lastensuojelun asiakkaana ollut - saiko perheesi apua?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut apua vielä. Lasusta melkein vuosi. Perhetyö piti alkaa, mutta ei ole kuulunut. Myös keskusteluapua mun piti saada, mutta siinäkin prosessissa kestänyt 10kk, nyt ensi viikolla ensimmäinen aika. Perhetyöhön "suostumisen" olisin jättänyt väliin, jos olisin tiennyt että sitä pitää stressissä odottaa todella kauan.
Jotkut kunnat on pahasti ruuhkautuneita kuten mm. Vantaa.
Sosiaalivirastot ruuhkautuu koska Suomessa tehdään noin 80 000 aiheetonta lastensuojeluilmoitusta vuodessa, eikä henkilökunnan osaaminen riitä erottelemaan aiheettomia aiheellisista, vaan kaikki pyörii sitten siellä myllyssä loputtomiin.
Mikä on aiheeton? Ilmoitus, josta ei seuraa jatkoasiakkuutta vai ilmoitus asiasta, jossa jo ilmoituksen käsittely toimii interventiona ja asia korjaantuu vai muu?
Ei ole olemassakaan sellaista kuin ”lastensuojelun jatkoasiakkuus”.
Kun se ilmoitus saapuu, tehdään arviointi, minkä jälkeen käynnistyy asiakkuus tai ei käynnisty. Arvioinnin aikana se ilmoituksen kohde ei ole asiakas.
Yli puolet ilmoituksista on aiheettomia.
Lastensuojelutarpeen arvioinnin tuloksena perhettä joko ohjataan muihin palveluihin kuten mm. perheneuvola tai heille käynnistetään lastensuojelun asiakkuus. Se, että lastensuojelun asiakkuus ei ala, ei tarkoita sitä etteikö ilmoitus olisi ollut ehkä aiheesta, mutta asia voidaan jatkossa hoitaa lievemmin kuin lastensuojelussa. Tällainen lievempi hoitaminen voi olla vaikkapa vanhemman vapaaehtoinen päihdehoito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut apua vielä. Lasusta melkein vuosi. Perhetyö piti alkaa, mutta ei ole kuulunut. Myös keskusteluapua mun piti saada, mutta siinäkin prosessissa kestänyt 10kk, nyt ensi viikolla ensimmäinen aika. Perhetyöhön "suostumisen" olisin jättänyt väliin, jos olisin tiennyt että sitä pitää stressissä odottaa todella kauan.
Jotkut kunnat on pahasti ruuhkautuneita kuten mm. Vantaa.
Sosiaalivirastot ruuhkautuu koska Suomessa tehdään noin 80 000 aiheetonta lastensuojeluilmoitusta vuodessa, eikä henkilökunnan osaaminen riitä erottelemaan aiheettomia aiheellisista, vaan kaikki pyörii sitten siellä myllyssä loputtomiin.
Mikä on aiheeton? Ilmoitus, josta ei seuraa jatkoasiakkuutta vai ilmoitus asiasta, jossa jo ilmoituksen käsittely toimii interventiona ja asia korjaantuu vai muu?
Ei ole olemassakaan sellaista kuin ”lastensuojelun jatkoasiakkuus”.
Kun se ilmoitus saapuu, tehdään arviointi, minkä jälkeen käynnistyy asiakkuus tai ei käynnisty. Arvioinnin aikana se ilmoituksen kohde ei ole asiakas.
Yli puolet ilmoituksista on aiheettomia.
Lastensuojelutarpeen arvioinnin tuloksena perhettä joko ohjataan muihin palveluihin kuten mm. perheneuvola tai heille käynnistetään lastensuojelun asiakkuus. Se, että lastensuojelun asiakkuus ei ala, ei tarkoita sitä etteikö ilmoitus olisi ollut ehkä aiheesta, mutta asia voidaan jatkossa hoitaa lievemmin kuin lastensuojelussa. Tällainen lievempi hoitaminen voi olla vaikkapa vanhemman vapaaehtoinen päihdehoito.
