Olen 17-vuotias ja tuntuu että menetän kohta ohimenevän lapsuuteni sillä että olen liian kiltti

Viestisi perusteella olet käyttäytynyt erittäin fiksusti. Jatka samaa rataa!

Harkitsevaisuus on hieno luonteenpiirre, josta kannattaa pitää kiinni.

Minusta on surullista että niin moni kokee elämisen olevan ryyppäystä, rellestystä ja vahinkoja. Miksi ei tasainen ja turvallinen elämä tarjoa mitään?

Vierailija kirjoitti:

Viestisi perusteella olet käyttäytynyt erittäin fiksusti. Jatka samaa rataa!

Tosin muutamia vuosia sitten tilanne oli toisenlainen. :D Oli siistiä esimerkiksi härnätä opettajia. Olisin varmasti rellestänytkin, jos olisi ollut sellaisia kavereita.

ap

Vierailija kirjoitti:

Minusta on surullista että niin moni kokee elämisen olevan ryyppäystä, rellestystä ja vahinkoja. Miksi ei tasainen ja turvallinen elämä tarjoa mitään?

No vahinkoja elämäni on ollut täynnä. Ehkä teen elämässäni vielä suuria seikkailuja, joihin ei kuulu päihteet, koska niihin en oikeasti edes halua koskea. Alkoholiin ehkä jonkin verran.

ap

Siis aikuisetko kännäävät ja härnäävät opettajia? Voin kuule kertoa, että me aikuiset käydään töissä, töiden jälkeen menemme kauppaan, siitä sitten kotiin laittamaan ruokaa ja siivoamaan. Sitten lopun uupuneena voikin kivasti juosta harrastuksiin, sitten kotiin nukkumaan ja aamulla koko ruljanssi alusta. + kaikki vaiva ja homma mitä lapset ja omat ikääntyvät vanhemmat aiheuttavat.

Kyllä ne on vaan teinit jotka hengailevat puistoissa, kun ei vaadita mitään suoritusta missään. Ei meillä aikuisilla ole sellaiseen aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Siis aikuisetko kännäävät ja härnäävät opettajia? Voin kuule kertoa, että me aikuiset käydään töissä, töiden jälkeen menemme kauppaan, siitä sitten kotiin laittamaan ruokaa ja siivoamaan. Sitten lopun uupuneena voikin kivasti juosta harrastuksiin, sitten kotiin nukkumaan ja aamulla koko ruljanssi alusta. + kaikki vaiva ja homma mitä lapset ja omat ikääntyvät vanhemmat aiheuttavat.

Kyllä ne on vaan teinit jotka hengailevat puistoissa, kun ei vaadita mitään suoritusta missään. Ei meillä aikuisilla ole sellaiseen aikaan.

Nyt olet ymmärtänyt hieman väärin. :D

ap

Etköhän sä vielä kuule ehdi. Täysi-ikäisenähän se elämä vasta alkaa. Pääset opiskelija piireihin, bileisiin, matkustamaan ja mihin vaan ilman vanhempien kontrollia. Tosi outo ajatus, että aivottomana teininä saati lapsena, olisi pitänyt jotenkin rellestää, ja se olis sitten jotain oikeaa elämää. Itse en edes laske teininä tekemiäni asioita mihinkään kokemusten joukkoon, vaan saatan jopa sanoa etten ole esim käynyt maassa x, koska kävin siellä teininä, enkä muista siitä oikeastaan mitään.

Siis mitä sinä käytännössä menetät?

Miten se auttaa tulevassa aikuisuudessasi että olisit puhunut jollekin ihmiselle rumasti? Tai kännännyt? Myös aikuiset puhuu rumasti ja kännää, ja ne on vaan sitten niitä ääliöitä joilla ei ole käytöstapoja ja juoppoja joista kukaan ei tykkää.

Sinulla on koko elämä edessä tehdä mitä haluat, ja jos se mitä haluaisit tehdä on olla huonokäytöksinen ja myrkytystilassa viinan takia, niin hukkaan menee elämä.

Jos haet tällä nyt sitä että et ole kapinoinut ja itsenäistynyt tarpeeksi kun et ole käyttäytynyt normien vastaisesti, niin sekin on turha huoli. Itsenäistyä voi fiksustikin, se kännääminen ja huonokäytöksisyys kertoo vain siitä kuinka kehittymätön on. Epävarmuutta peitetään huonolla käytöksellä ja kännäämällä haetaan varmuutta ja rohkeutta jota ei muuten ole.

Vaikutat 110+ÄO henkilöltä. Et sinä pysty heittäytymään niiden elämänkoululaisten ja koulukotinistien rellestyksiin mukaan vaikka miten yrität, koska se ei ole kaltaisillesi ihmisille luontaista.

Keksi muuta järkevämpää tekemistä.

