Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni äiti huusi meille...auttakaa!
22.08.2019 |
En haluaisi tehdä "ilkeä-anoppi"-keskustelua, mutta kaipaan nyt tukea teiltä.
Anoppini (ja appiukko oli mukana) huusi minulle ja miehelleni eilen lastemme kuullen, että emme osaa käyttää rahaa, kuolemme nälkään ja teemme itsemurhan velkojemme vuoksi.
Selitän taustoja. Meillä on mukava rivitaloasunto, molemmat olemme vakituisessa työsuhteessa ja lapset on tehtynä. Elämmä oikein mukavasti ja meillä on asiat ns.hyvin.
Olemme keskustelleet jo useamman vuoden ihan kaikkien kanssa ääneen haaveestamme saada vapaa-ajan asunto. Olemme etsineet sitä nyt kolmatta vuotta ahkerasti ja nyt olemme löytäneet mieluisan. Meillä on myönnetty pankkilaina ja olemme nyt viittä vaille kiinni unelmassamme. Mutta eilen kun puhuimme tästä mieheni vanhemmille, anoppi veti ns.kilarit ja haukkui meidän vanhempina ja rahankäyttäjinä lyttyyn. Myös mökki oli kuulemma ruma ja emme kuulemma siellä viihdy emmekä tulisi olemaan siellä. Lapsemme säikähti tilannetta ja kyseli illalla useaan kertaan, että miksi mummo huusi ja haukkui meitä.
Meillä ei siis todellakaan ole rahankäytön suhteen ongelmia. He ovat itse melko köyhiä, eikä heillä ole ollut rahaa mihinkään ekstraan. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun he haukkuvat meidän valintoja. He ovat haukkuneet meitä itseasiassa kaikissa isoissa päätöksissä. Teemme aina väärin kaiken. Lisäksi he puhuvat meistä kuin olisimme holhouksen alla olevia. He soittelevat meistä myös muille sukulaisille ja puhuvat että kuinka emme ymmärrä että joudumme velkahelvettiin ja ajaudumme eroon ja kuolemme nälkään.
Tunnen oloni tällä hetkellä hyvin nöyryytetyksi. Minua suututtaa, itkettää ja ahdistaa. En kehtaa enää nähdä mieheni sukulaisia, koska he pitävät meitä varmasti jotenkin vajaaälyisinä. Mieheni on yrittänyt selvittää äidinsä kanssa asioita useampaan kertaan, mutta siitä seuraa vain uskomaton riita ja meidän perhewn haukkuminen.
Lisään vielä, että usein tällaisissa tilanteissa mieheni vanhemmat vetävät mukaan hyvin henkilökohtaisia asioita, kuten kyseenalaistavat minun työtäni ja sen merkitysten ja epäilevät lasten turvallisuutta meidän perheessä (?!?! Esim että muistattehan katsoa lastenne perään. Olen ala-asteen opettaja, jos sillä on mitään merkitystä tässä)
En haluaisi laittaa välejä poikki, mutta en nää mitään järkeä tässäkään.
Valitan jos on kirjoitusvirheitä.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin meillekin molempien vanhemmat huusi kun päätettiin ostaa iso ja kallis omakotitalo (ihan omin avuin ilman kenenkään muun kuin meidän ja pankin rahoja).
"Ette ikinä selviä tuollaisesta velasta", "Miksi pitää aina elää yli varojen", "Ei kukaan tarvitse noin paljoa tilaa"...
On nyt asuttu tuossa yli 15 vuotta ihan mukavasti. Eivät ole enää vuosiin narisseet ettei pystyttäisi maksamaan lainaamme.
Samalla lailla mun mummo itki ja parkui mun vanhemmille aikoinaan kun rakensivat omakotitalon... en tiedä mitä ikäluokkaa ap:n appivanhemmat on, mutta veikkaisin että sitä ikäpolvea jossa velan ottaminen oli a) hirveän häpeällistä ja b) se piti maksaa pois mahdollisimman nopeasti. Lisäksi jos heillä itsellään on taloudellista niukkuutta, voi olla vaikea käsittää että jollain ihan oikeasti on mahdollista ottaa lisää lainaa, hankkia asioita ja maksaa velkansa ihan normaalisti.
Vanhemmalle polvelle on ehkä vaikeaa käsittää että pankit eivät enää ole mitään itsevallan linnakkeita vaan rahoituslaitoksia. Ja vaikka olisi periaatteessa ihan edistyksellinen ja järkevä ihminen niin ne vanhat asenteet eivät noin vain kulu pois.