Ja juuri tällainen venkoilu on se syy, että lastensuojelusta ei pidetä. Suomessa tehdään vuosittain 80 000 aiheetonta ilmoitusta. 80 000. Se kun mm on halvin ja kätevin tapa vainota ja kiusata jotakuta. Ja koska lakiteksti on epäselvä, ilmoituksia syntyy paljon myös siksi, että ilmoittajilta puuttuu maalaisjärki. Huolestutaan hysteerisesti.
No ei tullut suoranaista apua, mutta virkamies, joka rikkoi lapsen perusoikeuksia, pantiin viralta. Eipä tee enää samaa muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut apua vielä. Lasusta melkein vuosi. Perhetyö piti alkaa, mutta ei ole kuulunut. Myös keskusteluapua mun piti saada, mutta siinäkin prosessissa kestänyt 10kk, nyt ensi viikolla ensimmäinen aika. Perhetyöhön "suostumisen" olisin jättänyt väliin, jos olisin tiennyt että sitä pitää stressissä odottaa todella kauan.
Jotkut kunnat on pahasti ruuhkautuneita kuten mm. Vantaa.
Sosiaalivirastot ruuhkautuu koska Suomessa tehdään noin 80 000 aiheetonta lastensuojeluilmoitusta vuodessa, eikä henkilökunnan osaaminen riitä erottelemaan aiheettomia aiheellisista, vaan kaikki pyörii sitten siellä myllyssä loputtomiin.
Mikä on aiheeton? Ilmoitus, josta ei seuraa jatkoasiakkuutta vai ilmoitus asiasta, jossa jo ilmoituksen käsittely toimii interventiona ja asia korjaantuu vai muu?
Ei ole olemassakaan sellaista kuin ”lastensuojelun jatkoasiakkuus”.
Kun se ilmoitus saapuu, tehdään arviointi, minkä jälkeen käynnistyy asiakkuus tai ei käynnisty. Arvioinnin aikana se ilmoituksen kohde ei ole asiakas.
Yli puolet ilmoituksista on aiheettomia.
Lastensuojelutarpeen arvioinnin tuloksena perhettä joko ohjataan muihin palveluihin kuten mm. perheneuvola tai heille käynnistetään lastensuojelun asiakkuus. Se, että lastensuojelun asiakkuus ei ala, ei tarkoita sitä etteikö ilmoitus olisi ollut ehkä aiheesta, mutta asia voidaan jatkossa hoitaa lievemmin kuin lastensuojelussa. Tällainen lievempi hoitaminen voi olla vaikkapa vanhemman vapaaehtoinen päihdehoito.
Yleisimmin todetaan että ”aiheeton ilmoitus, kiitos ja näkemiin”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut apua vielä. Lasusta melkein vuosi. Perhetyö piti alkaa, mutta ei ole kuulunut. Myös keskusteluapua mun piti saada, mutta siinäkin prosessissa kestänyt 10kk, nyt ensi viikolla ensimmäinen aika. Perhetyöhön "suostumisen" olisin jättänyt väliin, jos olisin tiennyt että sitä pitää stressissä odottaa todella kauan.
Jotkut kunnat on pahasti ruuhkautuneita kuten mm. Vantaa.
Sosiaalivirastot ruuhkautuu koska Suomessa tehdään noin 80 000 aiheetonta lastensuojeluilmoitusta vuodessa, eikä henkilökunnan osaaminen riitä erottelemaan aiheettomia aiheellisista, vaan kaikki pyörii sitten siellä myllyssä loputtomiin.
Mikä on aiheeton? Ilmoitus, josta ei seuraa jatkoasiakkuutta vai ilmoitus asiasta, jossa jo ilmoituksen käsittely toimii interventiona ja asia korjaantuu vai muu?
Ei ole olemassakaan sellaista kuin ”lastensuojelun jatkoasiakkuus”.
