lastensuojelun asiakkaana ollut - saiko perheesi apua?

Niin en ole itse ollut asiakkaana, mutta voisin kuvitella, että kun ihmisillä ei aaltopituudet kohtaa niin vieraiden tanttojen läsnäolo voi vaikeuttaa lasten oloa entisestään. Kyllähän täysin yhteiskuntakelpoistakin aikuista ihmistä voi stressata olla tekemisissä sellaisen vaikutusvaltaisen viranomaisen kanssa, jonka kanssa ajatukset ja arvot eivät kohtaa. Sosiaalityöntekijät ovat koukutuksestaan ja kokemuksestaan huolimatta erehtyväisiä ihmisiä. Ja jos ongelmainen lapsi näkee ongelmaisten vanhempiensa ahdistuvan tästä lasu-asiakkuudesta niin tottakai se voi myös lisätä lapsen ongelmia, vaikka joltain osin olisikin avuksi, ainakin teoriassa.

Varsinkin laitoksiin sijoitetut lapset ovat vaikeuksissa kun jo hyvin varhain jengiytyvät vaikka minkälaisista traumoista ja laiminlyönneistä oireilevien vertaisten kanssa. Eli joutuvat erittäin haitalliseen ympäristöön vaikka siellä niitä sosiaalityötä tekeviä aikuisiakin pyörisi.

Sen sijaan ongelmaisista kotioloista tiedän montakin lopulta hyvin vahvaksi ja omilla jaloillaan seisovaksi kasvanutta ihmistä. Ja heidänkin kohdallaan tilanne kotona on voinut aiheuttaa huolta, sossu vain teki eri arvion kuin toisesta, joka laitettiin koulukotiin ja josta ei ikinä tullut onnellista aikuista. Sori, mutta pidän noita syrjäytymislaitoksia kaikista pahimpina ja kaikista haitallisimpina. Ja kyllä, niihin huostaanotetaan myös sellaisten perheiden lapsia, jotka luottavat liikaa virkaintoisiin sosiaalityöntekijöihin/"ottavat avun vastaan". Vaikka monesti kotona olisi parempi.

T. Kotona kasvanut, onnelliseksi aikuiseksi selvinnyt alkoholistin lapsi

Vierailija kirjoitti:

Voisiko autismi ja aspergerliitto tehdä jotain tämän järkyttävän epäkohdan korjaamiseksi?

On Suomen perustuslain vastaista, ettei lastensuojelussa ole lainkaan neuropsykiatrista osaamista.

Valitettavasti sitä ei ole oikein missään!

Tähän täytyy jonkun riittävän ison toimijan jo puuttua.

Autismikirjon häiriö EI ole mielenterveysongelmia, vaan synnynnäinen "aivovamma", eräänlainen kehitysvammaisuus.

Edes mielenterveyden ammattilaiset, psykiatrit ja psykologit, eivät tunne autismikirjoa, koska sitä ei heille koulussa opeteta!

Asiantuntijoita tarvitaan sekä terveydenhoitoon, että lastensuojeluun.

Ei siellä ole mitään muutakaan osaamista. Esimerkiksi adoptioperheitä kohdellaan törkeästi, koska jos adoptiolapsi oireilee, siitä syytetään adoptiovanhempia, vaikka he eivät mitenkään voi olla vastuussa kaikesta.

Ja osaamistahan Suomessa on, mutta lastensuojeluviranomaiset eivät kuuntele tai konsultoi ketään.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko autismi ja aspergerliitto tehdä jotain tämän järkyttävän epäkohdan korjaamiseksi?

On Suomen perustuslain vastaista, ettei lastensuojelussa ole lainkaan neuropsykiatrista osaamista.

Valitettavasti sitä ei ole oikein missään!

Tähän täytyy jonkun riittävän ison toimijan jo puuttua.

Autismikirjon häiriö EI ole mielenterveysongelmia, vaan synnynnäinen "aivovamma", eräänlainen kehitysvammaisuus.

Edes mielenterveyden ammattilaiset, psykiatrit ja psykologit, eivät tunne autismikirjoa, koska sitä ei heille koulussa opeteta!

Asiantuntijoita tarvitaan sekä terveydenhoitoon, että lastensuojeluun.

Kanssasi samoilla linjoilla

Usean kohdalla pahentanut tilannetta

Ylös

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä apu, mihin? Oliko meissä joku vika? Ei parantunut lasten kehitysviivästymä, autisminkirjolaisuus tai asperger jos se oli kysymys. En tiedä hyötyikö yksi lapsistani että oli sijoituksissa ja koulukodissa. Hän on nykyään alkoholisti ja elää sossun tuella. Muut pärjää hyvin, ne joita ei ole sossut aktiivisesti auttaneet syrjäytymään yhteiskunnasta.

