Minkä takia ohi kävellyt nuori lastenvaunuja työntänyt nainen hymyili minulle?

Ihan perus kohtelias kohtaaminen tilanteessa, jossa sanallinen tervehdys tuntuu tungettelevalta. Itse ainakin aloitan hymyllä ihmisten kanssa, jotka kohtaan useammin kadulla/bussipysäkillä. Jossain vaiheessa rohkaistun sanomaan hei tai jopa esittäytymään, jos on varmistunut naapurustossa asuvaksi.

Saatoit myös vain tuoda jonkun mieleen, eikä osannut yhdistää tunnetteko toisenne ja pitäisikö moikata.

Tai oli vain hyvällä tuulella ajatellessaan jotain sinuun liittymätöntä asiaa, ja sattui katsomaan sinun suuntaasi hetken.

Katsoit kieroon joka näytti hassulta.

Olisiko pitänyt irvistää? Miksi Suomessa on tabu että hymyilee toiselle? Ei ihme että ulkomaalaiset sanovat meidän olevan ankea ja sulkeutunut kansa.

Ehkä hänelle muistui mieleen hauska juttu ja hymy tuli siksi. Sinä myös satuit juuri sillä hetkellä menemään kadulla ohi.

Ehkä hän oli onnellinen ja hyväntuulinen ja tietoisesti tai tiedostamattaan halusi siirtää hyvää mieltään muillekin. Muistan, kun tulin äidiksi ja ulkoilutin vauvaani vaunuissa, hymyilin monille vastaantulijoille, ihan vaan, koska olin niin onnellinen ja asiat olivat hyvin. Uskoisin, että olit mukavan tuntuinen vastaantulija ja siksi hän spontaanisti hymyili sinulle.

Ehkä hymyili vain itsekseen omille ajatuksilleen. Niin mä ainakin usein teen.

Mä hymyilen vastaantulijoille, jos katseet kohtaa. Ei syytä.

Tässä valaistuu hyvin se, miksi nuorten naisten EI kannata hymyillä koskaan yhdellekään miehelle. Heti ollaan kuvittelemassa, että siihen sisältyy jotain, ja toivomassa, että jospa nyt olis pllua tiedossa.

Olet sen lapsen isä.

Varmaan halusi sun kanssa naimisiin ja saman katon alle asumaan. Tai sitten se naureskeli sulle kun olet niin hölmön näköinen. Tai ehkä se oli vaan joku hullu?

Tai sitten oli ihan vain ystävällinen, mikä on Suomessa ihan uskomatonta, että siis joku niinku katsoi silmiin ja hymyili?

Vierailija kirjoitti:

Tässä valaistuu hyvin se, miksi nuorten naisten EI kannata hymyillä koskaan yhdellekään miehelle. Heti ollaan kuvittelemassa, että siihen sisältyy jotain, ja toivomassa, että jospa nyt olis pllua tiedossa.

Huvittavinta on, että tietty kansanosa luulee, että noin luulee vain ns. muualta tulleet ihmiset :D

Se tahtoo sinusta elättäjän mukulalleen.

Muistit varmasti huutaa olevasi varattu ja onnellisessa suhteessa.

Hän oli vaan ikionnellinen vauvastaan. Mitä ihmettä luulit?

Puolikiitoksena väistämisestä?

Hän on asperger?

Tuijotit? Tai pälyilit!?

Muistutit sukulaispoikaa?

Kuunteli jotain hauskaa nappikuulokkeestaan?

Oli muuten vain iloinen?

Kerran nuoruudessamme istuimme baarissa(pienen pohjalaiskylän kaljakuppila),

yksi pöytäseurueemme juro nuorimies alkoi tivaamaan, miksi tyttöystäväni nauraa hänelle.

Hän tulkitsi iloisuuden aggressioksi.

No, saattoihan hepulla olla puhkeava psykoosi...

Mutta joo, Suomessa tuntemattomille hymyileminen on pahimpia etikettivirheitä.

No, niin on monessa muussakin maassa nuorten naisten ollessa kyseessä, miehiin ei saa katsoa, heille ei saa puhua, heille ei saa hymyillä.

Nainen oli yh ja silmäili sopivaa uuttaa isää lapselle 😉

Mä hymyilin kaikille silloin kun lykkäsin esikoistani rattaissa. Olin niin iloinen ja onnellinen, että hymyilytti kaiken aikaa.