Kun se ilmoitus saapuu, tehdään arviointi, minkä jälkeen käynnistyy asiakkuus tai ei käynnisty. Arvioinnin aikana se ilmoituksen kohde ei ole asiakas.
Yli puolet ilmoituksista on aiheettomia.
Lastensuojelutarpeen arvioinnin tuloksena perhettä joko ohjataan muihin palveluihin kuten mm. perheneuvola tai heille käynnistetään lastensuojelun asiakkuus. Se, että lastensuojelun asiakkuus ei ala, ei tarkoita sitä etteikö ilmoitus olisi ollut ehkä aiheesta, mutta asia voidaan jatkossa hoitaa lievemmin kuin lastensuojelussa. Tällainen lievempi hoitaminen voi olla vaikkapa vanhemman vapaaehtoinen päihdehoito.
Ja juuri tällainen venkoilu on se syy, että lastensuojelusta ei pidetä. Suomessa tehdään vuosittain 80 000 aiheetonta ilmoitusta. 80 000. Se kun mm on halvin ja kätevin tapa vainota ja kiusata jotakuta. Ja koska lakiteksti on epäselvä, ilmoituksia syntyy paljon myös siksi, että ilmoittajilta puuttuu maalaisjärki. Huolestutaan hysteerisesti.
Niin. Toisaalta ilmoitus tehdään nykyisin suurimmaksi osin virkavelvollisuudesta ja varmistaakseen, että asia on ok. Esim. vanhemman joutuessa sairaalaan tehdään lasu, koska se on sossun asia selvittää onko vanhemman pikkulapsella hoitajaa sillä aikaa kun äiti on sairaalassa. Lääkärillä ei ole siihen aikaa.
Mä päätin tehdä youtubeen videon, jossa kerron kuinka ite olin raskaana kun lapsen isä kuoli, ja lopulta huusin perhetyöntekijälle. Kerron mitä kävi, että uskaltaisitte hakea apua. En oo lastensuojelun asiakas, vaikka lasu tuli:,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut apua vielä. Lasusta melkein vuosi. Perhetyö piti alkaa, mutta ei ole kuulunut. Myös keskusteluapua mun piti saada, mutta siinäkin prosessissa kestänyt 10kk, nyt ensi viikolla ensimmäinen aika. Perhetyöhön "suostumisen" olisin jättänyt väliin, jos olisin tiennyt että sitä pitää stressissä odottaa todella kauan.
Jotkut kunnat on pahasti ruuhkautuneita kuten mm. Vantaa.
Sosiaalivirastot ruuhkautuu koska Suomessa tehdään noin 80 000 aiheetonta lastensuojeluilmoitusta vuodessa, eikä henkilökunnan osaaminen riitä erottelemaan aiheettomia aiheellisista, vaan kaikki pyörii sitten siellä myllyssä loputtomiin.
Mikä on aiheeton? Ilmoitus, josta ei seuraa jatkoasiakkuutta vai ilmoitus asiasta, jossa jo ilmoituksen käsittely toimii interventiona ja asia korjaantuu vai muu?
Ei ole olemassakaan sellaista kuin ”lastensuojelun jatkoasiakkuus”.
Kun se ilmoitus saapuu, tehdään arviointi, minkä jälkeen käynnistyy asiakkuus tai ei käynnisty. Arvioinnin aikana se ilmoituksen kohde ei ole asiakas.
Yli puolet ilmoituksista on aiheettomia.
Lastensuojelutarpeen arvioinnin tuloksena perhettä joko ohjataan muihin palveluihin kuten mm. perheneuvola tai heille käynnistetään lastensuojelun asiakkuus. Se, että lastensuojelun asiakkuus ei ala, ei tarkoita sitä etteikö ilmoitus olisi ollut ehkä aiheesta, mutta asia voidaan jatkossa hoitaa lievemmin kuin lastensuojelussa. Tällainen lievempi hoitaminen voi olla vaikkapa vanhemman vapaaehtoinen päihdehoito.
