Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kommentoikaa iltanukutusta

29.05.2006 |

Meillä on vuodenikäinen pojanvesseli, joka on ollut loistava nukkuja siihen saakka, kunnes oppi kiipeilemään sängyssä. Tällä hetkellä iltaunille nukahtaminen on yhtä huutoa. Jos olen hänen vieressään ja pidän käsiä hänen päällään, hän pysyy rauhallisesti kyljellään tai selällään, mutta jos poistun paikalta, alkaa melkoinen huuto.



Kokeilin äsken siedätyshoitoa. Olin hetken, poistuin ja kuuntelin huutoa aikani, jonka jälkeen taas palasin. Edelleen meni noin tunti nukahtamiseen. Puolesta tunnista tuntiin on mennyt tasaisesti myös, vaikka olen hänen vierellään.



Vaunuihin, kun pistää ulos nukkumaan, häntä ei tarvitse edes nukuttaa. Laitan vain sinne ja hän jää rauhassa uinuilemaan.



Mikä neuvoksi? Jatkanko siedätystä - auttaako se vähitellen? Meillä on tutut iltarutiinit kylpyineen ja puuroineen.



Vinkeistä kiitollinen sisukas äippä

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
29.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

rauhallisesti vie sänkyyn, sanoo hyvää yötä, peittelee ja lähtee pois. Jos kovasti huutaa, voi palata hetken päästä takaisin ja taas hiljaa käydä peittelemässä ja hyvät yöt toivottamassa. Tätä jatkuu niin kauan että huoneessa hiljentyy. Helposti sanottu mutta käytäntö vähän eri. Meillä kuitenkin vanhemman pojan kanssa tämä systeemi on ainakin nykyään toiminut, en muista mistä alkaen alkoi toimimaan, hän on nyt 2v9kk. Nuorempi poika 8kk taas nukutetaan vaunuun, koska sillä keinoin pääsemme itse vähemmällä... Nukutetaan sänkyyn sitten joskus myöhemmin...

Vierailija
2/8 |
29.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei! Olen sitä mieltä, että kannattaa vaan pysyä sitkeänä, ei lapsi huutamista kauaa jatka vaan ennemmin tai myöhemmin tajuaa, että voi nukahtaa itsekseenkin. Myöhemmin on kuitenkin sitten vaikea päästä eroon totutuista jutuista ja saat nukuttaa häntä vuosikaudet.



Meidän neidillä nyt tosi hyvä vaihe menossa, koska nukahtaa tosi nätisti, iik nyt varmaan alkaa riekkua kun näin sanon. Mutta ei aina ole ollut näin helppoa ja silloin kyllä huudatus on auttanut palauttamaan takas normaaliin. Meillä pahimmassa vaiheessa auttoi, että laittoi vasta tosissaan väsyneenä sänkyyn ja nytkin kyllä herätän päiväunilta viimeistään 17.00, että saan tytön nätisti nukkumaan 21 aikoihin.



koita jaksaa t. marenki ja typy kohta 1v

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
30.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

meillä ei tuo huudattaminen onnistu...pahentaa vain nukahtamista.

loppujen lopuksi poika huutaakin jo ihan hysteerisesti joten tuota huudattamista ei jatketa.(rauhoitettiin poika sänkyynsä, poistuttiin huoneesta ja kun huuto alkoi palattiin huoneeseen, rauhoitettiin ja sama alusta mutta palaamis aikaa pidennettiin pikku hiljaa...)



paremmaksi keinoksi huomattiin se että jäädään sängyn viereen hetkeksi seisomaan ja silitellään poskea/vartaloa ja kun poika on suhteellisen rauhallinen silittelyä pikkuhiljaa vähennetään ja lopuksi poistutaan huoneesta juuri ennen kuin poika nukahtaa, tällä tapaa on unessa 15-30 minuutissa .(aiemmalla tyylillä vierähti vähintään tunti, pahimpina päivinä jopa 2 tuntia)



meillä poika on suhteellisen herkkä ja otti kovin itseensä tuosta huudattamisesta...



manti ja poika kohta 1-v.

Vierailija
4/8 |
30.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos!



Juu, täytyy tässä funtsailla, miten jatkaa.

Eilen tosiaan annoin pojan välillä huutaa pidempääkin ja kun menin viereen, hänellä kesti useita minuutteja saada hengitys tasaantumaan itkun ja raivon jälkeen. Aion pysyä sitkeänä, mutta täytynee löytää kultainen keskitie.

Vierailija
5/8 |
30.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapsi kohta 1v ja tilanne kuulostaa tutulta. Nukahtaa päikkäreille vaunuihin ilman mitään hyssyttelyjä tms. Illalla sängyssä riekkuu ylhäällä ja huutaa jos poistuu huoneesta. Huutaa kyllä vaikka olisin huoneessakin. Kokeiltiin sitä, että jätettiin huoneeseen yksin ja käytiin muutaman minuutin välein rauhoittelemassa. Ei oikein onnistunut, lapsi huusi hysteerisenä ja kesti kauan rauhoittaa, nukahti sitten itkuunsa. Nyt ollaan sellaisessa systeemissä, että ollaan samassa huoneessa, mutta ei olla huomaavinaan lasta. Rauhoittuu ja nukahtaa helpommin. Silloin kun jätettiin yksin huoneeseen ja huusi kovasti niin alkoi päivälläkin huutamaan jos jompi kumpi poistui näköpiiristä, olo taisi olla aika turvaton. No, päämääränä on kuitenkin saada lapsi nukahtamaan itsekseen jossain vaiheessa!

