lastensuojelun asiakkaana ollut - saiko perheesi apua?
Kommentit (54)
En ollut ikinä asiakkaana, mutta siinä arvioinnissa vuoden. Vuoden. Kun se lain mukaan saa kestää enintään kolme kuukautta.
Ja ei, ei todellakaan ollut avuksi, kun ongelma oli häiriköivä mt-ongelmainen sukulainen joka tehtaili meistä kymmeniä erilaisia aiheettomia viranomaiskanteluja, verovirastosta lastensuojeluun.
Aiheutti itselleni jatkuvan pelon että uusi ”huoli-ilmoitus” tehdään. Aiheutti keskustelun aikana lapselle hysteerisen itkukohtauksen johon sossun täti tuhahteli tyyliin ”no, mitä sä nyt itket”. Lapsi itki ikäväänsä juuri kuolleeseen mummoonsa. Meinas vati mennä.
Onneks oli vaan se yks käynti ja ilmoitus todettiin aiheettomaksi.
Tähän olisi kiva saada enemmän vastauksia! Hyvä kysely.
Vierailija kirjoitti:
Mikä apu, mihin? Oliko meissä joku vika? Ei parantunut lasten kehitysviivästymä, autisminkirjolaisuus tai asperger jos se oli kysymys. En tiedä hyötyikö yksi lapsistani että oli sijoituksissa ja koulukodissa. Hän on nykyään alkoholisti ja elää sossun tuella. Muut pärjää hyvin, ne joita ei ole sossut aktiivisesti auttaneet syrjäytymään yhteiskunnasta.
Anteeksi, mulla meni hieman ohi. Eli haitteko lastensuojelusta apua kehitysviivästymään, autismiin ym ja sairaus ei parantunut? Miksi lapsi sijoitettu/koulukoti?
Itselläni oikein hyvät kokemukset ja saimme apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä apu, mihin? Oliko meissä joku vika? Ei parantunut lasten kehitysviivästymä, autisminkirjolaisuus tai asperger jos se oli kysymys. En tiedä hyötyikö yksi lapsistani että oli sijoituksissa ja koulukodissa. Hän on nykyään alkoholisti ja elää sossun tuella. Muut pärjää hyvin, ne joita ei ole sossut aktiivisesti auttaneet syrjäytymään yhteiskunnasta.
Anteeksi, mulla meni hieman ohi. Eli haitteko lastensuojelusta apua kehitysviivästymään, autismiin ym ja sairaus ei parantunut? Miksi lapsi sijoitettu/koulukoti?
Itselläni oikein hyvät kokemukset ja saimme apua.
Ei he varmaankaan hakeneet. He sai pakkoapua. Ja sinä voisit nyt mennä pois näistä ketjuista valehtelemasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä apu, mihin? Oliko meissä joku vika? Ei parantunut lasten kehitysviivästymä, autisminkirjolaisuus tai asperger jos se oli kysymys. En tiedä hyötyikö yksi lapsistani että oli sijoituksissa ja koulukodissa. Hän on nykyään alkoholisti ja elää sossun tuella. Muut pärjää hyvin, ne joita ei ole sossut aktiivisesti auttaneet syrjäytymään yhteiskunnasta.
Anteeksi, mulla meni hieman ohi. Eli haitteko lastensuojelusta apua kehitysviivästymään, autismiin ym ja sairaus ei parantunut? Miksi lapsi sijoitettu/koulukoti?
Itselläni oikein hyvät kokemukset ja saimme apua.
Ei he varmaankaan hakeneet. He sai pakkoapua. Ja sinä voisit nyt mennä pois näistä ketjuista valehtelemasta.
Neuropsykiatriset palvelut ovat ongelma tässä maassa. Lastenpsykiatrian ja neurologian ongelmana on valtava ylikuormitus eikä näille lapsille ole terveydenhuollon toimesta oikein mitään tarjottavana. Usein vanhemmat väsyvät vaikeasti oireilevien lastensa kanssa. Tällöin ei oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin lapsen sijoitus. Mitä muuta voidaan, jos vanhemmat eivät jaksa enää omaa lastaan hoitaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä apu, mihin? Oliko meissä joku vika? Ei parantunut lasten kehitysviivästymä, autisminkirjolaisuus tai asperger jos se oli kysymys. En tiedä hyötyikö yksi lapsistani että oli sijoituksissa ja koulukodissa. Hän on nykyään alkoholisti ja elää sossun tuella. Muut pärjää hyvin, ne joita ei ole sossut aktiivisesti auttaneet syrjäytymään yhteiskunnasta.