Ja juuri tällainen venkoilu on se syy, että lastensuojelusta ei pidetä. Suomessa tehdään vuosittain 80 000 aiheetonta ilmoitusta. 80 000. Se kun mm on halvin ja kätevin tapa vainota ja kiusata jotakuta. Ja koska lakiteksti on epäselvä, ilmoituksia syntyy paljon myös siksi, että ilmoittajilta puuttuu maalaisjärki. Huolestutaan hysteerisesti.
Niin. Toisaalta ilmoitus tehdään nykyisin suurimmaksi osin virkavelvollisuudesta ja varmistaakseen, että asia on ok. Esim. vanhemman joutuessa sairaalaan tehdään lasu, koska se on sossun asia selvittää onko vanhemman pikkulapsella hoitajaa sillä aikaa kun äiti on sairaalassa. Lääkärillä ei ole siihen aikaa.
Näin käy koska lakiteksti on epäselvä. Se lukee tuolla jo.
Eikä se kauaa kestä kysyä siltä äidiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut apua vielä. Lasusta melkein vuosi. Perhetyö piti alkaa, mutta ei ole kuulunut. Myös keskusteluapua mun piti saada, mutta siinäkin prosessissa kestänyt 10kk, nyt ensi viikolla ensimmäinen aika. Perhetyöhön "suostumisen" olisin jättänyt väliin, jos olisin tiennyt että sitä pitää stressissä odottaa todella kauan.
Jotkut kunnat on pahasti ruuhkautuneita kuten mm. Vantaa.
Sosiaalivirastot ruuhkautuu koska Suomessa tehdään noin 80 000 aiheetonta lastensuojeluilmoitusta vuodessa, eikä henkilökunnan osaaminen riitä erottelemaan aiheettomia aiheellisista, vaan kaikki pyörii sitten siellä myllyssä loputtomiin.
Mikä on aiheeton? Ilmoitus, josta ei seuraa jatkoasiakkuutta vai ilmoitus asiasta, jossa jo ilmoituksen käsittely toimii interventiona ja asia korjaantuu vai muu?
Ei ole olemassakaan sellaista kuin ”lastensuojelun jatkoasiakkuus”.
Kun se ilmoitus saapuu, tehdään arviointi, minkä jälkeen käynnistyy asiakkuus tai ei käynnisty. Arvioinnin aikana se ilmoituksen kohde ei ole asiakas.
Yli puolet ilmoituksista on aiheettomia.
Lastensuojelutarpeen arvioinnin tuloksena perhettä joko ohjataan muihin palveluihin kuten mm. perheneuvola tai heille käynnistetään lastensuojelun asiakkuus. Se, että lastensuojelun asiakkuus ei ala, ei tarkoita sitä etteikö ilmoitus olisi ollut ehkä aiheesta, mutta asia voidaan jatkossa hoitaa lievemmin kuin lastensuojelussa. Tällainen lievempi hoitaminen voi olla vaikkapa vanhemman vapaaehtoinen päihdehoito.
Ja juuri tällainen venkoilu on se syy, että lastensuojelusta ei pidetä. Suomessa tehdään vuosittain 80 000 aiheetonta ilmoitusta. 80 000. Se kun mm on halvin ja kätevin tapa vainota ja kiusata jotakuta. Ja koska lakiteksti on epäselvä, ilmoituksia syntyy paljon myös siksi, että ilmoittajilta puuttuu maalaisjärki. Huolestutaan hysteerisesti.
Niin. Toisaalta ilmoitus tehdään nykyisin suurimmaksi osin virkavelvollisuudesta ja varmistaakseen, että asia on ok. Esim. vanhemman joutuessa sairaalaan tehdään lasu, koska se on sossun asia selvittää onko vanhemman pikkulapsella hoitajaa sillä aikaa kun äiti on sairaalassa. Lääkärillä ei ole siihen aikaa.
