Lue keskustelun säännöt.
Voi v*ttu, mies kosi!
20.08.2019 |
Ja mä en halua missään tapauksessa naimisiin. En saanut sanottua muuta kuin että katsotaan. Rakastan tuota miestä, mutta en vain tahdo naimisiin. En ole koskaan ollut mikään prinsessaleikkien ystävä ja mielestäni avioliitto on typerää, ellei nyt ole uskossa ja kaipaa jotain henkeä siunaamaan elämän valintansa. Mitä hittoa mä teen? Meillä on jo yhteinen asuntolaina, kolme koiraa, kaksi lasta ja farkkuvolvo. Mihin hittoon tuo tarvitsee vielä häät?
Kommentit (72)
Mitähän juridista sopimusta ei voisi jo nyt avoliitossa tehdä mikä turvaa/estää kuoleman jälkeen jäljelle jääneelle jotain?
Me emme mene naimisiin, minä en halua naisena. Koen sen uskonnollisena vanhoillisena riittinä, mitä se alunperin on ollut.
Olemme tehneet keskinäisen testamentin, erillisen testamentin eräästä asiasta, jakaneet omaisuudet käytännössä jo ostohetkellä, olemme tehneet edunvalvonta sopimukset.
Kaikki mitä meillä on jo, olemme jo juridisesti ”jakaneet ja hoitaneet” paperit valmiiksi. Erilaisia rasituksia jää lapsille, mm. lesken elinikäinen hallinta- ja asumisoikeus (toki talo on jo puoliksi molempien nimissäkin).
En koe avioliitosta olevan enää mitään hyötyä. Leskeneläkekin loppuu kohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitähän juridista sopimusta ei voisi jo nyt avoliitossa tehdä mikä turvaa/estää kuoleman jälkeen jäljelle jääneelle jotain?
Me emme mene naimisiin, minä en halua naisena. Koen sen uskonnollisena vanhoillisena riittinä, mitä se alunperin on ollut.
Olemme tehneet keskinäisen testamentin, erillisen testamentin eräästä asiasta, jakaneet omaisuudet käytännössä jo ostohetkellä, olemme tehneet edunvalvonta sopimukset.
Kaikki mitä meillä on jo, olemme jo juridisesti ”jakaneet ja hoitaneet” paperit valmiiksi. Erilaisia rasituksia jää lapsille, mm. lesken elinikäinen hallinta- ja asumisoikeus (toki talo on jo puoliksi molempien nimissäkin).
En koe avioliitosta olevan enää mitään hyötyä. Leskeneläkekin loppuu kohta.
Ihan mielenkiinnosta, mikä lesken elinikäinen hallinta- ja asumisoikeus, jos ette ole naimisissa? Mahdollistaako laki nykyään avopuolisolle saman oikeuden?
Vierailija kirjoitti:
Mitähän juridista sopimusta ei voisi jo nyt avoliitossa tehdä mikä turvaa/estää kuoleman jälkeen jäljelle jääneelle jotain?
Me emme mene naimisiin, minä en halua naisena. Koen sen uskonnollisena vanhoillisena riittinä, mitä se alunperin on ollut.
Olemme tehneet keskinäisen testamentin, erillisen testamentin eräästä asiasta, jakaneet omaisuudet käytännössä jo ostohetkellä, olemme tehneet edunvalvonta sopimukset.
Kaikki mitä meillä on jo, olemme jo juridisesti ”jakaneet ja hoitaneet” paperit valmiiksi. Erilaisia rasituksia jää lapsille, mm. lesken elinikäinen hallinta- ja asumisoikeus (toki talo on jo puoliksi molempien nimissäkin).
En koe avioliitosta olevan enää mitään hyötyä. Leskeneläkekin loppuu kohta.
Kuinkahan paljon enemmän teillä on mennyt aikaa kaikkiin noihin sopimuksiin? Meillä meni ruokatunti kun avioiduttiin maistraatissa. Avioehto tehtiin rajaamaan perinnön pois koska kummallakin on sukutilat jne. Aikaa tähänkään ei paljoa mennyt. Itse näin avioliiton nimenomaan juridisena tapana turvata yhdellä helpolla maistraatti-käynnillä kaikki mitä sinä olet joutunut säätämään.
Ja vaikka en itse pitänyt häitä koska en ole juhlaihmisiä niin minusta on ihan ok että jotkut haluavat juhlia rakkauttaan ja järjestää häät, yleensä häissä on todella kaunis tunnelma ja onhan ne ihanat juhlat. Aika yksisilmäistä nähdä tämä jonain naista alistavana instituutiona.
Perinnön ja omaisuuden turvaamiseksi. Marssitte vaan maistraattiin jonain vaikka sateisena päivänä. Ei tarvita sormuksia, ei kimppua, ei mekkoa eikä Jeesusta.
Kannattaa harkita asiaa ihan juridiselta kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en myöskään kaipaa tunnustusta keneltäkään muulta meidän välisestä suhteesta.
Kyllä, aion miehelle tänään muistuttaa että en ole muuttanut, enkä muuttamassa mieltäni. - ApEi jäänyt epäselväksi että sinä et sitä kaipaa. Mutta entä jos miehesi kaipaa? Miksi haluat kieltää sen häneltä, jos itselläsi ei mikään muuttuisi? Monelle se aviolupauksen tuoma sitoumus sekä legitiimi asema puolisona on todella tärkeä asia henkisesti (ymmärsin jo että sinulle ei ole). Voi olla, että sen tärkeys on valjennut miehellesi vasta vuosien varrella.
Avioehdon voi tehdä, aviopuoliso ei peri ilman testamenttia jos lapsia on.
