Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen käytös ja yötyöt (apua!)
26.08.2019 |
Nyt on vain pakko purkaa jonnekin. Toivottavasti täällä on joku jolla on kokemusta (yö)vuorotyön kanssa elämisestä.
Tein koko viime viikon yövuoroa. Mieheni on tällä hetkellä työttömänä. Hän on kitissyt koko viikon siitä, kuinka joutuu tekemään enemmän kotitöitä. Minulla on pitkä työmatka, johon menee yli tunti suuntaansa. Lisäksi tarvitsen unta 8-9h ollakseni työkunnossa, mutta useamman perättäisen yövuoron aikaan olen tästä huolimatta tokkurainen, etenkin jakson loppua kohti. Sanoin miehelle, ettei minulla ole juuri nyt energiaa siivota hirveästi, mutta että asia muuttuu kun jakso on ohi. Mies ei tätä halunnut sisäistää.
Tälle illalle olin vain toivonut rauhallista kotona oloa. Olen valvonut koko päivän vikan vuoron jälkeen jotta saisin taas rytmin kuntoon. Olen hipsinyt kotona pyjamassa tukka pystyssä.
Kun olimme juuri tilanneet kotiinkuljetuksella ruokaa, miehen kaveri soitti. Kertoi olevansa lähistöllä, ja että voiko tulla. Mies oli, että mikä jottei.
Kun olimme syömässä, kaverit paukkasivat sisään. Siihen loppui se rauhallinen ateriointi. Minusta tuntui epämiellyttävältä istua siinä kulahtaneessa pyjamassa tukka sojottaen ja akneiho kiillellen.
Nyt mies kavereineen istuu olohuoneessa ja huudattaa musiikkia. Minä seinän toisella puolella yritän saada unta. En voinut sitten esim. katsoa TV:tä.
Kun pyysin mieheltä kaverin soiton jälkeen, että jos ei tänään ketään, hän sanoi että olen kohtuuton. Hän alkoi kiljua, että estän hänen sosiaalisen elämänsä. Yritin selittää, että kyse on yhdestä illasta, ja että hehän voivat mennä vaikka pubiin jos haluavat.
Olen niin poikki, että tuntuu että päässä sumenee. Minusta tuntuu, että mies on polkenut minun oikeuksiani lepoon ja palautumiseen. Mutta olenko sittenkin kohtuuton? Olenko kohtuuton siinäkin, jos en ala siivota kämppää keskellä yötyöjaksoa?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex kirjoitti:
Kyllä näitä urpoja miehiä on muillakin. Mun ex-miehelle piti kääntää rautalangasta miten nukutaan riittävästi yövuorojen välissä. Mies oli sitä mieltä, että olin nukkunut pitkään, jos nukuin yhteentoista asti (unohtui, että nukkumaan mentiin kahdeksalta...)
Mistä tällaisia ihmisiä sikiää? Ystäväni herättää yötyötä tekevän miehensä aina viimeistään klo 12, ettei rytmi mene sekaisin. Mikä rytmi? Hänen oma rytminsä ilmeisesti (työskentelee virka-aikaan). Se rytmi nimenomaan menee sekaisin ellei saa nukuttua riittävästi.
Sama kun herättäisi normaalia työaikaa tekevän klo 1 yöllä ja sanoisi että ei noin paljon saa nukkua, olet nukkunut jo yli 3 h, nyt ylös, ulos ja lenkille.
/9
Mun mies oli samanlainen siihen hetkeen asti, kun minä jälleen neljän tunnin unien jälkeen herätettynä rähähdin, että painuu helvettiin ja antaa mun nukkua. Sen jälkeen se jotenkin ymmärsi ja nykyään saan nukkua. Mies herätti mut aina viimeistään yhdeltä, kun "menee koko päivä hukkaan muuten". Unohti, että mä menin nukkumaan yhdeksältä aamulla ja ei itsekään jaksa paljon 9 tuntia vähemmällä kunnolla.
Sori vaan mutta "menee päivä hukkaan" - reps. Uskomatonta. =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo uuno opi, ensikerralla pyydät niitä lähtemään. Kiukutelkoon sitten tai lähteköön mukaan...
