Annatteko lapselle periksi kun olette kerran jotain kieltäneet/pyytäneet?
Mielestäni näin ei voi ikinä tehdä tai lapsi oppii joka kerta vänkäämään vastaan.
Jos huomaa jollain kerralla pyytäneensä tai kieltäneensä jotain mikä ei ollut tarpeellista pitää seuraavalla kerralla itse miettiä tarkemmin.
Miehen kanssa ollaan eri mieltä.
Kommentit (22)
Kyllä joskus annoin periksi ja ihan mallikansalaisia heistä kasvoi.
Löysentäkää sitä pipoa hiukan, hyvät mammat.
Riippuu tilanteesta hyvin pitkälle.
Mites uusperheen laita? Minä en anna periksi mutta miehen lapsen ei tarvitse totella.
Mietin jaksanko alkaa edes vääntää tästä.
Lapset on samanikäisiä. Ap
Jos lapsi osaa perustella hyvin, voin vaihtaa kantaani. Pelkällä vinkumisella ei kanta todellakaan muutu.
Mulla ei ole kykyä antaa periksi ja minusta on ajatus siitä on mahdoton että lapsilla on eri säännöt. Ap
Lapsi on kyselyiässä ja kaipaa perusteluja kielloille, joten aika monet nihkeilykiellot olen peruuttanut, kun en ole keksinyt järkevää perustelua, miksi ei voisi tehdä jotain. Monella asialla nyt ei sinällään ole väliä, miksi pitäisi tehdä tavalla tai toisella, niin niissä asioissa joustan. Aika vähän meillä on ehdottomia kieltoja.
Kyllä minä voin muuttaa mieleni, jos huomaan tehneeni virhearvioinnin. Minun vastuullani on, että kaikilla lapsilla on fyysisesti ja henkisesti asiat kunnossa, ja se menee muiden periaatteiden yli.
Jos esimerkiksi olen sanonut, että tänään ei osteta puiston kioskilta jäätelöä, vaan tullaan kotiin syömään, ja sitten kohdataankin joku erityisen kiva kaveri ja puistossa menee pitempään kuin on suunniteltu, voidaan ottaa välipalaksi jäätelöt, että jaksetaan pyöräillä kotiin.
Vastaavasti en myöskään aina pidä lupauksiani. Eilen lupasin tehdä popcornia illalla, mutta kun pääsimme kotiin, olikin jo nukkumaanmenoaika, ja ehdin tehdä sitä vasta tänään. Lapset ymmärsivät, vaikka ehkä tämä palsta arveleekin heidän perusluottamuksensa saaneen kauhean kolauksen.
Tulipas ruokapainotteiset esimerkit. Mutta ruoka on hyvä esimerkki, koska siinä tulee valintatilanteita monta kertaa päivässä, ja useimmille niitä kinuamisiakin.
Saatan myönstyä siihen,minkä aikaisemmin kielsin, jos tilanne on muuttunut tai jos paerusteou on parantunut. Pelkällä vänkäämisellä en anna periksi, mutta en myöskään pidä kieltämistä kieltämisen takia (tai käskemistä käskemisen takia) minkään arvoisena periaatteena. Kieltoon ja käskyyn pitää olla syy, ja jos toinen voi osoittaa tai jos itse huomaan syyn huonoksi, olen tarpeeksi fiksu muttaakseni mielipidettäni.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole kykyä antaa periksi ja minusta on ajatus siitä on mahdoton että lapsilla on eri säännöt. Ap
Ihminen on kädellinen ja oppii matkimalla. Jos sinulta puuttuu kyky antaa periksi, eivät lapsesikaan opi antamaan periksi - ainakaan sinun mallisi perusteella.
Lähinnä haen sitä että kun sanon vaikka että istut vasemmanpuoleiselle tuolille (joku syy tätän tietysti on) ja lapsi istuu sinnikkäästä oikeanpuoleiselle ja väittää vastaan. Aikansa kiuttelun jälkeen annetaan periksi.
Tökerö esimerkki mutta tämän tyyppistä tilannetta tarkoitan. Eli vastaan väittämällä saa periksi vaikka on monta kertaa pyydetty tekemään toisin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä haen sitä että kun sanon vaikka että istut vasemmanpuoleiselle tuolille (joku syy tätän tietysti on) ja lapsi istuu sinnikkäästä oikeanpuoleiselle ja väittää vastaan. Aikansa kiuttelun jälkeen annetaan periksi.
Tökerö esimerkki mutta tämän tyyppistä tilannetta tarkoitan. Eli vastaan väittämällä saa periksi vaikka on monta kertaa pyydetty tekemään toisin. Ap
Ehkä lapsella on oikeanpuoleiselle tuolille istumiseen jokin syy, ja se on parempi kuin sinun syysi.
