Lue keskustelun säännöt.
Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria
Inhoan bussilla kulkemista, koska nolottaa painaa sitä pysähtyy nappulaa. Minulla ei ole ajokorttia.
Kommentit (1890)
En osaa maksaa laskuja verkkopankissa, enkä muutakaan kautta. Mieheni on hoitanut kaikki pankkiasiat ja laskut 15 vuotta. Siis minun osani minun tunnuksilla tietysti minun tililtäni. Ennen paperilaskujen piippaus maksuautomaatilla oli mun tehtävä, tikitilleen kaikki ennen eräpäivää pois ja hyvä mieli. 15 v sitten jouduin pää alaspäin vuodelepoon riskiraskauteni takia. Luonnollisesti laskut jne siirtyivät mieheni hoidettaviksi. Syntyi keskospoika 1260 gr. Terve murkku nuorimies nyt, onneksi. Edelleen laskut hoitaa mieheni, jäänne siltä ajalta, kun itse en voinut/ saanut nousta jalkeille. Pelottaa. Mitä jos mieheni sairastuu vakavasti tai jotakin... Kuten jo sanoin, pelottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan ostaa poplevyn joka tuli vuosia sitten. Käteviten saisin sen kun menen levykauppa äx tiskille ja tilaan sieltä mutta en kehtaa koska se on vaihtoehtorockliike joiden myyjät / asiakkaat on sitä mieltä että pop on saat.nasta seuraavaa.
Mikset tilaa netistä?
Kaikilla ihmisillä ei ole mahdollista tilata netistä. Ymmärtäkää se jo.
Netti on kaikilla, jotka kirjoittaa tänne. Ilmeisesti ei sitten ole verkkopankkitunnuksia tai mitään maksuvälinettä. Holhottava tai jossain tiukemmassa laitoksessa ilmeisesti?
Mä tulin nyt uteliaaksi. Ilmeisesti alapeukuttaja tietää jonkun muun syyn. Mikä se voisi olla? En keksi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmistaa uppomunia. Pari kertaa levinnyt miten sattuu, joten olkoot.
Huoneenlämpöinen kananmuna on homman a ja o.
Itse asiassa en ymmärrä, mihin niitä uppomunia tarvitaan. Keitetty kananmuna on mulle ihan yhtä hyvä :)
Jos nyt haluaa testata jotain uutta?
Siinä tapauksessa ilmeisesti uskaltaa.
Leka kirjoitti:
En osaa maksaa laskuja verkkopankissa, enkä muutakaan kautta. Mieheni on hoitanut kaikki pankkiasiat ja laskut 15 vuotta. Siis minun osani minun tunnuksilla tietysti minun tililtäni. Ennen paperilaskujen piippaus maksuautomaatilla oli mun tehtävä, tikitilleen kaikki ennen eräpäivää pois ja hyvä mieli. 15 v sitten jouduin pää alaspäin vuodelepoon riskiraskauteni takia. Luonnollisesti laskut jne siirtyivät mieheni hoidettaviksi. Syntyi keskospoika 1260 gr. Terve murkku nuorimies nyt, onneksi. Edelleen laskut hoitaa mieheni, jäänne siltä ajalta, kun itse en voinut/ saanut nousta jalkeille. Pelottaa. Mitä jos mieheni sairastuu vakavasti tai jotakin... Kuten jo sanoin, pelottaa.
Nyt opettelet. Tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ohittaa autolla
Minuakin se pelottaa. Pelaan aina varman päälle enkä ohita jos on vähänkään mutkaa tai näköestettä edessä. Tätä pahentaa vielä se että ajoin aiemmin pienitehoista autoa ja siitä jäi ahdistus kun auto ei kiihtynyt kunnolla. Hävettää ja hirveä syyllisyys ja pelkään että kaikki vihaavat minua aina jos en vaan uskalla mennä ohi ja takana on muita autoja :(
En ole edes halunnut ajaa korttia, kun tiedän, että olisin tuollainen pelkuri liikenteessä.
Harmittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos "Vierailija". Otan vinkistäsi nyt vihdoinkin ryhtiä ja alan päivittymään tähän nykymaailmaan.
Vierailija kirjoitti:
En uskalla käydä junassa vessassa, koska mulla ei oo hajuakaan miten sen oven saa lukkoon! Pari kolme kertaa olen käyny pällistelemässä mutta ei oo selvinny. Onneksi jaksan pidätellä suht hyvin.
