Mitkä ovat kaikkein vaikeimmat aineet yliopistossa?

Vierailija kirjoitti:

Fysiikka?

Arvaus.

Joskin vaikeushan on yksilöstä kiinni. Joku fysiikkanero ei välttämättä pärjäisi esim englannin yliopisto-opinnoissa.

Kyllä pärjäisi ellei ole täysi autisti. Yleensä älykkäimmät ovat hyviä kaikissa oppiaineissa.

Vierailija kirjoitti:

Toivon ettei AP ole ylisuorittajatyttö joka haluaa hakea opiskelemaan vaikeinta mahdollista ainetta. Sanon tämän siksi, että vaikka esim. kirjallisuustieteilijöitä otetaan sisään yliopistoihin vain kourallinen vuodessa, ja ovat todellakin älykästä sakkia, eivät he siltikään työllisty.

Sisäänpääsyn vaikeus ei korreloi työllistymisen kanssa juurikaan. Ainoat "suositut" ja työllistävät alat ovat ehkä lääkis ja oikis, mutta esim. monelle hyvin työllistävälle teknilliselle alalle (jossa palkat todella hyvät) pääsee lähes heittämällä.

Teknillisestä valmistuminen on kokonaan toinen juttu

Yksilöllistä se tietenkin on, mikä on vaikeaa kenellekin, mutta jos ajatellaan pääaineopintojen yleisiä vaatimuksia, niin historia on vaativa aine.

Suoritin joskus opintojeni alussa pari historian kurssia kirjatenttinä, koska ajattelin sen olevan hyvä sivuaine. Siinä piti lukea valtavia määriä paksuja, perusteellisesti kirjoitettuja historiankirjoja. Tajusin, etten ole tarpeeksi kiinnostunut historiasta sisäistääkseni vaadittua tietomäärää.

Ruosinkieli. - Suomessa on lukuisa joukko melkein valmiia n.n alan ukinnon suorittaneia, mua pakollinen ja kailille ohittamaon ruotsinkielen kurssista puuttuu suoritusmerkintä. - Ja huomattavalla joukolla heisäkin, joilla ruotsinkieli on "jo" suoritettuna, niin se ei ole sellaista tasoa, että se tyydyttäisi RKP:n asettamat krieerit sujuvasta ja luonevasa ruotsinkielesä, jolla voisi käydä pohjoismaista kanssa käymistä kuin vettä vaan. Ja tietysti palvella ja toimia Suomen joka kolkassa ja paikassa, sitä vajaan 5% kielivähemmisöön kuuluvaa edustajaa, joka haluaa ja vaatii iselleen perususlailla turvattua oikeuttaan saada käytää ja päteä omalla kielellään. 

Vierailija kirjoitti:

Mä sanoisin, että missä tahansa pystyy ainakin vähän pitemmällä opinnoissa valitsemaan tosi vaikeita juttuja. Peruskurssiasiat ovat varmaan monilla matlu-aloilla jo aika vaikeita monien mielestä, mutta toisaalta niille aloille on useimmissa yliopistoissa helppo päästä verrattuna moniin muihin ja lukion kurssit antavat paljon pohjaa. Eli vaikeus voi olla suhteellista, kun kaikki opiskelijat eivät hallitse niitä esitietoja niin hyvin kuin voisi toivoa. Niillä aloilla, joita ei opiskella lukiossa suoraan, lähdetään peruskursseilla ihan perusasioista. Lääkis varmaan on sellainen, missä on sekä kovatasoiset opiskelijat että vaativat kurssit, jotka sisältävät paljon luonnontieteitä. Eräs kaveri totesi yleisen kielitieteen kurssin kohdalla, ettei kielten opiskelu sovi hänelle. Voin kuvitella, että kielten opiskelussa on paljon vaativia juttuja, joista en tiedä mitään. 

Yleisessä kielitieteessä on erilaisia kielentutkimuksen teorioita ja menee kielifilosofiaan asti. Hyvin abstraktia ja yleensä lähtöteokset on englanniksi. Innostuin ensin yleisestä kielitieteestä, mutta lopulta abstraktius vei omaa mielekkyyttäni. Vasta kun vaihdoin kieliaineeseen, jossa oli myös läsnä tietty kieli, toi se minulle kaivattua konkretiaa vastapainoksi. Fonetiikka on myös sellaista, mihin ei lukiossa tai muussa elämässä törmää. Minusta se oli lopulta mielenkiintoista, kun pääsin siitä jyvälle, mutta varsinkin sen perusteita opettivat opettajat, jotka eivät osanneet purkaa fonetiikan vaikeaselkoisuutta.

