Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni äiti huusi meille...auttakaa!
22.08.2019 |
En haluaisi tehdä "ilkeä-anoppi"-keskustelua, mutta kaipaan nyt tukea teiltä.
Anoppini (ja appiukko oli mukana) huusi minulle ja miehelleni eilen lastemme kuullen, että emme osaa käyttää rahaa, kuolemme nälkään ja teemme itsemurhan velkojemme vuoksi.
Selitän taustoja. Meillä on mukava rivitaloasunto, molemmat olemme vakituisessa työsuhteessa ja lapset on tehtynä. Elämmä oikein mukavasti ja meillä on asiat ns.hyvin.
Olemme keskustelleet jo useamman vuoden ihan kaikkien kanssa ääneen haaveestamme saada vapaa-ajan asunto. Olemme etsineet sitä nyt kolmatta vuotta ahkerasti ja nyt olemme löytäneet mieluisan. Meillä on myönnetty pankkilaina ja olemme nyt viittä vaille kiinni unelmassamme. Mutta eilen kun puhuimme tästä mieheni vanhemmille, anoppi veti ns.kilarit ja haukkui meidän vanhempina ja rahankäyttäjinä lyttyyn. Myös mökki oli kuulemma ruma ja emme kuulemma siellä viihdy emmekä tulisi olemaan siellä. Lapsemme säikähti tilannetta ja kyseli illalla useaan kertaan, että miksi mummo huusi ja haukkui meitä.
Meillä ei siis todellakaan ole rahankäytön suhteen ongelmia. He ovat itse melko köyhiä, eikä heillä ole ollut rahaa mihinkään ekstraan. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun he haukkuvat meidän valintoja. He ovat haukkuneet meitä itseasiassa kaikissa isoissa päätöksissä. Teemme aina väärin kaiken. Lisäksi he puhuvat meistä kuin olisimme holhouksen alla olevia. He soittelevat meistä myös muille sukulaisille ja puhuvat että kuinka emme ymmärrä että joudumme velkahelvettiin ja ajaudumme eroon ja kuolemme nälkään.
Tunnen oloni tällä hetkellä hyvin nöyryytetyksi. Minua suututtaa, itkettää ja ahdistaa. En kehtaa enää nähdä mieheni sukulaisia, koska he pitävät meitä varmasti jotenkin vajaaälyisinä. Mieheni on yrittänyt selvittää äidinsä kanssa asioita useampaan kertaan, mutta siitä seuraa vain uskomaton riita ja meidän perhewn haukkuminen.
Lisään vielä, että usein tällaisissa tilanteissa mieheni vanhemmat vetävät mukaan hyvin henkilökohtaisia asioita, kuten kyseenalaistavat minun työtäni ja sen merkitysten ja epäilevät lasten turvallisuutta meidän perheessä (?!?! Esim että muistattehan katsoa lastenne perään. Olen ala-asteen opettaja, jos sillä on mitään merkitystä tässä)
En haluaisi laittaa välejä poikki, mutta en nää mitään järkeä tässäkään.
Valitan jos on kirjoitusvirheitä.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Jos moneen kertaan on jo valittanut teidän valinnoista, niin miksi taas menitte kertomaan ja esittelemään uutta valintaa? Luulis että on jo oppinut olemaan hiljaa siihen suuntaan.
0/5
Täytyy kyllä kyseenalaistaa opettajan älykkyyttä tämän aloituksen johdosta. Miksi ihmeessä jatkuvasti hakeutuu haukuttavaksi???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun siskoni on samanlainen kuin sinä eli välittää todella paljon mitä muuta hänestä ja hänen päätöksistään ajattelevat. Häntä esimerkiksi ahdistaa itkuun asti, että hullu sukulaisemme saattaa milloin tahansa soittaa ja suoltaa hulluuksiaan ja haukkujaan luurin täydeltä tai se, että hullu sukulainen, haukkuu siskoani muille sukulaisillemme. Olen monta kertaa sanonut, että jos sukulainen alkaa suoltamaan hulluuksiaan ja haukkujaan puhelimessa, toimi samoin kun minä: sano, että minun ei tarvitse kuunnella tälläistä ja soita sitten, kun osaat käyttäytyä, sano kuulemiin ja laitta luuri kiinni (ja jätä hullun mahdolliset soittoyritykset siltä päivältä vastaamatta). Lisäksi olen sanonut, että sukulaisemme kyllä tietävät, että hullu sukulainen on hullu ja osaavat suhtautua hänen puheisiinsa sen mukaisesti.