Se lukkosysteemi taitaa olla sama kaikissa Suomen junissa. Sitä nuppia vaan väännetään. Vastapäivään. Jotkut ovat tosin jäykkiä ja se ovi pitää ensin ryskiä kunnolla kiinni, jotta lukitus onnistuu. En ole tekniikan ihmelapsi, mutta onneksi tuossa onnistun, koska pieni rakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leka kirjoitti:
En osaa maksaa laskuja verkkopankissa, enkä muutakaan kautta. Mieheni on hoitanut kaikki pankkiasiat ja laskut 15 vuotta. Siis minun osani minun tunnuksilla tietysti minun tililtäni. Ennen paperilaskujen piippaus maksuautomaatilla oli mun tehtävä, tikitilleen kaikki ennen eräpäivää pois ja hyvä mieli. 15 v sitten jouduin pää alaspäin vuodelepoon riskiraskauteni takia. Luonnollisesti laskut jne siirtyivät mieheni hoidettaviksi. Syntyi keskospoika 1260 gr. Terve murkku nuorimies nyt, onneksi. Edelleen laskut hoitaa mieheni, jäänne siltä ajalta, kun itse en voinut/ saanut nousta jalkeille. Pelottaa. Mitä jos mieheni sairastuu vakavasti tai jotakin... Kuten jo sanoin, pelottaa.
Olet nyt jotenkin onnistunut tekemään kärpäsestä härkäsen päässäsi. Laskujen maksaminen verkkopankissa on todella helppoa, eikä vaadi mitään sellaisia erityistaitoja, joita et muutenkin nettiä käyttävänä ihmisenä osaisi. Ensin kirjaudut sisään verkkopankkiin tunnuksillasi (pyydä miestä näyttämään miten jos tässäkin on ongelmia, mutta yleensä siihen tarvitaan tunnusluku ja salasana ja sitten vain avainlukulistasta katsot sen koodin mitä nettipankki pyytää). Pankissa valitset kohdan "uusi maksu", riippuu pankista mistä tämä löytyy joten pyydä vaikka miestäsi näyttämään ellet itse löydä. Avautuu lomake, jossa aivan selkeästi kysytään tarvittavat tiedot laskun maksamiseen; KAIKKI nämä tiedot löytyvät siitä sinun laskustasi ja sinun tarvitsee vain näppäillä ne. Tilinumero annetaan nykyään IBAN-muodossa (juuri sillä tavalla kuin se on laskussa kirjoitettu, alkaa FI ja numerosarja perässä), viitenumero, eräpäivä ja summa. "Maksa lasku". Tässä vaiheessa muista katsoa että se lasku tuli sitten myös maksetuksi, ainakin OP:n verkkopankki pyytää nykyään vielä tässä vaiheessa koodia avainlukulistasta varmistukseksi. Ruudulla lukee "lasku maksettu" tms. kun se on hoidettu onnistuneesti loppuun. Näissä voi olla pieniä eroja eri nettipankkien välillä, mutta pääpiirteittän noin se menee. Missä tahansa vaiheessa voit keskeyttää koko homman ja kirjautua nettipankista ulos, joten mitään sellaisia paineita ei tarvitse ottaa, että jos rupeat tekemään etkä osaakaan hoitaa asiaa loppuun.
Pyydät nyt miestäsi näyttämään miten kun sulla kerran on siinä mies joka osaa. Sun ei todennäköisesti edes tarvi kuin nähdä yhden ainoan kerran miten se tehdään ja osaat jatkossa itse, koska se on oikeasti erittäin yksinkertaista. Tai vaikka joutuisit muutamaan kertaankin harjoittelemaan niin sehän ei mitään haittaa myöskään. Elämästä ei koskaan tiedä mitä huomenna tapahtuu, jos jotain sattuisi ettei mies yllättäen pystyisi enää näitä hoitamaan, on paljon helpompaa että osaat tällaiset elämän perusasiat jo valmiiksi eikä niitä tarvitse alkaa sitten muutenkin stressaavassa elämäntilanteessa yksin opettelemaan. Ja on se nyt muutenkin järkevää että aikuinen ihminen osaa hoitaa päivittäiset raha-asiat. Hyvin se menee, ja kun olet tuon pari kertaa tehnyt, todennäköisesti ihmettelet jo itsekin mikä siinä muka niin vaikealta tuntui :)
En uskalla vaihtaa renkaita autoon, vaikka periaatteessa tiedän miten se tehdään, en ole ikinä itse uskaltanut, koska pihassamme liikkuu paljon ihmisiä "katsomassa". Roskien vienti hävettää koska meiltä tulee kerralla kolme pussia roskia, eri roskiksista, ja luulen, että naapurit luulevat että jemmaamme roskat sisälle.
Ihan typeriä jännittämisen aiheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En uskalla ajaa sähköpotkulaudalla vaikka sellainen olisi äärettömän kätevä menoihini ja niitä saisi vuokrattuakin ihan tuosta vierestä. En vaan koskaan ole ajanut sellaisella, enkä tiedä miten sillä kiihdytetään, jarrutetaan ja entäs miten pääsee katujen reunojen yli, varsinkin jos ovat korkeita.
