Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Elämä uusiksi, mutta mite?
M43v
20.08.2019 |
Olen jo pitkään miettinyt hanskojen lyömistä naulaan töissä ja tämä kesä on mennyt ihan pitkin vi*tua, hermo ollut niin kireellä töissä että alkaa oikeasti riittämään? Pomokin haistatti vitut kun sanoin sille asioista,
Mutta mitä tässä alkaisi tekemään?
Ikää alkaa olemaan ja terveyshuoliakin.
Uudessa työpaikassa joutuisi opettelemaan kokonaan uuden työkulttuurin, joutuisi tutustumaan uusiin työkavereihin ym.
Ja töissä käynti ei vaan kiinnosta.
Velkaa on ihan riittävästi ja työttömänä joutuisin myymään kaiken pois ja muuttamaan johonkin vuokralle ja muutenkin elintaso laskisi huomattavasti, velat saisin maksettua ja ehkä jäisi vähän rahaakin, mutta siinä menisi koko elämäntyö.
Todennäköisesti tulisi ero samalla ja alkaisi riitely lapsista.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisia ajatuksia itselläkin oli jossain vaiheessa keski-ikää. Sitten kuitenkin vaan lopetin ne turhana haihatteluna, tein tietoisen päätöksen että mieluummin kestän työni (tai yleensä työssäkäynnin ja ns. oravanpyörässä olon) epämukavat puolet kuin ihan oikeasti alan köyhäksi ja menetän kaiken. Tajusin, että nauttisin kyllä rentoilusta "vapaaherrattarena" jos olisi rahaa käytössä riittävästi, mutta luultavasti peruspäivärahakitkuutus yksin kunnan vuokraluukussa olisi huomattavasti ahdistavampaa kuin työ.
43-vuotiaana ikä alkaa painaa? Minä sain tarpeekseni edellisestä työpaikasta ja hain ja sain uuden 56-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
43-vuotiaana ikä alkaa painaa? Minä sain tarpeekseni edellisestä työpaikasta ja hain ja sain uuden 56-vuotiaana.
Raskaat ruumiilliset työt, työtapaturma mistä ei palaudu normaaliksi ikinä, kulunut huono selkä, keuhkosairaus, pari hyvää kolaria ym.
Kolhuja tullut matkan varrella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon 42-vuotias nainen ja elän vuokralla ilman lapsia. En koe että mun elämä on jotenkin paskaa ilman autoa ja omistuskämppää.
Kyllä sun todella kannattaa tehdä jotain elämällesi. Kuulostat näin tekstinkin perusteella ikävältä, negatiiviselta ja ilkeältä mieheltä. Sä olet lisäksi nuorikin vielä. Ihme valitusta.
No miten se elämänmuutos tehdään?
Funtsimalla mikä itselle on elämässä tärkeää ja hakeutumalla niiden asioiden pariin. Näin ulkopuolisena villi veikkaus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli äkkieron jälkeen eteen aika totaalinen elämänmuutos: eron seurauksena muutto ja työpaikan vaihto pakon sanelemana ja oli kyllä järkyn rankka vuosi. Sain sen kuitenkin puskettua läpi ja nyt pari vuotta jälkikäteen näen kasvaneeni ihmisenä ja urakehitys on ollut erittäin suotuisa (harmi vaan etten lisäksi laihtunut, kun syön suruun ja stressiin). Näin ei olisi käynyt, jos ei olisi ollut pakko, vaan olisin jatkanut lievästi epätyydyttävää arkeani samalla lailla kuin ennenkin. Rohkaisen siis uskaltamaan ja olemaan lannistumatta. Uskalsin myös aloittaa rakkaan nuoruuden harrastuksen uudestaan, mikä antaa voimia. Uudistuakseen ei siis ole pakko laittaa kaikkea kerralla uusiksi vaan yksi mieluisa asia kerrallaan.
Alue: Aihe vapaa
Ok