Kannattaako teistä avoparin avioitua kun kaikki on hyvin ilmankin?

Kannattaa, vaikka jo leskeneläkkeen takia. Ja jotta sitä saa mahdollisessa kuolintapauksessa, on täytynyt olla naimisissa useamman vuoden. Joten mars, vihille

Se on arvokysymys, eikä mitään muuta. Ja onko molemmilla samat arvon, jolloin tärkeämpää on keskustella niistä kuin miettiä avioliittoa.

Menin naimisiin, mies kuoli ja saan nyt leskeneläkettä. Muuten en koko jutussa nähnyt mitään järkeä. 

Eikos leskeneläkettä suunnitella lopetettavaksi 1975 ja sen jälkeen syntyneillä?

Mun mielestä vain silloin kannattaa avioitua, kun kaikki on hyvin ilmankin ja samaa halutaan jatkaa loppuelämä.

Ei sellaiset parit eroa, joilla kaikki on hyvin.ne eroavat, joilla ei ollut hyvin ja sitä sitten yritettiin paikkailla häillä.

Mä menin naimisiin mieheni kanssa maistraatissa eikä kerrottu edes kenellekkään. Ei meidän suhde muuttunut mitenkään. Mieheni kuoli ja saan leskeneläkettä, koska meillä on alaikäisiä lapsia. Muuten kriteerit ei olisi täyttynyt.

Me menimme nopeahkosti naimisiin, 23-vuotiaina neljän vuoden yhdessäolon jälkeen. Syynä ensisijaisesti se, että tahdoimme lapsia ja tuntui luontevimmalta, että koko poppoolla olisi sama sukunimi.

Kyllä menisin uudelleen naimisiin, ei vihkiminen itsessään muuttanut mitään. Ylä- ja alamäkiä mahtunut elämään 9 avioliittovuoden aikana mutta eiköhän niitä olisi tullut ilman nimenvaihdostakin.

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 10 vuotta. Ollaan kolmekymppisiä, eikä ole aikeissa mennä naimisiin. Asumme ulkomailla, eikä täällä tuota leskeneläkettä ole. Meillä on henkivakuutus, joka tarkoittaa sitä, että jos jompikumpi kuolee niin vakuutus maksaa kymmenien tuhansien edestä rahaa (avo)puolisolle ja lapsille. Täällä myös aviopuolisot vastaavat toisen veloista. Vaikka mieheeni luotankin, niin voihan hän alkaa uhkapelaamaan, jolloin hänen velkansa olisivat myös minun velkojani. En halua ottaa riskiä, joten en keksi mitään syytä avioitua.

Kauhee tuo veloista vaataaminen. Toinen ottaa lainaa toisen tietämättä, hassaa rahat ja huppista oletkin yhtäkkiä pulassa. Ja oletan, ettei aviopuolisolta tarvitae kysyä lupaa velan ottoon edes.

Lesken oikeus asuntoon, lesken eläke jne.

Itse en suostuisi mihinkään avosuhteeseen. Joko avioliitto tai ei mitään, haluan että sitoudutaan kunnolla ja että ollaan myös lain edessä pari.

Vierailija kirjoitti:

Me menimme nopeahkosti naimisiin, 23-vuotiaina neljän vuoden yhdessäolon jälkeen. Syynä ensisijaisesti se, että tahdoimme lapsia ja tuntui luontevimmalta, että koko poppoolla olisi sama sukunimi.

Kyllä menisin uudelleen naimisiin, ei vihkiminen itsessään muuttanut mitään. Ylä- ja alamäkiä mahtunut elämään 9 avioliittovuoden aikana mutta eiköhän niitä olisi tullut ilman nimenvaihdostakin.

Ihana lukea tälläistä☺️

Se on pääasiassa arvokysymys, mutta tuohan se tietynlaista turvaa.

Minä ajattelin mennä mieheni kanssa salaa naimisiin. Kerrotaan sit joskus muille (pikkuhiljaa) ja vietetään keskenämme just sellainen hääpäivä kuin halutaan. Voidaan sit järkätä jotkut jälki pippalot, jos muu suku sitä jää kovasti kaipaamaan.

Ehdottomasti kannattaa. Aviopuolisona olet myös puolisosi lähiomainen, mistä tulee tärkeää, jos hän esimerkiksi loukkaantuu niin pahasti, että on sairaalassa tiedottomana. Sinä olet automaattisesti se henkilö, johon otetaan yhteyttä tapahtui se sitten missä tahansa päin maailmaa. Avopuolisolla on selvästi huonommat oikeudet, sinulla ei olisi esimerkiksi mitään sananvaltaa miehesi hoitoon, ellei hän ole erikseen siitä papereita täyttänyt sairaalaan.

Avopuolisolla ei ole kuolintapauksessa oikeutta yhteiseen asuntoon, vaan sinut voidaan käytännössä miesten sukulaisten puolesta heittää ulos yhteisestä kodistanne vaikka saman tien, kun omaisuus pistetään osiin, ellet pysty maksamaan perillisiä asunnosta ja irtaimistosta ulos. Aviopuolisolla on oikeus jäädä asumaan yhteiseen kotiin.

Myös periminen. Avopuoliso ei peri, leski perii. Tämänkin voi hoitaa testamentilla, jos jaksaa papereita pyöritellä.

Itse menisin naimisiin, jos kuviot on selvät. Silloin teidän toisten oikeuksiin puolisoina ei voi kukaan kajota, eikä tarvitse tehdä joka asiasta erillistä paperia, kun ne hoituvat sillä yhdellä tai kahdella, jos teette samalla avioehdon.

Taloudellisista syistä menimme naimisiin.

Kannattaa! Oltiin seitsemän vuotta avoliitossa mutta silti avioituminen kohotti suhdetta, en osaa selittää miksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 10 vuotta. Ollaan kolmekymppisiä, eikä ole aikeissa mennä naimisiin. Asumme ulkomailla, eikä täällä tuota leskeneläkettä ole. Meillä on henkivakuutus, joka tarkoittaa sitä, että jos jompikumpi kuolee niin vakuutus maksaa kymmenien tuhansien edestä rahaa (avo)puolisolle ja lapsille. Täällä myös aviopuolisot vastaavat toisen veloista. Vaikka mieheeni luotankin, niin voihan hän alkaa uhkapelaamaan, jolloin hänen velkansa olisivat myös minun velkojani. En halua ottaa riskiä, joten en keksi mitään syytä avioitua.

Asumme myös ulkomailla, mutta meillä työnantaja maksaa tuntuvat korvaukset kuolintapauksessa ja sen takia kannattaa mennä naimisiin. Jos mies kuolla kupsahtaa, hänen työnantajansa maksaa 250 000 euroa minulle. Ja jos minä kuolla kupsahdan työnantajani maksaa tietyn summan kuukausittain  tietyn ajan. En ole tuota vielä tsekkannut tarkemmin, että kuinka paljon ja kuinka kauan.