Itse toimin miehen ilmaisena kotiorjana. Hän käy töissä eikä KOSKAAN siivoa mitään. Arvottaa minut sen mukaan onko siistiä.
Uhkailee erolla jos ei ole.
Hoidan pieniä rasittaviakin lapsiamme ja joudun kaikesta heihin liittyvästä maksamaan aina sen puolet. Olen pienellä äitiystuella ja ollut myös hetken työttömänä, siitä pakottaa repumään rahat. Minulle tai lapsille ei maksa yksin mitään, mutta häntä pitäisi palvoa kun käy töissä. On ymmärtänyt vähän väärin nämä perinteiset roolit. Todella sotkuinen on ja jättää esim.pas#aiset astiat lojumaan aina olohuoneeseen jne. Mikä lohduttaa ettei lapset ole perineet häneltä juuri mitään luonnetta
Ei kuulosta ollenkaan reilulta :/
... mutta kuitenkin pakko tähän kirjoittaa. Teen itse kolmivuorotyötä, öitä on lähes saman verran, kuin aamua ja iltaa. Yövuorosta tultaessa pääsen kotona klo 8 nukkumaan. Noin klo 12 pitää olla hakemassa esikoista koulusta ja siinä samalla haen pienemmän päiväkodista. Eli arviolta 3h unilla mennnään seuraavaan(kin) yövuoroon.
Lapsettomana nukuin itsekin iltaan asti ja hämmästelin, miten joku PYSTYY parin tunnin yöunilla tuleen seuraavaan vuoroon. Niin, olosuhteiden pakosta.
Niin. Itsekin välillä vuorotyötä tehneenä oon saanut palautetta siitä, että nukun kaiket päivät, miksei kotona tapahdu mitään... Puolisolle meni kertaheitolla jakoon kun sanoin, että tapahtuu ihan saman verran kotiaskareita kuin mitä sinulta odotan tapahtuvan klo 22-06 välisenä aikana jolloin yleensä nukut. Toinen ääni kellossa hänen sukulaisillaan... Jos tekee vuoron 22-08 ja on kotona klo 9, ei tosiaan oo realistista odottaa, että kämppä on siistitty ja ruoka valmiina kun luomakunnan kruunu tulee töistä klo 15.
Kiva vaan kun anoppi puhuu pitkin kyliä, miten poikansa vaimo on käynyt laiskaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex kirjoitti:
Kyllä näitä urpoja miehiä on muillakin. Mun ex-miehelle piti kääntää rautalangasta miten nukutaan riittävästi yövuorojen välissä. Mies oli sitä mieltä, että olin nukkunut pitkään, jos nukuin yhteentoista asti (unohtui, että nukkumaan mentiin kahdeksalta...)
Mistä tällaisia ihmisiä sikiää? Ystäväni herättää yötyötä tekevän miehensä aina viimeistään klo 12, ettei rytmi mene sekaisin. Mikä rytmi? Hänen oma rytminsä ilmeisesti (työskentelee virka-aikaan). Se rytmi nimenomaan menee sekaisin ellei saa nukuttua riittävästi.
Sama kun herättäisi normaalia työaikaa tekevän klo 1 yöllä ja sanoisi että ei noin paljon saa nukkua, olet nukkunut jo yli 3 h, nyt ylös, ulos ja lenkille.
/9
Mun mies oli samanlainen siihen hetkeen asti, kun minä jälleen neljän tunnin unien jälkeen herätettynä rähähdin, että painuu helvettiin ja antaa mun nukkua. Sen jälkeen se jotenkin ymmärsi ja nykyään saan nukkua. Mies herätti mut aina viimeistään yhdeltä, kun "menee koko päivä hukkaan muuten". Unohti, että mä menin nukkumaan yhdeksältä aamulla ja ei itsekään jaksa paljon 9 tuntia vähemmällä kunnolla.
Sori vaan mutta "menee päivä hukkaan" - reps. Uskomatonta. =D
Oma ex oli juuri tuollainen mies. Ei saa nukkua niin paljon kuin unta olisi tarvinut.
