Miehen käytös ja yötyöt (apua!)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaava kokemus, paitsi meillä on lapsia. Jouduin olosuhteiden pakosta tekemään yötöitä taannoin puolisen vuotta ja vuorotyön rytmillä miten sattuu. Mies ilmoitti parin viikonloppuyön jälkeen ettei aio enää pitää lapsia hiljaisena koska se on vaikeaa ja oli kuulemma epäreilua että joutui miettimään minne lasten kanssa lähtee kun nukun. On kuulemma oma asiani missä ja kuinka paljon nukun. Ja kuulin myös jatkuvasti hämmästelyä kuinka paljon unta muka tarvitsen, että miksen voi herätä jo klo 12. Niin, yövuoron 21-07 jälkeen oletettavasti pitää hiukan nukkuakin...

Kaikista pahinta oli se että itse olisin rytmiltäni parhaiten yötyöläinen, niin nyt en voi niitä tehdä koska mies ei tue. Arkena nukkumisen kanssa ei ollut ongelmaa kun nuorempi oli päiväkodissa ja vanhempi koulussa. Nyt teen 2-vuoroa ja iltavuorotkin on kuulemma väärin, tietysti koska mies joutuu ottamaan vastuun lapsista iltaisin. Niinpä sitten iltavuoron jälkeen tai sen jälkeisenä aamuvuoron aamuna huolehdin vielä päiväkotikamppeet koska mies ei taaskaan kyennyt.

Niin, en tiedä miksi olen tuollaisen miehen kanssa.

Muutama lapsi vielä lisää, niin sitten tuo kultalohkare muuttuu ihanaksi ja saat nukkua.

No ei oo tulossa. Tää kultakimpale muuten muuttui tälläiseksi vasta toisen lapsen synnyttyä, siihen asti osallistui ihan siinä missä minäkin ja perhe tuli ykkösenä. En voinut mitenkään aavistaa tätä etukäteen. Mies siitä toisesta lapsesta aloitti ensimmäisenä puhumaankin, mutta jos kristallipallo olisi ollut niin en todellakaan olisi lämmennyt. Koskaan ei voi tietää...

Tässä, ole hyvä: (ohis ojentaa sarkasmitutkan)

Vierailija kirjoitti:

Mies on KOTONA, työttömänä, ja SUN pitäisi siivota töiden jälkeen? Nauraisin kusisesti päin naamaa ja sanoisin, että siivotkoon se ketä sotku häiritsee. Sitten menisin olkkariin katsomaan leffoja ja syömään sipsiä. Murustelisin ja jättäisin roskat lojumaan.

Enkä todellakaan siivoaisi, siis niin pitkään aikaan mitä mies on työttömänä. Se kodinhoito olisi silloin miehen työ, panostus arkeen siinä missä minä tekisin työt muualla ja toisin rahaa pöytään.

Jestas että voikin oll absurdeja suhteita ihmisillä. Pitäkää puolenne, hyvänen aika.

Kiitos, tätä pitää alkaa lainaamaan aina kun kotiäiti Kitisee kotitöiden tasaisesta jaosta.

Tämä päivä valkeni aika jäisissä tunnelmissa. Miehen mielipide on edelleen se, että käyttäydyn itsekkäästi. Minun olisi kuulemma pitänyt ottaa itse viikonloppuna esille se, että en halua maanantai-iltana vieraita. Mutta eikö se nyt ole myös maalaisjärjellä ajateltavissa, että jos toinen on valvonut 7 yötä, ja istuu kotona lopen uupuneena yövaatteissa, niin se ei ehkä ole ihan paras ajankohta järjestää mitään?

Mies oli myös järjestänyt pari päivää sitten, että olisimme menneet illalliselle hänen perheensä luo. Kun sanoin, ettei ajankohta ole paras mahdollinen, olinhan menossa jälleen yöksi töihin, mies loukkaantui. Suostuin lopulta illalliseen sovinnon eleenä. Sitten heräsin iltapäivällä huonojen unien jälkeen aivan pökerryksissä, ja minulta kesti aikaa koota itseni ja myöhästyimme illalliselta, mies sai kilarit. Olin sanonut miehelle, että en halua yövuorojaksolle mitään muuta murehdittavaa kuin nukkumiseni, mutta hän menee siitä huolimatta järkkäämään kaikenlaista, ja on sitten minun syyni, jos asiat eivät mene niinkuin on suunniteltu.

Ap

Tavallaan mä ymmärrän ap:n miestäkin, sikäli että varmasti harmittaa kun kumppanista ei ole yövuoroviikolla muuhun kuin nukkumaan ja oma elämäkin on ns. jäässä. Mutta hänen tapansa ilmaista asiaa en voi hyväksyä.

Myönnän että olen vähän inhottava, mutta minä herättelen miestäni viikonloppuisin, vaikka olisi nukkunut vain muutaman tunnin. Syynä on se, että molemmat tekevät tavallista toimistotyöaikaa, ja mies valvoskelee aamukuuteen ihan huvikseen.

Ymmärrän hyvin molempia puolia. Uni on periaatteessa pyhä asia, ja kaikille tulee antaa nukkumarauha. Samalla kuitenkin harmittaa, kun tosiaan omakin elämä on käytännössä jäässä toisen nukkuessa. En tiedä voisinko sopeutua vuorotyötä tekevän ihmisen puolisoksi. Tuollainen unirytmi vaikuttaa niin paljon koko perheen elämään, että ihan huvin vuoksi en siihen suostu, työn takia voisin yrittää. Jos mies ei sitä kestä, hän voi halutessaan ottaa eron.

Hyvä parisuhde? Kumpikin nukkuu toisen ohi.

Meillä ensin mies teki yötyötä 10 vuotta. Sitten tuli miehelle ammatinvaihto ja siirtyi päivätöihin. Minä aloin sitten tekemään yötyötä.

Perheellisenä on helpottanut monia asioita, kuten joku muukin tuolla jo mainitsi. Mutta pitää olla myös itsenäinen luonne, että pystyy tekemään asioita yksinkin. Jos on sellainen, että haluaa nukkua joka yö toisen vieressä tai haluaa käydä kaupassa joka kerta toisen kanssa ja harrastaa yhdessä ja katsoa telkkua yhdessä ja puuhata lasten kanssa perheenä yhdessä, se ei onnistu.

Itse herään yövuoron jälkeen n. klo 15-16 ja siinä jää hyvin aikaa illalla puuhata jotain. Kun lapset oli pieniä, vein heitä harrastuksiin ja odotusaikana kävin piristävällä lenkillä. Tai tein jotain kotihommia tms. Teen rytmillä 5 yötä 4 vapaata. 

Mutta koska kumpikin  on tehnyt yötyötä, niin kummallekkaan ei tulisi mieleenkään alkaa toista herättelemään kesken unien. 

Vierailija kirjoitti:

Aika lapsia olette molemmat. Et sinä siihen kuole jos teet kotitöitä eikä miehesi siihen että sopeutuu jonkin verran työhösi.

Ja mitenköhän kaikki äidit valvoo yöt ja silti tekee kotityöt, työt ja hoitaa vielä ne lapsetkin...

Ketkä kaikki äidit? Yhdessäkään minun tuntemassani perheessä äiti ei hoida yksin kotitöitä ja lapsia, ja yhdessäkään minun tuntemassani perheessä työssäkäyvä vanhempi ei valvo lasten kanssa öitä.