Anteeksi, mulla meni hieman ohi. Eli haitteko lastensuojelusta apua kehitysviivästymään, autismiin ym ja sairaus ei parantunut? Miksi lapsi sijoitettu/koulukoti?
Itselläni oikein hyvät kokemukset ja saimme apua.
Ei he varmaankaan hakeneet. He sai pakkoapua. Ja sinä voisit nyt mennä pois näistä ketjuista valehtelemasta.
Neuropsykiatriset palvelut ovat ongelma tässä maassa. Lastenpsykiatrian ja neurologian ongelmana on valtava ylikuormitus eikä näille lapsille ole terveydenhuollon toimesta oikein mitään tarjottavana. Usein vanhemmat väsyvät vaikeasti oireilevien lastensa kanssa. Tällöin ei oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin lapsen sijoitus. Mitä muuta voidaan, jos vanhemmat eivät jaksa enää omaa lastaan hoitaa?
On ihan ehdottoman oikein pyytää apua tuossa tilanteessa ja ihan kamalaa, että on niin tukossa lapsille kohdistetut palvelut. Voisiko tuollaisessa tilanteessa olla mahdollista saada välitöntä apua esim tukiperheestä, tai sijaisperhe joka toimisi tukiperheenä, täsmänä joku tukiperhe omasta perhepiiristä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä apu, mihin? Oliko meissä joku vika? Ei parantunut lasten kehitysviivästymä, autisminkirjolaisuus tai asperger jos se oli kysymys. En tiedä hyötyikö yksi lapsistani että oli sijoituksissa ja koulukodissa. Hän on nykyään alkoholisti ja elää sossun tuella. Muut pärjää hyvin, ne joita ei ole sossut aktiivisesti auttaneet syrjäytymään yhteiskunnasta.
Anteeksi, mulla meni hieman ohi. Eli haitteko lastensuojelusta apua kehitysviivästymään, autismiin ym ja sairaus ei parantunut? Miksi lapsi sijoitettu/koulukoti?
Itselläni oikein hyvät kokemukset ja saimme apua.
Ei he varmaankaan hakeneet. He sai pakkoapua. Ja sinä voisit nyt mennä pois näistä ketjuista valehtelemasta.
Neuropsykiatriset palvelut ovat ongelma tässä maassa. Lastenpsykiatrian ja neurologian ongelmana on valtava ylikuormitus eikä näille lapsille ole terveydenhuollon toimesta oikein mitään tarjottavana. Usein vanhemmat väsyvät vaikeasti oireilevien lastensa kanssa. Tällöin ei oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin lapsen sijoitus. Mitä muuta voidaan, jos vanhemmat eivät jaksa enää omaa lastaan hoitaa?
Johan sitä laki vaatii, että pitää yrittää muita keinoja ennen lasten huostaanottoa. Lastensuojelu ostaa ainakin siivouspalveluita ja sijoituspaikkoja yksityisiltä, ihan hyvin voisi ostaa palveluja myös nepsyvalmentajilta tai mikä nyt olisi milloinkin sopivaa tukea. Useinhan näissä käy niin, että joo kokeillaan vaikka tukiperhettä, mutta tukiperheellä ei ole sen parempia valmiuksia, eikä koulussa tai päiväkodissa ole osaamista. Joskus se lapsen sijoitus on varmasti hyvä ratkaisu, mutta se on niin rankka toimenpide, että olisi syytä kaivaa jostain niitä muita palveluita eikä vain todetta, ettei oo.
Me kuuluttiin lastensuojeluun viitisen vuotta.
Ehkä ihan aiheesta kun miehellä paha päihdeongelma.
Asiakkuus alkoi kun esikoinen syntyi.
Miehellä ei kuitenkaan ollut osoitetta luonani ja olikin tosi paljon pois ja aika usein vankilassakin, mm koko lapsen ensimmäisen vuoden.
Silti ärsytti kun itsellä kuitenkin kaikki oli hyvin, ei päihdemenneisyyttä ja olin ns hyvästä perheestä ja läheiset välit vanhempiini. Tukiverkot siis kunnossa ja myös lapsen isän vanhemmat auttoi paljon. Molempien vanhemmat myös auttoivat taloudellisesti eli ostivat lapselle vaatteita, lähinnä kuitenkin kalliimmat hankinnat kuten ulkovaatteet ja kengät.