Kerrankin mies joka käyttäytyy kuin nainen. Ap tuo on kohtuutonta, mies kiertoon. Kotona pitää saada olla rauhassa silloin kun haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta ollenkaan reilulta :/
... mutta kuitenkin pakko tähän kirjoittaa. Teen itse kolmivuorotyötä, öitä on lähes saman verran, kuin aamua ja iltaa. Yövuorosta tultaessa pääsen kotona klo 8 nukkumaan. Noin klo 12 pitää olla hakemassa esikoista koulusta ja siinä samalla haen pienemmän päiväkodista. Eli arviolta 3h unilla mennnään seuraavaan(kin) yövuoroon.
Lapsettomana nukuin itsekin iltaan asti ja hämmästelin, miten joku PYSTYY parin tunnin yöunilla tuleen seuraavaan vuoroon. Niin, olosuhteiden pakosta.
[/
Miksi ihmeessä esikoinen ei ole iltapäiväkerhossa ja pienempi koko päivää päiväkodissa? Saisit nukkua. Et sinä loputtomiin tuota jaksa.
Yötyöläisen puoliso täällä. Itse teen normaalia arkityöaikaa, mies yötyötä viikonloppuisin. Tämä "läpsystä vaihto" - tyyppinen järjestely aiheuttaa ryppyjä muuten hyvään parisuhteeseen.
Miinukset:
- ei yhteistä vapaa aikaa ikinä
- jos molemmat yhtäaikaa kotona, toinen nukkuu (annan miehen nukkua niin kauan kun haluaa)
- koska toinen nukkuu päivisin, pitää itsekin olla hissukseen (ei imurointia jne), yöllä taas mies joutuu varomaan ettei herätä minua
- puolisoa näkee harvoin, ja aina jompikumpi on väsynyt ja homssuinen tai krapulassa
Halusin vain avautua, ei tämä kivaa ole päivätyöläisenkään kannalta. Tässä tuntee helposti itsensä vain kämppäkaveriksi, joka tekee kotityöt yksin koska yötyöläinen ei käytännön syistä siihen pysty.
Mikä tähän sitten on ratkaisu, sitä en tiedä. Välillä koen olevani onneton ja tyytymätön, vaikka mitään ongelmia ei varsinaisesti ole.
Kiitos kun sain avautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä te noita helmiä löydätte?
Ja miksi te pysytte niissä kiinni?
M
Et ole ainoa joka ihmettelee noita samoja asioita. Suosittua on myös "tehdä" noille samaisille miehille ainakin yksi lapsi, jonka hoitoon tuo mies ei "yllättäen" osallistukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vastaava kokemus, paitsi meillä on lapsia. Jouduin olosuhteiden pakosta tekemään yötöitä taannoin puolisen vuotta ja vuorotyön rytmillä miten sattuu. Mies ilmoitti parin viikonloppuyön jälkeen ettei aio enää pitää lapsia hiljaisena koska se on vaikeaa ja oli kuulemma epäreilua että joutui miettimään minne lasten kanssa lähtee kun nukun. On kuulemma oma asiani missä ja kuinka paljon nukun. Ja kuulin myös jatkuvasti hämmästelyä kuinka paljon unta muka tarvitsen, että miksen voi herätä jo klo 12. Niin, yövuoron 21-07 jälkeen oletettavasti pitää hiukan nukkuakin...
Kaikista pahinta oli se että itse olisin rytmiltäni parhaiten yötyöläinen, niin nyt en voi niitä tehdä koska mies ei tue. Arkena nukkumisen kanssa ei ollut ongelmaa kun nuorempi oli päiväkodissa ja vanhempi koulussa. Nyt teen 2-vuoroa ja iltavuorotkin on kuulemma väärin, tietysti koska mies joutuu ottamaan vastuun lapsista iltaisin. Niinpä sitten iltavuoron jälkeen tai sen jälkeisenä aamuvuoron aamuna huolehdin vielä päiväkotikamppeet koska mies ei taaskaan kyennyt.
Niin, en tiedä miksi olen tuollaisen miehen kanssa.
