Lue keskustelun säännöt.
Nelikymppiset miehet ei enää halua aitoa suhdetta
22.08.2019 |
2 kk ne jaksaa ensin jahdata ja sitten tsempata, ja kun itse innostuu ja ihastuu niin jo loppuu flirtti, viestit ja puhelut. Ja alkaa selittelyt: edetään hitaasti, en osaa puhua tunteista, mihin meillä on kiire blaablaa, katsotaan rauhassa mihin tämä johtaa... Juuri sen verran yritetään pitää juttua yllä että seksiä saisi. Tämä viimeisin on alkanut laittaa viestit siihen aikaan kun tietää minun olevan joko työmatkalla tai nukkumassa ettei tarttisi sen enempää jutella. En ole naimisiin hinkumassa mutta olishan se ihan kiva vaikka saada avoimesti puhua tykkäämisestä sun muusta ilman että herra kiemurtaa kuin mato ongenkoukussa. Kyllä se vaan niin on että en taida enää tämän jälkeen vaivautua. Viisi vuotta erosta, kymmeniä treffejä, neljä ihan tavallista miestä joista itse innostui enemmän, ja melkein päivälleen samassa aikataulussa joka tyyppi alkaa vetää liinoja kiinni.
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni oli 42 kun rakastuimme. Puolitoista vuotta tästä olimme jo naimisissa.
Ootko sä minä? :-)
Toivottavasti en, alan huolestua jos vastailen täällä itselleni :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ihmiset enää nykyään rakastu? Minä en vaatisi suhteelta muuta kuin molemminpuolista rakkautta. Minulla on rahaa ja velaton asunto, ystäviä ja harrastuksia ja mielekäs työ. Lapset alkaa pärjätä omillaan. Haluaisin vain aikuisen ihmissuhteen eli elämänkumppanin, jolle olen aidosti tärkeä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä kyllä ole pelkästään miesten juttu... Kyllä monet naisetkin haluavat itsenäistä elämää ilman sitoutumista. Jos on jo takana avioliitto, lapsia jne., niin ei niitä välttämättä halua enää uudestaan. En kyllä tajua mitään ihmissuhdepelejä tai sitä, että annetaan ymmärtää aluksi muuta, mutta sitten suhteen edetessä lyödään liinat kiinni. Olisi heti alkuunsa rehellinen, että halutaan vain hauskanpitoa ja kevyttä elämää ilman sitoutumisia mihinkään ja that's it.
Sitä en takua, ettei avioliittoa halua uudestaan. Jos löytää sopivan ihmisen. Lapsia ei tarvita, eikä yhteen muuttoa vaikka oltaisiin naimisissa. Heillä kai outo ja kielteinen kuva avioliitosta.
Kerrotko ap ensin mikä on EPÄAITO suhde?
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko ap ensin mikä on EPÄAITO suhde?
Sellainen jossa on fyysistä läheisyyttä mutta ei juuri henkistä. Ei puhuta tunteista, suhteen laadusta, yhteydenpito tapaamisten välissä on minimissä ja meno on hyvinkin kaverillista ja tuttavallista. Yhdessä ollessa on mukavaa ja seksin lisäksi voi hyvinkin olla halimista ja sylikkäin makoilua sohvalla. Kuitenkaan ei ole puhuttu seurustelusta ja toinen, usein nainen, joutuu miettimään että mitä toinen ajattelee tai tuntee. Homma jää polkemaan paikalleen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nelikymppisiä lapsettomia ja täyspäisiä naisia on harvassa. Ja ne menevät kaupaksi kuin kuumille kiville.
Sitten on näitä yksinhuoltajia, joko teini, tai esiteini-ikäisine lapsineen. Tuollaiseen suhteeseen ei ole mitään halua hypätä jonkun projektipäällikön apumieheksi, ns. osallistuvaksi aikuiseksi.
Mieluummin vietän omaa aikaani itsehallinnollisessa yksikössäni matkustellen ja mökkeillen. Ihme kumma en juurikaan kaipaa sitä ilmeisintä. Jostain syystä sekin on helpottanut.
