Lue keskustelun säännöt.
Mistä ujot oikein löysivät seuraa ennen nettiä?
25.08.2019 |
Tai ihmiset jotka eivät viihtyneet baareissa ja bileissä tai jotka olivat muuten vain sosiaalisesti vähän jähmeämpiä? Itse ollut useammassa koulussa, työssä ja harrastuksessa ja aivan hakuammuntaa sattuuko niihin pieniin porukoihin itseä miellyttäviä sinkkuja. Itse löytänyt varmaan 15-20:sta opiskelu/harjoittelu/työ/harrastus -paikasta ehkä 2 seurustelumielessä kiinnostavaa ihmistä (varattuja kummatkin). Kaikki suhteet on pitänyt netistä hankkia hirveällä työllä.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli seuranhakupalstoja ja kirjeenvaihtoilmoituksia.
Olivatko nuo aikanaan samanlainen "häpeä" kuin nettideittailu alkuaikoina? En nimittäin ole kuullut kenestäkään joka olisi tavannut seuranhakupalstalla.
Olivat. Oli tosin noloa ilmoittaa jollakin Pellervon seuranhakupalstalla.
Ja vastaus ap:n kysymykseen: Emme mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Netti ylläpitää ujoutta kun ei välttämättä tarvitse kohdata muita ihmisiä. Ennen nettiä ujokin joutui väkisin enemmän kosketuksiin muiden kanssa, mikä vuorostaan poistaa ujoutta kun ujo huomaa pärjäävänsäkin sosiaalisissa tilanteissa.
Eli, ennen ujoja ja sosiaalisesti kokemattomia oli merkittävästi vähemmän.
Ei ole totta. Koulussa pitää edelleen käydä, mutta ei ujo sielläkään kenenkään kanssa ole tekemisissä enempää kuin on ihan pakko.
Vastaus aloittajan kysymykseen: eivät oikein löytäneetkään.
Minkä takia täällä vauva palstallakin joutuu lukemaan tätä äijäpalstojen paskaa aina vaan. Luuli että täällä olisi turvassa mutta ei,teidän sanastot ja tuo kilttimiesuikuttaja päivystää täälläkin 24h.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netti ylläpitää ujoutta kun ei välttämättä tarvitse kohdata muita ihmisiä. Ennen nettiä ujokin joutui väkisin enemmän kosketuksiin muiden kanssa, mikä vuorostaan poistaa ujoutta kun ujo huomaa pärjäävänsäkin sosiaalisissa tilanteissa.
Eli, ennen ujoja ja sosiaalisesti kokemattomia oli merkittävästi vähemmän.Tämä! Eräällä fb-palstalla ihmiset suorastaan ylpeilevät sillä kuinka eivät koskaan vastaa puhelimeen ja pitävät sitä äänettömällä tai kuinka välttävät törmäämästä naapureihin pihalla tai rappukäytävässä. Sen sijaan että pyrkisivät kehittämään sosiaalisia taitojaan he ihan itse syrjäyttävät itsensä.
Valittavatko nämä samat ihmiset esim. siitä että he eivät tunne naapureitaan? Vai olisiko niin että he eivät kaipaa lisää tuttavia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netti ylläpitää ujoutta kun ei välttämättä tarvitse kohdata muita ihmisiä. Ennen nettiä ujokin joutui väkisin enemmän kosketuksiin muiden kanssa, mikä vuorostaan poistaa ujoutta kun ujo huomaa pärjäävänsäkin sosiaalisissa tilanteissa.
Eli, ennen ujoja ja sosiaalisesti kokemattomia oli merkittävästi vähemmän.Tämä! Eräällä fb-palstalla ihmiset suorastaan ylpeilevät sillä kuinka eivät koskaan vastaa puhelimeen ja pitävät sitä äänettömällä tai kuinka välttävät törmäämästä naapureihin pihalla tai rappukäytävässä. Sen sijaan että pyrkisivät kehittämään sosiaalisia taitojaan he ihan itse syrjäyttävät itsensä.