En halua naapuri/joku muu tulee kanssani samaan hissiin, kun miettii tervehdinkö vai annanko kiusallisen hiljaisuuden vallita tuon ajan.Tai ennen kun tilaan ruokaa, on se mäkkärillä tai jossain muualla ,harjoittelen hiljasesti mielessäni mitä aion sanoa,kun pelkään alan änkyttää juuri ennen kun on mun vuoro.Typerää mutta minkäs voit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen äiti asuu ihan parin kymmen metrin päästä meistä ja vältän kynsin ja hampain kaikkien juttujen tekemistä missä voisi vahingossa törmätä tähän. Tämän takia pyydän miestä viemään roskat tai vien ne yömyöhään. Lisäksi aina aamuisin töihin lähtiessä lähes juoksen parkkipaikan läpi etten varmastikkaan ole siellä samaan aikaan kun hänen äiti.
Miehen äiti ei siis hyväksynyt sitä että olen transmies ja muutenkin käyttäytyy arvaamattomasti/asiattomasti. Saattaa esim tuhahdella ja purkaa työstressiä minuun vaikka ei sinäällää edes tunneta(miehen kanssa taas haastaa kaikesta riitaa ja puuttuu elämään) onneksi tämä muuttaa kohta pois alueelta.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut niin kauan (noin 24 vuota) ilman seksiä kumppanin kanssa, että en tiedä miten tilanne voisi enää edetä siihen luontevasti ja kivuttomasti. - Olenko siis loppu iäkseni tuomittu olemaan "ilman"...
:O Hullua. Miten tuo on edes mahdollista ellei toisella ole vaikka joku vakava sairaus joka estää.
Yllätä kumppani. Halaa, pussaa, hiero ja anna asian johtaa toiseen. Varmasti tuntuu noiden vuosien jälkeen kutkuttavan jännittävältä ja ihanalta. Itsellä jo viikon tauko tuo lisävibaa seksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en tankkaa autoa. Ikinä. Ihan paniikissa niitten automaattien kanssa. Missä järjestyksessä korttia tms. Ja kun pitää olla sujuvaa ja ripeää. Ahdistaa ajatuskin. Olenko kerran yrittänyt miehen seisoessa vieressä ja se vasta noloa olikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käytä shortseja tai hametta, koska suonikohjut. Ei ole varaa mennä leikkaukseen.
Hei. Minulla on toisessa jalassa rumat suonikohjut, mutta käytän silti kesäisin sellaisia vaatteita joissa ne näkyvät.
Minä kävin poistattamassa omani laserilla Espoossa, Panorama Towerissa sijaitsevalla esteettisellä klinikalla. Paras päätös ikinä ja maksoi vain vähän yli pari sataa! Harmittaa vaan se kun en älynnyt aiemmin käydä niitä poistattamassa.
Vierailija kirjoitti:
En tykkää mennä häihin, kun pelkään että joudun johonkin leikkiin mukaan. En osaa ollenkaan ”heittäytyä” ja mennä mukaan silleen hauskasti osaksi ohjelmaa. En osaa sanoa mitään sellaisessa tilanteessa enkä tajua mitä minun pitäisi tehdä. Kauheinta on jotkut melko tuntemattomien häät, jos on esim sellainen leikki, missä arvotaan kahdelletoista vieraalle joku hääparin ilahduttaminen kerran kuukaudessa häiden jälkeen. Olisi ihan superkiusallista mennä sitten vaikka jouluaattona niiden ovelle viemään sitä joulukukkaa tai kinkkua.
Toinen on sirkus! Olin lasten kanssa Sirkus Finlandiassa ja johonkin ohjelmanumeroon alettiin haalimaan yleisöstä osallistujia. Suurin osahan meni aika vastahankaisesti sinne esiintymään. Olin ihan paniikissa, olisin todellakin juossut teltasta ulos jos minua olisi tultu hakemaan sinne. En mene enää koskaan sirkukseen.
Sama täällä, vedin sitten kerran kunnon lärvit ja menin esiintymään johonkin tuollaiseen leikkikilpailuun, eikä kukaan enää pyytänyt minua sen jälkeen mihinkään tuollaisiin koska olin niin äänekäs ja vein kaikkien muiden huomion. Kannatti :DDD
Pukeutua niinkuin haluaisin, eli hippimäisesti, boheemisti, värikkäästi yms. Pakko myöntää, että pelkään muiden mielipiteitä, pelkään, että muut pitäisivät minua omituisena. Niinpä pukeudun klassisesti, värittömästi.. tylsästi.. niinkuin muutin
tilaa vaikka( halpaa) pitsaa. Tee tai tehkää yhdessä kuumia voileipiä, resepti netissä. uunissa 19 min. tai reilusti kerro ettet osaa laittaa ruokaa, ystävä voi tykätä kokkaamisesta. tai mene työväenopistoon kokkikurssille tai opiskele youtubrsta ruokavideoita. siunausta ja tsemppiä:)!
oho piti olla 10 min, ei 19 min!
Jos nyt haluaa testata jotain uutta?