Tosi moni nelikymppinen mies haluaisi minut kolmekymppisen naisen kanssaan perhettä perustamaan. Tuo äimistyttää minua. Minusta nelikymppisten perhejuna meni jo. Deittailen lähinnä 27-35v. miehiä... Ne on vielä komeita, energisiä ja spermakin vielä tuoretta heh. Noh kohta minullekin tulee kiire, mutta nelikymppiseen mieheen en silti koskaan tyytyisi...neva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurimmalla osalla yli 30-vuotiaista naisista on agendalla taloudellisen turvan ja parisuhdestatuksen hakeminen ennen omaa totaalista rupsahtamista ja lapsettomilla kilkattaa biologinen kello niin, ettei järjen ääni kuulu. Miehelle vakava parisuhde tarkoittaa todennäköisesti merkittävää rahanmenoa, naisen agendan eteen työskentelyä ja omista vapauksista luopumista. Palkaksi saa puukkoja selkään näillä uusfeminismiä ja miesvihaa tihkuvilla foorumeilla, jos ei toimi naisen mieleisellä tavalla.
Vain sinisilmäinen, masokisti tai seinähullu mies lähtee vielä vuonna 2019 vakavaan parisuhteeseen saman katon alle puhumattakaan lisääntymisestä suomalaisen naisen kanssa.
Peräkammarin poika ei taida tietää, että Suomessa naiset käyvät töissä ja elättävät itsensä. Aika moni myös siinä sivussa siipeilevän miehensä.
Näkihän tuosta kirjoituksesta että tämä hörhö on hankkinut kokemuksensa suoraan Thaimaasta koska ei ole saanut suurta suosiota Suomessa. Noh, vakka kantensa jne ja tilauksensa tietyille suomalaisille miehille on myös thaikuissa, suomalaisten naisten listalla tuo vaatimus ”elättäjä” ei ole ihan korkeimmilla sijoilla.
Vierailija kirjoitti:
Tosi moni nelikymppinen mies haluaisi minut kolmekymppisen naisen kanssaan perhettä perustamaan. Tuo äimistyttää minua. Minusta nelikymppisten perhejuna meni jo. Deittailen lähinnä 27-35v. miehiä... Ne on vielä komeita, energisiä ja spermakin vielä tuoretta heh. Noh kohta minullekin tulee kiire, mutta nelikymppiseen mieheen en silti koskaan tyytyisi...neva.
* Se kuuluisa kettu ja ne sen yhtä kuuluisat pihlajanmarjat *
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurimmalla osalla yli 30-vuotiaista naisista on agendalla taloudellisen turvan ja parisuhdestatuksen hakeminen ennen omaa totaalista rupsahtamista ja lapsettomilla kilkattaa biologinen kello niin, ettei järjen ääni kuulu. Miehelle vakava parisuhde tarkoittaa todennäköisesti merkittävää rahanmenoa, naisen agendan eteen työskentelyä ja omista vapauksista luopumista. Palkaksi saa puukkoja selkään näillä uusfeminismiä ja miesvihaa tihkuvilla foorumeilla, jos ei toimi naisen mieleisellä tavalla.
Vain sinisilmäinen, masokisti tai seinähullu mies lähtee vielä vuonna 2019 vakavaan parisuhteeseen saman katon alle puhumattakaan lisääntymisestä suomalaisen naisen kanssa.
Mutta pldee pitäis kuitenkin saada?
Sinulle siis pildesi on kauppatavara? Sitä saa jos sitä saat perheen, talon, Audi ja labbiksen? Muuten ei pildehommia irtoa? (paitsi sitten jännämiehille sinkkuna)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurimmalla osalla yli 30-vuotiaista naisista on agendalla taloudellisen turvan ja parisuhdestatuksen hakeminen ennen omaa totaalista rupsahtamista ja lapsettomilla kilkattaa biologinen kello niin, ettei järjen ääni kuulu. Miehelle vakava parisuhde tarkoittaa todennäköisesti merkittävää rahanmenoa, naisen agendan eteen työskentelyä ja omista vapauksista luopumista. Palkaksi saa puukkoja selkään näillä uusfeminismiä ja miesvihaa tihkuvilla foorumeilla, jos ei toimi naisen mieleisellä tavalla.