Muutama lapsi vielä lisää, niin sitten tuo kultalohkare muuttuu ihanaksi ja saat nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseasiassa pelkän päivätyön ja pelkän yötyön yhdistäminen perheessä olis kohtuuhelppoakin. Ainakin meillä, kun mies oli päivähommissa, minä tein yötyötä ja lapset koululaisia. Mies herätti lapset, jotka lähtivät suht omatoimisesti kouluun. Minä tulin töistä kun mies oli lähtenyt ja ysiin menevät vielä kotona. Kävin nukkumaan, heräsin kun lapset olivat kotiutuneet, siinä sitten ilta aikaa olla yhdessä ja harrastaa, ja sama uusiksi. Toki mun mies on ihan täyspäiväinen tapaus ja ymmärtää, että yötyöläinen oikeasti tekee töitä eikä nuku työpaikalla, ja tarvitsee sen päivän unijakson jaksaakseen ja palautuakseen. Ja lapset sen verran fiksuja, että esim. soittoläksyjen treenaaminen ajoitetaan iltaan kun äiti on hereillä. Nukun korvatulpat päässä, joten ns. peruseläminen ei häiritse ellei nyt ovia paiskota tai tarkoituksella metelöidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikäli oikeasti joku kehtaa herättää puolisonsa muutaman tunnin nukkumisen jälkeen toistuvasti, niin sehän on ihan verrattavissa kidutukseen. Tuollaisen ihmisen täytyy olla muutenkin päästään sairas.. Itse olen myös tehnyt kolmivuorotyötä, mutta omasta halustani luovuin yötöistä kun lapsia alkoi siunaantua. Nyt teen kahta vuoroa ja ihan hyvin saadaan soviteltua asiat vaikka joskus väsyttääkin.. Miehellä perus päivätyö, mutta joskus työmatkoja päälle. Vuorotyö ja yötyö on raskasta ja hankaloittaa sosiaalista elämää, mutta nykyään jopa suurin osa töistä tapahtuu muuna kuin virka aikana, joten täytyyhän siihen sopeutua jos meinaa leipänsä tienata.
Tämä. Niiin samaa mieltä.
JSS ap.
Hmm. En nyt ihan ymmärrä sinua, ap. Minä en edes ole ikinä tehnyt vuorotöitä, mutta en tahdo työpäivän jälkeen nähdä ihmisiä. Kun miehen kanssa muutettiin yhteen tein sille heti selväksi että minun kotiini EI tulla kutsumatta. Kukaan, koskaan. Eikä työpäivän jälkeen missään olosuhteissa. Se oli ikään kuin se yhteenmuuttamisen ehto. Että jos mies tahtoo nähdä ihmisiä arkena töiden jälkeen, menee niiden luokse.
Hyvin on sujunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaava kokemus, paitsi meillä on lapsia. Jouduin olosuhteiden pakosta tekemään yötöitä taannoin puolisen vuotta ja vuorotyön rytmillä miten sattuu. Mies ilmoitti parin viikonloppuyön jälkeen ettei aio enää pitää lapsia hiljaisena koska se on vaikeaa ja oli kuulemma epäreilua että joutui miettimään minne lasten kanssa lähtee kun nukun. On kuulemma oma asiani missä ja kuinka paljon nukun. Ja kuulin myös jatkuvasti hämmästelyä kuinka paljon unta muka tarvitsen, että miksen voi herätä jo klo 12. Niin, yövuoron 21-07 jälkeen oletettavasti pitää hiukan nukkuakin...
Kaikista pahinta oli se että itse olisin rytmiltäni parhaiten yötyöläinen, niin nyt en voi niitä tehdä koska mies ei tue. Arkena nukkumisen kanssa ei ollut ongelmaa kun nuorempi oli päiväkodissa ja vanhempi koulussa. Nyt teen 2-vuoroa ja iltavuorotkin on kuulemma väärin, tietysti koska mies joutuu ottamaan vastuun lapsista iltaisin. Niinpä sitten iltavuoron jälkeen tai sen jälkeisenä aamuvuoron aamuna huolehdin vielä päiväkotikamppeet koska mies ei taaskaan kyennyt.
Niin, en tiedä miksi olen tuollaisen miehen kanssa.