Minulla oli ja on edelleen hyvä suhde lapsiini eli ei mitään vuorovaikutusongelmaa eikä masennusta tai muutakaan mt-ongelmaa.
Käytännössä me siis vaan kuuluttiin lastensuojeluun muttei sieltä mitään apua saatu mihinkään enkä itsekään tajunnut että sieltä voisi jotain "lypsää".
Perhetyötä sain halutessani esim lääkärikäyntiä varten ja se oli minulle ilmaista.
Ai niin! Olinhan minä äiti-lapsi psykoterapiaryhmässä 😂 Luulin meneväni perhekerhoon kun sellaisesta mainitsin sossukäynnillä jonne jouduin kun silloinen mies lähti vankilaan. Kävin kuitenkin siellä "terapiassa" vuoden. Ihan kiva ryhmä meillä ja sai ilmaisen ruuan siellä. Oli kerran viikossa. Siellä olisi pitänyt istua viltin sisällä kun oltiin kuulemma kaikki niin turvattomia 😅 Myös vähän hölmöjä kysymyksiä kyseltiin. Ei siitä mitään apua/hyötyä ollut muuten enkä mitään apua tarvinnutkaan.
Kun toinen lapsi syntyi (kyllä, tein hullu vielä toisenkin lapsen hänen kanssaan) niin silloin sossu taivutteli minut ottamaan säännöllisen perhetyön 2 päivänä viikosta. Se oli pelkkää kyttäämistä ja omituisia kirjauksia ja luojan kiitos sain sen loppumaan ajoissa. Epäiltiin mm että lasta on p##kotettu pikkuvarpaaseen(kyllä, p##kotettu miehen kavereiden toumesta)! Oikeasti lapsen varvas jäi ulko-oven väliin kun olimme isovanhemmilla ja he käyttivät lapsen yksityisellä tikattavana. Perhetyö kävi kuukauden verran kunnes ilmoitin että ei kiitos, on enemmän stressiä kun hyötyä.
Tapasin uuden(nykyisen) miehen(joka kunnollinen) ja asiakkuus lopetettiin. Tuosta on aikaa nyt 10 vuotta. Exästä en tiedä mitään kun ei ole onneksi pitänyt yhteyttä.
Myöhemmin meiltä kysyttiin halutaanko lastensuojelun asiakkuus kun esikoisen nepsy-ongelmia tutkittiin mutten halunnut. Kysyin lääkärin palaverissa sossulta joka oli paikalla myös että minkälaisia terapioita lasun puolelta saa ja millainen koulutus nepsy pulmiin on perhetyöntekijöillä ja totesivat sitten itsekin etteivät voi auttaa.
Poika saikin tarvittavat tukitoimet muualta mm toimintaterapiaa ja nyt on 15-vuotias fiksu teini jolla ei enää ole juurikaan arjessa haittaavia pulmia ja koulu sujuu hyvin.
Summa summarum. Itselle sossu aiheutti vain stressiä ja hävetti se asiakkuus muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä apu, mihin? Oliko meissä joku vika? Ei parantunut lasten kehitysviivästymä, autisminkirjolaisuus tai asperger jos se oli kysymys. En tiedä hyötyikö yksi lapsistani että oli sijoituksissa ja koulukodissa. Hän on nykyään alkoholisti ja elää sossun tuella. Muut pärjää hyvin, ne joita ei ole sossut aktiivisesti auttaneet syrjäytymään yhteiskunnasta.
Anteeksi, mulla meni hieman ohi. Eli haitteko lastensuojelusta apua kehitysviivästymään, autismiin ym ja sairaus ei parantunut? Miksi lapsi sijoitettu/koulukoti?
Itselläni oikein hyvät kokemukset ja saimme apua.
Ei he varmaankaan hakeneet. He sai pakkoapua. Ja sinä voisit nyt mennä pois näistä ketjuista valehtelemasta.
Neuropsykiatriset palvelut ovat ongelma tässä maassa. Lastenpsykiatrian ja neurologian ongelmana on valtava ylikuormitus eikä näille lapsille ole terveydenhuollon toimesta oikein mitään tarjottavana. Usein vanhemmat väsyvät vaikeasti oireilevien lastensa kanssa. Tällöin ei oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin lapsen sijoitus. Mitä muuta voidaan, jos vanhemmat eivät jaksa enää omaa lastaan hoitaa?