Kaikki ihmiset eivät osaa ilmaista itseään asiallisesti, varsinkaan hätääntyessään ja ahdistuessaan. Sitä helposti alkaa peloissaan huutaa ja räyhätä vaikka tarkoitus olisi hyväkin. Varsinkin jos on kovin määräilevä persoona niin sehän sieltä äkkiä huutoa pukkaa jos ei lapset teekään niinkuin minä haluan.
Ainoa oikea tapa on todeta anopille rauhallisesti että voit mennä muualle huutamaan. Että me ollaan aikuisia ihmisiä ja me saadaan tehdä rahoillamme mitä halutaan. Jos ei miellytä niin ei sitten. Ja miettikää keskenänne haluatteko olla tekemisissä moisten appivanhempien kanssa. Lapsille voi sanoa vaan että mummo hermostuu turhasta.
Jos tämä anoppi olisi huolissaan niin hän ei puhuisi ympäriinsä selän takana pahaa ap:sta. Hän päinvastoin pitäisi tiedon hyvin pitkälti itsellään jos häntä hävettäisi lainan otto. Kyse on hänen pojastaan kuitenkin.
Hän on yksinkertaisesti kateellinen. Kun ihmisellä on hyvä olo itsessään hän ei ole pahansuopa muille. Hyvin yksinkertaista.
Siksihän sitä pitää selvittää ympäri kyliä toisten velkaantumista (myös omien lasten) tms. että voi sitten sanoa ”mitäs minä sanoin” jos (kun) käy hullusti. Siinä tavallaan pestään itseään puhtaaksi ettei vaan kukaan kuvittele että MINÄ olisin holtiton tuhluri ja eläisin yli varojen. Koska tuolla saman ajan ajatusmallilla (velka on häpeä jne) myös kaikki aikuisten lasten töppäilyt lasketaan vanhempien viaksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan alakoulun luokanopettaja kutsu itseään ala-ASTEEN opettajaksi.
Ensi kerralla tarkista termit...
Ei tuollaisille ihmisille kannata jutella omista asioista ja haaveista noin tarkkaan. Se on surullista mutta pakko tuollainen on pitää etäällä. Äitini on samanlainen.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan alakoulun luokanopettaja kutsu itseään ala-ASTEEN opettajaksi.
Ensi kerralla tarkista termit...
Ne sanoo aina "vaativan erikoisalan asiantuntija"
Miehesi äiti huutaa teille niin kauan kuin te sallittu sen. Miehesi tehtävä on vetää rajat, sanoa ettei tuollainen käytös käy. Jos hän ei tähän pysty tai sana ei tehoa, sinun ei ole mikään pakko olla anoppisi kanssa tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellänikin anoppi joka puuttuu kaikkeen. Onneksi osaan olla välittämättä. Jos olisimme tehneet niin kuin anoppi halusi niin mieheni olisi lapseton poikamies joka asuisi yksin edelleen entisessä kerrostaloasunnossa an kaupungin laidalla. Yksin ja onnettomana. Nyt 3 lasta ja omakotitalo ja onnellinen perhe.
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää, miksi joku vaivautuu kirjoittamaan noin pitkää stooria.
Kannattaisi ryhtyä kirjailijaksi
Meitä muita puolestaan ihmetyttää, miten sinä voit väsyä noin totaalisesti niin selkeän ja hyvin tiivistetyn tekstin lukemisesta kuin mitä ap:n avaus on. Kuinka lyhyttekstisiä kirjoja sinulla oikein on tapana lukea? Vai luetko kirjoja ensinkään? Oletko sinä kenties ap:n anoppi tai hänen miehensä veljen vaimo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oudot ja äkilliset aggressiokohtaukset voivat olla dementian varhainen merkki, just saying.
Tein ilmoituksen edunvalvonnan tarpeessa olevasta henkilöstä silloin, kun anoppi alkoi käyttäytyä tuolla tavalla. Dementia ei ole suinkaan pelkkää muistin huononemista, vaan siihen liittyy mm. sosiaaliset ongelmat, kun ei enää osaa käyttäytyä. Diagnoosi tuli aikanaan, ja edunvalvonta myös.
Onko anopillasi muita dementian oireita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
49 ja 50 eivät ole saman kirjoittajan aikaansaannoksia, vaikka sattuivat tulemaan aivan peräkkäin.
t. 50
Alue: Aihe vapaa
uliuliuli, käske anoppias painumaan v****uun.
ei se elämä ole hankalaa ellei siitä itse sitä tee.