Minun neuvo sinulle on sama: et voi muuttaa hullua anoppiasi, mutta voit muuttaa suhtautumisesi hänen hulluuksiinsa. Lisäksi muut sukulaiset kyllä tietävät ja näkevät, että anoppi on hullu ja oikeasti hoidatte asianne hyvin, joten he jättävät anopin hullutukset huomioimatta. Ja jos eivät jätä, niin mitä sitten? Elä perheesi kanssa oman näköistäsi elämää äläkä välitä siitä, että anoppisi on hullu.
Et jätä tätä asiaa tähän! Nyt suutut! Sanotte yhdessä miehen kanssa appivanhemmille tiukasti, että te olette aikuisia ja saatte käyttää rahanne miten haluatte, eikä heillä ole siihen nokan koputtamista. Mielipiteen saa esittää, mutta teille ei lasten kuullen enää rähjätä näin typerästä asiasta, tai muuten lapsenlapset eivät enää tule vierailulle.
Mulla kans vanhemmat jotka joka asiasta (hankinnat, päätökset) nosti hirveän sättimisen ja raivomyrskyn, arvostelua ja haukkumista ja törkeitä manipulaatioyriryksiä (sis kiristys, uhkailu) jotta muuttaisimme mielemme ja taipuisimme niiden tahtoon.
Välit miltei meni. Nyt on laihat välit ja kaiken kerromme ilmoituksena. Siis ostimme uuden talon, muutimme jo. Saimme lapsen, syntyi viime viikolla. Olen uusissa töissä, aloitin kuulausi sitten. Jne jne. Eivät pääse nyt mistään valittamaan eikä varsinkaan manipuloimaan. Jos vielä yrittävät niin voin kyllä elää ilman heitäkin.
Hankitte sen mökin ja vietätte tietenkin paljon aikaa siellä - ehkä appivanhemmat pelkää sitäkin, jos ovat saaneet tavata perhettänne tähän asti useammin.
No, pyydätte kylään mökille ja tarjoatte talon parasta. Jos ei kelpaa edelleenkään, vietätte oman vapaa-aikanne siellä ja annatte appiksien muhia liemissään.
Itseänne ja lapsianne ei tarvitse altistaa turhanpäiväiselle holhoamiselle.
Jotkut ei tajua ikinä edes sitä, että se työssäkäyvä, koulutettu, lapset aikuisiksi asti hengissä (!) saanut miniä viisikymppisenäkään olisi aikuinen ja kykenevä yhtään mihinkään.
Ei siinä auta velattomuus, omistukset ja menestyminen elämässä. Tai sekään, että perunat maistuvat hyviltä, koska nehän on keitetty väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei !*ittu ketään kiinnosta sun anopin valitukset. Mene pois täältä provo!!!
Ap:n anoppi on nyt vaan hiljaa siellä ja antaa meidän mammojen selvittää tämä tilanne yhdessä ap:n kanssa, ymmärtäen ja välittäen! Käy sinä vaikka puistolounaalla sillä välin tai hae lähikaupasta jotain rasvaisen sokerista munkkirinkulaa ja keitä itsellesi päiväsumpit, niin rauhoitut.
Ihmetyttää, miksi joku vaivautuu kirjoittamaan noin pitkää stooria.
Kannattaisi ryhtyä kirjailijaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette molemmat huutajia ja riitelijöitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka lainan takaa, ottaa sen maksaakseen. Jos lainanottaja ei maksa, niin nakki napsahtaa.
Ei kai tässä mistään takauksesta ollut kyse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joka lainan takaa, ottaa sen maksaakseen. Jos lainanottaja ei maksa, niin nakki napsahtaa.
Käyhän tuo rivitaloasunto varmaan lainan vakuutena.
Vierailija kirjoitti:
Niin meillekin molempien vanhemmat huusi kun päätettiin ostaa iso ja kallis omakotitalo (ihan omin avuin ilman kenenkään muun kuin meidän ja pankin rahoja).
"Ette ikinä selviä tuollaisesta velasta", "Miksi pitää aina elää yli varojen", "Ei kukaan tarvitse noin paljoa tilaa"...
On nyt asuttu tuossa yli 15 vuotta ihan mukavasti. Eivät ole enää vuosiin narisseet ettei pystyttäisi maksamaan lainaamme.
