Miten jakaisitte menot?
Avopari, 2 yhteistä lasta.
Tulot:
Lapsilisä 200€/kk
Naisella työmarkkinatuki 800€/kk (opiskelija)
Miehellä palkka 2600€/kk
- Vuokra 900€ (Sis vesi ja autopaikka)
- Sähkö 60€
- Puhelin liittymät n.25€/vanhemmilla, lapsilla 15€/kk
- Puhelin, läppäri yms osamaksut 100€/kk (yhteisiä)
- auto verot + vakuus n.120€/ 4krt/v (mies tarvii autoa töihin)
- bussikortti 50€/kk naiselle
- lapselle bussikortti 30€/kk
- ruoka yms hygienia ?€/kk
En vaan keksi mitään järkevää ratkaisua tähän nyt. Yhteiset rahat ei tule toimimaan pitemmän päälle, riidelty jo nyt.
Kommentit (26)
Rahaa on käytössä kohtuullisen vähän, tosin tilanne voisi olla vieläkin huonompi (onko 2600 brutto vai netto?). Valitettavasti fakta on se, että tuo tilanne ei anna varaa kummallekaan osapuolelle kovinkaan paljoa tilaisuutta laittaa rahaa itselleen sivuun tai investoida merkittävästi maksaviin harrastuksiin. Jos sitten saat lähihoitajan töitä, sitten on eri juttu.
Olisiko autosta luopuminen jonkinlainen optio? Itsekin kuljen 6,5 km työmatkan pyöräillen. Aluksi ottaa päähän, mutta sitten huomaa että tämä onkin ihan hyvä juttu.
Onko asunnon ostaminen mahdollisuus? Tuolla 900 eurolla aika pitkälle maksaa jo omaa asuntoa pelkällä vuokralla asumisen sijaan. Tosin se edellyttää että suhteella on edellytyksiä jatkua vuosien ajan, muuten tulee riskejä.
Kakkua ei voi syödä ja säästää. Ei voi elättää perhettä ja kasata itselleen omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Rahasta on turha riidellä jos ette yhdessä löydä molempia tyydyttävää ratkaisua minusta ero on ainut vaihtoehto. Ulkopuoliset eivät voi ratkaista teidän puolesta sitä mikä olisi teille oikeudenmukaisin tapa toimia.
Toki ero jos asiasta pitää tapella jatkuvasti eikä löydy molempia tyydyttävää ratkaisua. En mä jää kuuntelemaan paskaa suhteeseen.
Kaipasin tähän lähinnä vinkkejä miten asian kanssa voisi tehdä. Ja niitä sainkin hyvin.
-ap
Toi raha on yksi suuri syy ihmisten eroihin. Toinen tienaa tuplaten, niin sen pitää sit maksaa enemmän.
Paras on että molemmilla on omat kämpät niin kauan, kun tuloihin tulee muutos. Kerran ollu suhteessa missä maksoin 90% kaikesta ja se oikeasti riitti. Se oli vaan yksi syy miksi erosin. Kun muutin pois, niin säästin yli 1000 e kuukaudessa, kun asuin yksin. Pääti myös jos joskus alan seurustelemaan ja muutto yhteen, niin kumppanin tuloissa on 500e erotus ja kaikki maksetan puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Rahaa on käytössä kohtuullisen vähän, tosin tilanne voisi olla vieläkin huonompi (onko 2600 brutto vai netto?). Valitettavasti fakta on se, että tuo tilanne ei anna varaa kummallekaan osapuolelle kovinkaan paljoa tilaisuutta laittaa rahaa itselleen sivuun tai investoida merkittävästi maksaviin harrastuksiin. Jos sitten saat lähihoitajan töitä, sitten on eri juttu.
Olisiko autosta luopuminen jonkinlainen optio? Itsekin kuljen 6,5 km työmatkan pyöräillen. Aluksi ottaa päähän, mutta sitten huomaa että tämä onkin ihan hyvä juttu.
Onko asunnon ostaminen mahdollisuus? Tuolla 900 eurolla aika pitkälle maksaa jo omaa asuntoa pelkällä vuokralla asumisen sijaan. Tosin se edellyttää että suhteella on edellytyksiä jatkua vuosien ajan, muuten tulee riskejä.
Kakkua ei voi syödä ja säästää. Ei voi elättää perhettä ja kasata itselleen omaisuutta.
2600€ on netto. Mies saattaa joutua kulkemaan töihin jopa 100km päähän, joten autosta luopuminen ei ole vaihtoehto. (Auto on oma ja pieniruokainen, kulutkin aika pienet)
Asunnon ostaminenkaan ei vielä, kunhan itse pääsen töihin niin sitten alamme asiaa laittamaan eteenpäin.
Suhteessa olemme olleet yli 10vuotta (teineistä saakka) Tässä nyt ei muuta ”vikaa” ole kuin tämä rahasta säätäminen. Ja siis mies ei ole niin paljoa valittanut asiasta kuin minä. Tunnen itseni huonoksi, kun saan niin vähän ja mies joutuu maksamaan suurimman osan. Ja tuntuu ettei miehelle jää itselle käyttörahaa, elän itse ns ”siivellä. Haluaisin tähän jonku mustaa valkoisella ratkaisun, jotta asia sujuisi ilman sanomisia.
Sanottakoon vielä sen, että itse teen kotitöistä suurimman osan, jollakin olen yrittänyt kompensoida tämän tuloeron.
-ap
Molemmat laittavat 50% tuloistaan yhteiselle tilille, josta katetaan nuo menot. JOs tuo 50% ei riitä niin suurempi osuus sitten.
Työ on työtä, mikä hoidetaan kuten pitää. En koe tätä kutsumus ammattina, mutta en mitenkään vastenmielisenäkään.
Ymmärrän kyllä mitä haet takaa, mutta itsestäni tiedän että tähänkin hommaan tulee se sydän mukaan tietyissä tilanteissa. Riippuen vähän mihin vielä aion/pääsen töihin.
-ap