Lue keskustelun säännöt.
erittäin huonossa kunnossa synnyttäminen
20.08.2019 |
Onko kukaan synnyttänyt huonossa kunnossa tsi sairaana tai muiten heikkona? Miten meni? Ottiko kätilöt tätä huomioon?
Mulla on kamala synnytyspelko vaikka olen uudelleensynnyttäjä, juuri terveydentilan takia. Terveenä ja hyväkuntoisenakin se synnytys on rankkaa, saati sitten huonossa kunnossa.
Kunnolla en nyt tarkoita ns ”urheilukuntoa”, se mulla on hyvä, mutta tässä raskaudessa about kaikki menny pieleen ja tullut komplikaatiota ja sairautta toisensa perään (anemia, diabetes, bronkiektaisia, verenpaine, suonikohjut). Pelottaa aivan valtavasti :( Pari viikkoa aikaa h-hetkeen ja älytön pelko päällä.
Kommentit (43)
Sikotauti oli päällä kun esikoiseni synnytin. Oli kunnon kuume ja hallusinoinkin synnyttäessäni. En tosin kokenut erityisen rankaksi, jotenkin unenomaiseksi enemmänkin. Täysissä järjissä ja ruumiin voimissa synnyttäminen oli rankempi kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos synnyttäjä on aivan kuolemankielissä niin onhan aina sektiomahdollisuus. Varmaan arvioitaisiin siinä tilanteessa tuleeko hommasta mitään vai ei.
En erityisemmin haluaisi sektiota, mutta onko se niin että jos en vaan jaksa, niin kärrätään sektioon? Anemian takia hengästyttää jo se kun nousen tuolista ylös. Anemiaa ei ehdi korjaamaan kun rautalääkkeet vaikuttaa hitaasti.
Vierailija kirjoitti:
Sikotauti oli päällä kun esikoiseni synnytin. Oli kunnon kuume ja hallusinoinkin synnyttäessäni. En tosin kokenut erityisen rankaksi, jotenkin unenomaiseksi enemmänkin. Täysissä järjissä ja ruumiin voimissa synnyttäminen oli rankempi kokemus.
Huh! Miten keho kesti, nousiko esim verenpaine?
Hyvin olen jaksanut. 2 alatie synnytystä, lukuisia sairauksia minulla ja pahat rytmihäiriöt.
Jaksoin yllättävän hyvin pitkän synnytyksen ja sen jälkeen seuraavat päivät, vaikka olin kovassa yskässä ja Hb matalahko. Synnytyksen jälkeen yskiminen kyllä sattui paljon ja siksi tuin käsilläni vatsaa. Vauva sentään pysyi terveenä. Väsytti jonkin verran enemmän, kun veren rautaarvot olivat edelleen matalahkot ja korjautuivat vasta noin 3 kk:ssa. Aina kun mahdollista, lapsen isä sai kantaa häntä, sillä koin olevani niin voimaton. Onneksi menetin verta synnytyksessä ihan minimaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaksoin yllättävän hyvin pitkän synnytyksen ja sen jälkeen seuraavat päivät, vaikka olin kovassa yskässä ja Hb matalahko. Synnytyksen jälkeen yskiminen kyllä sattui paljon ja siksi tuin käsilläni vatsaa. Vauva sentään pysyi terveenä. Väsytti jonkin verran enemmän, kun veren rautaarvot olivat edelleen matalahkot ja korjautuivat vasta noin 3 kk:ssa. Aina kun mahdollista, lapsen isä sai kantaa häntä, sillä koin olevani niin voimaton. Onneksi menetin verta synnytyksessä ihan minimaalisesti.
Pelkään kanssa verenhukkaa, hb alle sata, ferritiini aivan umpisurkea, joku 8 muistaakseni. Täällä ei saa naistenpolilla mitään infuusiota eli lääkkeillä pitää nostaa hemppaa ja on tuskaisen hidasta.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä painamaan kohtu erityisen hyvin nyrkeillä kasaan istukan irtoamisen ja syntymän jälkeen. Kun pääset synnyttäneiden osastolle, pyydä vielä uudestaan painamaan. Näin tehtiin minulle, kun sitä toivoin. Auttoi varmasti palauttamaan kohtua nopeammin. Menetitkö paljon verta edellisessä synnytyksessä? Minä en siinäkään.
6.