Valittavatko nämä samat ihmiset esim. siitä että he eivät tunne naapureitaan? Vai olisiko niin että he eivät kaipaa lisää tuttavia?
Aika moni valittaa parisuhdekumppanin puutetta. Voisi olla huomattavasti helpompaa löytää sellainen, jos itse olisi sosiaalisempi.
Jos itse en olisi sosiaalinen en olisi koskaan tutustunut samassa kaupunginosassa asuvaan naiseen (josta ei tullut minulle mitään sydänystävää, kun useimmiten koen hänet hieman rasittavaksi) eikä hän olisi koskaan tutustuttanut minua mieheen, josta sitten tuli puolisoni. Todennäköisyys, että olisin tutustunut puolisooni ilman em ystävän toimimista välikätenä on häviävän pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nro 24, milloin tuo "aikaisemmin" oli? 1990-luvulla? 1980? 1970?
Aloitin oman seksielämäni 1978 ja 80-luvun alussa oli festareilla ja yliopistomaailmassa jo melkoisia karuselleja (enkä siis puhu vain itsestäni).
Kasari taisi olla yhdenyön juttujen kulta-aikaa. E-pillerit oli käytössä ja vuosikymmenen puolivälissä ilmestynyttä AIDSiakin pidettiin vain homoseksuaalien sairautena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin naiset vielä kelpuuttivat tavalliset kiltit, kunnolliset miehet? :(
Itke joki ja rakenna sen jälkeen silta sen yli. Naisten vikahan se onkin, ettei tommonen itsesäälissä rypevä tissiposki saa pikkareita märäks. Sviddu, mistä näitä betoja oikein sikiää?
T. Alfa
Oikea alfa ei puhu noin. Beta juuri puhuu noin. Alfa johtaa ja ratkaisee ongelmia. Sä et ole johtaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sir Vilin ja Folke Westin katalogeista ne postimyyntivaimot silloin tilattiin. Ja sai peräkammarin reiska sai helposti jonkun kympin muijan kun ei ne naiset noissa maissa eivät tienneet paremmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netti ylläpitää ujoutta kun ei välttämättä tarvitse kohdata muita ihmisiä. Ennen nettiä ujokin joutui väkisin enemmän kosketuksiin muiden kanssa, mikä vuorostaan poistaa ujoutta kun ujo huomaa pärjäävänsäkin sosiaalisissa tilanteissa.
Eli, ennen ujoja ja sosiaalisesti kokemattomia oli merkittävästi vähemmän.Tämä! Eräällä fb-palstalla ihmiset suorastaan ylpeilevät sillä kuinka eivät koskaan vastaa puhelimeen ja pitävät sitä äänettömällä tai kuinka välttävät törmäämästä naapureihin pihalla tai rappukäytävässä. Sen sijaan että pyrkisivät kehittämään sosiaalisia taitojaan he ihan itse syrjäyttävät itsensä.
Valittavatko nämä samat ihmiset esim. siitä että he eivät tunne naapureitaan? Vai olisiko niin että he eivät kaipaa lisää tuttavia?
Aika moni valittaa parisuhdekumppanin puutetta. Voisi olla huomattavasti helpompaa löytää sellainen, jos itse olisi sosiaalisempi.
Jos itse en olisi sosiaalinen en olisi koskaan tutustunut samassa kaupunginosassa asuvaan naiseen (josta ei tullut minulle mitään sydänystävää, kun useimmiten koen hänet hieman rasittavaksi) eikä hän olisi koskaan tutustuttanut minua mieheen, josta sitten tuli puolisoni. Todennäköisyys, että olisin tutustunut puolisooni ilman em ystävän toimimista välikätenä on häviävän pieni.
Tuo vain ei toimi ihmisille, jotka eivät jaksa merkityksettömiä tuttavuuksia. Sinä tuhlasit paljon aikaasi rasittavan ihmisen seurassa. Itselläni ei tulisi mieleenkään. Turhien tuttavuussuhteiden ylläpito on minulle kuin tervan juontia. Ajatuskin siitä että niitä pitäisi olla kymmeniä, että sitä kautta voisi hakuammuntana löytää sopivan kunppanin... huh!
