erittäin huonossa kunnossa synnyttäminen

Niin on siis myös rytmihäiriöitä, tai siis joko sellaista että sydän muljahtelee tai sellaista että se jonkun 10-20sek laukkaa ihsn villisti. Mutta tää on kuulemma normaalia kun rautavarastot on tyhjät. Sentään lohditettiin! Rautavarastosta ja alhaisesta hempasta kukaan ei ole huolissaan, paitsi minä itse.ap

Oikeastiko koomassa oleva voi muka synnyttää? Eikö silloin ole aina sektio?

Sektioon ei pidä mennä huonoilla veriarvoilla!

Minulla oli myös anemia ja olin kipeänä kun esikoinen syntyi. Kaikki meni onneksi niin hyvin kuin voi mennä, kätilö arvioi, että synnytyksessä menetin verta vain 3 dl (tietenkin jälkivuodossa sitten vielä jonkin verran, mutta sitä mukaa napsin lisärautaa). Kuume pysyi aisoissa panadolilla, mutta jouduin/pääsin "karanteeniin" vuodeosastolla. Vauva pysyi onneksi terveenä.

En oikein edes osannut pelätä mitenkään erityisesti kun en pitänyt itseäni minään riskisynnyttäjänä.

Serkkuni oli raskausmyrkytyksen, korkeiden verenpaineiden ja ennakoivien supistusten vuoksi vuodelevossa pimeässä huoneessa kuukauden kunnes vauva syntyi alateitse rv 35+. Hekin saivat terveen vaikkakin pienen vauvan ja ihme kyllä seuraavissa raskauksissa ei ollut vastaavia ongelmia.

Tuosta diabeteksesta en osaa sanoa mitään. Yhdellä kaverillani oli raskausdiabetes, mutta vauva ei kasvanut erityisen valtavaksi, viikkoihin nähden vähän iso, reilu 3,5 kiloa syntyessään. Hänellä oli ilmeisesti aika raskas synnytys, siis pitkä, mutta alatie onnistui lopulta ilman vaurioita.

Realistisesti mietit vaihtoehtosi, voit saada ehkä suunnitellun sektion jos toivot. Jos haluat tähdätä alatiehen niin ehkä pelkopolilla voitaisiin selventää toimintatapoja ja voit saada luottamusta siihen, että sinusta ja vauvasta pidetään kyllä huolta synnytyksessä. Miten vain synnytät ja miten se sujuukin, synnytyksestä lähes kaikki kuntoutuvat varsin hyvin, omaan tahtiinsa tietysti ja vauvasi on kyllä etusijalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua pelotella, mutta ei kuulosta kovin hyvältä. Eniten huolissani olisin anemiasta, bronkiektasiasta ja verenpaineesta, ne voivat nimittäin vaikuttaa synnytykseen arvaamattomilla tavoilla. Toki diabeteskin lisää raskausmyrkytyksen riskiä, mutta se ei itsessään ole uhka synnytystapahtumaa ajatellen.

Milloin Ap nuo mainitsemasi sairaudet ovat puhjenneet, kaikkiko raskauden aikana vai jo ennen sitä? Millaiset paastoarvot sinulla on, entä verenpaineet? Onko ollut hengitysvaikeuksia, heikkoa oloa, huimausta? Synnytyksessä keho joutuu tosi koville, ja siinä mielessä synnyttäjän pitäisi olla kyllä hyvässä kunnossa että jaksaa sen läpi.

Nuo kolme mainitsemaani sairautta voivat viedä sinulta voimia ja vaikuttaa esim. kykyysi työntää lapsi ulos synnytyskanavasta, anemia kun johtaa hoitamattomana lihasheikkouteen ja myös sydänoireisiin. Keuhkosairaudet taas häiritsevät hapenottokykyä, ja verenpaine voi pahimmillaan suuren rasituksen aikana aiheuttaa aivoverenvuodon. 