Minulla vähän sama pelko. Alhainen hb, pahat suonikohjut häpyhuulissa ja toisessa jalassa, armoton väsymys, heikko olo. Rautaa olen syönyt miltei koko raskauden. Vielä 6 viikkoa laskettuun aikaan.
Edellinen synnytys meni ihan OK, mutta ei ollut mitään näitä vaivojakaan. Eniten ahdistaa nuo suonikohjut kun pussilla käyminenkin on välillä todella epämiellyttävää. Miten ihmeessä voin ponnistaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin oli häpyhuulessa suonikohju, mutta sitä ei huomannut synnyttäessä, vaikka raskaana ollessa se olikin kipeä, niin synnytyksen jälkeen se poistui. Jäljelle jäi vain sinertävämpi alue, jossa näkyy verisuoni, mutta ei enää pullota ja turvota, eikä ole kipeä. Jalkoihin varmaan jää pysyviksi? Oletko käyttänyt tukisukkia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sikotauti oli päällä kun esikoiseni synnytin. Oli kunnon kuume ja hallusinoinkin synnyttäessäni. En tosin kokenut erityisen rankaksi, jotenkin unenomaiseksi enemmänkin. Täysissä järjissä ja ruumiin voimissa synnyttäminen oli rankempi kokemus.
Huh! Miten keho kesti, nousiko esim verenpaine?
Olin sen verran "poissa tästä maailmasta" että en edes muista mitattiinko sitä. Paljon mahdollista että on mitattu mutta minä olin keskittynyt kuumeharhoihini ja sen miettimiseen olenkohan jo kuollut vai en kun näin välillä mm. kuolleita sukulaisiani. Luulen ettei esim. kätilö missään vaiheessa tajunnut miten huonossa kunnossa oikeasti olin, koska aina jos hän vähän kovempaa "säksätti" esim. kehotti ponnistamaan niin reagoin. Siinä välillä olinkin sitten jossain tajuttomuuden rajamailla niin etten muista juurikaan edes kipua vaikka luomuna synnytys meni. Jotenkin se tuntui siltä että näin jotain ahdistavaa unta jossa mun kroppa kiemurteli tuskissaan jossain mutta oikeastaan ne kivut ei tuntunut minussa, ihan kuin olisin ollut irti ruumiista.
Lapsen synnyttyä muistan että simahdin täysin. Mutta seuraavana päivänä olin taas ihan kunnossa eikä toipuminen ollut mitenkään erityisen raskasta lukuun ottamatta välilihan repeämisestä tulleita viikkoja kestäneitä kipuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos synnyttäjä on aivan kuolemankielissä niin onhan aina sektiomahdollisuus. Varmaan arvioitaisiin siinä tilanteessa tuleeko hommasta mitään vai ei.
En erityisemmin haluaisi sektiota, mutta onko se niin että jos en vaan jaksa, niin kärrätään sektioon? Anemian takia hengästyttää jo se kun nousen tuolista ylös. Anemiaa ei ehdi korjaamaan kun rautalääkkeet vaikuttaa hitaasti.
Ei kärrätä.
Synnytys kuitenkin vain tapahtuu. Jopa koomassa olevat ovat synnyttäneet. Kohtu työntää useimmiten lapsen ulos ihan äidistä ja hänen kunnostaan riippumatta. Palautuminen voi sitten olla vaikeampaa, jos on kovin heikkona alun perin. Mutta senkin kannalta alatiesynnytys on parempi kuin sektio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odota ponnistamisen tarvetta, vaikka olisitkin jo 10 cm auki ja kätilö kiirehtisi, vaikka vauva olisi hyvävointinen eli ei pitäisi kiirehtiä. Paljon helpompi synnyttää näin. Hengität vain vauvan ulos.
Ponnistamisen voi siis hoitaa kevyesti, sillä liika yrittäminen ei tuota tulosta. Esikoisen synnyttäminen on eri kuin seuraavan lapsen. Katso syntyisikö vauva ihan itsekseen rauhallisesti.
hyvät kokemukset toisesta synnytyksestä
En halua pelotella, mutta ei kuulosta kovin hyvältä. Eniten huolissani olisin anemiasta, bronkiektasiasta ja verenpaineesta, ne voivat nimittäin vaikuttaa synnytykseen arvaamattomilla tavoilla. Toki diabeteskin lisää raskausmyrkytyksen riskiä, mutta se ei itsessään ole uhka synnytystapahtumaa ajatellen.
