Lue keskustelun säännöt.
Voi v*ttu, mies kosi!
20.08.2019 |
Ja mä en halua missään tapauksessa naimisiin. En saanut sanottua muuta kuin että katsotaan. Rakastan tuota miestä, mutta en vain tahdo naimisiin. En ole koskaan ollut mikään prinsessaleikkien ystävä ja mielestäni avioliitto on typerää, ellei nyt ole uskossa ja kaipaa jotain henkeä siunaamaan elämän valintansa. Mitä hittoa mä teen? Meillä on jo yhteinen asuntolaina, kolme koiraa, kaksi lasta ja farkkuvolvo. Mihin hittoon tuo tarvitsee vielä häät?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Tee se minkä jokainen suomalainen nainen osaa tehdä kun kaikki on hyvin eli pilaa kaikki ja sen jälkeen uhriudu. Sun tulevaisuus on asunto täynnä kissoja ja tupakan ketjupolttoa kurttunaamalla parvekkeella.
Juuri näin. Pelasta mies järkyttävältä kohtalolta ja eroudu sekä hakeudu tuollaiseen yllämainittuun positioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaukset taattua av:ta.
Niin kovin naurattaa aina kun tän palstan avaa 😊
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa kannattaisi kyllä olla, kun on yhteistä noin paljon, kuten nuorileskikin tuossa jo sanoi. Koskaan ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu, on hyvä turvata selustansa.
Onko naimisiinhaluamattomuutesi joku periaate, vai onko sille jotain oikeita syitäkin? Ainahan voit sanoa "Kyllä, mutta minä määrään päivän".
Molemmilla on oma omaisuutensa. Minulla esimerkiksi reilusti yli puoli miljoonaa euroa sijoituksina ja arvopapereina. Vaikka mies jättäisi minut tähän kuin nallin kalliolle, minä pärjäisin taloudellisesti lasten kanssa.
Tienaan myös enemmän kuin mieheni.
Jos, siis JOS harkitsisin avioliittoa niin vaatisin avioehdon turvaamaan omaisuuteni, lisäksi sulkisin miehen perinnön ulkopuolelle testamentilla.
Nyt avoliitossa ollessa on helppoa, jos minä potkaisen tyhjää niin lapset perivät puoliksi omaisuuteni. Kaiken tämän lisäksi pidän avioliittoa vanhentuneena, aikansa eläneenä instituutiona ja enemmän tosiaan uskovaisten juttuna. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa kannattaisi kyllä olla, kun on yhteistä noin paljon, kuten nuorileskikin tuossa jo sanoi. Koskaan ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu, on hyvä turvata selustansa.
Onko naimisiinhaluamattomuutesi joku periaate, vai onko sille jotain oikeita syitäkin? Ainahan voit sanoa "Kyllä, mutta minä määrään päivän".
Molemmilla on oma omaisuutensa. Minulla esimerkiksi reilusti yli puoli miljoonaa euroa sijoituksina ja arvopapereina. Vaikka mies jättäisi minut tähän kuin nallin kalliolle, minä pärjäisin taloudellisesti lasten kanssa.
Tienaan myös enemmän kuin mieheni.Jos, siis JOS harkitsisin avioliittoa niin vaatisin avioehdon turvaamaan omaisuuteni, lisäksi sulkisin miehen perinnön ulkopuolelle testamentilla.
Nyt avoliitossa ollessa on helppoa, jos minä potkaisen tyhjää niin lapset perivät puoliksi omaisuuteni. Kaiken tämän lisäksi pidän avioliittoa vanhentuneena, aikansa eläneenä instituutiona ja enemmän tosiaan uskovaisten juttuna. -Ap
Entä jos sinä kuolet, niin pystyykö mies jatkamaan elämistä lasten kanssa kodissanne normaaliin tapaan? Kannattaa ottaa myös sekin vaihtoehto huomioon, jos toinen sairastuu vakavasti. Ei voi osallistua päätöksiin, jos ette ole aviopari. Olet myös sivustakatsoja elämänkumppanin hautajaisissa yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa kannattaisi kyllä olla, kun on yhteistä noin paljon, kuten nuorileskikin tuossa jo sanoi. Koskaan ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu, on hyvä turvata selustansa.
Onko naimisiinhaluamattomuutesi joku periaate, vai onko sille jotain oikeita syitäkin? Ainahan voit sanoa "Kyllä, mutta minä määrään päivän".
Molemmilla on oma omaisuutensa. Minulla esimerkiksi reilusti yli puoli miljoonaa euroa sijoituksina ja arvopapereina. Vaikka mies jättäisi minut tähän kuin nallin kalliolle, minä pärjäisin taloudellisesti lasten kanssa.
Tienaan myös enemmän kuin mieheni.Jos, siis JOS harkitsisin avioliittoa niin vaatisin avioehdon turvaamaan omaisuuteni, lisäksi sulkisin miehen perinnön ulkopuolelle testamentilla.
