahjat. Meillä on 3 lasta ja kaikki saavat erilaisia lahjoja kummeilta,mummoilta ja muilta--niin se vaan on

elämä on sellaista--aina ei mene tasan nämä lahjat. Meillä on 3 lasta ja kaikki saavat erilaisia lahjoja kummeilta,mummoilta ja muilta--niin se vaan on

Mutta mä kysyinkin [b]neuvoja[/b], kuinka lievittää sitä mielipahaa. Kyllä tässä elämässä on pettymyksiä ja elämä-potkii-päähän tilanteita muutenkin. En mä niitä kaikkia pysty lapsen edestä tasoittamaan, enkä haluakaan. Mutta yhä edelleen, miten lohduttaa lasta?

Älä vaan lähde sille linjalle, että itse yrität jotenkin korvata tämän sille toiselle lapselle, silloinhan olet itse todella epätasapuolinen.



Minkä ikäiset lapset kyseessä? Pitääkö siitä rahan antamisesta tehdä suuri numero? Meillä kummit ja isovanhemmat ainakin laittavat rahaa suoraan lapsen tilille ja korttiin terveiset, joten ei tule tilanteita jolloin toinen löyhyttelisi seteleitä toisen edessä...

Voisitteko te vanhemmat antaa joku synttäripäivä pienen summan rahaa, jotta lapsi voisi ostaa jotain oman mielen mukaan?

niin siitä voi huomauttaa, että "sinun kummisi antavat mieluummin jottain muuta. Viimeksi he antoivat potkupallon kun ajattelivat että siitä on sinulle iloa pelatessasi ja toissavuonna he antoivat sinulle sen pelin kun ajattelivat että silllä tavalla sinä opit englantia."



Ja varmaan olisi hyvä kun te vanhemmat järjestäisitte molemmille lapsille tilaisuuksia esim ansaita rahaa.



Ja kolmanneksi minusta olisi tärkeää opettaa myös sille lapselle, joka rahaa saa, ettei rehvastelisi tai ylpeilisi sillä liikaa. Eikä tietysti se toinenkaan, joka saa muita lahjoja, ylpeilisi liikaa niillä omillaan.

Ihan samahan se on kun toinen saa lahjaksi jotain kivaa tavaraa tms. Joutuuhan silloinkin toinen sopeutumaan siihen, että jää ilman. Meillä asia on käyty läpi niin, että "nyt on x:n juhlat ja x saa lahjoja (ihan sama mitä ne sitten ovat) ja sitten kun on sinun juhlat niin sinä saat lahjoja". Ja jos lapsi jankkaa, että saako sitten samanlaisen kuin x niin sitähän voi selittää, että jokainen antaa omasta mielestään kivan lahjan ja itse ei voi valita mitä lahjaksi saa.

ja vanhempi jää ilman rahaa ... ja lahjoja. Tämän nuoremman kummit antavat rahaa kortin välissä, joten rahat jäävät lapsen tuhlattavaksi ja toisen nähtäviksi. Pikkusummista on kyse, mutta lapselle iso asia.

kummit on aktiivisesti lapsen elämässä, ottaa kylään, antaa lahjoja synttärinä ja jouluna. Ja toisen lapsen kummit ei lähetä edes synttärikorttia?



Näin oli mulla ja mun siskolla aikanaan.

kolmella on sellaiset kummit, joilta ei koskaan kuulu mitään, ei edes joulukorttia. Yhdellä sellaiset kummit, jotka lähettävät synttäri-ja joululahjat ja siinä se yhteydenpito. Yhdellä sitten on sellainen kummi, joka antaa kalliita lahjoja ja muistaa tosi usein. Mitä tuohon nyt sitten sanoo, elämässä kaikki ei ole reilua ja ihmiset vaan on erilaisia.

