Lue keskustelun säännöt.
Pettynyt lapsen liikkumattomuuteen
22.08.2019 |
Olen itse aktiivinen liikkuja, rakastan urheilua jne. mutta lapseni ei taas ole mikään urheilija ja asia vähän vaivaa minua. On vasta 7-vuotias mutta röhnöttäisi vain kokoajan sohvalla Ipadia räpeltäen. Ei ole mikään ylipainoinen lapsi, ihan sopusuhtainen.... ajattelin että jos häntä kiinnostaisi jalkapallo, niin ei, hän ei halua harrastaa sitä.
Olen kannustanut liikkumaan, mutta ainut juttu mikä häntä kiinnostaisi on pyöräily ja siinäkin väsyy äkkiä. Kaverini sanoi että hänen lapsensa liikkuu luonnossakin monta kilometriä juosten ja en voisi omaa lastani siihen samaan. Mistä johtuu? Eikö lapset ole aina energisiä ja eivätkä väsy helposti...? Onko hänellä vain huono kunto? Epäilen että pääsee edes kouluun ajoissa pyörällä ajaen jos tuolla lailla väsyy kun pitää taukoja tuon tuostakin.
Kommentit (20)
Käytkö lapsen kanssa uimassa, pyöräilemässä, hiihtämässä, retkeilemässä ja pelaamassa pallopelejä?
Lapsi oppii liikkumaan jos vanhemmat liikkuvat hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsi liiku yksinään vaan yhdessä perheen kanssa.
Oma lapseni oli pienenä sellainen, ettei mielellään ponnistelisi millään tavalla liikunnallisesti. Hän oli pienenä hyvin "akateeminen" ja oppi lukemaan nuorena yms.
Koko tämä aika kannustettiin ja leikin kautta "pakotettiin" liikkumaan ja nyt hän on hyvin liikkuvainen. Haluaa pyöräillä mieluummin kuin autoilla ja niin edelleen.
Ei pidä antaa lapsen jäädä vain johonkin tiettyyn ajatukseen kiinni ja muokata elämää sen mukaan. Siinä jää opit oppimatta ja sitä on myöhemmin hankala muuttaa.
Ihan sama meillä :(
Olen itse ollut kansallisen tason urheilija. Liikunta on suuri osa elämääni nytkin.
Lapsen kanssa vapaa-aika tosi paljon nimenomaan liikunnallista. Käydään lenkeillä pyöräillen, uimassa, pelaamassa tennistä -- ihan kaikkea. Ja on saanut mieltymysten mukaan harrastaa lajeja. Lentopalloa pelasikin pitkään 13-vuotiaaksi.
Nyt on löysä sohvalla makaaja, 16-vuotias. En mielestäni ole painostanut ja liikkuminen ei ole ollut pakottamista todellakaan. Tyttö ei näin väitäkään, kun on puhuttu.
Mutta ehkä se siitä ja tämä on välivaihe. Ei ole ylipainoinen onneksi ollenkaan, mutta kyllä se nuoressakin vartalossa alkaa näkyä, ettei mitään tee. Sellainen laihaläski alkaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis me käymme uimassa jne. mutta ei halua kävellä kanssamme mitään pidempää lenkkiä esimerkiksi, valittaa kun ei jaksa. Luistelee kyllä ja hiihtää. Mutta tarkoitankin sitä omaa harrastusta mistä kiinnostaisi, tottakai mekin olemme siinä mukana. Mutta ei halua mihinkään sellaiseen harrastukseen missä joku ohjaa ja valmentaa. Ihan kuin ei energia riitä siihen.. yksilöllisiä nuo lapset ovat.
Vierailija kirjoitti:
Siis me käymme uimassa jne. mutta ei halua kävellä kanssamme mitään pidempää lenkkiä esimerkiksi, valittaa kun ei jaksa. Luistelee kyllä ja hiihtää. Mutta tarkoitankin sitä omaa harrastusta mikä kiinnostaisi, tottakai mekin olemme siinä mukana. Mutta ei halua mihinkään sellaiseen harrastukseen missä joku ohjaa ja valmentaa. Ihan kuin ei energia riitä siihen.. yksilöllisiä nuo lapset ovat.
Ap kirjoitti tämän siis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikö lapsella kavereita joiden kanssa juosta ja kiipeillä metsässä yms?
Kunnollinen ja suuri trampoliini pihaan ja johan on lapset liikkuneet jo 5 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käytkö lapsen kanssa uimassa, pyöräilemässä, hiihtämässä, retkeilemässä ja pelaamassa pallopelejä?
Lapsi oppii liikkumaan jos vanhemmat liikkuvat hänen kanssaan.