 

Pointti oli että mietin liikaa mitä teen. Jos mietin liikaa, niin ehkä moni mahtava asia jääkin tekemättä? 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat 110+ÄO henkilöltä. Et sinä pysty heittäytymään niiden elämänkoululaisten ja koulukotinistien rellestyksiin mukaan vaikka miten yrität, koska se ei ole kaltaisillesi ihmisille luontaista.

Keksi muuta järkevämpää tekemistä.

 

En osaa sanoa olenko älykäs. Nuoret pitää mua tyhmänä, koska mulla on omanlainen huumorintaju ja saatan välillä puhua paljon outoja asioita. Opettajat yleensä pitää fiksuna, vaikka olenkin erityiskoulussa.

ap

Onko sinulla tavoitteita elämällesi, ap?

Sääli jos et koe eläväsi. Yritä löytää jotain mistä nautit. Älä kuuntele liikaa toisia , vaan etsi itsesi. Sitä se nuoruus on. Itsensä löytämistä.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla tavoitteita elämällesi, ap?

Haluan menestyä ja olla varakas, ettei tarvitse kokoajan stressata rahasta. Sen lisäksi haluan paljon kokemuksia ja ehkä jossain vaiheessa tasapainoisen perheen.

ap

Täysi-ikäisenä alkaa huippuvuodet kun pääset opiskelijaelämään, voit lähteä reissuun jne!

Vierailija kirjoitti:

Sääli jos et koe eläväsi. Yritä löytää jotain mistä nautit. Älä kuuntele liikaa toisia , vaan etsi itsesi. Sitä se nuoruus on. Itsensä löytämistä.

Ei mua onneksi nykyään kiinnosta niin paljon muiden mielipiteet, vaikka välillä vajoankin pohjattomalta tuntuvaan epätoivoon.

ap

Teininä keskityin kouluun, harrastuksiin ja kavereihin. En kännännyt, hölmöillyt tai harrastanut seksiä. En edes seurustellut. Peittelin ujouttani ja vaikutin varmaan koppavalta jääprinsessalta, vaikka oikeasti olin välillä yksinäinenkin.

Itselläni elämäni parhaat ja tapahtumarikkaimmat vuodet ovat olleet lukiosta valmistumisen jälkeen. Olen opiskellut ja työskennellyt ulkomailla ja matkustellut paljon. Tehnyt hölmöjäkin juttuja, joutunut koomisiin tilanteisiin, rikkonut sääntöjä. Ollut huonossa parisuhteessa, oppinut siitä. Rakastanut palavasti, riidellut palavasti, särkenyt sydämiä, myös omani. Ollut töissä ja työttömänä, huipulla ja pohjalla, onnellinen ja täysin hukassa.

Kaikki ilman humalaa tai muuta "sekoilua". Elämäni on ollut hurjaa ihan itsestään, ilman tarkoituksenmukaista riehumista. Olen myös harkitsevainen, mutta seuraan silti rohkeasti sydäntäni harkittuani ensin, miten teen sen niin, että pärjään.

Teini-ikä oli mielestäni aika tylsä elämänvaihe. Lapsuuden leikit ja huolettomuus on ohi, mutta aikuisuuden vapaus ei ole vielä alkanut. Koulu on tylsää, mutta rankkaa. Kaverit etsivät itseään siinä missä itsekin ja osa muuttuu rajusti. Kamalasti draamaa ja politiikkaa. Ihmisten mielipiteet ja kommentit rajoittaa, ohjaa ja satuttaa.

Nykyään mulla on enää pari ystävää jäljellä noista ajoista, muut sen ajan ympyrät ovat unohtuneet kokonaan. Uusia, samanhenkisiä ystäviä löytyy sitten sieltä, mistä itsensä löytää, kun pääsee toteuttamaan itseään. Ei enää yritä olla kuin kaverit, vaan etsii itselleen sopivia kavereita.

Nuo pari nuoruuden ystävää elävät hyvin erilaista elämää eivätkä ehkä ymmärrä seikkailujani, mutta eivät tuomitse. Odottavat vain, koska myyn elokuvaoikeudet tähän elämäni draamakomediaan :D Muutaman vuoden päästä elämäni tasoittunee samaksi perhearjeksi, johon he ryntäsivät heti parikymppisinä.

En koe menettäneeni "tylsässä" teini-iässä mitään, sillä en olisi voinut näitä seikkailuja kokea keskenkasvuisena ujona koululaisena. Kasvoin rauhassa siksi ihmiseksi, joka oli valmis elämän vuoristorataan.

N25 kirjoitti:

Teininä keskityin kouluun, harrastuksiin ja kavereihin. En kännännyt, hölmöillyt tai harrastanut seksiä. En edes seurustellut. Peittelin ujouttani ja vaikutin varmaan koppavalta jääprinsessalta, vaikka oikeasti olin välillä yksinäinenkin.