Kaiki ilmeni nyt raskauden aikana. Anemia on aika paha enkä ymmärrä miksei lääköreitä huoleta. Bronkiektasian takia hengenahdistuskohtauksia ja yskänpuuski jonka aikana vaikee hengittää. Insuliini käytössä, nyt arvot kunnossa mutta ennen aamupaasto huiteli korkealla. Verenpaine mulla normaalisti matal ja leposyke myös, nyt koko raskauden ajan paine n. 135/85 ja syke koko ajan yli sata, siis leposyke.

Olen samaa mieltä että olen vaarallisen huonossa jamassa mutta äitipolin lääkärit ei näe koko kokonaisuutta. Ne vöyhöttää vain sokereista, ja mun mielestä se on se pienin paha! En tiedä kenelle tästä nyt vielä pitää sanoa jotain? Äitipolin lääkärille? Tuntuu kuin kuuroille korville puhuisi. Anäp

Ok. Odottavan äidin kehontoiminnot kyllä luonnollisesti muuttuvat raskauden aikana ja monia yllättäviä asioita saattaa tapahtua, kuten suonikohjut, mutta itse näkisin että tuossa sinun tilanteessasi on kyse usean eri haitallisen asian yhdistelmästä, mikä lisää riskiäsi myös synnytyksessä tapahtuviin komplikaatioihin.

Jo se, että kaikki nämä sairaudet ovat puhjenneet sinulla nimenomaan raskauden aikana kertoo, että kehosi ei jostain syystä käsittele raskaana olemista kovin hyvin ja on sen vuoksi koko ajan eräänlaisessa hätätilassa. Ymmärrän huolesi siitä, jos polilla puhutaan vain sokereista, diabetes kun on niin yleinen kansantauti, että sitä painotetaan terveydenhuollossa aika voimakkaasti senkin uhalla, että joku muu (ehkä tärkeämpi) tekijä potilaan kokonaiskuvassa jää hoitamatta ja huomaamatta.

Raskas tilanne varmasti. Olen itse kätilö, joten nuo kertomasi seikat kiinnittivät huomion.

Anemiasi on myös vakava ja vaatisi pikaista hoitoa vaikka et olisi raskaanakaan. Kun kerran veriarvosi ovat jo nyt noin huonot ja synnytyksessä tulet menettämään lisää verta, niin riskinä voi olla pahimmillaan shokki, aivovaurio tai sydäninfarkti. On olemassa mm. sheehanin oireyhtymä, googleta miten syntyy. Paha anemia on yksi riskitekijä, koska silloin verta ei riitä aivoihin asti, joten osa aivoista menee kuolioon. 

Vierailija kirjoitti:

Sektioon ei pidä mennä huonoilla veriarvoilla!

ap:n pitää peruuttaa synnytys. lomakkeita saa lähimmästä arvauskeskuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä paino? Onhan hoikka/normaali?

Arvasin että joku tulee syytteleen ylioainoiseksi. Olen maratonjuoksija normaalisti, ylipainoa ei ole ollut koskaan.

Liian kuiva ja lihakseton kehokaan ei jaksa synnyttämistä. Onko syömishäiriötaustaa? Riittävästi lihasta ja rasvakudosta?

Vierailija kirjoitti:

Niin on siis myös rytmihäiriöitä, tai siis joko sellaista että sydän muljahtelee tai sellaista että se jonkun 10-20sek laukkaa ihsn villisti. Mutta tää on kuulemma normaalia kun rautavarastot on tyhjät. Sentään lohditettiin! Rautavarastosta ja alhaisesta hempasta kukaan ei ole huolissaan, paitsi minä itse.ap

Mulla oli kanssa rytmihäiriöitä. Lääkäri totesi, että lyhytkestoiset rytmihäiriöt, joiden jälkeen rytmi palautuu, ovat melko tavallisia ja vaarattomia raskausaikana.

Diabeteksesta ei ole omakohtaista kokemusta, raskausmyrkytyksestä ja siihen liittyneestä verenpaineen noususta kylläkin. Olin täydessä vuodelevossa, mutta siitä huolimatta verenpaine oli luokkaa 150/100. Pumppu kesti synnytyksen hyvin, mutta muuten meinasi kunto loppua. Vauva jouduttiin lopulta vetämään imukupilla ulos.