Nettideittailu toimii paljon paremmin, siinä ei tarvita välikäsiä. On aika ärsyttävää, että ihmiset luulevat kumppanin puuttumisesta valittamisen oikeuttamaan heidät sanelemaan, miten valittajan pitää elää. Kyllä jokainen valittaisi jos lähikaupasta ei saisi kahvia, eikä häntä silti ohjeisteta siirtymään teehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ainakin käytiin nuorisotalolla ja diskossa. Samoin oli kotibileitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin naiset vielä kelpuuttivat tavalliset kiltit, kunnolliset miehet? :(
Itke joki ja rakenna sen jälkeen silta sen yli. Naisten vikahan se onkin, ettei tommonen itsesäälissä rypevä tissiposki saa pikkareita märäks. Sviddu, mistä näitä betoja oikein sikiää?
T. Alfa
Oikea alfa ei puhu noin. Beta juuri puhuu noin. Alfa johtaa ja ratkaisee ongelmia. Sä et ole johtaja.
Voi olla mutta nykyisin se alfa on puhekielessä myös joku vajaa narkkariluuseri tai salimake käsivarsitatskoilla, kunhan se vaan saa pesää. Esim joku mikael gabriel...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen nettiä ihmiset pariutuivat nuorempina. Myös ujot ja hiljaiset opiskelivat ja heillä oli kavereita. Seurustelukumppanit löytyivät opiskelupaikoilta tai kaveripiiristä. Jos oli vielä kolmekymppisenä sinkku, alkoi tilanne olla jo melko toivoton, jos ei rohkaistunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netti ylläpitää ujoutta kun ei välttämättä tarvitse kohdata muita ihmisiä. Ennen nettiä ujokin joutui väkisin enemmän kosketuksiin muiden kanssa, mikä vuorostaan poistaa ujoutta kun ujo huomaa pärjäävänsäkin sosiaalisissa tilanteissa.
Eli, ennen ujoja ja sosiaalisesti kokemattomia oli merkittävästi vähemmän.Tämä! Eräällä fb-palstalla ihmiset suorastaan ylpeilevät sillä kuinka eivät koskaan vastaa puhelimeen ja pitävät sitä äänettömällä tai kuinka välttävät törmäämästä naapureihin pihalla tai rappukäytävässä. Sen sijaan että pyrkisivät kehittämään sosiaalisia taitojaan he ihan itse syrjäyttävät itsensä.
Valittavatko nämä samat ihmiset esim. siitä että he eivät tunne naapureitaan? Vai olisiko niin että he eivät kaipaa lisää tuttavia?
Aika moni valittaa parisuhdekumppanin puutetta. Voisi olla huomattavasti helpompaa löytää sellainen, jos itse olisi sosiaalisempi.
Jos itse en olisi sosiaalinen en olisi koskaan tutustunut samassa kaupunginosassa asuvaan naiseen (josta ei tullut minulle mitään sydänystävää, kun useimmiten koen hänet hieman rasittavaksi) eikä hän olisi koskaan tutustuttanut minua mieheen, josta sitten tuli puolisoni. Todennäköisyys, että olisin tutustunut puolisooni ilman em ystävän toimimista välikätenä on häviävän pieni.
Tuo vain ei toimi ihmisille, jotka eivät jaksa merkityksettömiä tuttavuuksia. Sinä tuhlasit paljon aikaasi rasittavan ihmisen seurassa. Itselläni ei tulisi mieleenkään. Turhien tuttavuussuhteiden ylläpito on minulle kuin tervan juontia. Ajatuskin siitä että niitä pitäisi olla kymmeniä, että sitä kautta voisi hakuammuntana löytää sopivan kunppanin... huh!
