Lue keskustelun säännöt.
Ystävä erosi ja jätti ex-miehelleen kaiken!
19.08.2019 |
Olen hämmentyneenä seurannut lähipiirissä tapausta, jossa yli 10 vuotta kestänyt avioliitto on päättynyt riitaisaan eroon. Ystäväni muutti vuokralle lasten kanssa ja mies jäi asumaan perheen yhteiseen asuntoon. Ystävä ei siis ottanut muuta mukaan kuin lasten lelut ja vaatteet. Kysyin milloin he järjestävät omaisuuden osituksen, niin ystävä vastasi ettei mitään ositusta tule vaan kaikki jää miehelle. Kuulema mies aikoo viedä asian oikeuteen ja näyttää verkkopankistaan tiedot, että on maksanut kaikki lainanlyhennykset, jolloin ystävälle ei jäisi mitään. Minusta tämä on käsittämätöntä, sillä ystävä on käynyt äitiyslomia lukuunottamatta töissä, huolehtinut kodista ja niihin liittyvistä hankinnoista. Hän ei halua lähteä oikeuteen riitelemään, koska mies on puheidensa mukaan valmis taistelemaan loppuun asti.
Mitä mieltä olette? Mielestäni ystäväni pitäisi edes lasten vuoksi vaatia osuutensa yhteisestä omaisuudesta. Hän jo hyväksyi lastenvalvojalla minimielatusmaksut, vaikka miehellä on hyvät tulot.
Kommentit (31)
Ystävälläsi on avio-oikeuden perusteella oikeus saada puolet yhteenlasketusta netto-omaisuudesta, eli omaisuudesta, josta on ensin vähennetty velat pois. Se, että lainan lyhennys on maksettu toisen tililtä, ei vaikuta asiaan. Mutta avioehto saattaa vaikuttaa, jos jomkikumpi puolisoista on hankkinut omaisuutta ennen avioliittoa tai saanut perintöä. Toisaalta tilanne voi olla sellainenkin että velkaa on enemmän kuin omaisuutta.
Et voi tehdä asioita ystäväsi puolesta, mutta voit aina kannustaa häntä ottamaan asioista selvää. Raha-asioihin liittyvät ratkaisut voi vaikuttaa yllättävän kauan elämässä. Siksi ne pitäisi hoitaa järkevästi ja oikeudenmukaisesti. Tässä linkissä Väestöliiton tietoa omaisuuden osituksesta: https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/avio-ja_avol…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tämäkin saa osan naisista vihastumaan, en voi ymmärtää. Avatkaapas vähän syitä.
Parasta erossa on se kun miehestä tulee ex ja se on sellainen luxus että nappikauppaa kaikki, antaa mennä ja vieköön vaikka tuhkat pesästä.
Kaikkea ei voi mitata rahassa. Kuten vapautta ja mielenrauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein samoin. Tosin, olimme hyvin pitkään avoliitossa, emme naimisissa.
Otin vain omat vaatteeni ja lasten tavarat. Taakse jääneillä tavaroilla ”ostin” vapautemme.
Persoonallisuushäiriöisen miehen kanssa taistelu varmaan jatkuisi edelleen, yli 10 vuotta eron jälkeen. Tällä tavoin hän sai jonkun ”voittajafiiliksen” ja minä pääsin hyvin vähällä.
Rakensin uuden elämän nollasta. Rahaa ja omaisuutta ei vieläkään ole liikaa, mutta onnellisuutta ja elämänlaatua sitäkin enemmän. En ole katunut hetkeäkään.
Koskaan ei voi tietää todellisuutta tarinan takana.
Se on ystäväsi päätös. Miksi se sinua järkyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on ystäväsi päätös. Miksi se sinua järkyttää?
Toki hän saa päättää, mutta ihmettelen miksei hän anna mitään arvoa omalle panostukselleen perheensä eteen.
ap
Minä tein samoin, minulle tärkeämpää oli oma henkinen hyvinvointi, kuin mikään raha ikinä. Minun voimavarani ei olisi riittäneen käräjille. Onneksi minulla on ystäviä, jotka EIVÄT asiasta vinkuneet vaan nimenomaan tukivat minua erossa, joka oli kaikkea muuta kuin helppo muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin tein noin paitsi etten edes vaatinut minimielatusmaksuja. Eli mitkään maksut ei liiku, vaikka mies löytyy verolistoilta joka vuosi. Osituspaperi tehty, lastenvalvojalla käyty.
Näin minulle suositteli 3 eri avioerojuristia, mukaan lukien omani. Ette taida ehkä ihan ymmärtää, mitä vuosien käräjöinti tekee jo pirstaleina olevalle mielenterveydelle ja huonosti voiville, kärsiville lapsille. Sen takia usea meistä haluaa vaan "eroon hinnalla millä hyvänsä", ja luojan kiitos tein itsekin näin. Nyt on kaikki niin uskomattoman paljon paremmin.
Jos ei ole avioehtoa, menee sen rouvan säästöt myös jakoon erossa.