Itselläni elämäni parhaat ja tapahtumarikkaimmat vuodet ovat olleet lukiosta valmistumisen jälkeen. Olen opiskellut ja työskennellyt ulkomailla ja matkustellut paljon. Tehnyt hölmöjäkin juttuja, joutunut koomisiin tilanteisiin, rikkonut sääntöjä. Ollut huonossa parisuhteessa, oppinut siitä. Rakastanut palavasti, riidellut palavasti, särkenyt sydämiä, myös omani. Ollut töissä ja työttömänä, huipulla ja pohjalla, onnellinen ja täysin hukassa.

Kaikki ilman humalaa tai muuta "sekoilua". Elämäni on ollut hurjaa ihan itsestään, ilman tarkoituksenmukaista riehumista. Olen myös harkitsevainen, mutta seuraan silti rohkeasti sydäntäni harkittuani ensin, miten teen sen niin, että pärjään.

Teini-ikä oli mielestäni aika tylsä elämänvaihe. Lapsuuden leikit ja huolettomuus on ohi, mutta aikuisuuden vapaus ei ole vielä alkanut. Koulu on tylsää, mutta rankkaa. Kaverit etsivät itseään siinä missä itsekin ja osa muuttuu rajusti. Kamalasti draamaa ja politiikkaa. Ihmisten mielipiteet ja kommentit rajoittaa, ohjaa ja satuttaa.

Nykyään mulla on enää pari ystävää jäljellä noista ajoista, muut sen ajan ympyrät ovat unohtuneet kokonaan. Uusia, samanhenkisiä ystäviä löytyy sitten sieltä, mistä itsensä löytää, kun pääsee toteuttamaan itseään. Ei enää yritä olla kuin kaverit, vaan etsii itselleen sopivia kavereita.

Nuo pari nuoruuden ystävää elävät hyvin erilaista elämää eivätkä ehkä ymmärrä seikkailujani, mutta eivät tuomitse. Odottavat vain, koska myyn elokuvaoikeudet tähän elämäni draamakomediaan :D Muutaman vuoden päästä elämäni tasoittunee samaksi perhearjeksi, johon he ryntäsivät heti parikymppisinä.

En koe menettäneeni "tylsässä" teini-iässä mitään, sillä en olisi voinut näitä seikkailuja kokea keskenkasvuisena ujona koululaisena. Kasvoin rauhassa siksi ihmiseksi, joka oli valmis elämän vuoristorataan.

Pointtini:

1. Teini-ikä on kasvua, angstia, koulua.. pohjatyötä, jotta on valmis, kun oma, itsesi näköinen elämä kunnolla alkaa. Opi kuuntelemaan itseäsi, jotta tiedät, mitä se "sinunnäköinen" elämä on. Älä ota muilta mallia.

2. Et menetä mitään siinä, ettet "hurjastele" teininä. Alkoholi, huumeet, randompanot, kapina ja rötökset luovat keinotekoista vauhtia ja jännitystä. Oikeasti teinit ovat tosi geneeristä massaa ja yrittämällä väkisin olla erilainen ja enemmän sitä ja tätä, on nimenomaan tosi basic teini.

3. "Nuoruus" ei todellakaan ole ohi 20-vuotiaana. Täysi vapaus alkaa vasta, kun asut omillasi valitsemassasi kaupungissa ja opiskelet valitsemaasi alaa. Valmistumisen jälkeen sinulle aletaan vihdoin maksaa niistä samoista jutuista, joista koulussa sai vain numeron! Sitten (toivottavasti) on rahaakin toteuttaa itseään.

4. Nuoruus ja vapaus loppuu aikanaan, kun olet valmis ja alat kaivata tasaista perhe-elämää. Tai jos et ala, niin mikään ei pakota muuttamaan elämäntyyliä niin kauan, kuin terveys kestää. Mutta useimmilla tulee joskus aika, jolloin seikkailu ja vauhti käy tylsäksi ja täysillä eletyn nuoruuden jälkeen aloilleen asettuminen tuntuu "lomalta". Jännityksiä ja hauskuutta tulee sitten lasten kautta ja urallakin etenee entistä mielenkiintoisempiin tehtäviin tai vaikka vaihtaa uuteen alaan. Ja mikä parasta, kaiken sen saa kokea rakastamansa ihmisen kanssa yhdessä!

Elämä ei ole ohi 19- tai edes 30-vuotiaana. Elämä on suurilta osin sitä, miksi sen itse teet. Ikä ja kokemus auttavat sinua tuntemaan itsesi ja mikä tekee sinut onnelliseksi, joten ainakin teoriassa tulet koko ajan paremmaksi onnellisen elämän kasaamisessa.

Nauti siitä, että voit vain olla ja ottaa rauhassa, kunnes elämä kunnolla alkaa! Olet vielä pienen hetken pelin harjoittelutasolla, jossa tutustut pelihahmoosi, opettelet kontrollit ja hahmottelet pelistrategiaa (jolla ei myöskään ole loppupeleissä suurta merkitystä, sillä myöhemmin pelin edetessä muutat sitä tilanteen mukaan sataan kertaan).

Mutta ethän sinä lapsi enää ole, vaan nuori aikuinen.