On ihan ehdottoman oikein pyytää apua tuossa tilanteessa ja ihan kamalaa, että on niin tukossa lapsille kohdistetut palvelut. Voisiko tuollaisessa tilanteessa olla mahdollista saada välitöntä apua esim tukiperheestä, tai sijaisperhe joka toimisi tukiperheenä, täsmänä joku tukiperhe omasta perhepiiristä?
Tukiperheistä on valtava puute ja ne perheet, jotka siihen ryhtyvät eivät välttämättä halua kovin työlästä lasta tuettavakseen kun ihan tavallisiakin lapsia on jonossa valtavat määrät.
Oli todella paljon apua. Sain tukiperheen ja apua arkeen mm. maksetun siivousavun muodossa kun menetin terveyteni.
Nykyään voin niin hyvin että pärjään ilman apua, vaikka en töihin kykene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä apu, mihin? Oliko meissä joku vika? Ei parantunut lasten kehitysviivästymä, autisminkirjolaisuus tai asperger jos se oli kysymys. En tiedä hyötyikö yksi lapsistani että oli sijoituksissa ja koulukodissa. Hän on nykyään alkoholisti ja elää sossun tuella. Muut pärjää hyvin, ne joita ei ole sossut aktiivisesti auttaneet syrjäytymään yhteiskunnasta.
Anteeksi, mulla meni hieman ohi. Eli haitteko lastensuojelusta apua kehitysviivästymään, autismiin ym ja sairaus ei parantunut? Miksi lapsi sijoitettu/koulukoti?
Itselläni oikein hyvät kokemukset ja saimme apua.
Ei he varmaankaan hakeneet. He sai pakkoapua. Ja sinä voisit nyt mennä pois näistä ketjuista valehtelemasta.
Neuropsykiatriset palvelut ovat ongelma tässä maassa. Lastenpsykiatrian ja neurologian ongelmana on valtava ylikuormitus eikä näille lapsille ole terveydenhuollon toimesta oikein mitään tarjottavana. Usein vanhemmat väsyvät vaikeasti oireilevien lastensa kanssa. Tällöin ei oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin lapsen sijoitus. Mitä muuta voidaan, jos vanhemmat eivät jaksa enää omaa lastaan hoitaa?
Kaikki oli toisin, kun oli vielä erityishuoltopiirit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä apu, mihin? Oliko meissä joku vika? Ei parantunut lasten kehitysviivästymä, autisminkirjolaisuus tai asperger jos se oli kysymys. En tiedä hyötyikö yksi lapsistani että oli sijoituksissa ja koulukodissa. Hän on nykyään alkoholisti ja elää sossun tuella. Muut pärjää hyvin, ne joita ei ole sossut aktiivisesti auttaneet syrjäytymään yhteiskunnasta.
Anteeksi, mulla meni hieman ohi. Eli haitteko lastensuojelusta apua kehitysviivästymään, autismiin ym ja sairaus ei parantunut? Miksi lapsi sijoitettu/koulukoti?
Itselläni oikein hyvät kokemukset ja saimme apua.
Ei he varmaankaan hakeneet. He sai pakkoapua. Ja sinä voisit nyt mennä pois näistä ketjuista valehtelemasta.
Neuropsykiatriset palvelut ovat ongelma tässä maassa. Lastenpsykiatrian ja neurologian ongelmana on valtava ylikuormitus eikä näille lapsille ole terveydenhuollon toimesta oikein mitään tarjottavana. Usein vanhemmat väsyvät vaikeasti oireilevien lastensa kanssa. Tällöin ei oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin lapsen sijoitus. Mitä muuta voidaan, jos vanhemmat eivät jaksa enää omaa lastaan hoitaa?
Kaikki oli toisin, kun oli vielä erityishuoltopiirit
Niin lasten palveluista on leikattu rajusti aina 90 -luvulta saakka. Rahaa on kangettu vanhusväestölle, joka on vaurastunut koko ajan. Katsokaa mediaa, siellä puhutaan vain ja ainoastaan vanhusten ongelmista. Suomi vanhenee.