(ei siis pidä yhteyttä, juttele, ota kylään tai edes lahjo) niin ehkä olisi viisasta pyytää virallisesti tai epävirallisesti jotain lähipiirin aikuista astumaan siihen rooliin alkuperäisten sijaan.

eikä ole tullut mieleen mennä ketään siihen tilalle pyytämään. Kaikki lähipiirin ihmiset kun on käytetty kummeiksi, niin ketä sitä sitten pyytäisi. Meillä on 15 kummia, joista kukaan ei koskaan vietä aikaansa kummilastensa kanssa, noin puolet muistaa synttäreinä ja jouluna.

kummilapsia välillä leffaan,otetaan yäkylään,käydään uimassa ym ja omia lapsia on myös (3kpl)

jospa toisesta ei tuntuisi niin pahalta kun toinenkaan ei lähde törsäämään. Rahat säästöön!

elämä on sellaista--aina ei mene tasan nämä lahjat. Meillä on 3 lasta ja kaikki saavat erilaisia lahjoja kummeilta,mummoilta ja muilta--niin se vaan on

Ymmärrän, ettei kaikki mene tasan. Itselleni tulee ap:n tilanteesta mieleen se, kun toiset isovanhempamme (minun + pikkuveljen) antoivat rahaa molemmille, ja toiset vain toiselle. Kumpikin oli ollut eri mummolassa täsmälleen saman ajan, ja toiselle siitä maksettiin palkkaa. Ymmärrän, ettei tilannetta olisi voinut mitenkään reilusti ja järkevästi muuttaa, mutta kyllä harmitti, kun veli vuosia myöhemmin nyrpisteli nenäänsä, että "minä en tuhlaa", kun havaittiin tiliemme saldot. Minulle kun ei ollut alunperinkään tullut sitä niin paljon.

Toinen asia oli, kun toiset (tällä kertaa ne, jotka olivat aina antaneet rahaa molemmille), antoivat veljelleni lahjaksi rahaa kaksi kertaa enemmän kuin minulle. Kyseisen suvun tuntien ei voinut välttyä ajatukselta, että poika on heille kaksi kertaa tärkeämpi kuin tyttö. Kuulostaa ehkä nauretavalta, mutta olin pienestä asti saanut kuulla isäni suusta, kuinka hän olisi halunnut vain poikia ja "mutta eihän siitä mitään tullut, kun ensimmäinen oli tyttö".

Eli vaikkei tilanteeseen mitään ratkaisua olisikaan, voi se silti jäädä harmittamaan lasta. Ja erityisesti lapsena se harmittaa. Tulee tunne, että on vähemmän arvokas kuin sisarus, ja vielä ilman omaa syytään.

...yrittäisin kyllä tehdä asiasta mahdollisimman vähän numeroa...saako toinen mitään lahjoja kummeiltaan? Jos ei, niin laittaisin toisen saamat rahat hänen tililleen huomaamattomasti.



Meillä oli aikanaan sellainen tilanne, että pikkusiskoni sai aina isovanhemmiltani rahaa tyyliin 100 mk/kyläilykerta ja minä en koskaan. Olihan se aika epäreilua mutta minkäs teit.

rahaa, on melko ymmärrettävää, kun kummeina on kuitenkin eri ihmiset ja heillä erilaisia elämän- ja rahatilanteita. Mutta sitä en tajua, että sukulaiset, vaikka nyt isovanhemmat antaa jollekin sisarukselle enemmän kuin muille. Aivan käsittämättömän epäreilua. Jos olisi kyse meidän lasten isovanhemmista, ottaisin kyllä asian puheeksi ja kertoisin, kuinka paha mieli unohdetulle lapselle on epätasapuolisuudesta tullut.

Vanhemmalla lapsella on tietysti ollut se kauemmin joten olis voinut kertyä enemmän mutta kun katoin tiliotetta viimeksi niin kummallakin on sentilleen saman verran. He ovat kyllä tarkkaan pitäneet kirjaa tasapuolisuudesta.