Lääkärin työhön kuuluu potilaan kohtaaminen ja tämän hyvinvoinnin tukeminen. Ja aiemmin teit kaikkesi leimataksesi aivan kaikki joista tehdään ilmoitus. Vihjailit asiakkuudesta ja jatkotoimista ja alkoholismista jne.
Ala-arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut apua vielä. Lasusta melkein vuosi. Perhetyö piti alkaa, mutta ei ole kuulunut. Myös keskusteluapua mun piti saada, mutta siinäkin prosessissa kestänyt 10kk, nyt ensi viikolla ensimmäinen aika. Perhetyöhön "suostumisen" olisin jättänyt väliin, jos olisin tiennyt että sitä pitää stressissä odottaa todella kauan.
Jotkut kunnat on pahasti ruuhkautuneita kuten mm. Vantaa.
Sosiaalivirastot ruuhkautuu koska Suomessa tehdään noin 80 000 aiheetonta lastensuojeluilmoitusta vuodessa, eikä henkilökunnan osaaminen riitä erottelemaan aiheettomia aiheellisista, vaan kaikki pyörii sitten siellä myllyssä loputtomiin.
Mikä on aiheeton? Ilmoitus, josta ei seuraa jatkoasiakkuutta vai ilmoitus asiasta, jossa jo ilmoituksen käsittely toimii interventiona ja asia korjaantuu vai muu?
Ei ole olemassakaan sellaista kuin ”lastensuojelun jatkoasiakkuus”.
Kun se ilmoitus saapuu, tehdään arviointi, minkä jälkeen käynnistyy asiakkuus tai ei käynnisty. Arvioinnin aikana se ilmoituksen kohde ei ole asiakas.
Yli puolet ilmoituksista on aiheettomia.
Lastensuojelutarpeen arvioinnin tuloksena perhettä joko ohjataan muihin palveluihin kuten mm. perheneuvola tai heille käynnistetään lastensuojelun asiakkuus. Se, että lastensuojelun asiakkuus ei ala, ei tarkoita sitä etteikö ilmoitus olisi ollut ehkä aiheesta, mutta asia voidaan jatkossa hoitaa lievemmin kuin lastensuojelussa. Tällainen lievempi hoitaminen voi olla vaikkapa vanhemman vapaaehtoinen päihdehoito.
Ja juuri tällainen venkoilu on se syy, että lastensuojelusta ei pidetä. Suomessa tehdään vuosittain 80 000 aiheetonta ilmoitusta. 80 000. Se kun mm on halvin ja kätevin tapa vainota ja kiusata jotakuta. Ja koska lakiteksti on epäselvä, ilmoituksia syntyy paljon myös siksi, että ilmoittajilta puuttuu maalaisjärki. Huolestutaan hysteerisesti.
Niin. Toisaalta ilmoitus tehdään nykyisin suurimmaksi osin virkavelvollisuudesta ja varmistaakseen, että asia on ok. Esim. vanhemman joutuessa sairaalaan tehdään lasu, koska se on sossun asia selvittää onko vanhemman pikkulapsella hoitajaa sillä aikaa kun äiti on sairaalassa. Lääkärillä ei ole siihen aikaa.
Siis mitä? Onko nykyään oletuksena, että mistä tahansa syystä sairaalaan päätyvä vanhempi ei osaa järjestää lapselleen hoitoa? Vaiko kenties se, että kaikki ovat tukiverkottomia yksinhuoltajia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut apua vielä. Lasusta melkein vuosi. Perhetyö piti alkaa, mutta ei ole kuulunut. Myös keskusteluapua mun piti saada, mutta siinäkin prosessissa kestänyt 10kk, nyt ensi viikolla ensimmäinen aika. Perhetyöhön "suostumisen" olisin jättänyt väliin, jos olisin tiennyt että sitä pitää stressissä odottaa todella kauan.
Jotkut kunnat on pahasti ruuhkautuneita kuten mm. Vantaa.