Huonekaveriksi sattui joku jostain keuhkoviasta kärsivä. Hänellä alatiesynnytys oli päätynyt kiireelliseen sektioon, kun synnytys ei ollut edistynyt.

Vierailija kirjoitti:

Minulla vähän sama pelko. Alhainen hb, pahat suonikohjut häpyhuulissa ja toisessa jalassa, armoton väsymys, heikko olo. Rautaa olen syönyt miltei koko raskauden. Vielä 6 viikkoa laskettuun aikaan.

Edellinen synnytys meni ihan OK, mutta ei ollut mitään näitä vaivojakaan. Eniten ahdistaa nuo suonikohjut kun pussilla käyminenkin on välillä todella epämiellyttävää. Miten ihmeessä voin ponnistaa?

Pussilla käyminen?

Kaikille sikotauti viimesellä viikolla. Vastustuskykyä vauvalle ja äiti on kuumeen takia halluissa. Ei ole hätää. Siinä nähdää kuka on vahvin.

Mulla oli hb 80, kun menin synnyttämään. Olin myös kaksi vuorokautta oksentanut ja ripuloinut kaiken ulos. Siitä kuitenkin selvittiin ilman komplikaatioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua pelotella, mutta ei kuulosta kovin hyvältä. Eniten huolissani olisin anemiasta, bronkiektasiasta ja verenpaineesta, ne voivat nimittäin vaikuttaa synnytykseen arvaamattomilla tavoilla. Toki diabeteskin lisää raskausmyrkytyksen riskiä, mutta se ei itsessään ole uhka synnytystapahtumaa ajatellen.

Milloin Ap nuo mainitsemasi sairaudet ovat puhjenneet, kaikkiko raskauden aikana vai jo ennen sitä? Millaiset paastoarvot sinulla on, entä verenpaineet? Onko ollut hengitysvaikeuksia, heikkoa oloa, huimausta? Synnytyksessä keho joutuu tosi koville, ja siinä mielessä synnyttäjän pitäisi olla kyllä hyvässä kunnossa että jaksaa sen läpi.

Nuo kolme mainitsemaani sairautta voivat viedä sinulta voimia ja vaikuttaa esim. kykyysi työntää lapsi ulos synnytyskanavasta, anemia kun johtaa hoitamattomana lihasheikkouteen ja myös sydänoireisiin. Keuhkosairaudet taas häiritsevät hapenottokykyä, ja verenpaine voi pahimmillaan suuren rasituksen aikana aiheuttaa aivoverenvuodon. 

Kaiki ilmeni nyt raskauden aikana. Anemia on aika paha enkä ymmärrä miksei lääköreitä huoleta. Bronkiektasian takia hengenahdistuskohtauksia ja yskänpuuski jonka aikana vaikee hengittää. Insuliini käytössä, nyt arvot kunnossa mutta ennen aamupaasto huiteli korkealla. Verenpaine mulla normaalisti matal ja leposyke myös, nyt koko raskauden ajan paine n. 135/85 ja syke koko ajan yli sata, siis leposyke.

Olen samaa mieltä että olen vaarallisen huonossa jamassa mutta äitipolin lääkärit ei näe koko kokonaisuutta. Ne vöyhöttää vain sokereista, ja mun mielestä se on se pienin paha! En tiedä kenelle tästä nyt vielä pitää sanoa jotain? Äitipolin lääkärille? Tuntuu kuin kuuroille korville puhuisi. Anäp

Ok. Odottavan äidin kehontoiminnot kyllä luonnollisesti muuttuvat raskauden aikana ja monia yllättäviä asioita saattaa tapahtua, kuten suonikohjut, mutta itse näkisin että tuossa sinun tilanteessasi on kyse usean eri haitallisen asian yhdistelmästä, mikä lisää riskiäsi myös synnytyksessä tapahtuviin komplikaatioihin.