Vain sinisilmäinen, masokisti tai seinähullu mies lähtee vielä vuonna 2019 vakavaan parisuhteeseen saman katon alle puhumattakaan lisääntymisestä suomalaisen naisen kanssa.
Mutta pldee pitäis kuitenkin saada?
Sinulle siis pildesi on kauppatavara? Sitä saa jos sitä saat perheen, talon, Audi ja labbiksen? Muuten ei pildehommia irtoa? (paitsi sitten jännämiehille sinkkuna)
Mildeehän ne mainostaa pitkin palstaa. Pildee, pildee, pildee!
Älkää vaan unohtako miehet pildee! Kun teette näin, tai noin saatte pildee. Tiskaa ja saat pildee. Kerro tunteistasi, saat pildee, pildee!
Vaihtotavaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Andymccoys kirjoitti:
yli 35 vuotiaalla miehellä ei ole enää tunteita, on vain läski ja kalja
yli 35 vuotiaalla naisella ei ole enää tunteita, vain viini, kissat, katkeruus, poikamainen kampaus ja läskimakkarat
Herätin sylissä nukkuvan vauvan kun nauroin tälle :, D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Andymccoys kirjoitti:
yli 35 vuotiaalla miehellä ei ole enää tunteita, on vain läski ja kalja
yli 35 vuotiaalla naisella ei ole enää tunteita, vain viini, kissat, katkeruus, poikamainen kampaus ja läskimakkarat
Tästä sainkin näkymän päähäni tuollaisesta +35 v. ikä"neidosta".
Jossain positiossa X olevassa itsenirhausyksiösään lojuu sohvalla/sängyllä, punaisena ja turvonneena kuin pikkupossu, takkuinen kananpersetukka silmillä ja melkein tyhjä 3L viinitonkka kainalossa.
Nälkiintyneet ja luurankomaiset vesikauhuiset puolivillit kissat loputtomasti naukuen. Ja tuossa tilanteessa ikäneito on ainoastaan katkera siitä että viinitonkka kohta tyhjä eikä kämpillä ole lisää.
#kahvitrinnuksille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkö olen panostanut? Alkuvaiheessa olen ensin jutellut aktiivisesti deittisovelluksessa. Kun siirrymme whatsappiin vastaan aktiivisesti miehen viesteihin, joita tulee sen verran usein että en oikeastaan koskaan ehdi lähettää viestiä ensin, koska on työt ja muu elämä hoidettavana. Mies saattaa soittaa aamukuudelta, lähetellä kuvia ja viestejäties mistä random-asioistaan pitkin päivää ja illalla soittaa kahdesti. Minusta niin tiivis rytmi ei vielä tunnu luontevalta koska emme tunne toisiamme enkä tiedä hänestä juuri mitään. Suostun treffeille, olen innolla mukana ja suostun toisillekin kun mies ehdottaa. Hän pursuu ideoita ja ehdotuksia. Jatkamme tapailua molempien ollessa aktiivisia, tosin mies ehtii jatkuvasti suunnitella ensin. Hän on kiinnostava ja alan ihastua. Hän soittaa joka päivä ainakin kerran.
Alan miettiä häntä enemmän ja enemmän, odottaa hänen viestejään. Tuntuu hyvältä jakaa asioita, lähetän itsekin kuvia ja arjen tapahtumia. Olemme tavanneet jo usean viikon ajan, ja yhdessä on ihanaa. Tuntuu luontevalta pitää yhteyttä, alan itsekin soitella hänelle aktiivisesti. Sitten yhtäkkiä havahdun siihen, ettei hän enää flirttaile tai osoita mitään lämpimiä tunteita, viestit ovat varsin asiallisia. Tulevien tapaamisten suunnittelut loppuvat.Olen soittanut hänelle edellisenä iltana, ja pidän itsestään selvänä että hän soittaa. Mutta puhelua ei tulekaan. Eikä toisena tai kolmantenakaan päivänä. Tulee ehkä jokin viesti, "ollut kiirettä tai nukuin koko illan". Näin se vaan joka kerta menee. Ja ehkä vika tosiaan on minussa, mutta kyllä näiden kokemusten jälkeen on vaikea innostua vaikka alkuun olisi miten kiinnostuneen oloinen mies. Ap
Sinä haet kirjeenvaihtokaveria, et suhdetta.