Nettideittailu toimii paljon paremmin, siinä ei tarvita välikäsiä. On aika ärsyttävää, että ihmiset luulevat kumppanin puuttumisesta valittamisen oikeuttamaan heidät sanelemaan, miten valittajan pitää elää. Kyllä jokainen valittaisi jos lähikaupasta ei saisi kahvia, eikä häntä silti ohjeisteta siirtymään teehen.
Samaa mieltä. Riippuu täysin ihmisestä, mikä sopii parhaiten. Usein monet hehkuttavat sitä omaa tapaansa, ikäänkuin se olisi ratkaisu kaikille muillekin. Ei se ole. Jotkut ovat löytäneet kumppanin nettideiteistä, jotkut baarista kännissä, jotkut lavatansseista, jotkut opiskeluista, jotkut satunnaisen tuttavan kautta, töistä, harrastuksesta jne. Monet eivät mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanomalehden ilmoituksella moni tuttu yliopisto-opiskelijakin löysi tulevan puolisonsa.
Ujoimmat eivät viihdy opiskelijariennoissa eikä niissä aina muutenkaan tutustuta "tositarkoituksella".
Ehkä sitä pidettiin vähän nolona joissain piireissä, mutta tärkeintä oli, että se toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 24, milloin tuo "aikaisemmin" oli? 1990-luvulla? 1980? 1970?
Aloitin oman seksielämäni 1978 ja 80-luvun alussa oli festareilla ja yliopistomaailmassa jo melkoisia karuselleja (enkä siis puhu vain itsestäni).
Kasari taisi olla yhdenyön juttujen kulta-aikaa. E-pillerit oli käytössä ja vuosikymmenen puolivälissä ilmestynyttä AIDSiakin pidettiin vain homoseksuaalien sairautena.
Huippu vapaassa seksissä taidettiin saavuttaa tosiaan 80 luvulla mua myös äkillinen käänne, kun selvisi, että AIDS ei olekaan vain homojen tauti. - AIDS:ista raportoi ensi kerran Yhdysvaltojen tartuntatautien valvonta- ja ehkäisykeskus vuonna 1981 ja sen syy, HIV, tunnistettiin varhain 1980-luvulla. - Syy siihen, miksi aidsia pidetiin alkuaan "vain" ja ainoastaan homojen tautina johtui siitä, että ensimmäisena kertoina se havaittiin homoseksuaalien ja suonensisäisten huumeiden käyttäjien keskuudessa. 1990-luvulle tultaessa tauti oli muuttunut maailmanlaajuiseksi epidemiaksi.
Noin 1990 luvun puolen välin tienoilla omasta (varhais)nuoruudestani muistan kamppanijoita, joissa rummutettiin teesiä: "Tosi rakkaus" odottaa ja jolla ajetiin käsittääkseni takaa ennen kaikkea sitä, että seksi on vain kahden ihmisen (miehen ja naisen) vakava juttu, eikä ainakaan mikään erityinen iloa ja nautintoa tuottava asia. Tai jota sopisi kokea muuallakin kuin aviovuoteessa korkeintaan kerran viikossa saunan jälkeen pimeässä makuuhuoneessa.
Muistan hämärästi joidenkin antaneen julkilupauksia, joissa keroiva sitoutuvansa siihen, eä ovat valmiia odotamaan siihen asti kunnes "Tosi rakkauteen" asti. Olisi mielenkiintoista lukea miten heidän on käynyt.
Itse olin reilusti yli 20 vuoden ikäinen kun oman "poikuuteni" menetin. Mutta se tai tämä tuskin johtui suoranaisesa aidsin pelosta mutta ei myöskään aivan suoraan Tosi rakkaus -odottaa kamppnijan sisäistämisestä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 24, milloin tuo "aikaisemmin" oli? 1990-luvulla? 1980? 1970?
Aloitin oman seksielämäni 1978 ja 80-luvun alussa oli festareilla ja yliopistomaailmassa jo melkoisia karuselleja (enkä siis puhu vain itsestäni).