Anteeksi, mulla meni hieman ohi. Eli haitteko lastensuojelusta apua kehitysviivästymään, autismiin ym ja sairaus ei parantunut? Miksi lapsi sijoitettu/koulukoti?

Itselläni oikein hyvät kokemukset ja saimme apua.

Ei he varmaankaan hakeneet. He sai pakkoapua. Ja sinä voisit nyt mennä pois näistä ketjuista valehtelemasta.

Jos joku on saanut apua lastensuojelusta, miksi se olisi valehtelua? Minullakin on hyviä kokemuksia lastensuojelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä apu, mihin? Oliko meissä joku vika? Ei parantunut lasten kehitysviivästymä, autisminkirjolaisuus tai asperger jos se oli kysymys. En tiedä hyötyikö yksi lapsistani että oli sijoituksissa ja koulukodissa. Hän on nykyään alkoholisti ja elää sossun tuella. Muut pärjää hyvin, ne joita ei ole sossut aktiivisesti auttaneet syrjäytymään yhteiskunnasta.

Anteeksi, mulla meni hieman ohi. Eli haitteko lastensuojelusta apua kehitysviivästymään, autismiin ym ja sairaus ei parantunut? Miksi lapsi sijoitettu/koulukoti?

Itselläni oikein hyvät kokemukset ja saimme apua.

Ei he varmaankaan hakeneet. He sai pakkoapua. Ja sinä voisit nyt mennä pois näistä ketjuista valehtelemasta.

Jos joku on saanut apua lastensuojelusta, miksi se olisi valehtelua? Minullakin on hyviä kokemuksia lastensuojelusta.

Ei tuolla ollut. Se oli ironiaa.

Sinä taidat olla se äiti joka aina ilmestyy näihin ketjuihin mainostamaan omaa erinomaisuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Tähän olisi kiva saada enemmän vastauksia! Hyvä kysely. 

Up

Lastensuojelun sossun kuuluisi pitää lastensuojelulasten puolta, mutta todellisuudessa suojelevat vain lastensuojelulaitoksia.

Teinilä lastenkodissa(Siipi-osasto) nuoren käsi loukkaantui, kun nuorta jouduttiin raahaamaan pesuhuoneeseen. Lastenkoti peitteli tapahtunutta ja syytti asiasta nuoren vanhempaa!

Lassilan toimipisteen sossu asettui suojelemaan nuoren sijasta Teinilän lastenkotia.

Ensimmäistä kertaa pyysin itse apua ja saimmekin sitä tosi hyvin. Toisen kerran asiakkuus käynnistyi lapsen isän vuoksi. Hänellä vaikea päihdeongelma ja oli ollut liikkeellä lapsen kanssa päihtyneenä. Otin tietysti kaiken avun vastaan. Perhetyöntekijöiltä sain tukea ja hyvää keskustelua. Kysyttiin haluanko asiakkuutta jatkaa ja totesin, että haluan heidän olevan tukena vielä. Muutama kuukausi ja päädyttiin asiakkuus lopettaa.

Jatkuu

Paras lastensuojelulta tullut apu oli, että sieltä maksoivat osan ratsastusharrastuksestani. Harrastus piti järjissäni, sillä oli superiso merkitys, että jaksoin lapsena ja nuorena eteenpäin. Olin tosi ujo lapsi ja toivon näin jälkikäteen, että lastensuojelusta olisivat yrittäneet rohkaista minua puhumaan avoimemmin siitä, että millaista kotona oli äitini kanssa. Olin yleensä aika lukossa ja vastailin vaan "emmä tiiä, iha ok", vaikka tosiasiassa arki oli vaikeaa.. Perhetyöntekijöiden kanssa käytiin pari kertaa myös laskettelemassa, ja ne reissut jäivät mieleen. Kun olin ihan pieni, lastensuojelu järjesti huostaanoton, mutta oma sukuni sai minut oikeusteitse takaisin.. Olen kiitollinen lastensuojelulle, että sijaisperheeni jäi kuitenkin tukiperheekseni, vaikka ihan oikeasti olisin halunnut asua siellä ja olin heihin eniten kiintynyt.

Lapseni sanoi että hän ei lisäänny aikuisena,koska on kärsinyt mielivaltaisesta lastensuojelusta. On erityisnuori ja meitä on kohdeltu epäasiallisesti ja väärinkäsityksiä on paljon. Koen helpottavana sen,että pian nuori on täysikäinen. Huostaanottoa kai sossu suunnitteli tempuillaan,vaan perusteet eivät täyty. Saivat pitkän nenän,kun eivät saaneet bisnekseensä lastani.

Pahensi tilannetta. Sen sijaan että olisin saanut apua, masennuin ja oireiluni pahentui. Tilanne repi lopulta koko perheemme rikki.

Olin siis se lapsi. Lasu tehtiin koska minua kiusattiin koulussa ja aloin oireilla.