Tämä toki on hyvä asia, mutta ei ole mitenkään automaatio, että lapsi haluaa aina lähteä vanhemman kanssa liikkumaan. Ei meillä ainakaan halua. Välillä sanon, että saa valita (jolloin lapsi usein jättää väliin), välillä sanon, että ohjelmassa on nyt tätä.
nro 1
Mulle tulee kyllä väkisinkin mieleen, että ei tuon nopean väsymisen takana sitten voisi olla jotain terveydellisesti huomionarvoista? Toki voi olla vaan huonoa kuntoa ja/tai sitä, että ei ole tottunut esim. hengästymiseen. Mutta voi olla joku sairauskin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oikeasti valittaa väsymystään, niin käykää katsomassa veriarvot. Vaikka söisi monipuolisesti, niin voi silti olla jotain puutosta, joka aiheuttaa toista puutosta, jne. Ottaisin siis tosissani lapsen väsymyksen sen sijaan, että odottaisin vain jatkuvaa aktiivisuutta.
iPadia räpeltäen? Älä anna räpeltää! Kyllä se puuhaa keksii, kun tarpeeksi tylsää on. Lapsen on hyvä oppia olemaan tekemättä yhtään mitään ja käyttää omaa mielikuvitusta tekemisen keksimiseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsin lapsena siitä, että minua jatkuvasti patistettiin liikkumaan, eikä koskaan olisi saanut "istua nenä kiinni kirjassa". Eivät kaikki ole liikunnallisia. En tiedä, oliko siitä ainaisesta patistamisesta mitään positiivisia seurauksia. Nautin kyllä ulkona liikkumisesta, mutta edelleen vihaan kaikkea varsinaista urheilua ja sporttisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Kunnollinen ja suuri trampoliini pihaan ja johan on lapset liikkuneet jo 5 vuotta.
Voiko olla mielikuvituksettomampaa?
Vierailija kirjoitti:
iPadia räpeltäen? Älä anna räpeltää! Kyllä se puuhaa keksii, kun tarpeeksi tylsää on. Lapsen on hyvä oppia olemaan tekemättä yhtään mitään ja käyttää omaa mielikuvitusta tekemisen keksimiseen
Äitinä laadit säännöt iPadin käytön suhteen. Tuon ikäisellä pitäisi olla täysin pelittömiä päiviä, esim meillä on 2 viikossa eskarilaisella (vähintään!). Käytännössä niitä paljon enemmän, koska pelit menevät automaattisesti jäähylle, jos on esim väkivaltainen veljeä kohtaan tai tottelematon.
En ymmärrä mikä siinä on että lapsilla pitää olla kokoajan puhelin kädessä, siis ihan pienillä juurikin ekaluokkalaisilla? Ravintolassa, kaupassa, jopa kun ollaan perheenä kävelyllä! Kyllä ne hyvänen aika pärjää ilman sitä puhelintakin!!
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti valittaa väsymystään, niin käykää katsomassa veriarvot. Vaikka söisi monipuolisesti, niin voi silti olla jotain puutosta, joka aiheuttaa toista puutosta, jne. Ottaisin siis tosissani lapsen väsymyksen sen sijaan, että odottaisin vain jatkuvaa aktiivisuutta.
Jatkuva Ipadillä räpeltäminen, tai liiallinen ruutupaita väsyttää ja masentaa (tutkitusti) aikuistakin, mites luulet että lapseen vaikuttaa...?
Sinun tulee hyväksyä, että lapsesi eivät ole sinun kaltaisiasi. Sinun tapa olla ei ole ainoa oikea tapa olla. Harrastuksia on muitakin kuin vain liikunta. Toki lapsen kanssa on hyvä harrastaa liikuntaa ja huolehtia riittävästä liikunnasta, mutta eihän liikunnan tarvitse olla hänen juttunsa. Pyöräilkää yhdessä, kävelkää metsässä tutkimassa luontoa, käykää hoplopissa, uimassa, viekää lapsi puistoon, potkikaa palloa, hyppikää trampoliinilla ja koulumatkat kävellen. Harva 7-v jaksaa lenkille lähteä aikuisten lailla, kuulostaa kamalalta, jos tähän joutuu. Lapsi liikkuu leikin ja pelien varjolla, ei niinkuin aikuiset.
Voisiko lasten antaa olla lapsia, onko aina pakko suorittaa... ”Ollaan yritetty löytää lapsen oma laji” — entä jos sellaista ei vain yksinkertaisesti ole?
Itsekään en lapsena tykännyt kuin uimisesta (lähinnä sukeltelusta), luistelusta, ja sulkapallosta äidin kanssa. Uimassa kävin ehkä kerran kuussa, luistelemassa arvatenkin vain talvella, ja sulkapallokin oli meille sellainen kesämökkijuttu.
Tykkäsin lukea ja piirtää (ja olla tietokoneella, sitten kun meille sellainen tuli 6.-7. luokan välissä), aina välillä äiti yritti saada mukaan lenkille tai johonkin jumppaan, mutta se kaikki tuntui vain pakkopullalta.
Näin aikuisiälläkään en käy kuin rauhallisilla kävelylenkeillä raittiin ilman ja maisemien vuoksi.
Lapset ovat yksilöllisiä. Mä en ollut lapsena mitenkään liikunnallinen, eikä ole omatkaan lapseni. Tai kuopus on kyllä sellainen touhuaja ja menijä, mutta hän on tosi kömpelö, juoksee huonosti ja kävelee hitaasti. Esikoinen on taas juuri niin kuin sun, tykkäisi näpelöidä laitteita sisällä. Pitää vain yrittää löytää joku kiinnostuksenkohde ja vähän houkutella jollain liikumaan. Esim. esikoinen sai nyt puhelimen. Saa mennä pyöräilemään ja ottaa puhelimen taskuun, se on hienoa. Saa mennä ottamaan kuvan jostain jutusta.