Kannattaa kysyä ensi kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä haen sitä että kun sanon vaikka että istut vasemmanpuoleiselle tuolille (joku syy tätän tietysti on) ja lapsi istuu sinnikkäästä oikeanpuoleiselle ja väittää vastaan. Aikansa kiuttelun jälkeen annetaan periksi.
Tökerö esimerkki mutta tämän tyyppistä tilannetta tarkoitan. Eli vastaan väittämällä saa periksi vaikka on monta kertaa pyydetty tekemään toisin. ApEhkä lapsella on oikeanpuoleiselle tuolille istumiseen jokin syy, ja se on parempi kuin sinun syysi.
Kannattaa kysyä ensi kerralla.
Kyllä minäkin järkevän perustelun huomioin, mutta jos kiukuttelemalla koittaa vängätä vastaan en omilleni kyllä anna periksi.
Sitten saa joka kerta tapella vastaavassa tilanteessa koska lapsi oppii että voi väittää vastaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä haen sitä että kun sanon vaikka että istut vasemmanpuoleiselle tuolille (joku syy tätän tietysti on) ja lapsi istuu sinnikkäästä oikeanpuoleiselle ja väittää vastaan. Aikansa kiuttelun jälkeen annetaan periksi.
Tökerö esimerkki mutta tämän tyyppistä tilannetta tarkoitan. Eli vastaan väittämällä saa periksi vaikka on monta kertaa pyydetty tekemään toisin. ApEhkä lapsella on oikeanpuoleiselle tuolille istumiseen jokin syy, ja se on parempi kuin sinun syysi.
Kannattaa kysyä ensi kerralla.
Kyllä minäkin järkevän perustelun huomioin, mutta jos kiukuttelemalla koittaa vängätä vastaan en omilleni kyllä anna periksi.
Sitten saa joka kerta tapella vastaavassa tilanteessa koska lapsi oppii että voi väittää vastaan. Ap
Siis sun lapsesi ei ole vielä oppinut, että voi väittää vastaan? Mitenkäs se sitten voi väittää vastaan?
Eli oikeestikko lapselle kuuluu antaa periksi kun osaa tarpeeksi kovin väittää vastaa ja kiukutella?! Voi apua, enää en ihmettele mistä näitä ongelma lapsia/nuoria tulee.
Huoh. Ap
Vierailija kirjoitti:
Eli oikeestikko lapselle kuuluu antaa periksi kun osaa tarpeeksi kovin väittää vastaa ja kiukutella?! Voi apua, enää en ihmettele mistä näitä ongelma lapsia/nuoria tulee.
Huoh. Ap
Ehei, jos lapsesi vänkää jatkuvasti vastaan, niin sinun käskyissäsi ja komennoissasi on jotain vialla. Lopeta käskeminen ja kieltäminen, siirry niiden sijaan keskustelemaan lapsen kanssa. Onko pakko käskyttää lapsi nukkumaan klo 19, koska sinä haluat rauhallisen illan? Onko pakko kieltää katsomasta pikkukakkosta vain siksi, että saat sillä käskyllä lapsen surulliseksi? Onko pakko vaatia lasta syömään lautanen tyhjäksi, vaikka siinä olisi jäljellä pelkkää perunankuorta?
Valitse sotasi ja säästä komentelu niihin tilanteisiin, joissa sitä oikeasti tarvitaan kuten tulipalosta pakenemisessa.
Oman lapseni kanssa kaikki sujuu hyvin. Olen taisteluni käynyt.
En vaan ymmärrä miten kiukuttelun jälkeen voidaan antaa periksi.
Eli jos huudat kaupassa tarpeeksi lujaa saat karkkia.
Tämä ei vaan istu päähäni. Ap
P.s mulla on kaksi lähes 20v lasta joten olen kyllä saanut jo "palautteen" kasvatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joskus annoin periksi ja ihan mallikansalaisia heistä kasvoi.
Onnee sulle, mutta mitäs jos kertoisin että jokaista joskus periksi antanutta kohtaan on nykyään kymmeniä tuhansia muita urpoja jotka antavat joka kerta periksi. Eikä kasva mallikansalaisia vaan idiootteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joskus annoin periksi ja ihan mallikansalaisia heistä kasvoi.
Onnee sulle, mutta mitäs jos kertoisin että jokaista joskus periksi antanutta kohtaan on nykyään kymmeniä tuhansia muita urpoja jotka antavat joka kerta periksi. Eikä kasva mallikansalaisia vaan idiootteja.
Mulla on pieniä lapsia, ja tunnen paljon heidän kavereitaan sekä kavereiden vanhempia. Vanhemmilla on nykyään neuvotteleva kasvatusote. En silti tunne yhtäkään, joka antaisi aina periksi.
En anna periksi, mutta toisaalta pyydän tai kiellän jotain "vängättävää" max kerran viikossa. Liian moni vanhempi kiukkuaa lapsilleen koko ajan ja tekee elämästä kummallisen valtapelin.