Jo se, että kaikki nämä sairaudet ovat puhjenneet sinulla nimenomaan raskauden aikana kertoo, että kehosi ei jostain syystä käsittele raskaana olemista kovin hyvin ja on sen vuoksi koko ajan eräänlaisessa hätätilassa. Ymmärrän huolesi siitä, jos polilla puhutaan vain sokereista, diabetes kun on niin yleinen kansantauti, että sitä painotetaan terveydenhuollossa aika voimakkaasti senkin uhalla, että joku muu (ehkä tärkeämpi) tekijä potilaan kokonaiskuvassa jää hoitamatta ja huomaamatta.

Raskas tilanne varmasti. Olen itse kätilö, joten nuo kertomasi seikat kiinnittivät huomion.

Anemiasi on myös vakava ja vaatisi pikaista hoitoa vaikka et olisi raskaanakaan. Kun kerran veriarvosi ovat jo nyt noin huonot ja synnytyksessä tulet menettämään lisää verta, niin riskinä voi olla pahimmillaan shokki, aivovaurio tai sydäninfarkti. On olemassa mm. sheehanin oireyhtymä, googleta miten syntyy. Paha anemia on yksi riskitekijä, koska silloin verta ei riitä aivoihin asti, joten osa aivoista menee kuolioon. 

Huh mitä komplikaatioita! Osaatko sanoa miksei äitipolin lääkäriä kiinnosta täysin tyhjä varastorauta ja alhainen hb? Hänen mielestään tilanne vaatii korjaamista vastaa jos hb on alle 80. Jostain netistä luin että jollain oli ferritiini 24 ja laitettiin pikana infuusioon. Täällä ei kyllä sellaista saa.

Piti vielä sanoa että eka raskaus meni normaalisti eikä ollut tällaisia ongelmia. Siksi nämä tulikin täytenä yllärinä ja esim hengitysvaikeudet tuntuvat aivan kamalalta kun ennen oli terveet keuhkot.ap

Juu oli anemia, hemoglobiini 90 sekä norovirus :D oksensin ja juoksin vessassa ja synnytin samaan aikaan, se oli mukavaa se.

Mä olin yli puolet toisesta raskaudestani huonovointinen. Sairastin jatkuvasti, ja jos en sairastanut, mulla oli sellainen olo, niin kuin olisin sairaana. Hemoglobiinikin oli huono. Mutta synnytys meni loistavasti ja suurin osa huonosta olosta loppui siihen. Just tuli vastaan kuva päivästä, jolloin oltiin kotitumassa, ja mies totesi, että sä oot aika kalpea... No, ei ihme, olihan hemoglobiini alle sadan, mutta ei sentään alle 80:n, mitä se oli ekan synnytyksen jälkeen (jolloin sain verensiirron). Oloni oli kuitenkin loistava, vaikka niveliäkin kolotti (ja se jatkui melkein vuoden synnytyksen jälkeen).

Kaverini oli kauheassa oksennustaudissa ennen toisen lapsensa syntymää, oksentelu loppui juuri ennen kuin synnytys alkoi. Mutta hänelläkin meni ihan hyvin.

Ymmärrän oikein hyvin, että sua pelottaa. Mä pelkäsin tokan lapsen kohdalla synnytystä siksi(kin), että ajattelin, etten yksinkertaisesti jaksa. Mulla oli ollut niin pitkään niin huono olo, että pelkäsin sitäkin, ettei se lopu ikinä. Raskaus on keholle monella tapaa poikkeusolotila, mutta synnytyksessä niitä voimia tulee hormonien ansiosta. Tekisi mieli sanoa, että älä pelkää ja jännitä, mutta ei se varmaankaan sun pelkoa lopeta. Voin vain kertoa oman kokemukseni, jossa olotilallani ei ollut mitään vaikutusta synnykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla vähän sama pelko. Alhainen hb, pahat suonikohjut häpyhuulissa ja toisessa jalassa, armoton väsymys, heikko olo. Rautaa olen syönyt miltei koko raskauden. Vielä 6 viikkoa laskettuun aikaan.