Miksi ap:n pitäisi tehdä kaikki niinkuin mies haluaa? Mies on jo sanellut lapsien lukumäärän ja asumismuodon. Nyt pitäisi vielä naimisiin mennä kun mies kieli pitkällä odottaa lakiosuutta ap:n perinnöstä? Ohis.
Mitä ihmeen lakiosuutta? Aviopuolisot eivät peri toisiaan, vaan perintö menee vanhemmalta vain lapsille. Jos puolisot tekevät keskinäisen omistusoikeustestamentin, niin vain siinä tapauksessa leski perii puolisonsa ja lapsilla on yhä oikeus lakiosaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en myöskään kaipaa tunnustusta keneltäkään muulta meidän välisestä suhteesta.
Kyllä, aion miehelle tänään muistuttaa että en ole muuttanut, enkä muuttamassa mieltäni. - ApEi jäänyt epäselväksi että sinä et sitä kaipaa. Mutta entä jos miehesi kaipaa? Miksi haluat kieltää sen häneltä, jos itselläsi ei mikään muuttuisi? Monelle se aviolupauksen tuoma sitoumus sekä legitiimi asema puolisona on todella tärkeä asia henkisesti (ymmärsin jo että sinulle ei ole). Voi olla, että sen tärkeys on valjennut miehellesi vasta vuosien varrella.
Avioehdon voi tehdä, aviopuoliso ei peri ilman testamenttia jos lapsia on.
Miksi ap:n pitäisi tehdä kaikki niinkuin mies haluaa? Mies on jo sanellut lapsien lukumäärän ja asumismuodon. Nyt pitäisi vielä naimisiin mennä kun mies kieli pitkällä odottaa lakiosuutta ap:n perinnöstä? Ohis.
Sieltä mitään lakiosuutta tule jos avioehto tehdään. Avioliiton kun voi järjestää niinkin, ettei kumpikaan hyödy toisesta taloudellisesti jos huonosti käy. Toki mitään järjestelyjä ei tarvita jos ei mene naimisiin.
Ei tarvitse tehdä edes avioehtoa. Vain lapset perivät vanhempansa, ei aviopuoliso. Eron varalle on tietenkin hyvä tehdä avioehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juridisesti turvatumpi tulevaisuus avioliiton myötä.
Nuo asia olisi voitu puhua etukäteen. Sinulla on ilmeisesti pätevät syyt miksi et halua naimisiin, vaikkakin haluat miehen, kerro ne. Perustele. Toinen ehkä ymmärtää. Avoehdon voi tehdä muutenkin paperille yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän juridista sopimusta ei voisi jo nyt avoliitossa tehdä mikä turvaa/estää kuoleman jälkeen jäljelle jääneelle jotain?
Me emme mene naimisiin, minä en halua naisena. Koen sen uskonnollisena vanhoillisena riittinä, mitä se alunperin on ollut.
Olemme tehneet keskinäisen testamentin, erillisen testamentin eräästä asiasta, jakaneet omaisuudet käytännössä jo ostohetkellä, olemme tehneet edunvalvonta sopimukset.
Kaikki mitä meillä on jo, olemme jo juridisesti ”jakaneet ja hoitaneet” paperit valmiiksi. Erilaisia rasituksia jää lapsille, mm. lesken elinikäinen hallinta- ja asumisoikeus (toki talo on jo puoliksi molempien nimissäkin).
En koe avioliitosta olevan enää mitään hyötyä. Leskeneläkekin loppuu kohta.
Kuinkahan paljon enemmän teillä on mennyt aikaa kaikkiin noihin sopimuksiin? Meillä meni ruokatunti kun avioiduttiin maistraatissa. Avioehto tehtiin rajaamaan perinnön pois koska kummallakin on sukutilat jne. Aikaa tähänkään ei paljoa mennyt. Itse näin avioliiton nimenomaan juridisena tapana turvata yhdellä helpolla maistraatti-käynnillä kaikki mitä sinä olet joutunut säätämään.
Ja vaikka en itse pitänyt häitä koska en ole juhlaihmisiä niin minusta on ihan ok että jotkut haluavat juhlia rakkauttaan ja järjestää häät, yleensä häissä on todella kaunis tunnelma ja onhan ne ihanat juhlat. Aika yksisilmäistä nähdä tämä jonain naista alistavana instituutiona.
Luultavasti saman verran kuin teillä maistraatissa käynti: muutaman minuutin. Kaikki tehtiin kerralla: lakimies teki kaikki paperit valmiiksi. Niihinkin tulivat selkeät ja yksinkertaiset ohjeet meiltä - niiden kirjoitus vei pari minuuttia, miettiminen varmaan yhtä kauan kuin te niitä naimisiinmenojuttujanne ja tarviihan sitäkin seremoniaa varten tehdä erinäisiä varauksia, valmistella papereita jne.
Sitä paitsi, harva varmasti on tehnyt esim. tuon edunvalvontavaltuutuksen, joten koen että olemme paremmin jopa varautuneet elämän kuoppiin.
Koen avioliiton ennen kaikkea uskonnollisena toimena ja juridiset asiat voi hoitaa ilmankin kuntoon aivan yhtä helpolla.
Miehen kanssa juteltu ja mies tuli järkiinsä. Me ei tarvita mitään muuta, kun meillä on jo kaikki. - Ap
Ei puolisolla ole mitään lakiosuutta perinnöstä. Avio-oikeus on, mutta sen voi kumota avioehdolla. Ottakaa nyt edes selvää asioista ennen avautumista.
Ja kannattaako ap:n edes olla parisuhteessa tuon miehen kanssa jos se kerran himoitsee vain ap:n omaisuutta? Menköön mies perimään jotakuta toista naista.