Juridiikka- ja lainsäädäntökurssit oli mielestäni vaikeita, opiskelen valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Ehkä minulle olisi vaikeaa oikiksessa. Valtiotieteitä en miellä vaikeiksi, mutta työläiksi kylläkin. Mutta riippuu tosiaan henkilöstä, tämän lahjakkuudesta ja tietenkin motivaatiosta. Tilastotiede ei ollut kauhean vaikeaa, mutta se oli tylsää, eikä kiinnostanut tippaakaan, joten sen suorittaminen oli vaikeaa ja olen helpottunut, että sitä ei tarvitse enää opiskella. Sitten taas olen opiskellut vaikeaksi miellettyjä aasian kieliä, eikä ne tuntuneet vaikeilta, vaan superkiinnostavilta.

Ei kai matematiikka ja fysiikka yms. vaikeiksi mielletyt aineet ole vaikeita matemaattisesti lahjakkaille henkilöille, joita kyseisten aineiden opiskelu kiinnostaa valtavasti. Kielellisesti lahjakkaalle henkilölle ei kielten opiskelu ole niin vaikeaa. Mutta lahjakkuuden lisäksi vaikuttaa niin paljon kiinnostus ja motivaatio ainetta kohtaan. Ai niin, yksi vaikea kurssi oli kieliteknologia tai vastaava, sain siitä kakkosen, enkä tajunnut kyseisellä kurssilla juuri mitään. Suomen kielen morfologista jäsentämistä ja analyysia tai vastaavaa. Supertylsä kurssi ja sivuainevaihtoehtona tyssäsi heti siihen yhteen ainoaan kurssiin. 

Vierailija kirjoitti:

Juridiikka- ja lainsäädäntökurssit oli mielestäni vaikeita, opiskelen valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Ehkä minulle olisi vaikeaa oikiksessa. Valtiotieteitä en miellä vaikeiksi, mutta työläiksi kylläkin. Mutta riippuu tosiaan henkilöstä, tämän lahjakkuudesta ja tietenkin motivaatiosta. Tilastotiede ei ollut kauhean vaikeaa, mutta se oli tylsää, eikä kiinnostanut tippaakaan, joten sen suorittaminen oli vaikeaa ja olen helpottunut, että sitä ei tarvitse enää opiskella. Sitten taas olen opiskellut vaikeaksi miellettyjä aasian kieliä, eikä ne tuntuneet vaikeilta, vaan superkiinnostavilta.

Ei kai matematiikka ja fysiikka yms. vaikeiksi mielletyt aineet ole vaikeita matemaattisesti lahjakkaille henkilöille, joita kyseisten aineiden opiskelu kiinnostaa valtavasti. Kielellisesti lahjakkaalle henkilölle ei kielten opiskelu ole niin vaikeaa. Mutta lahjakkuuden lisäksi vaikuttaa niin paljon kiinnostus ja motivaatio ainetta kohtaan. Ai niin, yksi vaikea kurssi oli kieliteknologia tai vastaava, sain siitä kakkosen, enkä tajunnut kyseisellä kurssilla juuri mitään. Suomen kielen morfologista jäsentämistä ja analyysia tai vastaavaa. Supertylsä kurssi ja sivuainevaihtoehtona tyssäsi heti siihen yhteen ainoaan kurssiin. 

Taitaa muuten olla monet näistä vaikeiksi koetuista muuta kuin omaa pääainetta. Ja syynä voi olla, ettei ole oikeasti yhtä hyvät esitiedot niihin kuin pääaineopiskelijoilla. Ehkä ne juridiikkakurssit eivät olisi olleet sinullekaan niin vaikeita, jos olisit opiskellut oikiksessa. Olisit selvinnyt sen pääsykokeesta ja osaisit ehkä yhtä ja toista muutakin, mistä olisi kurssilla hyötyä mutta mitä ei varsinaisesti vaadita esitietona. Itse muistan olleeni melkoisen pihalla ensimmäisenä opiskeluvuotena jostain signaalinkäsittelyä sisältäneestä kurssista, jossa ei avattu asioita sillä tasolla kuin minä olisin tarvinnut. Tajusin vasta jälkikäteen, että suurin osa muista oli opiskellut aiemminkin tarvittavaa matematiikkaa ja sähköoppia eikä vika ollut minussa, kun asiat menivät nopeasti yli hilseen. Luulen, että syynä olivat alati muuttuvat tutkintojen ja kurssien sisällöt. Jos kurssilla olisi ollut hyvä oppikirja, olisin varmasti pystynyt omaksumaan siitä asiat, mutta oli vain opettajan tekemä aika sekava materiaali, jossa ei riittävästi avattu perusasioita.

Aika useinhan ne esitietovaatimukset ovat sellaisia, että ilmankin voi selvitä mutta jos monilla opiskelijoilla on enemmän esitietoja, joutuvat ne muut tekemään enemmän töitä.

Ortotopologia.

Vierailija kirjoitti:

Ortotopologia.

Nyt kun Orpologian uranuuurtjan ja "perustajan" Aapo Heikkilän kuolemasta on jo toistakymmentä vuotta aikaa, niin kiinnostaisi tieää, onko ortopologiaa kukaan muu kyennyt ja  jatkanut ja syventänyt alan osaamista ja tieteellistä tutkimusta...