Miehen käytös ja yötyöt (apua!)

Vierailija kirjoitti:

Jälleen ihmettelen, että MIKSI olette tällaisten mieslasten kanssa lyöneet hynttyyt yhteen ?

Ihmiset voivat muuttua ajan saatossa.

Jotkut osaavat vetää roolia jonkun aikaa.

Loppupeleissä oikea luonne paljastuu

Onhan näitä.

Aika lapsia olette molemmat. Et sinä siihen kuole jos teet kotitöitä eikä miehesi siihen että sopeutuu jonkin verran työhösi.

Ja mitenköhän kaikki äidit valvoo yöt ja silti tekee kotityöt, työt ja hoitaa vielä ne lapsetkin...

Vierailija kirjoitti:

Aika lapsia olette molemmat. Et sinä siihen kuole jos teet kotitöitä eikä miehesi siihen että sopeutuu jonkin verran työhösi.

Ja mitenköhän kaikki äidit valvoo yöt ja silti tekee kotityöt, työt ja hoitaa vielä ne lapsetkin...

Aikuista, kotona makaavaa äijää pitäisi vielä paapoa ja passata yötyön ohessa?

Antakaa mun kaikki kestää....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika lapsia olette molemmat. Et sinä siihen kuole jos teet kotitöitä eikä miehesi siihen että sopeutuu jonkin verran työhösi.

Ja mitenköhän kaikki äidit valvoo yöt ja silti tekee kotityöt, työt ja hoitaa vielä ne lapsetkin...

Aikuista, kotona makaavaa äijää pitäisi vielä paapoa ja passata yötyön ohessa?

Antakaa mun kaikki kestää....

Ei vaan miten lapseton yötyöläinen ei pysty tekemään yhtään mitään sen työnsä lisäksi.

Vastaava kokemus, paitsi meillä on lapsia. Jouduin olosuhteiden pakosta tekemään yötöitä taannoin puolisen vuotta ja vuorotyön rytmillä miten sattuu. Mies ilmoitti parin viikonloppuyön jälkeen ettei aio enää pitää lapsia hiljaisena koska se on vaikeaa ja oli kuulemma epäreilua että joutui miettimään minne lasten kanssa lähtee kun nukun. On kuulemma oma asiani missä ja kuinka paljon nukun. Ja kuulin myös jatkuvasti hämmästelyä kuinka paljon unta muka tarvitsen, että miksen voi herätä jo klo 12. Niin, yövuoron 21-07 jälkeen oletettavasti pitää hiukan nukkuakin...

Kaikista pahinta oli se että itse olisin rytmiltäni parhaiten yötyöläinen, niin nyt en voi niitä tehdä koska mies ei tue. Arkena nukkumisen kanssa ei ollut ongelmaa kun nuorempi oli päiväkodissa ja vanhempi koulussa. Nyt teen 2-vuoroa ja iltavuorotkin on kuulemma väärin, tietysti koska mies joutuu ottamaan vastuun lapsista iltaisin. Niinpä sitten iltavuoron jälkeen tai sen jälkeisenä aamuvuoron aamuna huolehdin vielä päiväkotikamppeet koska mies ei taaskaan kyennyt.

Niin, en tiedä miksi olen tuollaisen miehen kanssa.

Teen jatkuvasti vko yövuoroa / vko vapaata. Nukun niin paljon kuin tarvitsen, makuuhuoneessa, korvatulpissa. Siellä voin myös rauhassa syödä, katsoa sarjoja ym., vaikka miehellä olisikin esim. vieraita käymässä. Olo on yleensä tokkurainen yövuoroputken loppupuolella, silloin en käytä vähäistä energiaani miettien mitään ylimääräistä/riidellen pikkuasioista. Joka aamu töiden jälkeen tai illalla ennen töitä teen jonkin kotityön, vaikkapa noin. 15 min kerralla, ellei mies ole jo tehnyt. Mitä pidempään yövuoroa tekee, sen normaalimmaksi se rytmi muuttuu sekä itselle, että perheenjäsenille. Meillä on myös lapsia, tosin koululaisia jo.

Vierailija kirjoitti:

Mies on KOTONA, työttömänä, ja SUN pitäisi siivota töiden jälkeen? Nauraisin kusisesti päin naamaa ja sanoisin, että siivotkoon se ketä sotku häiritsee. Sitten menisin olkkariin katsomaan leffoja ja syömään sipsiä. Murustelisin ja jättäisin roskat lojumaan.

Enkä todellakaan siivoaisi, siis niin pitkään aikaan mitä mies on työttömänä. Se kodinhoito olisi silloin miehen työ, panostus arkeen siinä missä minä tekisin työt muualla ja toisin rahaa pöytään.

Jestas että voikin oll absurdeja suhteita ihmisillä. Pitäkää puolenne, hyvänen aika.

