Olen 17-vuotias ja tuntuu että menetän kohta ohimenevän lapsuuteni sillä että olen liian kiltti

N25 kirjoitti:

N25 kirjoitti:

Teininä keskityin kouluun, harrastuksiin ja kavereihin. En kännännyt, hölmöillyt tai harrastanut seksiä. En edes seurustellut. Peittelin ujouttani ja vaikutin varmaan koppavalta jääprinsessalta, vaikka oikeasti olin välillä yksinäinenkin.

Itselläni elämäni parhaat ja tapahtumarikkaimmat vuodet ovat olleet lukiosta valmistumisen jälkeen. Olen opiskellut ja työskennellyt ulkomailla ja matkustellut paljon. Tehnyt hölmöjäkin juttuja, joutunut koomisiin tilanteisiin, rikkonut sääntöjä. Ollut huonossa parisuhteessa, oppinut siitä. Rakastanut palavasti, riidellut palavasti, särkenyt sydämiä, myös omani. Ollut töissä ja työttömänä, huipulla ja pohjalla, onnellinen ja täysin hukassa.

Kaikki ilman humalaa tai muuta "sekoilua". Elämäni on ollut hurjaa ihan itsestään, ilman tarkoituksenmukaista riehumista. Olen myös harkitsevainen, mutta seuraan silti rohkeasti sydäntäni harkittuani ensin, miten teen sen niin, että pärjään.

Teini-ikä oli mielestäni aika tylsä elämänvaihe. Lapsuuden leikit ja huolettomuus on ohi, mutta aikuisuuden vapaus ei ole vielä alkanut. Koulu on tylsää, mutta rankkaa. Kaverit etsivät itseään siinä missä itsekin ja osa muuttuu rajusti. Kamalasti draamaa ja politiikkaa. Ihmisten mielipiteet ja kommentit rajoittaa, ohjaa ja satuttaa.

Nykyään mulla on enää pari ystävää jäljellä noista ajoista, muut sen ajan ympyrät ovat unohtuneet kokonaan. Uusia, samanhenkisiä ystäviä löytyy sitten sieltä, mistä itsensä löytää, kun pääsee toteuttamaan itseään. Ei enää yritä olla kuin kaverit, vaan etsii itselleen sopivia kavereita.

Nuo pari nuoruuden ystävää elävät hyvin erilaista elämää eivätkä ehkä ymmärrä seikkailujani, mutta eivät tuomitse. Odottavat vain, koska myyn elokuvaoikeudet tähän elämäni draamakomediaan :D Muutaman vuoden päästä elämäni tasoittunee samaksi perhearjeksi, johon he ryntäsivät heti parikymppisinä.

En koe menettäneeni "tylsässä" teini-iässä mitään, sillä en olisi voinut näitä seikkailuja kokea keskenkasvuisena ujona koululaisena. Kasvoin rauhassa siksi ihmiseksi, joka oli valmis elämän vuoristorataan.

Pointtini:

1. Teini-ikä on kasvua, angstia, koulua.. pohjatyötä, jotta on valmis, kun oma, itsesi näköinen elämä kunnolla alkaa. Opi kuuntelemaan itseäsi, jotta tiedät, mitä se "sinunnäköinen" elämä on. Älä ota muilta mallia.

2. Et menetä mitään siinä, ettet "hurjastele" teininä. Alkoholi, huumeet, randompanot, kapina ja rötökset luovat keinotekoista vauhtia ja jännitystä. Oikeasti teinit ovat tosi geneeristä massaa ja yrittämällä väkisin olla erilainen ja enemmän sitä ja tätä, on nimenomaan tosi basic teini.

3. "Nuoruus" ei todellakaan ole ohi 20-vuotiaana. Täysi vapaus alkaa vasta, kun asut omillasi valitsemassasi kaupungissa ja opiskelet valitsemaasi alaa. Valmistumisen jälkeen sinulle aletaan vihdoin maksaa niistä samoista jutuista, joista koulussa sai vain numeron! Sitten (toivottavasti) on rahaakin toteuttaa itseään.

4. Nuoruus ja vapaus loppuu aikanaan, kun olet valmis ja alat kaivata tasaista perhe-elämää. Tai jos et ala, niin mikään ei pakota muuttamaan elämäntyyliä niin kauan, kuin terveys kestää. Mutta useimmilla tulee joskus aika, jolloin seikkailu ja vauhti käy tylsäksi ja täysillä eletyn nuoruuden jälkeen aloilleen asettuminen tuntuu "lomalta". Jännityksiä ja hauskuutta tulee sitten lasten kautta ja urallakin etenee entistä mielenkiintoisempiin tehtäviin tai vaikka vaihtaa uuteen alaan. Ja mikä parasta, kaiken sen saa kokea rakastamansa ihmisen kanssa yhdessä!

Elämä ei ole ohi 19- tai edes 30-vuotiaana. Elämä on suurilta osin sitä, miksi sen itse teet. Ikä ja kokemus auttavat sinua tuntemaan itsesi ja mikä tekee sinut onnelliseksi, joten ainakin teoriassa tulet koko ajan paremmaksi onnellisen elämän kasaamisessa.

Nauti siitä, että voit vain olla ja ottaa rauhassa, kunnes elämä kunnolla alkaa! Olet vielä pienen hetken pelin harjoittelutasolla, jossa tutustut pelihahmoosi, opettelet kontrollit ja hahmottelet pelistrategiaa (jolla ei myöskään ole loppupeleissä suurta merkitystä, sillä myöhemmin pelin edetessä muutat sitä tilanteen mukaan sataan kertaan).

Kappas, olitkin vasta 17, etkä 19. No kuitenkin, elämä ei ole ohi, kun lapsuus tai teini-ikä loppuu. Silloinhan se vasta alkaa!!

Vierailija kirjoitti:

Pointti oli että mietin liikaa mitä teen. Jos mietin liikaa, niin ehkä moni mahtava asia jääkin tekemättä? 

ap

Ei jää :)

Mutta moni ahdistava muisto tai jopa rikorekisteri tai velkakierre voi jäädä syntymättä.

Ei elämä ole mitään extremeä. Moni huomaa sen aikuisena, että mitä se nuoruudesta nauttiminen on.

Ei se, että on muille ystävällinen pienennä kokemuksia, päinvastoin.

Vapaus ja nuoruus on sitä, että et ole vastuussa kuin itsestäsi. Voit päättää itse aikataulusi ym.

Ehkä tuo, että harkitset on oppeja noilta haistatteluajoilta. Se oli kivaa? Mutta tuliko siitä hyviä muistoja ja jäikö hyvämieli? Jätitkö hyvän kuvan itsestäsi? Voitko mennä tuohon kouluun töihin esim. Opettajana tai muuna henkilökuntana iloisella mielellä?