Nyt avoliitossa ollessa on helppoa, jos minä potkaisen tyhjää niin lapset perivät puoliksi omaisuuteni. Kaiken tämän lisäksi pidän avioliittoa vanhentuneena, aikansa eläneenä instituutiona ja enemmän tosiaan uskovaisten juttuna. -Ap
Ok! Sitten sun varmaan kannattaa muistuttaa miestäsi siitä, että aiemmin puhuitte, että naimisiin ei mennä, ja kertoa, että asiat on hyvin just noin.
- eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa kannattaisi kyllä olla, kun on yhteistä noin paljon, kuten nuorileskikin tuossa jo sanoi. Koskaan ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu, on hyvä turvata selustansa.
Onko naimisiinhaluamattomuutesi joku periaate, vai onko sille jotain oikeita syitäkin? Ainahan voit sanoa "Kyllä, mutta minä määrään päivän".
Molemmilla on oma omaisuutensa. Minulla esimerkiksi reilusti yli puoli miljoonaa euroa sijoituksina ja arvopapereina. Vaikka mies jättäisi minut tähän kuin nallin kalliolle, minä pärjäisin taloudellisesti lasten kanssa.
Tienaan myös enemmän kuin mieheni.Jos, siis JOS harkitsisin avioliittoa niin vaatisin avioehdon turvaamaan omaisuuteni, lisäksi sulkisin miehen perinnön ulkopuolelle testamentilla.
Nyt avoliitossa ollessa on helppoa, jos minä potkaisen tyhjää niin lapset perivät puoliksi omaisuuteni. Kaiken tämän lisäksi pidän avioliittoa vanhentuneena, aikansa eläneenä instituutiona ja enemmän tosiaan uskovaisten juttuna. -Ap
Lasten perintö on avioliitossa ihan yhtä helppoa. Sen sijaan lasten elintaso voi laskea roimasti, jos avopuolisolla ei ole varaa ylläpitää lapsille samaa elintasoa yksin toisen vanhemman kuoltua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa kannattaisi kyllä olla, kun on yhteistä noin paljon, kuten nuorileskikin tuossa jo sanoi. Koskaan ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu, on hyvä turvata selustansa.
Onko naimisiinhaluamattomuutesi joku periaate, vai onko sille jotain oikeita syitäkin? Ainahan voit sanoa "Kyllä, mutta minä määrään päivän".
Molemmilla on oma omaisuutensa. Minulla esimerkiksi reilusti yli puoli miljoonaa euroa sijoituksina ja arvopapereina. Vaikka mies jättäisi minut tähän kuin nallin kalliolle, minä pärjäisin taloudellisesti lasten kanssa.
Tienaan myös enemmän kuin mieheni.Jos, siis JOS harkitsisin avioliittoa niin vaatisin avioehdon turvaamaan omaisuuteni, lisäksi sulkisin miehen perinnön ulkopuolelle testamentilla.
Nyt avoliitossa ollessa on helppoa, jos minä potkaisen tyhjää niin lapset perivät puoliksi omaisuuteni. Kaiken tämän lisäksi pidän avioliittoa vanhentuneena, aikansa eläneenä instituutiona ja enemmän tosiaan uskovaisten juttuna. -ApEntä jos sinä kuolet, niin pystyykö mies jatkamaan elämistä lasten kanssa kodissanne normaaliin tapaan? Kannattaa ottaa myös sekin vaihtoehto huomioon, jos toinen sairastuu vakavasti. Ei voi osallistua päätöksiin, jos ette ole aviopari. Olet myös sivustakatsoja elämänkumppanin hautajaisissa yms.
Pystyy kyllä. Molemmilla on sen verran omaisuutta että voidaan maksaa talo yksinkin. Hautajaisia en halua miettiä, mutta jos ainoa syy on mennä naimisiin on se, että saan valita toiselle hautakiven, niin tää avoliitto sopii mulle paremmin kuin hyvin. - Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mua vtuttaa kun mies ei kosi, olen kyllä vihjaillut...täytyy aloittaa suorempi lähestyminen asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Ja mua vtuttaa kun mies ei kosi, olen kyllä vihjaillut...täytyy aloittaa suorempi lähestyminen asiassa.
Kosi itse! Jos se on mitä haluat niin ota härkää sarvista. - Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sinua yhtään kiinnosta mitä miehesi haluaa tai toivoo? Miksi hän on muuttanut mieltään? Kokeeko hän, että nykyinen asetelma jättääkin hänet epäreilusti tyhjän päälle, vai haluaisiko hän sittenkin näyttää sitoutumisenne myös muiden edessä, tunnustetulla tavalla?
Mitäpä jos kuuntelisit miestäkin, ja teette päätöksenne rauhallisesti. Kuulostat keskenkasvuiselta jankuttamassa "mutku mä en haluu, en haluu, äääää". Kai sinulla joitain järkeviäkin perusteita on, nojaa niihin.