Samalla lailla mun mummo itki ja parkui mun vanhemmille aikoinaan kun rakensivat omakotitalon... en tiedä mitä ikäluokkaa ap:n appivanhemmat on, mutta veikkaisin että sitä ikäpolvea jossa velan ottaminen oli a) hirveän häpeällistä ja b) se piti maksaa pois mahdollisimman nopeasti. Lisäksi jos heillä itsellään on taloudellista niukkuutta, voi olla vaikea käsittää että jollain ihan oikeasti on mahdollista ottaa lisää lainaa, hankkia asioita ja maksaa velkansa ihan normaalisti.
Vanhemmalle polvelle on ehkä vaikeaa käsittää että pankit eivät enää ole mitään itsevallan linnakkeita vaan rahoituslaitoksia. Ja vaikka olisi periaatteessa ihan edistyksellinen ja järkevä ihminen niin ne vanhat asenteet eivät noin vain kulu pois.
Kaikki ihmiset eivät osaa ilmaista itseään asiallisesti, varsinkaan hätääntyessään ja ahdistuessaan. Sitä helposti alkaa peloissaan huutaa ja räyhätä vaikka tarkoitus olisi hyväkin. Varsinkin jos on kovin määräilevä persoona niin sehän sieltä äkkiä huutoa pukkaa jos ei lapset teekään niinkuin minä haluan.
Ainoa oikea tapa on todeta anopille rauhallisesti että voit mennä muualle huutamaan. Että me ollaan aikuisia ihmisiä ja me saadaan tehdä rahoillamme mitä halutaan. Jos ei miellytä niin ei sitten. Ja miettikää keskenänne haluatteko olla tekemisissä moisten appivanhempien kanssa. Lapsille voi sanoa vaan että mummo hermostuu turhasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kannattaa etsiä itsestään se voimakas nainen, joka olet. Et sinä ole mikään avuton pikkutyttö vaan aikuinen nainen, äiti, opettaja ja paljon muuta. Uhrin rooli pois ja ota vastuu omasta energiastasi.
Pitäkää viileämmät välit, ei niitä valintoja tarvitse aikuisen ihmisen kenenkään vanhemmilla hyväksyttää. Ja jos ei osaa muuta kuin selän takana jauhaa niin suoraselkäisesti ja oman arvon tuntien kohtaat tämän naisen, ja kerrot tietäväsi, että hän puhuu selän takana. Kerrot, että tiedät länkytyksen johtuvan kateudesta ja jos tämä ihminen ei kestä teidän menestystä niin sitten on pakko jättää hänet keskenään kyräilemään.
Sillä kateudesta tuo johtuu, ei hän yöuniaan menetä teidän rahojen takia vaan sen, kun häntä ärsyttää niin pirusti, ettei itse ole saanut aikaiseksi vastaavaa.
Jos ette ole miehesi vahempien holhouksen alla, miksi haette heiltä tukea valinnoillenne? En ymmärrä, miten tuo appivanhempien raivoaminen vaikuttaa mökin ostoon. Itse ostaisin mökin ja vähentäisin kanssakäymistä appivanhempien kanssa, jos tuo urputus jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä miehen vanhemmat on takaamassa teidän lainoja, unohdit jostain syystä kertoa sen.
Eivät ole takaamassa lainaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää, miksi joku vaivautuu kirjoittamaan noin pitkää stooria.
Kannattaisi ryhtyä kirjailijaksi
No hyvinhän tuosta selvisi ap:n tilanne, eikä ollut liian pitkä luettavaksi, jos ei ole ADHD.
Harmi, kun puuttuvat noin kovasti ap:n perheen hankintoihin, ehkä kannattaisi ottaa etäisyyttä? Vai onko appivanhemmat jotenkin sidoksissa esim ap:n perheen lastenhoitotarpeen takia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin meillekin molempien vanhemmat huusi kun päätettiin ostaa iso ja kallis omakotitalo (ihan omin avuin ilman kenenkään muun kuin meidän ja pankin rahoja).
"Ette ikinä selviä tuollaisesta velasta", "Miksi pitää aina elää yli varojen", "Ei kukaan tarvitse noin paljoa tilaa"...
On nyt asuttu tuossa yli 15 vuotta ihan mukavasti. Eivät ole enää vuosiin narisseet ettei pystyttäisi maksamaan lainaamme.