Edellinen synnytys meni ihan OK, mutta ei ollut mitään näitä vaivojakaan. Eniten ahdistaa nuo suonikohjut kun pussilla käyminenkin on välillä todella epämiellyttävää. Miten ihmeessä voin ponnistaa?

Pussilla käyminen?

Veikkaan, että pissalla käyminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua pelotella, mutta ei kuulosta kovin hyvältä. Eniten huolissani olisin anemiasta, bronkiektasiasta ja verenpaineesta, ne voivat nimittäin vaikuttaa synnytykseen arvaamattomilla tavoilla. Toki diabeteskin lisää raskausmyrkytyksen riskiä, mutta se ei itsessään ole uhka synnytystapahtumaa ajatellen.

Milloin Ap nuo mainitsemasi sairaudet ovat puhjenneet, kaikkiko raskauden aikana vai jo ennen sitä? Millaiset paastoarvot sinulla on, entä verenpaineet? Onko ollut hengitysvaikeuksia, heikkoa oloa, huimausta? Synnytyksessä keho joutuu tosi koville, ja siinä mielessä synnyttäjän pitäisi olla kyllä hyvässä kunnossa että jaksaa sen läpi.

Nuo kolme mainitsemaani sairautta voivat viedä sinulta voimia ja vaikuttaa esim. kykyysi työntää lapsi ulos synnytyskanavasta, anemia kun johtaa hoitamattomana lihasheikkouteen ja myös sydänoireisiin. Keuhkosairaudet taas häiritsevät hapenottokykyä, ja verenpaine voi pahimmillaan suuren rasituksen aikana aiheuttaa aivoverenvuodon. 

Kaiki ilmeni nyt raskauden aikana. Anemia on aika paha enkä ymmärrä miksei lääköreitä huoleta. Bronkiektasian takia hengenahdistuskohtauksia ja yskänpuuski jonka aikana vaikee hengittää. Insuliini käytössä, nyt arvot kunnossa mutta ennen aamupaasto huiteli korkealla. Verenpaine mulla normaalisti matal ja leposyke myös, nyt koko raskauden ajan paine n. 135/85 ja syke koko ajan yli sata, siis leposyke.

Olen samaa mieltä että olen vaarallisen huonossa jamassa mutta äitipolin lääkärit ei näe koko kokonaisuutta. Ne vöyhöttää vain sokereista, ja mun mielestä se on se pienin paha! En tiedä kenelle tästä nyt vielä pitää sanoa jotain? Äitipolin lääkärille? Tuntuu kuin kuuroille korville puhuisi. Anäp

Ok. Odottavan äidin kehontoiminnot kyllä luonnollisesti muuttuvat raskauden aikana ja monia yllättäviä asioita saattaa tapahtua, kuten suonikohjut, mutta itse näkisin että tuossa sinun tilanteessasi on kyse usean eri haitallisen asian yhdistelmästä, mikä lisää riskiäsi myös synnytyksessä tapahtuviin komplikaatioihin.

Jo se, että kaikki nämä sairaudet ovat puhjenneet sinulla nimenomaan raskauden aikana kertoo, että kehosi ei jostain syystä käsittele raskaana olemista kovin hyvin ja on sen vuoksi koko ajan eräänlaisessa hätätilassa. Ymmärrän huolesi siitä, jos polilla puhutaan vain sokereista, diabetes kun on niin yleinen kansantauti, että sitä painotetaan terveydenhuollossa aika voimakkaasti senkin uhalla, että joku muu (ehkä tärkeämpi) tekijä potilaan kokonaiskuvassa jää hoitamatta ja huomaamatta.

Raskas tilanne varmasti. Olen itse kätilö, joten nuo kertomasi seikat kiinnittivät huomion.

