Työpaikan ihana mies
Silmäpeliä on ollut erään miehen kanssa puolisen vuotta työpaikan ruokalassa. Enää en tiedä kuvittelinko hänen olevan kiinnostunut.. rohkenin alkukesästä hänelle vihdoin hymyilemään mutta mies meni ihan hämilleen ja käänsi katseensa nopeasti pois. Tämän jälkeen olemme törmänneet pari kertaa ilman muiden läsnäoloa ja hän on sen kerran hymyillyt silmiään myöden. En näe häntä joka päivä töissä ja usein vain kerran päivässä. En uskalla enää katsoa pitkään koska pelkään että hän siitä ahdistuu. Silti huomaan hänen olevan vaivaantunut kun olen esim viereisessä pöydässä. Muiden läsnäollessa varoo katsomasta minua vai eikö vain enää haluakaan katsoa.. nopean vilkaisun saan joskus, en muuta. Tänään hän oli yksin syömässä ja sain vihdoin tilaisuuden mennä yksin hänen ohitseen selvittääkseni, hymyileekö hänen silmänsä enää moikatessa. Ei hymyillyt. Katsoi kyllä silmiin, tervehti ja katsoi äkkiä kaukaisuuteen ohitseni. Onko tuo hermoilua vai eikö vain ole kiinnostunut? Asiaa toki ei helpota se, että olemme kumpikin naimisissa ja hän on työpaikassamme sellaisessa asemassa, että joutuu varmasti varoa mitä tällaisissa tilanteissa tekee. Itse kuitenkin ajattelen, että jos joku on kiinnostunut minusta, mutta minä en hänestä, vältän katsomasta. Saan mieheltä kuitenkin pikaisia katsekontakteja, mutta sen yhden hymyn jälkeen mies muuttui. Selvästi on vaistonnut minusta jotain, mutta onko itse ollut kiinnostunut ollenkaan.. vai voiko kenties olla yhtä kiinnostunut kuin minäkin, mutta "paljastaessani" oman kiinnostukseni, hän meni hämilleen eikä osaa olla enää normaali lähelläni. Sekava teksti mutta sekavat ovat tunteenikin.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap haluaisit siitä miehestä? Kirjoitit paljon, mutta niin vähän asiaa.
Mitäkö haluan.. salaisia hetkiä.
Ilmeisesti olet ap liitossasi onneton tai et panosta siihen tarpeeksi. Ehkä elämäsi on jotenkin "tylsää" ja haet jännitystä ihastumisesta/rakastumisesta uuteen ihmiseen.. Nyt olet vieläpä tehnyt sen valinnan, että ruokkimalla ruokit tätä työpaikkaihastustasi.
Olen avoliitossa ja ihastuksia tulee ja menee kuten ehkä miehellänikin, koska olemme jo pitkään olleet yhdessä. Jälkeenpäin olen miettinyt, että olen tuostakin ihmisestä ollut joskus hyvin ihastunut, mutta se on mennyt ohi ja voinut jopa muuttua päinvastaiseksi. Neuvoni siis on, että keskity omaan mieheesi (kuten ihastuksesi kun varmasti keskittyy omaan naiseensa) ja jos ette saa liittoanne toimimaan, erotkaa. Ja jätä tämä työpaikan miesparka rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin viime vuonna ihastunut, etäältä. Mietin koko kesän keinoa tutustua tuohon ihastukseen, että oisko joku keino niinku kommunikoida muutenkin kun silmillään. Kauan se kesti, mutta vihdoin keksin avasin suuni ja sanoin "moi, voitasko me jutella?" Näin se vaan käy.
No miten kävi? Kerroitko suoraan vai mistä juttelitte?
Kerroin suoraan, ja sanoin etten tiedä itsekään miten haluan jatkaa. Juteltiin toista tuntia, toisella juttu kerralla tunnusti olevansa kiinnostunut toisesta, jota jo tapaili, ja toivoi etten ota enää yhteyttä. Tuli sitten yllätyksekseni helmikuussa kysymään olisiko minulla aikaa jutella. Tapaillaan yhä. Tuskin on suurta romanssia tulossa, mutta nähdäkseni meillä on kivaa kaksin, vaikkakin ihan kavereina kai vaan.
Tänään taas näin hänet ruokalassa. Hän oli yksin syömässä, katse visusti puhelimessa. Menimme työkavereiden kanssa ohi ja nosti katseensa MINUN kohdallani ja tervehti vain minua ja vieläpä hymyillen. Tosin muut osastoltamme ei edes tervehdi häntä. Onko tämä nyt turhaa haaveilua.. miten se katse osasi nousta puhelimesta juuri kun olin menossa hänen kohdallaan. Hyvä etten samantien kääntynyt takaisin että "hei kuule....."
No kysy siltä "hei kuule, haluan salaisia hetkiä kanssasi, miten sulle sopisi?" Siinäpä tuo sitten selviää.
Vierailija kirjoitti:
No kysy siltä "hei kuule, haluan salaisia hetkiä kanssasi, miten sulle sopisi?" Siinäpä tuo sitten selviää.
No näinhän se menee...
Mitä ap haluaisit siitä miehestä? Kirjoitit paljon, mutta niin vähän asiaa.