Sosiaalivirastot ruuhkautuu koska Suomessa tehdään noin 80 000 aiheetonta lastensuojeluilmoitusta vuodessa, eikä henkilökunnan osaaminen riitä erottelemaan aiheettomia aiheellisista, vaan kaikki pyörii sitten siellä myllyssä loputtomiin.
Mikä on aiheeton? Ilmoitus, josta ei seuraa jatkoasiakkuutta vai ilmoitus asiasta, jossa jo ilmoituksen käsittely toimii interventiona ja asia korjaantuu vai muu?
Ei ole olemassakaan sellaista kuin ”lastensuojelun jatkoasiakkuus”.
Kun se ilmoitus saapuu, tehdään arviointi, minkä jälkeen käynnistyy asiakkuus tai ei käynnisty. Arvioinnin aikana se ilmoituksen kohde ei ole asiakas.
Yli puolet ilmoituksista on aiheettomia.
Lastensuojelutarpeen arvioinnin tuloksena perhettä joko ohjataan muihin palveluihin kuten mm. perheneuvola tai heille käynnistetään lastensuojelun asiakkuus. Se, että lastensuojelun asiakkuus ei ala, ei tarkoita sitä etteikö ilmoitus olisi ollut ehkä aiheesta, mutta asia voidaan jatkossa hoitaa lievemmin kuin lastensuojelussa. Tällainen lievempi hoitaminen voi olla vaikkapa vanhemman vapaaehtoinen päihdehoito.
Ja juuri tällainen venkoilu on se syy, että lastensuojelusta ei pidetä. Suomessa tehdään vuosittain 80 000 aiheetonta ilmoitusta. 80 000. Se kun mm on halvin ja kätevin tapa vainota ja kiusata jotakuta. Ja koska lakiteksti on epäselvä, ilmoituksia syntyy paljon myös siksi, että ilmoittajilta puuttuu maalaisjärki. Huolestutaan hysteerisesti.
Niin. Toisaalta ilmoitus tehdään nykyisin suurimmaksi osin virkavelvollisuudesta ja varmistaakseen, että asia on ok. Esim. vanhemman joutuessa sairaalaan tehdään lasu, koska se on sossun asia selvittää onko vanhemman pikkulapsella hoitajaa sillä aikaa kun äiti on sairaalassa. Lääkärillä ei ole siihen aikaa.
Siis mitä? Onko nykyään oletuksena, että mistä tahansa syystä sairaalaan päätyvä vanhempi ei osaa järjestää lapselleen hoitoa? Vaiko kenties se, että kaikki ovat tukiverkottomia yksinhuoltajia?
Niin, se vanhempihan voi olla psykoosin takia siellä sairaalassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut apua vielä. Lasusta melkein vuosi. Perhetyö piti alkaa, mutta ei ole kuulunut. Myös keskusteluapua mun piti saada, mutta siinäkin prosessissa kestänyt 10kk, nyt ensi viikolla ensimmäinen aika. Perhetyöhön "suostumisen" olisin jättänyt väliin, jos olisin tiennyt että sitä pitää stressissä odottaa todella kauan.
Jotkut kunnat on pahasti ruuhkautuneita kuten mm. Vantaa.
Sosiaalivirastot ruuhkautuu koska Suomessa tehdään noin 80 000 aiheetonta lastensuojeluilmoitusta vuodessa, eikä henkilökunnan osaaminen riitä erottelemaan aiheettomia aiheellisista, vaan kaikki pyörii sitten siellä myllyssä loputtomiin.
Mikä on aiheeton? Ilmoitus, josta ei seuraa jatkoasiakkuutta vai ilmoitus asiasta, jossa jo ilmoituksen käsittely toimii interventiona ja asia korjaantuu vai muu?
Ei ole olemassakaan sellaista kuin ”lastensuojelun jatkoasiakkuus”.
Kun se ilmoitus saapuu, tehdään arviointi, minkä jälkeen käynnistyy asiakkuus tai ei käynnisty. Arvioinnin aikana se ilmoituksen kohde ei ole asiakas.