Muutama lapsi vielä lisää, niin sitten tuo kultalohkare muuttuu ihanaksi ja saat nukkua.
No ei oo tulossa. Tää kultakimpale muuten muuttui tälläiseksi vasta toisen lapsen synnyttyä, siihen asti osallistui ihan siinä missä minäkin ja perhe tuli ykkösenä. En voinut mitenkään aavistaa tätä etukäteen. Mies siitä toisesta lapsesta aloitti ensimmäisenä puhumaankin, mutta jos kristallipallo olisi ollut niin en todellakaan olisi lämmennyt. Koskaan ei voi tietää...
Vierailija kirjoitti:
Ex kirjoitti:
Kyllä näitä urpoja miehiä on muillakin. Mun ex-miehelle piti kääntää rautalangasta miten nukutaan riittävästi yövuorojen välissä. Mies oli sitä mieltä, että olin nukkunut pitkään, jos nukuin yhteentoista asti (unohtui, että nukkumaan mentiin kahdeksalta...)
Mistä tällaisia ihmisiä sikiää? Ystäväni herättää yötyötä tekevän miehensä aina viimeistään klo 12, ettei rytmi mene sekaisin. Mikä rytmi? Hänen oma rytminsä ilmeisesti (työskentelee virka-aikaan). Se rytmi nimenomaan menee sekaisin ellei saa nukuttua riittävästi.
Sama kun herättäisi normaalia työaikaa tekevän klo 1 yöllä ja sanoisi että ei noin paljon saa nukkua, olet nukkunut jo yli 3 h, nyt ylös, ulos ja lenkille.
/9
Ei stn ku pistää vihaksi edes ajatella tuollaista. Olkoot vaikka miten hieno nainen niin lentäisi kyllä rehellisesti niskaperseotteella kartanolle jos ei tuon vertaa tajua aivojaan käyttää. Ihmiset sitten roikkuvat tuollaisissa ja pilaavat oman elämänsä, oli sitten mies tai nainen kyseessä.
Ei yksin oleminen ole katastrofi jos vaihtoehtona on että aikuinen ihminen tulee nykkimään sängystä ylös raskaan työvuoron jälkeen. Voi vain kuvitella mitä muuta idioottimaista tuossakin parisuhteessa tapahtuu.
En kommentoi muuta, mutta tohon rytminvaihtoon antaisin vinkiksi, että nuku sen vikan yövuoron jälkeen 4-5 tuntia maksimissaan ja sitten jaksat valvoa ihan ok iltaan asti ja pääset kertalaakista oikeaan rytmiin. Minulla on ainakin tämä toiminut. Nuorena kun tein joskus yötöitä, työterveydessä neuvottiin juuri tuo ap:n systeemi, että valvoo sen vikan vuoron jälkeen. Eihän siinä ole mitään järkeä, sitähän on ihan koomassa ja sumussa koko päivän, ihan töttöröö eikä pysty tekemään mitään. Sinnillä jaksaa iltakuuteen ja sitten nukkuu 12h putkeen tai enemmänkin. Mutta se päivä menee ihan hukkaan, ei pysty muuta kuin taistelemaan nukahtamista vastaan.
Työkaverilta kuulin sitten tuon 4h vinkin ja se on ollut erittäin loistava! Vähän pöpperössä sitä saattaa herätessään olla, mutta aamukahvin jälkeen ihan ok ja pystyy tekemään jotain sillä vapaa-ajallaan eikä vain selviytymään. Jos vaikka nukkuu klo 7-11 niin niillä unilla jaksaa hyvin iltaan asti ja sitten onkin jo about sopivassa rytmissä.
Alue: Aihe vapaa
Ihan vastaavaa kokemusta täälläkin. Nainen herätteli ihan omituisten juttujen takia. Aivan epäuskoisena pää ja kroppa jumissa siinä sit. Lopetin lopulta yötyön kokonaan vaikka pidin siitä. Sen verran paha loppuunpalaminen siitä herättelystä koitui. Tästä on nyt reilu vuosi ja välillä tuntuu ettei ole vieläkään täysin toipunut siitä rääkkäämisestä.
Tukekaahan toisianne! M