Meistä tehtailtiin aiheeton ilmoitus ventovieraan toimesta. Oli keksinyt nimensäkin niin ettei samannimistä löydy koko Suomesta. Todettiin heti aiheettomaksi mutta eihän sitä konetiedoista poiskaan saa. Sen jälkeen olen ollut varautuneempi muita ihmisiä kohtaan
Ei ole ollut apua vielä. Lasusta melkein vuosi. Perhetyö piti alkaa, mutta ei ole kuulunut. Myös keskusteluapua mun piti saada, mutta siinäkin prosessissa kestänyt 10kk, nyt ensi viikolla ensimmäinen aika. Perhetyöhön "suostumisen" olisin jättänyt väliin, jos olisin tiennyt että sitä pitää stressissä odottaa todella kauan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut apua vielä. Lasusta melkein vuosi. Perhetyö piti alkaa, mutta ei ole kuulunut. Myös keskusteluapua mun piti saada, mutta siinäkin prosessissa kestänyt 10kk, nyt ensi viikolla ensimmäinen aika. Perhetyöhön "suostumisen" olisin jättänyt väliin, jos olisin tiennyt että sitä pitää stressissä odottaa todella kauan.
Jotkut kunnat on pahasti ruuhkautuneita kuten mm. Vantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut apua vielä. Lasusta melkein vuosi. Perhetyö piti alkaa, mutta ei ole kuulunut. Myös keskusteluapua mun piti saada, mutta siinäkin prosessissa kestänyt 10kk, nyt ensi viikolla ensimmäinen aika. Perhetyöhön "suostumisen" olisin jättänyt väliin, jos olisin tiennyt että sitä pitää stressissä odottaa todella kauan.
Jotkut kunnat on pahasti ruuhkautuneita kuten mm. Vantaa.
Sosiaalivirastot ruuhkautuu koska Suomessa tehdään noin 80 000 aiheetonta lastensuojeluilmoitusta vuodessa, eikä henkilökunnan osaaminen riitä erottelemaan aiheettomia aiheellisista, vaan kaikki pyörii sitten siellä myllyssä loputtomiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut apua vielä. Lasusta melkein vuosi. Perhetyö piti alkaa, mutta ei ole kuulunut. Myös keskusteluapua mun piti saada, mutta siinäkin prosessissa kestänyt 10kk, nyt ensi viikolla ensimmäinen aika. Perhetyöhön "suostumisen" olisin jättänyt väliin, jos olisin tiennyt että sitä pitää stressissä odottaa todella kauan.
Jotkut kunnat on pahasti ruuhkautuneita kuten mm. Vantaa.
Sosiaalivirastot ruuhkautuu koska Suomessa tehdään noin 80 000 aiheetonta lastensuojeluilmoitusta vuodessa, eikä henkilökunnan osaaminen riitä erottelemaan aiheettomia aiheellisista, vaan kaikki pyörii sitten siellä myllyssä loputtomiin.
Mikä on aiheeton? Ilmoitus, josta ei seuraa jatkoasiakkuutta vai ilmoitus asiasta, jossa jo ilmoituksen käsittely toimii interventiona ja asia korjaantuu vai muu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut apua vielä. Lasusta melkein vuosi. Perhetyö piti alkaa, mutta ei ole kuulunut. Myös keskusteluapua mun piti saada, mutta siinäkin prosessissa kestänyt 10kk, nyt ensi viikolla ensimmäinen aika. Perhetyöhön "suostumisen" olisin jättänyt väliin, jos olisin tiennyt että sitä pitää stressissä odottaa todella kauan.
Jotkut kunnat on pahasti ruuhkautuneita kuten mm. Vantaa.
Sosiaalivirastot ruuhkautuu koska Suomessa tehdään noin 80 000 aiheetonta lastensuojeluilmoitusta vuodessa, eikä henkilökunnan osaaminen riitä erottelemaan aiheettomia aiheellisista, vaan kaikki pyörii sitten siellä myllyssä loputtomiin.
Mikä on aiheeton? Ilmoitus, josta ei seuraa jatkoasiakkuutta vai ilmoitus asiasta, jossa jo ilmoituksen käsittely toimii interventiona ja asia korjaantuu vai muu?
Ilmoitus joka on tehty kiusaamismielessä tai sen tekijän arviokyky on pettänyt.
Mikä apu, mihin? Oliko meissä joku vika? Ei parantunut lasten kehitysviivästymä, autisminkirjolaisuus tai asperger jos se oli kysymys. En tiedä hyötyikö yksi lapsistani että oli sijoituksissa ja koulukodissa. Hän on nykyään alkoholisti ja elää sossun tuella. Muut pärjää hyvin, ne joita ei ole sossut aktiivisesti auttaneet syrjäytymään yhteiskunnasta.