Olen itkupilli! Kaverin loukkaava käytös

Olet siis herkkä kehon kukkanen. Kasva aikuiseksi.

Lisään vielä että usein tämä herkkyys yhdistetään huonoon itsetuntoon, mikä e ole totta tapauksessani. Tiedän olevani taitava monissa asioissa ja en ole mitenkään arka tekemään asioita tai esimerkiksi seisomaan sanojeni ja päätöksieni takana. Esiinnyn helposti isolle ihmisjoukolle ilman hermoilua. Mutta tämä kyynelehtiminen ja tunteiden kuohuminen. Voisikohan tämä olla jotenkin hormonaalista.

ap

Itkeminen voi olla myös tiedostamatonta vallankäyttöä, silläkin voi nimittäin saada tahtoaan läpi ja tulla kuulluksi suhteessa muihin ihmisiin - tavalla tai toisella.

Olet ehkä ylirasittunut ja siksi herkkä. Muista rentoutua, levätä ja anna kehon ja mielen palautua, sinulla on ollut rankkaa ja se näkyy herkkyytenä.

Vierailija kirjoitti:

Itkeminen voi olla myös tiedostamatonta vallankäyttöä, silläkin voi nimittäin saada tahtoaan läpi ja tulla kuulluksi suhteessa muihin ihmisiin - tavalla tai toisella.

En uskoisi että omassa tapauksessani on kyse tästä, en ole tietääkseni saanut itkemällä mitään etuja. Jo lapsena vanhempani suhtautuivat itkemiseeni sanomalla vain "lopeta se pillittäminen", en siis saanut mitään ylimääräista huomiota tms itkemällä. 

Et luota itseesi. Tuttavasi kommentti sai sinut kyynelehtimään koska et ole sisimmässäsi täysin varma että teit kaiken mahdollisen. Jos olisit 100% varma että teit kaiken niin hyvin kun on ylipäätään mahdollista, et olisi edes loukkaantunut tuttavasi kommentista, hymähdellyt korkeintaan sisäisesti.

Toisaalta kukaan ei ole täydellinen ja kaikilla meistä on heikkouksia joillain elämänalueilla. Auttaisiko jos etsisit elämästäsi sellaisia asioita, joiden kohdalla olet vähemmän herkkä? Kun löydät ne jutut, joista tiedät että niitä saisi tutut ja tuntemattomat kommentoida vaikka kuinka, etkä ottaisi itseesi koska tiedät itse paremmin miten asiat ovat, voisit hiljalleen miettiä miten saman varmuuden saisi siirrettyä niihin aiheisiin jotka ovat sinulle vaikeampia.

Itse käytän tällaista taktiikkaa usein kun olen epävarma jostain asiasta. Lainaan rohkeuden esim työhaastatteluun muistelemalla miltä tuntuu keskustella työhön liittyvistä asioista kun on jo saanut työn tai kuvittelemalla että työhaastattelun tarkoituksena onkin selvittää onko työpaikka minulle sopiva, eikä toisinpäin.

Tuttavasi kommentti tarkoitti varmaankin sitä, että hän ei olisi ikinä hyväksynyt lääkäreiden virheitä. En usko että tarkoitti sinua.

Vierailija kirjoitti:

Et luota itseesi. Tuttavasi kommentti sai sinut kyynelehtimään koska et ole sisimmässäsi täysin varma että teit kaiken mahdollisen. Jos olisit 100% varma että teit kaiken niin hyvin kun on ylipäätään mahdollista, et olisi edes loukkaantunut tuttavasi kommentista, hymähdellyt korkeintaan sisäisesti.

Toisaalta kukaan ei ole täydellinen ja kaikilla meistä on heikkouksia joillain elämänalueilla. Auttaisiko jos etsisit elämästäsi sellaisia asioita, joiden kohdalla olet vähemmän herkkä? Kun löydät ne jutut, joista tiedät että niitä saisi tutut ja tuntemattomat kommentoida vaikka kuinka, etkä ottaisi itseesi koska tiedät itse paremmin miten asiat ovat, voisit hiljalleen miettiä miten saman varmuuden saisi siirrettyä niihin aiheisiin jotka ovat sinulle vaikeampia.