Töissä on kivempaa kuin työttömänä ja itse ainakin olen energinen työpäivän jälkeen, työttömänä ei taas jaksa tehdä mitään. Siivous on paljon raskaampaa työttömälle kuin työllistetylle. Työllistetyn pitää olla ennen kaikkea henkisenä tukena työttömälle puolisolleen ja ymmärtää myös se lamaannus, joka vie siivousenergiatkin kokonaan.

Joku tuossa kysyi, että miten on menty yhteen ymmärtämättömän ihmisen kanssa. Ja joku vastaa, että ihminen voi muuttua. Niin tosiaankin voi. Meillä on tilanne sellainen, että ollaan oltu vuosikymmeniä yhdessä, tehty aina vuorotyötä kumpikin. Puolisolla on nyt tilanne muuttunut, hän ei enää ole työelämässä mukana, mutta minä olen. Nopeasti se "muisti menee" sen suhteen millaista vuorotyö olikaan. Minun pitäisi olla sillä siunaamalla lähtemässä, tekemässä, jaksamassa, viitsimässä, keksimässä, suunnittelemassa ja toteuttamassa yhtä jos toista, kun pääsen töistä. Vapaapäivät on suunniteltu täyteen kaikkea ja uniaika jää vähäksi. Olen muistutellut, ettei hänkään ollut aina innokas tekemään kaikkea ekstraa yövuorojen välissä, mutta nyt katsoo minua kuin vähäjärkistä, että mikä ilo on kotona kököttää, kun on vapaata. Niin, yövuorojen välinen nukkumisaika.

Oma vika tavallaan, kun ensin koitin "auttaa" häntä sopeutumaan elämään ilman työtä. Olla lähdössä sinne ja tänne, olihan se helpompaakin, kun vain toisen työvuorot piti ottaa huomioon. Mutta nyt kun on menty pää kolmantena jalkana kolmatta vuotta, alan olla vähän loppu. Ja samaa meilläkin on, että kotihommien ja taloon liittyvien töiden tekeminen on niin raskasta ja aina hän saa tehdä kaiken yksin jne. Vaikkei niin oikeasti ole. Ei ole auttanut rauhallinen puhuminen eikä muistutus, että vähän ajan päästä minäkin pääsen pois työelämästä ja sitten voidaan katsoa mitä tehdään. Jos siis pysyn hengissä tällä menolla.

Joku ehkä kysyy, että miksei puoliso tee yksin asioita tai ystäviensä kanssa jne. Kyllä hän tekeekin, mutta minunkin seurani edelleen kiinnostaa, mikä on tietysti kiva asia. <3 Toivon, että jaksan urani loppuun ja sitten saan nukkua vähän aikaa itseni kuntoon ja sitten alkaa se vapaiden ihmisten elämä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on KOTONA, työttömänä, ja SUN pitäisi siivota töiden jälkeen? Nauraisin kusisesti päin naamaa ja sanoisin, että siivotkoon se ketä sotku häiritsee. Sitten menisin olkkariin katsomaan leffoja ja syömään sipsiä. Murustelisin ja jättäisin roskat lojumaan.

Enkä todellakaan siivoaisi, siis niin pitkään aikaan mitä mies on työttömänä. Se kodinhoito olisi silloin miehen työ, panostus arkeen siinä missä minä tekisin työt muualla ja toisin rahaa pöytään.

Jestas että voikin oll absurdeja suhteita ihmisillä. Pitäkää puolenne, hyvänen aika.

Töissä on kivempaa kuin työttömänä ja itse ainakin olen energinen työpäivän jälkeen, työttömänä ei taas jaksa tehdä mitään. Siivous on paljon raskaampaa työttömälle kuin työllistetylle. Työllistetyn pitää olla ennen kaikkea henkisenä tukena työttömälle puolisolleen ja ymmärtää myös se lamaannus, joka vie siivousenergiatkin kokonaan.

Joo, aikansa jaksaa paapoa, mutta sitten kyllä pitää työttömänkin ymmärtää, että yhteisessä taloudessa on muutama tikku laitettava ristiin sen kotona olevankin. 

Minä olin hetken aikaa ns työttömänä kun otin eropaketin. Meillä se liusui siihen heti, että ns työssäkäyvä ei edes omia tiskejään saanut enää siivottua. Ei sekään ole kohtuullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on KOTONA, työttömänä, ja SUN pitäisi siivota töiden jälkeen? Nauraisin kusisesti päin naamaa ja sanoisin, että siivotkoon se ketä sotku häiritsee. Sitten menisin olkkariin katsomaan leffoja ja syömään sipsiä. Murustelisin ja jättäisin roskat lojumaan.

Enkä todellakaan siivoaisi, siis niin pitkään aikaan mitä mies on työttömänä. Se kodinhoito olisi silloin miehen työ, panostus arkeen siinä missä minä tekisin työt muualla ja toisin rahaa pöytään.