Samalla lailla mun mummo itki ja parkui mun vanhemmille aikoinaan kun rakensivat omakotitalon... en tiedä mitä ikäluokkaa ap:n appivanhemmat on, mutta veikkaisin että sitä ikäpolvea jossa velan ottaminen oli a) hirveän häpeällistä ja b) se piti maksaa pois mahdollisimman nopeasti. Lisäksi jos heillä itsellään on taloudellista niukkuutta, voi olla vaikea käsittää että jollain ihan oikeasti on mahdollista ottaa lisää lainaa, hankkia asioita ja maksaa velkansa ihan normaalisti.
Vanhemmalle polvelle on ehkä vaikeaa käsittää että pankit eivät enää ole mitään itsevallan linnakkeita vaan rahoituslaitoksia. Ja vaikka olisi periaatteessa ihan edistyksellinen ja järkevä ihminen niin ne vanhat asenteet eivät noin vain kulu pois.
Kaikki ihmiset eivät osaa ilmaista itseään asiallisesti, varsinkaan hätääntyessään ja ahdistuessaan. Sitä helposti alkaa peloissaan huutaa ja räyhätä vaikka tarkoitus olisi hyväkin. Varsinkin jos on kovin määräilevä persoona niin sehän sieltä äkkiä huutoa pukkaa jos ei lapset teekään niinkuin minä haluan.
Ainoa oikea tapa on todeta anopille rauhallisesti että voit mennä muualle huutamaan. Että me ollaan aikuisia ihmisiä ja me saadaan tehdä rahoillamme mitä halutaan. Jos ei miellytä niin ei sitten. Ja miettikää keskenänne haluatteko olla tekemisissä moisten appivanhempien kanssa. Lapsille voi sanoa vaan että mummo hermostuu turhasta.
Jos tämä anoppi olisi huolissaan niin hän ei puhuisi ympäriinsä selän takana pahaa ap:sta. Hän päinvastoin pitäisi tiedon hyvin pitkälti itsellään jos häntä hävettäisi lainan otto. Kyse on hänen pojastaan kuitenkin.
Hän on yksinkertaisesti kateellinen. Kun ihmisellä on hyvä olo itsessään hän ei ole pahansuopa muille. Hyvin yksinkertaista.
Niin, ap: sanopa anopillesi, että hän on vapaa esittämään mielipiteensä yhtä vapaasti kuin sinä ja miehesi olette vapaita tekemään omat ratkaisunne omaa elämäänne koskien, mutta että yksittäisen ihmisen mielipide on teille kuitenkin vain yksittäisen ihmisen mielipide.
Kiitä anoppiasi mielipiteen ilmaisusta vaikka ihan piruuttasi, mutta sano samalla, että henkilökohtaisesti pidät kyllä hänen viimekertaista käytöstään hyvin mauttomana ja sivistymättömänä. Huomauta myös samaan hengenvetoon, ettet itse asiassa ole vieläkään tottunut siihen, että isäntäväki systemaattisesti haukkuu kutsumansa vieraat ja heidän elämäntapansa jokaisella vierailukerralla ja ettet aiokaan tottua. Kerro, että olet totaalisen kyllästynyt anoppisi lapsellisiin raivokohtauksiin.
Ole myös leijonaemo: sano, että olet tässä vaiheessa katsonut parhaaksi lapsen takia pitää hieman etäisyyttä anoppiisi. Kerro, ettei lapsen ollut hyvä nähdä ja kuulla niin epätervettä käytöstä kuin viimekertainen. Mummin aggressiivisuus oli hänelle pahaksi, eikä hän ansainnut nähdä ja kuulla moista silloin, eikä ole ansainnut vastaisuudessakaan.
Miehesi tehköön kuten lystää, käykööt kylässä vanhempiensa luona jne., mutta sinä ja lapsi jäätte kotiin seuraavalla kerralla, kun anoppisi kutsuu teitä heille.
Jos anoppisi tulee teille kylään, niin muista, että SINÄ olet teistä kahdesta se, joka määrää tahdin kattosi alla; koskee myös (mahdollista) mökkiänne!
Korosta, että teillä ei vieraita haukuta kuten anoppilassa, mutta että heidät voi aina lähettää ovesta ulos, jos alkavat olemaan häiriöksi.
Toivottavasti uskallat näyttää kyntesi, sillä todellisuudessa anoppisi kaltaiset ihmiset tarvitsevat yhtä kovan vastuksen takaisinpäin kuin mitä itse ovat jatkuvasti muille.
Tsemppiä sinulle ja perheellesi!
Alue: Aihe vapaa
Miksi se huusi ,auttakaa!
Se jäi epäselväksi.