Yli puolet ilmoituksista on aiheettomia.
Lastensuojelutarpeen arvioinnin tuloksena perhettä joko ohjataan muihin palveluihin kuten mm. perheneuvola tai heille käynnistetään lastensuojelun asiakkuus. Se, että lastensuojelun asiakkuus ei ala, ei tarkoita sitä etteikö ilmoitus olisi ollut ehkä aiheesta, mutta asia voidaan jatkossa hoitaa lievemmin kuin lastensuojelussa. Tällainen lievempi hoitaminen voi olla vaikkapa vanhemman vapaaehtoinen päihdehoito.
Ja juuri tällainen venkoilu on se syy, että lastensuojelusta ei pidetä. Suomessa tehdään vuosittain 80 000 aiheetonta ilmoitusta. 80 000. Se kun mm on halvin ja kätevin tapa vainota ja kiusata jotakuta. Ja koska lakiteksti on epäselvä, ilmoituksia syntyy paljon myös siksi, että ilmoittajilta puuttuu maalaisjärki. Huolestutaan hysteerisesti.
Niin. Toisaalta ilmoitus tehdään nykyisin suurimmaksi osin virkavelvollisuudesta ja varmistaakseen, että asia on ok. Esim. vanhemman joutuessa sairaalaan tehdään lasu, koska se on sossun asia selvittää onko vanhemman pikkulapsella hoitajaa sillä aikaa kun äiti on sairaalassa. Lääkärillä ei ole siihen aikaa.
Siis mitä? Onko nykyään oletuksena, että mistä tahansa syystä sairaalaan päätyvä vanhempi ei osaa järjestää lapselleen hoitoa? Vaiko kenties se, että kaikki ovat tukiverkottomia yksinhuoltajia?
Niin, se vanhempihan voi olla psykoosin takia siellä sairaalassa.
Juujuu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä apu, mihin? Oliko meissä joku vika? Ei parantunut lasten kehitysviivästymä, autisminkirjolaisuus tai asperger jos se oli kysymys. En tiedä hyötyikö yksi lapsistani että oli sijoituksissa ja koulukodissa. Hän on nykyään alkoholisti ja elää sossun tuella. Muut pärjää hyvin, ne joita ei ole sossut aktiivisesti auttaneet syrjäytymään yhteiskunnasta.
Anteeksi, mulla meni hieman ohi. Eli haitteko lastensuojelusta apua kehitysviivästymään, autismiin ym ja sairaus ei parantunut? Miksi lapsi sijoitettu/koulukoti?
Itselläni oikein hyvät kokemukset ja saimme apua.
Ei he varmaankaan hakeneet. He sai pakkoapua. Ja sinä voisit nyt mennä pois näistä ketjuista valehtelemasta.
Neuropsykiatriset palvelut ovat ongelma tässä maassa. Lastenpsykiatrian ja neurologian ongelmana on valtava ylikuormitus eikä näille lapsille ole terveydenhuollon toimesta oikein mitään tarjottavana. Usein vanhemmat väsyvät vaikeasti oireilevien lastensa kanssa. Tällöin ei oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin lapsen sijoitus. Mitä muuta voidaan, jos vanhemmat eivät jaksa enää omaa lastaan hoitaa?
Lastensuojelun tukitoimet yleensä vain huonontavat tilannetta ja muuta apua ei edes tarjota asiakkuuden perusteella
Vierailija kirjoitti:
Tähän olisi kiva saada enemmän vastauksia! Hyvä kysely.
Samaa mieltä, tilas tollisesti varteen otettava kesely.
Vierailija kirjoitti:
Tähän olisi kiva saada enemmän vastauksia! Hyvä kysely.
Kysely on hyvä! Julkisek-si kysely ja kommentointi ilman sensuuria. Lehti,blogi??
Vierailija kirjoitti:
No ei tullut suoranaista apua, mutta virkamies, joka rikkoi lapsen perusoikeuksia, pantiin viralta. Eipä tee enää samaa muille.