Milloin Ap nuo mainitsemasi sairaudet ovat puhjenneet, kaikkiko raskauden aikana vai jo ennen sitä? Millaiset paastoarvot sinulla on, entä verenpaineet? Onko ollut hengitysvaikeuksia, heikkoa oloa, huimausta? Synnytyksessä keho joutuu tosi koville, ja siinä mielessä synnyttäjän pitäisi olla kyllä hyvässä kunnossa että jaksaa sen läpi.
Nuo kolme mainitsemaani sairautta voivat viedä sinulta voimia ja vaikuttaa esim. kykyysi työntää lapsi ulos synnytyskanavasta, anemia kun johtaa hoitamattomana lihasheikkouteen ja myös sydänoireisiin. Keuhkosairaudet taas häiritsevät hapenottokykyä, ja verenpaine voi pahimmillaan suuren rasituksen aikana aiheuttaa aivoverenvuodon.
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän sama pelko. Alhainen hb, pahat suonikohjut häpyhuulissa ja toisessa jalassa, armoton väsymys, heikko olo. Rautaa olen syönyt miltei koko raskauden. Vielä 6 viikkoa laskettuun aikaan.
Edellinen synnytys meni ihan OK, mutta ei ollut mitään näitä vaivojakaan. Eniten ahdistaa nuo suonikohjut kun pussilla käyminenkin on välillä todella epämiellyttävää. Miten ihmeessä voin ponnistaa?
I know... mulla molemmat häpyhuulet kuin perunapelto, isoja kipeitä pullottavia kohjuja ja istuminen ja pissaaminen sattuu! Ylsi kohju myös jalan pohkeessa. En ees tiennyt että näin pahat kohjut voi olla paikassa X. Ap
Mikä paino? Onhan hoikka/normaali?
Vierailija kirjoitti:
En halua pelotella, mutta ei kuulosta kovin hyvältä. Eniten huolissani olisin anemiasta, bronkiektasiasta ja verenpaineesta, ne voivat nimittäin vaikuttaa synnytykseen arvaamattomilla tavoilla. Toki diabeteskin lisää raskausmyrkytyksen riskiä, mutta se ei itsessään ole uhka synnytystapahtumaa ajatellen.
Milloin Ap nuo mainitsemasi sairaudet ovat puhjenneet, kaikkiko raskauden aikana vai jo ennen sitä? Millaiset paastoarvot sinulla on, entä verenpaineet? Onko ollut hengitysvaikeuksia, heikkoa oloa, huimausta? Synnytyksessä keho joutuu tosi koville, ja siinä mielessä synnyttäjän pitäisi olla kyllä hyvässä kunnossa että jaksaa sen läpi.
Nuo kolme mainitsemaani sairautta voivat viedä sinulta voimia ja vaikuttaa esim. kykyysi työntää lapsi ulos synnytyskanavasta, anemia kun johtaa hoitamattomana lihasheikkouteen ja myös sydänoireisiin. Keuhkosairaudet taas häiritsevät hapenottokykyä, ja verenpaine voi pahimmillaan suuren rasituksen aikana aiheuttaa aivoverenvuodon.
Kaiki ilmeni nyt raskauden aikana. Anemia on aika paha enkä ymmärrä miksei lääköreitä huoleta. Bronkiektasian takia hengenahdistuskohtauksia ja yskänpuuski jonka aikana vaikee hengittää. Insuliini käytössä, nyt arvot kunnossa mutta ennen aamupaasto huiteli korkealla. Verenpaine mulla normaalisti matal ja leposyke myös, nyt koko raskauden ajan paine n. 135/85 ja syke koko ajan yli sata, siis leposyke.
Olen samaa mieltä että olen vaarallisen huonossa jamassa mutta äitipolin lääkärit ei näe koko kokonaisuutta. Ne vöyhöttää vain sokereista, ja mun mielestä se on se pienin paha! En tiedä kenelle tästä nyt vielä pitää sanoa jotain? Äitipolin lääkärille? Tuntuu kuin kuuroille korville puhuisi. Anäp
Vierailija kirjoitti:
Mikä paino? Onhan hoikka/normaali?
Arvasin että joku tulee syytteleen ylioainoiseksi. Olen maratonjuoksija normaalisti, ylipainoa ei ole ollut koskaan.
Jos synnyttäjä on aivan kuolemankielissä niin onhan aina sektiomahdollisuus. Varmaan arvioitaisiin siinä tilanteessa tuleeko hommasta mitään vai ei.