Jestas että voikin oll absurdeja suhteita ihmisillä. Pitäkää puolenne, hyvänen aika.

Töissä on kivempaa kuin työttömänä ja itse ainakin olen energinen työpäivän jälkeen, työttömänä ei taas jaksa tehdä mitään. Siivous on paljon raskaampaa työttömälle kuin työllistetylle. Työllistetyn pitää olla ennen kaikkea henkisenä tukena työttömälle puolisolleen ja ymmärtää myös se lamaannus, joka vie siivousenergiatkin kokonaan.

Älä nyt viitsi. Toisaalta, tämä ehkä kertookin sen, miksi työnantajat mieluummin palkkaavat sellaisen hakijan, joka on työnvaihtaja kuin työttömän. 

Vierailija kirjoitti:

Ex kirjoitti:

Kyllä näitä urpoja miehiä on muillakin. Mun ex-miehelle piti kääntää rautalangasta miten nukutaan riittävästi yövuorojen välissä. Mies oli sitä mieltä, että olin nukkunut pitkään, jos nukuin yhteentoista asti (unohtui, että nukkumaan mentiin kahdeksalta...)

Mistä tällaisia ihmisiä sikiää? Ystäväni herättää yötyötä tekevän miehensä aina viimeistään klo 12, ettei rytmi mene sekaisin. Mikä rytmi? Hänen oma rytminsä ilmeisesti (työskentelee virka-aikaan). Se rytmi nimenomaan menee sekaisin ellei saa nukuttua riittävästi.

Sama kun herättäisi normaalia työaikaa tekevän klo 1 yöllä ja sanoisi että ei noin paljon saa nukkua, olet nukkunut jo yli 3 h, nyt ylös, ulos ja lenkille.

/9

Mun mies oli samanlainen siihen hetkeen asti, kun minä jälleen neljän tunnin unien jälkeen herätettynä rähähdin, että painuu helvettiin ja antaa mun nukkua. Sen jälkeen se jotenkin ymmärsi ja nykyään saan nukkua. Mies herätti mut aina viimeistään yhdeltä, kun "menee koko päivä hukkaan muuten". Unohti, että mä menin nukkumaan yhdeksältä aamulla ja ei itsekään jaksa paljon 9 tuntia vähemmällä kunnolla.

Mikäli oikeasti joku kehtaa herättää puolisonsa muutaman tunnin nukkumisen jälkeen toistuvasti, niin sehän on ihan verrattavissa kidutukseen. Tuollaisen ihmisen täytyy olla muutenkin päästään sairas.. Itse olen myös tehnyt kolmivuorotyötä, mutta omasta halustani luovuin yötöistä kun lapsia alkoi siunaantua. Nyt teen kahta vuoroa ja ihan hyvin saadaan soviteltua asiat vaikka joskus väsyttääkin.. Miehellä perus päivätyö, mutta joskus työmatkoja päälle. Vuorotyö ja yötyö on raskasta ja hankaloittaa sosiaalista elämää, mutta nykyään jopa suurin osa töistä tapahtuu muuna kuin virka aikana, joten täytyyhän siihen sopeutua jos meinaa leipänsä tienata.

Monet miehet ovat jollain tavalla perusitsekkäitä, eivät osaa katsoa asioita toisen näkökulmasta ihan siinä määrin kuin naiset. En ole jaksanut vuosiin loukkaantua siitä. Mutta pitäisi olla kykyä ymmärtää, kun toinen asiat selkeästi selittää ja perustelee. Joskus se selittäminen pitää tehdä useamman kerran, miehillä on myös usein lyhyt muisti... Avain on ehkä että mies on ymmärtäväinen ja vastaanottavainen kun jokin epäkohta otetaan esille.

Ja tämä pätee myös joihinkin naisiin, mm, itseeni. Olen käytännössä ainoa lapsi ja on kestänyt todella pitkälle aikuisikään hoksata että muillakin ihmisillä on tarpeita, jotka saattavat jopa poiketa omistani...

Jos nainen ei pidä kodista huolta niin vaihtoon menee.

Jos mä olisin AP:n tilanteessa, painusin sinne olkkariin karjumaan täyttä kurkkua, että nyt koko sakki lähtee v*ttuun täältä mökäämästä, että eikö nyt j*malauta aikuset ihmiset ymmärrä, että töissä käyvän ihmisen pitää saada leponsa.

Tämän takia varmaankaan ei omalle ukolle tulisi mieleenkään tehdä tuollaista.

Ap, käännä katseesi miehen vanhempien suuntaan. Onko miehesi äiti ollut despootin kanssa naimisissa? Onko miehen isä siis ollut perheen PÄÄ, joka on välittänyt tasan omista tarpeistaan?