Harvemmin kuulee, miten onnistui?
Mieheni saadessa hulluuskohtauksia (mikä myöhemmin paljastui paranoidiksi skitsofreniaksi) meistä tehtiin jonkilaisia arvioita, varsinaisia suunnitelmia auttamiseksemme ei tehty. Lähinnä päädyttiin siihen, että minun on parempi olla yksin vastuussa lapsista ja miehen tehdä jotain käytökselleen. Tapaamisissa tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että lapset voivat hyvin vanhempien riitelystä huolimatta ja isä rakastaa lapsiaan eikä lapset häntä pelkää. Mutta parempi kun pysyy poissa jos ei osaa hillitä itseään. Ehdotettiin, että mll:n lastenvahti voisi joskus katsoa lapsia... En oikein tiedä hyödyttikö tämä apu vai ei, ainakin oli resurssien tuhlausta jos saan sanoa rehellisen mielipiteeni. Mutta hyvähän se on, että arvioidaan pitääkö lapset ottaa pois? Nykyisin miehelläni on lääkitys ja hän on zombie. Mutta melko lähellä omaa itseään toisinaan, sairaudentuntoakin on, joten voinee oppia elämään ajatustensa kanssa. Ja lapsilla ei ole tämän saman hulluuden oireita ollut, sekin hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä apu, mihin? Oliko meissä joku vika? Ei parantunut lasten kehitysviivästymä, autisminkirjolaisuus tai asperger jos se oli kysymys. En tiedä hyötyikö yksi lapsistani että oli sijoituksissa ja koulukodissa. Hän on nykyään alkoholisti ja elää sossun tuella. Muut pärjää hyvin, ne joita ei ole sossut aktiivisesti auttaneet syrjäytymään yhteiskunnasta.
Anteeksi, mulla meni hieman ohi. Eli haitteko lastensuojelusta apua kehitysviivästymään, autismiin ym ja sairaus ei parantunut? Miksi lapsi sijoitettu/koulukoti?
Itselläni oikein hyvät kokemukset ja saimme apua.
Tarkoitan juuri sitä, että sosiaalitoimi kokee aina kirjolla olevat ongelmaksi ja koittaa hoitaa normaaliksi ja meistähän ei tule eikä haluta olla normaaleja koska meidän normaali on meidän normaali ja se tuntuu hyvälle meistä, mutta sossulle se on väärin olemista. Sossu nyt ei ole muuta kuin vaikeuttanut kaiken avun hakemista ja saamista. Lähtökohta kuitenkin on aina heillä se että vanhemmat salaa jotain ja on pahoja ja lapsi oireilee siksi, ei siksi että sillä olisi jokin lääketieteen piiriin kuuluva ongelma, piirre tai että he itse aiheuttaa läsnäolollaan lapselle ahdistusta ja pahoinvointia.
Voisiko autismi ja aspergerliitto tehdä jotain tämän järkyttävän epäkohdan korjaamiseksi?
On Suomen perustuslain vastaista, ettei lastensuojelussa ole lainkaan neuropsykiatrista osaamista.
Valitettavasti sitä ei ole oikein missään!
Tähän täytyy jonkun riittävän ison toimijan jo puuttua.
Autismikirjon häiriö EI ole mielenterveysongelmia, vaan synnynnäinen "aivovamma", eräänlainen kehitysvammaisuus.
Edes mielenterveyden ammattilaiset, psykiatrit ja psykologit, eivät tunne autismikirjoa, koska sitä ei heille koulussa opeteta!
Asiantuntijoita tarvitaan sekä terveydenhoitoon, että lastensuojeluun.
Ei ole olemassakaan sellaista kuin ”lastensuojelun jatkoasiakkuus”.
Kun se ilmoitus saapuu, tehdään arviointi, minkä jälkeen käynnistyy asiakkuus tai ei käynnisty. Arvioinnin aikana se ilmoituksen kohde ei ole asiakas.
Yli puolet ilmoituksista on aiheettomia.