Ööö, miten niin? Olemme tavanneet monta kertaa viikossa ja viikonloppuisin. Mutta puhelimitsehan niitä tapaamisia olisi sovittava kun ei yhdessä asuta. Ja olenkohan sitten liian arka, mutta kyllä itsestä suhde tai mikä säätö lieneekään menee jotenkin hankalaksi kun toisesta aistii selkeän jarruttelun. Ei tee mieli itsekään ottaa kontaktia, kun itse olisi juuri päässyt siihen kuumimpaan ikävöintivaiheeseen. Ja kun mieheltä tulee ne muodolliset rutiiniviestit pari kertaa viikossa, niin pitäisikö sitä teeskentelyä pitää yllä vai ei. En tiedä. Viimeisimmän kanssa oli viimeisellä tapaamisella todella kivaa ja läheistä, mutta siihen se sitten jäi. Ap
Mitä jos olet yksinkertaisesti tylsää seuraa pidemmän päälle, jos kukaan ei kiinnostu elämänkumppanuudesta kanssasi?
Mielenkiintoisien ja hauskojen ihmisten kanssa halutaan monesti suhdetta kyllä, koska heidän seurassaan viihtyy ja tuovat elämään lisäarvoa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ihmiset enää nykyään rakastu? Minä en vaatisi suhteelta muuta kuin molemminpuolista rakkautta. Minulla on rahaa ja velaton asunto, ystäviä ja harrastuksia ja mielekäs työ. Lapset alkaa pärjätä omillaan. Haluaisin vain aikuisen ihmissuhteen eli elämänkumppanin, jolle olen aidosti tärkeä. Ap
Kuvitteletko että voit tinderin lataamalla käskeä rakkauden elämääsi? Rakkauden löytäminen ei ole mikään itsestäänselvä asia vaan suuri etuoikeus ja lahja, tai hyvin onnekasta sattumaa, miten kukakin haluaa asian ajatella.
Minusta tuntuu että muodostat parisuhdetta jotenkin väärästä päästä. Etsit huumaa ja miestä johon ihastua, kun ehkä kannattaisi antautua ihastumaan kunnolla ihmiseen vasta kun on selvää että hän on etsimäsi kaltainen, ja ihminen joka haluaisi kanssasi parisuhteeseen eli hänen käsityksensä tulevaisuudesta ja parisuhdetoiveensa menevät yksiin kanssasi.
Jos lähdet siitä että annat flirtin viedä ja toivot että mieskin alkaa antaa itsestään muutakin kuin seksiä ja pinnallista höpinää, voit helposti pettyä. Pidä itsekin suhde ja tunteet pinnallisina siinä vaiheessa kun et ota selkoa miehestä. Jos mies ei näytä syvällistä puolta itsestään eikä keskustele kunnolla, eiköhän se ole selvä merkki siitä että kyse ei ole aviomiesaineksesta.
En ymmärrä ollenkaan tätä nykyistä deittikulttuuria ja aikuistenkin ihmisten tapaa lähtökohtaisesti etsiä tyyppiä johon voi kohdistaa romantiikan kaipuunsa ja sitten vielä päästää tunteensa valloilleen heti kun vain saa käsiinsä kohteen sitä varten. Pitäisikö mieluummin elää ja toivoa että ehkä jonain päivänä löytää ihmisen jonka kanssa molemmat tuntevat löytäneensä jotain erityistä, henkilön, jonka kanssa haluavat lähteä kulkemaan yhteistä taivalta? Siten voi rakkaus osua kohdalle jos on onnekas.
Vierailija kirjoitti:
Suurimmalla osalla yli 30-vuotiaista naisista on agendalla taloudellisen turvan ja parisuhdestatuksen hakeminen ennen omaa totaalista rupsahtamista ja lapsettomilla kilkattaa biologinen kello niin, ettei järjen ääni kuulu. Miehelle vakava parisuhde tarkoittaa todennäköisesti merkittävää rahanmenoa, naisen agendan eteen työskentelyä ja omista vapauksista luopumista. Palkaksi saa puukkoja selkään näillä uusfeminismiä ja miesvihaa tihkuvilla foorumeilla, jos ei toimi naisen mieleisellä tavalla.