Itse käytän tällaista taktiikkaa usein kun olen epävarma jostain asiasta. Lainaan rohkeuden esim työhaastatteluun muistelemalla miltä tuntuu keskustella työhön liittyvistä asioista kun on jo saanut työn tai kuvittelemalla että työhaastattelun tarkoituksena onkin selvittää onko työpaikka minulle sopiva, eikä toisinpäin.

Sehän tässä on kun mielestäni tämä ei johdu ollenkaan siitä etten luottaisi itseeni. Olen herkkä itkemään, mutta muuten vahva. Tiedän olevani mahtava äiti, tiedän tehneeni enemmän kuin kukaan voi vaatia tässäkin tapauksessa. En siis tunne että ”nyt jäin kiinni” ja joku huomasi että olen huono äiti, vaan enemmän ärsyyntynyt siitä, että mikä sinä olet sanomaan että olisit tehnyt tämän paremmin, kun et edes ollut paikalla etkä tiedä mitä olen tehnyt. Ongelmana on siis että tunteiden räiskyessä (tässä tapauksessa voimakas ärsyyntyminen) kyyneleet alkavat valua. Tämän ymmärrettävästi ihmiset tulkitsevat väärin ja luulevat minua huonoitsetuntoiseksi luuseriksi – koska heillä kyyneleet valuvat aivan muunlaisista tai muun tasoisista tunteista. En ole pelokas jänis joka hermoilee asioista, mutta itkuherkkyyteni saa ihmiset näkemään minut sellaisena.

Olen pettynyt siihen, että joku kohtelee minua tavalla, jolla koskaan en kohtelisi toista ihmistä. Minäkin peilaan omaa käyttäytymistäni muita kohtaan ja tulkitsen väärin heidän sanansa. Itselläni on todella korkea kynnys mennä sanomaan jollekin toiselle että olisin tehnyt jotain paljon paremmin kuin tämä ja otan liian vakavasti jos joku sanoo minulle näin.

Voi hyvä ihminen sentään. Tuttavasi ei varmasti tarkoittanut sinua vaan lääkäreitä. Näin minä ajattelin kun luin kertomuksesi. Opettele yleensäkkin suhteuttamaan toisten sanomiset. Olet liian arka ja ajattelet että kaikki mitä sanotaan liittyy sinuun. Voithan kysyä tuttavalta mitä hän tarkoitti lauseellaan? Tarkoittiko sinua vai lääkäreitä.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvä ihminen sentään. Tuttavasi ei varmasti tarkoittanut sinua vaan lääkäreitä. Näin minä ajattelin kun luin kertomuksesi. Opettele yleensäkkin suhteuttamaan toisten sanomiset. Olet liian arka ja ajattelet että kaikki mitä sanotaan liittyy sinuun. Voithan kysyä tuttavalta mitä hän tarkoitti lauseellaan? Tarkoittiko sinua vai lääkäreitä.

Niin tähän juuri pyysin apua. Tunteet myrskyää varsinkin väsyneenä, eikä silloin ajatella loogisesti ja olla rauhallisia ja kysytä mitä oikein tarkoitit. Edelleen, en ole arka.

Voithan nytkin soittaa ja kysyä jos asia vaivaa sinua.

Vierailija kirjoitti:

Voithan nytkin soittaa ja kysyä jos asia vaivaa sinua.

Joo ei vaivaa tämä yhtään, tajuan tietysti ettei tuttava tarkoittanut sanoillaan sitä että en tehnyt tarpeeksi. Enemmän vaivaa se että pitäisi jotenkin oppia seuraavaan kertaan kun sama tapahtuu. Ja sehän tapahtuu kun hermostun väsyneenä niin pienistä.