Vierailija
6/8 |
30.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä iltarutiineihin kuuluu sänkyyn peittelemisen jälkeen iltasatu. Itselläni on tuoli pojan sängyn vierellä ja siinä istun ja luen. Yleensä poika ehtii nukahtamaan ennekuin satu loppuu, mutta joskus jään vielä istuskelemaan jos hän vielä valvoo. En koskettele, pitele tai ota katsekontaktia enkä keskustele hänen kanssaan enää sänkyyn laittamisen jälkeen. Joskus kiipeilee kun luen, mutta silloin laitan määrätietoisesti takaisin makuulleen.

Meillä ihan sama juttu jos jää valveilla yksin huoneeseen niin pomppaa samantien pystyyn sängyssä ja alkaa huuto. Ja sitten taas äiti palaa hysyyttämään, tällä keinoin saa varmasti nukutuksen kestämään hyvinkin ainakin tunnin...

Meillä myös nukahtaa vaunuihin päivällä melkein heti, mutta luulen että se johtuu siitä että vauva näkee ja kuulee äidin koko ajan kunnes nukahtaa.

Meillä poju siis 11kk ja vielä pari viikkoa sitten nukahti yksikseen omaan sänkyyn, mutta on nyt vissiin tullut siihen ikään että kaipaa iltasatua :).

Jaksamisia nukutusprosessiin, mun mielestä se on kaikista haastavin ja hermojaraastavin homma koko vauvan hoidossa. Eikä siitä kannata tehdä tahtojen taistoa tai huutokilpailua, lapsi alkaa vaan pitämään vähemmän ja vähemmän koko nukkumaanmenosta... Isikin voi nukuttaa vuoro illoin niin äiti saa tehdä jotain muuta :)!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
30.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aloittelin tästä tosiaankin omaa pinoa, johon tilannettamme jo kuvasinkin. Terveisiä tämän pinon aloittajalle, täältä löytyi vertaistukea :)



Eilen illalla meidän neidiltä (10kk) jäivät iltapäiväunet pois (ei vain nukkunut...), joten yöunille mentiinkin tosi väsyneenä. Auttoi nukahtamiseen (nukahti muutamassa minuutissa), mutta sitten yö olikin tosi levoton. Joten ei ollut hyvä näinkään :(



On se vaan niin ärsyttävää, kun toinen ei nuku vaikka väsy on kaikilla! Siinä vaiheessa, kun siellä pinnasängyssä aina vaan pyöritään ja kitistään, niin tuntuu, että ei enää ikinä lisää lapsia! Kaikki hyvät hetket unohtuu... MUTTA aamulla taas on toinen ääni kellossa. Neiti jokeltelee tyytyväisenä ja on niin suloinen kuin olla voi. Huokaus...



Kuinkahan meille käy tänä iltana. Jatkamme nyt kuitenkin tätä tuttua linjaa eli ei kovin paljon huudatusta ja aikuinen samassa huoneessa hiljaa. Ehkä sitä voisi kirjaa lueskella, mutta kuinkahan niiden valojen kanssa... Ehkä ei hyvä sekään, ainakaan meidän tapauksessa. Odottelen vielä lisää vinkkejä :)

Vierailija
8/8 |
30.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

vähän muuta tietoa kun vanhan kansan viisauksiin perustuvaa behavioraalista opetusta huudattamalla:



http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649



erityisesti nyt tähän keskusteluun (lainattua tekstiä siis edellisestä linkistä):



" Kiinnittymissysteemin vakiintuminen 6¿10 kk:n iässä on vaihe, jossa olisi erityisen tärkeätä välttää lapsen turvallisuudentunnetta horjuttavia kiinnittymistraumoja. Monet vanhemmat oivaltavat tämän vaistomaisesti ja tuntevat epäluuloa yleisesti toistettua ohjetta kohtaan antaa lapsen huutaa huutonsa yksinäisyydessä. Huudattaminen toki johtaa usein siihen, että lapsi on oppinut nukkumaan yksin ¿ ihminen on nopeasti ehdollistuva olento. Hän on kuitenkin samalla oppinut karvaan läksyn siitä, ettei hänen kokemustaan hädästä aiotakaan kuulla.



Tämän ikäinen lapsi ei pysty manipuloimaan toisia, vaan hän ilmaisee oman kokemuksensa tilanteesta ja odottaa siihen vastattavan. Vastauksen laatu vaikuttaa hänen sisäistyvään perusoletusmalliinsa siitä, kuinka aikuiset ja nimenomaan hänelle tärkeimmät aikuiset suhtautuvat häneen. Lapsen hädän ilmausten sivuuttaminen vahvistaa välttelevää, avun tarpeet tukahduttavaa kiinnittymismallia, joka rajoittaa lapsen tunne-elämän myöhempää kehitystä."



ystävällisin terveisin

Viikunapuu