Kasari taisi olla yhdenyön juttujen kulta-aikaa. E-pillerit oli käytössä ja vuosikymmenen puolivälissä ilmestynyttä AIDSiakin pidettiin vain homoseksuaalien sairautena.
Huippu vapaassa seksissä taidettiin saavuttaa tosiaan 80 luvulla mua myös äkillinen käänne, kun selvisi, että AIDS ei olekaan vain homojen tauti. - AIDS:ista raportoi ensi kerran Yhdysvaltojen tartuntatautien valvonta- ja ehkäisykeskus vuonna 1981 ja sen syy, HIV, tunnistettiin varhain 1980-luvulla. - Syy siihen, miksi aidsia pidetiin alkuaan "vain" ja ainoastaan homojen tautina johtui siitä, että ensimmäisena kertoina se havaittiin homoseksuaalien ja suonensisäisten huumeiden käyttäjien keskuudessa. 1990-luvulle tultaessa tauti oli muuttunut maailmanlaajuiseksi epidemiaksi.
Noin 1990 luvun puolen välin tienoilla omasta (varhais)nuoruudestani muistan kamppanijoita, joissa rummutettiin teesiä: "Tosi rakkaus" odottaa ja jolla ajetiin käsittääkseni takaa ennen kaikkea sitä, että seksi on vain kahden ihmisen (miehen ja naisen) vakava juttu, eikä ainakaan mikään erityinen iloa ja nautintoa tuottava asia. Tai jota sopisi kokea muuallakin kuin aviovuoteessa korkeintaan kerran viikossa saunan jälkeen pimeässä makuuhuoneessa.
Muistan hämärästi joidenkin antaneen julkilupauksia, joissa keroiva sitoutuvansa siihen, eä ovat valmiia odotamaan siihen asti kunnes "Tosi rakkauteen" asti. Olisi mielenkiintoista lukea miten heidän on käynyt.
Itse olin reilusti yli 20 vuoden ikäinen kun oman "poikuuteni" menetin. Mutta se tai tämä tuskin johtui suoranaisesa aidsin pelosta mutta ei myöskään aivan suoraan Tosi rakkaus -odottaa kamppnijan sisäistämisestä
Juuri näin. Opiskelin kasarin puolivälissä sairaanhoito-opistossa ja muistan, miten yks kaks iltapäivälehtien lööpit alkoivat olla täynnä AIDSia. Muihin yleisiin sukupuolitauteihin oli olemassa tehokkaat lääkkeet ja sen vuoksi niitä ei pelätty. Kun selvisi, ettei HIV olekaan vain homoseksuaalien tauti vaan voi tarttua muihinkin, eikä siihen ollut parantavaa lääkitystä vaan se johti 100% varmasti kuolemaan, ihmiset alkoivat olla varovaisempia. Olen varmaan heittänyt jo pois vanhan opiskeluaikaisen oppikirjani, missä AIDSista sanottiin, että se tuskin tulee olemaan koskaan maailmanlaajuisesti merkittävä sairaus. Toisin kävi.
Itse ainakin riipaisin nuorena ujona poikana aina kunnon kännit! Johan alkoi aina seuraa löytymään. Ai niitä nuoruusaikoja! Nyt vanhempana kun en juo, niin seuraa löytyy kivasti netisti. Tälläinen komea +40v kelpaa aina kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli seuranhakupalstoja ja kirjeenvaihtoilmoituksia.
Olivatko nuo aikanaan samanlainen "häpeä" kuin nettideittailu alkuaikoina? En nimittäin ole kuullut kenestäkään joka olisi tavannut seuranhakupalstalla.
Anoppi ja appi ovat tavanneet lehdessä olleella kirjeenvaihtoilmoituksella yli kolmekymppisenä. Ihan tavallinen pariskunta on.
Tai sitten kaikki eivät vaan jaksa jatkuvaa tyhjänpäiväistä kommunikointia. Töissä ja muissa pakollisissa tilanteissa saa jo sosiaalisuutta tarpeeksi, eikä välttämättä jaksa jaaritella puhelimessa tai naapureiden kanssa.