Avioliitto on juridinen ja taloudellinen sopimus, mitä tekemistä sillä uskonnon kanssa on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juurikin portit auki vapauteen
Samaa mieltä, oksentaisin ja lähtisin menee jos joku kehtais noin tehdä
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinua yhtään kiinnosta mitä miehesi haluaa tai toivoo? Miksi hän on muuttanut mieltään? Kokeeko hän, että nykyinen asetelma jättääkin hänet epäreilusti tyhjän päälle, vai haluaisiko hän sittenkin näyttää sitoutumisenne myös muiden edessä, tunnustetulla tavalla?
Mitäpä jos kuuntelisit miestäkin, ja teette päätöksenne rauhallisesti. Kuulostat keskenkasvuiselta jankuttamassa "mutku mä en haluu, en haluu, äääää". Kai sinulla joitain järkeviäkin perusteita on, nojaa niihin.
Avioliitto on juridinen ja taloudellinen sopimus, mitä tekemistä sillä uskonnon kanssa on?
Tottakai kiinnostaa. Hänen toiveidensa vuoksi meillä on kaksi lasta yhden sijaan. Hänen toivoidensa vuoksi asumme omakotitalossa, emme kerrostalossa kaupungin keskustassa.
Ja nimenomaan, se juridinen ja taloudellinen sopimus on se syy, miksi en tahdo naimisiin. Nyt on hyvin. Molemmat pärjää, jos toista ei jostain syystä enää kuvioissa ole. Lapset ainoita perijöitä.
Itse en myöskään kaipaa tunnustusta keneltäkään muulta meidän välisestä suhteesta.
Kyllä, aion miehelle tänään muistuttaa että en ole muuttanut, enkä muuttamassa mieltäni. - Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä huonoa siinä avioliitossa on? Muuta kuin "en pidä ajatuksesta"? En näe kieltäytymisessäsi muuta syytä kuin halusi pitää takaovi auki.
Vierailija kirjoitti:
No mitä huonoa siinä avioliitossa on? Muuta kuin "en pidä ajatuksesta"? En näe kieltäytymisessäsi muuta syytä kuin halusi pitää takaovi auki.
Olen sen nyt useampaan kertaan tänne kirjoittanut, miksi en tahdo.
Entäs jos kokeilisit lukea?
Eli jos löytyy joku parempi nii jätät miehen samantien?
Vierailija kirjoitti:
Itse en myöskään kaipaa tunnustusta keneltäkään muulta meidän välisestä suhteesta.
Kyllä, aion miehelle tänään muistuttaa että en ole muuttanut, enkä muuttamassa mieltäni. - Ap
Ei jäänyt epäselväksi että sinä et sitä kaipaa. Mutta entä jos miehesi kaipaa? Miksi haluat kieltää sen häneltä, jos itselläsi ei mikään muuttuisi? Monelle se aviolupauksen tuoma sitoumus sekä legitiimi asema puolisona on todella tärkeä asia henkisesti (ymmärsin jo että sinulle ei ole). Voi olla, että sen tärkeys on valjennut miehellesi vasta vuosien varrella.
Avioehdon voi tehdä, aviopuoliso ei peri ilman testamenttia jos lapsia on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en myöskään kaipaa tunnustusta keneltäkään muulta meidän välisestä suhteesta.
Kyllä, aion miehelle tänään muistuttaa että en ole muuttanut, enkä muuttamassa mieltäni. - ApEi jäänyt epäselväksi että sinä et sitä kaipaa. Mutta entä jos miehesi kaipaa? Miksi haluat kieltää sen häneltä, jos itselläsi ei mikään muuttuisi? Monelle se aviolupauksen tuoma sitoumus sekä legitiimi asema puolisona on todella tärkeä asia henkisesti (ymmärsin jo että sinulle ei ole). Voi olla, että sen tärkeys on valjennut miehellesi vasta vuosien varrella.
Avioehdon voi tehdä, aviopuoliso ei peri ilman testamenttia jos lapsia on.
Miksi ap:n pitäisi tehdä kaikki niinkuin mies haluaa? Mies on jo sanellut lapsien lukumäärän ja asumismuodon. Nyt pitäisi vielä naimisiin mennä kun mies kieli pitkällä odottaa lakiosuutta ap:n perinnöstä? Ohis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä huonoa siinä avioliitossa on? Muuta kuin "en pidä ajatuksesta"? En näe kieltäytymisessäsi muuta syytä kuin halusi pitää takaovi auki.
Olen sen nyt useampaan kertaan tänne kirjoittanut, miksi en tahdo.
Entäs jos kokeilisit lukea?
Ja kaikki niistä kiteytyy "En tahdo koska en vaan tahdo"
On ongelmat... Et kyllä oikeesti antsaitse miestäs ap.