Masentuneelta äidiltä vietiin kaikki - tätäkö on apu suomessa?

Vierailija kirjoitti:

Mies toimi todella törkeästi. Petti ja jätti äidin yksin, kaikkia sitä onkin. 

Eniten minäkin ihmettelin tuossa tarinassa miehen käyttäytymistään, eli pettämistään jne.

Minun mielestäni miehessä on enemmän käsittämätöntä narsismia ja ymmärtämättömyyttä vaimonsa eli lapsensa äidin tolasta.   Likipitäenkään normaali mies ei lähde pettämään masentunutta vaimoaan.

Tai sitten vakka oli kantensa valinnut, molemmat vanhemmista heikkoluonteisia hölmöjä, ja siihen vielä lapsi kuvioihin kärsimään.   Periaatteessahan nainen on vastasyntyneen vauvan ensisijainen hoitaja kuitenkin, ei isä, vain ymmärtäväinen ja normaali mies isänä tajuaa tukea vaimoaan ja lastensa äitiä tuonkaltaisissa tilanteissa, eikä lähde tilanteesta ns. karkuun etsimällä itselleen uuden naisen ja ihmissuhteen.

Äiti satuilee pitkät tarinat.

Näkis ne viranomaisten paprut ja miehen kertomuksen niin vois olla täysin eri juttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja yksi kiintymyssuhdehäiriöinen lapsi siinä meillä, jonka hinta nähdään varmaan myöhemmin. Äiti hoitanut lastaan 24/7, isä ei mitä ilmeisimmin ole paljoa osallistunut ja sitten tehdään sellainen päätös ettei äitiä saa nähdä ja ollaankin isän kanssa vain. Kauheaa pienen lapsen näkökulmasta.

Saisi tuo mieskin katsoa peiliin. Ei ota äidin puheita uupumuksesta tosissaan ja kun se viimeinen piste tulee niin pettää, jättää ja vie lapsen. Hyi olkoon, alinta kastia.

Kyllä tämän maan lastensuojelussa on niin paljon pielessä, että ihan itkettää nuo lapset jotka äidiltään riistetään. Pieniä lapsia, joille äidin syli on koko maailma. Se revitään pois, eikä äitiä auteta siinä vaiheessa kun pitäisi auttaa niin että äidin ja lapsen suhde ei säry. Sitä välirikkoa mikä tuossa tapahtuu ei kukaan voi enää korjata ja palauttaa. Lapseen on tullut lopullinen särö.

Kiintymyssuhdeteoriat ymmärretään hyvin helposti väärin. Sinäkin tässä ajattelet, että kaikki on hyvin niin kauan kuin äiti on lapsensa kanssa 24/7. Ei se mitään vaikka äiti olisi miten ahdistunut ja onneton, hymyilisi tekohymyä, vaikka vihaisi vauvaansa. Kunhan on siinä.

Sitten kun vauva otetaan pois, jotta äiti saisi apua ja voisi paremmin, ajatellaan että vauva onkin peruuttamattomasti pilalla.

Kaksi uutista sinulle. 1) Vauva on sensitiivinen olento. Hän aistii ihan kaiken, erityisesti ensisijaisen hoitajan pahan olon. 2) Vauvan säröt korjautuvat. Jos ympärillä on rakastavia ihmisiä, ei mikään särö ole lopullinen.

Valitettavasti taitaa olla vain teoriassa mahdollista, että vauvan säröt korjaantuvat. Ihan puhtaasti kokemuksesta, muiden kokemuksesta voi sanoa, että harvan vauvan säröt korjaantuvat. Eikä se johdu vain tuosta lähellä olevasta rakkaudesta, vaan siitä hylkäämisen tunteesta, jonka vauva tajuaa.

Nämä vauvat sitten teineinä, aikuisina, keksi-ikäisinä yrittävät eheyttää itseään, osa vuosien terapiassa käynnin avustuksella.

Ai että vauva ei muka millään kestä sitä että joutuu eroon ensisijaisesta huoltajastaan=hylkäyskokemus, vaikka tilalle tulisi vakaat, turvalliset ja rakastavat suhteet muihin hoivaajiin mutta varhaislapsuus sen masentuneen, epävakaasti käyttäytyvän (masentuneen käytös ei ole normaalia ja ennustettavaa lapsen näkökulmasta), hampaat irvessä vanhemmuutta suorittavan vanhemman kanssa ei tee mitään haittaa? Älä nyt viitsi.

Siinä on vauvan ja lapsen elämässä ollut paljon muutakin pielessä jos sen ja äidin erottaminen aiheuttaa elinikäisiä traumoja.