Vain sinisilmäinen, masokisti tai seinähullu mies lähtee vielä vuonna 2019 vakavaan parisuhteeseen saman katon alle puhumattakaan lisääntymisestä suomalaisen naisen kanssa.
Jaajaa, itse hieman alta nelikymppisenä etsin kylläkin miestä jonka kanssa elellä kahdestaan, kun lapsikin muutti täysi-ikäistyttyään omaan kotiin. Hommattiin yhteinen talo jota on kiva yhdessä laitella. Lapset on molemmilla tehtynä jo, tietenkin. Leppoisaa elämää, mökkeillä, laittaa taloa, matkustella kotimaassa luonnossa ja musakeikoilla, lämmitellä pihasaunaa, ja nauttia hyvästä, keskeytymättömästä seksistä toistemme kanssa vaikka vapaapäivät läpeensä :)
meillä taaas muksut teiniikää lähestyy. ollaan teidän ikäisiä ja ongelma on teiniiän ja vaihdevuosien viemät halut stresseineen. miehellä olisi haluja enemmän minulla ehkä 50v :) na. kriisihän siitä tulee jos hän on 10v edellä
Voi olla että olen tylsää seuraa, mutta koen itse, etten ehdi edes näyttää minkälainen oikeasti olen. Enkä tiedä onko ne miehetkään olleet mitä ylivertaisen säkenöiviä seuramiehiä tai hauskuuttajia. Ihan tavallisia tallaajia hyvine ja huonoine puolineen. Tästä tulee ajatus että parisuhteessa ollakseen pitäisi olla joku yli-ihminen. Treffeillä on ollut kivaa, on vitsailtu ja naurettu puolin ja toisin ja oltu luontevasti hiljaakin. Ap
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä käy parin vuoden päästä kun täytän 40. Mutta toistaiseksi kyllä ihan oikean kunnon ja pitkän parisuhteen haluan.
Eipä vaan tule vastaan kotona ollessa (=etätöissä). Ja netin kiemuroista ei oikein tunnu löytyvän tarpeeksi kiinnostavaa tapausta edes antamaan "like":ä. Joten ehkä joskus itsekin joudun tuohon kierteeseen ettei enää oikea parisuhde maistu, kun joutuu odottamaan kiinnostavia henkilöitä tai siis profiileja.
Eli olet nelikymppinen. Itsekin samoissa luvuissa olevana annan neuvon:
Vaihdat reippaasti nuorempiin (pidät hauskaa) tai reippaasti vanhempiin (uskomattoman hyvällä tuurilla löytyy ihka oikea kumppani). Tai sitten vaihdat naisiin.
Älä tuhlaa aikaasi 40-vuotiaisiin miehiin. Otat vaan takkiin ja itseluottamuksesi laskee. Näillä 40-vuotiailla miehillä on näet usein pieni ikäkriisi, ja he etsivät aivan järjestään nuorempia.Löydät rakastajankin helpommin nuoreata miehestä! Nelikymppinen tuskin tulee koskemaan suhun pitkällä tikullakaan. Lapsettomat saattaa lisäksi haluta jälkikasvua (jota saa varmimmin nuoren naisen kanssa). Ne joilla on jo lapsia, ei kaipaa meidän ikäistä naista nekään. ELI: vältä oman ikäisiä miehiä KUIN RUTTOA!!!! Nämä väittävät deittiprofiileissaan etsivänsä 18-42 -vuotiasta naista tms. Valheellinen ikähaarukka on tarkoitettu vain hämäämään nuoria naisia, jotteivat nämä luulisi miesten nyt aivan oikeasti vain nuoria metsästävän Oikeasti näiden 4-kymppisten miesten haarukka on siinä 18-30.
Laajenna tiukkaa ikähaitariasi edes muutamalla vuodella molempiin suuntiin, tuossa iässä suhteellinen ikäero on huomattavasti pienempi kuin parikymppisenä. Moninkertaistat mahdollisuutesi.