Anemiasi on myös vakava ja vaatisi pikaista hoitoa vaikka et olisi raskaanakaan. Kun kerran veriarvosi ovat jo nyt noin huonot ja synnytyksessä tulet menettämään lisää verta, niin riskinä voi olla pahimmillaan shokki, aivovaurio tai sydäninfarkti. On olemassa mm. sheehanin oireyhtymä, googleta miten syntyy. Paha anemia on yksi riskitekijä, koska silloin verta ei riitä aivoihin asti, joten osa aivoista menee kuolioon. 

Huh mitä komplikaatioita! Osaatko sanoa miksei äitipolin lääkäriä kiinnosta täysin tyhjä varastorauta ja alhainen hb? Hänen mielestään tilanne vaatii korjaamista vastaa jos hb on alle 80. Jostain netistä luin että jollain oli ferritiini 24 ja laitettiin pikana infuusioon. Täällä ei kyllä sellaista saa.

Kaikenlaista voi tapahtua synnytyksen aikana, niistä ei vain usein julkisesti puhuta. Mahdotonta toki tietää etukäteen, mutta kyllä sen voi jo tietojasi lukeneena sanoa, että riskisi ovat koholla.

Ferritiini on tosiaan tällä hetkellä aika kiistelty aihe ja jakaa lääkärikuntaa eri poteroihin, mutta yleisellä tasolla tuon vähättelyn syynä ovat valitettavasti nykyiset käypähoito-suositukset ja säästöhalu. Alle 100 hemoglobiini on todella huono, ja olen itse sitä mieltä, että täällä aletaan hoitaa anemiaa aivan liian myöhään. Valitettavasti lääkärit tekevät nämä päätökset kädet sidottuina. Raudanpuute on niin yleistä, että jatkuvat rautainfuusiot tulisivat yhteiskunnalle hyvin kalliiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla vähän sama pelko. Alhainen hb, pahat suonikohjut häpyhuulissa ja toisessa jalassa, armoton väsymys, heikko olo. Rautaa olen syönyt miltei koko raskauden. Vielä 6 viikkoa laskettuun aikaan.

Edellinen synnytys meni ihan OK, mutta ei ollut mitään näitä vaivojakaan. Eniten ahdistaa nuo suonikohjut kun pussilla käyminenkin on välillä todella epämiellyttävää. Miten ihmeessä voin ponnistaa?

I know... mulla molemmat häpyhuulet kuin perunapelto, isoja kipeitä pullottavia kohjuja ja istuminen ja pissaaminen sattuu! Ylsi kohju myös jalan pohkeessa. En ees tiennyt että näin pahat kohjut voi olla paikassa X. Ap

Jep, samanlainen perunapelto täälläkin. Toivon totisesti että asia korjaantuu synnytyksen jälkeen. Ylipainoa ei ole minullakaan vaanolen hoikka ja urheilen säännöllisesti normitilassa. Nyt hyväkin pystyn kävelemään.

Paljon tsemppiä sinulle ap, sekä muille kohtalotovereille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla vähän sama pelko. Alhainen hb, pahat suonikohjut häpyhuulissa ja toisessa jalassa, armoton väsymys, heikko olo. Rautaa olen syönyt miltei koko raskauden. Vielä 6 viikkoa laskettuun aikaan.

Edellinen synnytys meni ihan OK, mutta ei ollut mitään näitä vaivojakaan. Eniten ahdistaa nuo suonikohjut kun pussilla käyminenkin on välillä todella epämiellyttävää. Miten ihmeessä voin ponnistaa?

Pussilla käyminen?

Veikkaan, että pissalla käyminen.

Oikein veikattu;). Tämä hemmetin autocorrect vääntää miltei joka sanan väärin.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko koomassa oleva voi muka synnyttää? Eikö silloin ole aina sektio?

On tapauksia, joissa synnytys on tapahtunut alateitse.

Oma kokemukseni synnyttämisestä on, että en itse oikeastaan tehnyt mitään vaan keho työskenteli itsestään. Lopuksi ponnistin kerran aivan liian rajusti, kun luulin, että sitä tarvitaan. Oikeasti ei olisi tarvittu ja se johti isompaan repeämään kuin muuten olisi tullut.