Itse olen toista kertaa naimisissa ja molempien aviomiesteni on ollut vaikea käsittää, että tarvitsen unta oman unirytmini mukaisesti (23-07) ja että klo 22-23 en enää tee mitään (esimerkiksi harrasta seksiä) ja että uniaikanani talossa ollaan hiljaa.

Tuo sun yötyöhommasi vaikeuttaa asiaa entisestään. Se tekee sut väsyneemmäksi ja vielä sekin vaikeus, että miehesi pitäisi pystyä antamaan sinulle nukkumarauha. Jos teillä on pieni asunto, niin vaikeaa on. Onko mahdollista, että hankkisitte asunnon, jossa sulla olis oma "nukkumabunkkeri"? 

Tilannehan on sun kannalta kestämätön, koska ei ihminen jaksa montaa kuukautta liian vähäisillä unilla. Ja kyllä työttömän miehes täytyy voida hoitaa kaveritapaamisensa siten, että sinä pääset nukkumaan. 

Anna ukkos valita seuraavista vaihtoehdoista:

A) Miehen kaverit, eivät tule teille silloin kun sinä olet menossa nukkumaan / nukut

B) Hommaatte erilliset yksiöt molemmille, tapailkoon kavereitaan IHAN MILLOIN HALUAA

C) Hommaatte asunnon, jossa sulla on nukkumabunkkeri

Analyysiä: Melkein sanoisin, että B-vaihtoehto on paras. A-vaihtoehtoonhan mies ei ole taipunut. C-vaihtoehtoon teillä ei ehkä ole varaa. Tosin voihan olla, että miehellä ei ole varaa B-vaihtoehtoon. 

Kolmen lapsen eronneena äitinä voin indikoida miehesi käytöksestä, että jos lapsia tulee, niin miehesi tuskin on kovin innokas niitä hoitamaan. Lastenkanssa oleminen = omista tarpeista luopumista toisen ihmisen hyväksi. Miehesi ei ole valmis modifioimaan kavereiden tapaamista uuteen uskoon edes sinun hyvinvointisi takia. Joten tämän miehen kanssa todennäköisesti hoitelet lapsesi yksin. Jos aiot lapsia hankkia, kandee pohtia, hankitko tämän miehen kanssa. 

Miehet ovat sellaisia kovapäitä, että harvoin käytöstään muuttavat. Ehkä silloin, kun joutuvat jätetyksi naisensa taholta ja jostain pitäisi saada uusi "kotitalouskone". Mutta silloinkin yleensä vaan hetkellisesti.

Mies käyttäytyy kuin mikäkin kakara. Kuulostaa siltä, että taloudessasi asuu kitisevä teini, eikä parisuhteen toinen osapuoli.

Vierailija kirjoitti:

---------

.... Kolmen lapsen eronneena äitinä voin indikoida miehesi käytöksestä, että jos lapsia tulee, niin miehesi tuskin on kovin innokas niitä hoitamaan. Lastenkanssa oleminen = omista tarpeista luopumista toisen ihmisen hyväksi. Miehesi ei ole valmis modifioimaan kavereiden tapaamista uuteen uskoon edes sinun hyvinvointisi takia. Joten tämän miehen kanssa todennäköisesti hoitelet lapsesi yksin. Jos aiot lapsia hankkia, kandee pohtia, hankitko tämän miehen kanssa. 

Miehet ovat sellaisia kovapäitä, että harvoin käytöstään muuttavat. Ehkä silloin, kun joutuvat jätetyksi naisensa taholta ja jostain pitäisi saada uusi "kotitalouskone". Mutta silloinkin yleensä vaan hetkellisesti.

Älä AP nyt sitten missään nimessä ala edes harkitsemaan lapsia ton "miehesi" kanssa. 

Meillä tilanne on niin päin, että mies tekee pitkää (12-15h) työvuoroa öisin, 4 päivää viikosta. Sanomattakin selvää että hän on väsynyt, kun työ on muutenkin todella fyysistä ja tarkkuutta vaativaa. Minulla on taas helppo 8 h/pv toimistotyö, ja tunnit sijoittuvat 8-16 välille. Meillä työnjako menee niin, että minä hoidan suurimmalta osin kodin siivouksen ja ylläpidon, mies taas maksaa enemmän elämisestämme ja tekee ruokaa (ja siivoaa tiskit tietysti). Viikonloppuisin kun meillä molemmilla on vapaata, hoidamme yhdessä pyykinpesun. Ja minun mielestäni tämä on hyvä järjestely. Ei tulisi mieleenkään vaatia miestä siivoamaan enemmän. 

Jään pian äitiyslomalle, ja tällöin vastuu kodista siirtyy vielä enemmän minun harteilleni. Eikä tämäkään kyllä minua haittaa. Mieshän kantaa kuitenkin leivän pöytään perheelleen..