Lue keskustelun säännöt.
Miten nopeuttaa lähtötilanteita yksivuotiaan kanssa?
19.08.2019 |
Lapsemme täytti äsken vuoden ja kaikki lähdöt ovat muuttuneet todella vaikeiksi. Vauva-aikana oli helppoa, senkun vain imetti vauvan, vaihtoi vaipan ja puki ja ulkona oltiin hetkessä.
Nyt tämä yksivuotias ei halua lähteä, hän inhoaa kaikkia lähtötilanteita ja tekee kaikkensa, että ne ei sujuisi. Kieltäytyy syömästä, jos jotenkin aistii, että kohta ollaan lähdössä jonnekin. Muuten syö hyvin, mutta ennen lähtöä kieltäytyy täysin syömästä ja juomasta. Tai sekunnissa hieroo ruoan hiuksiinsa ennen kuin ehdin estää vaikka istun vieressä (ja sen jälkeen hiukset pitää mennä tietenkin pesemään). Tai ottaa suun täyteen maitoa ja puhaltaa sen päälleen ja ympäri keittiötä (jonka jälkeen on pakko vaihtaa vaatteet ja pyyhkiä kaikki pinnat ja ovet ym joihin maitoa on roiskunut. Tai yhtäkkiä kun on juovinaan heittääkin juomapullon päin tiskikonetta, jolloin taas roiskuu maitoa joka paikkaan. Muuten pukemiset sujuu hyvin, mutta jos on lähtö käsillä, niin alkaa sätkiä ja rimpuilla niin paljon, että pukeminen on lähes mahdotonta (väkisin ei voi tietenkään pukea, sillä siinä sattuisi). Kun itse puen itselleni vaatteita, niin lapsi tekee kaiken mahdollisen kielletyn mitä pystyy ja ehtii, jos ei muuta pysty niin vaikka puree itseään tahallaan käteen, joka tietenkin sattuu ja siitä tulee kova itku, jonka lohduttamisessa kestää. Kun vihdoin saan hänet rattaisiin, niin alkaa tekemään kakkaa, jolloin vaippa on tietenkin vaihdettava ja sama show alkaa taas melkein alusta. En jaksa edes listata tähän mitä kaikkea tekee hidastaakseen lähtöä.
Muuten meillä sujuu arki oikein sujuvasti ja hyvin, ja asiat hoituu nopeasti.Vain nämä lähdöt on muuttuneet todella vaikeiksi. Hän on niin pieni, että hän ei vielä ymmärrä jos selittää mihin kivaan paikkaan ollaan lähdössä. Joten se ei auta. Kun vihdoin päästään jonnekin niin tykkää olla siellä kyllä. Antakaa vinkkejä noihin lähtöihin, omat vinkit on jo käytetty.
Kommentit (63)
Meillä keskimmäinen lapsi oli samanlainen eli siirtymätilanteet olivat vaikeita ja stressasivat. Meillä auttoi kun alkoi (päinvastoin kuin täällä neuvotaan) riittävän ajoissa alustamaan sitä lähtöä puhelemalla lapselle rauhallisesti, että kohta lähdetään sinne ja sinne...ja sitä ennen syödään rauhassa ja puetaan kivat vaatteet päälle, ei ole mitään hätää. Lapset vaistoavat sen lähtöstressin ja kiireen joka iskee useimpiin aikuisiin ja protestoivat sitten.
Aika auttaa, mutta meillä helpotti lisäksi tuo tilanteiden pohjustaminen riittävän aikaisin. Lapsi ymmärsi, että siirtymätilanteet eivät ole mikään poikkeustilanne vaan kuuluvat normaaliin elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minne te lähdette kun lähdette? Onko lähtöjä liikaa, onko ne ajoitettu huonosti (lapsi väsynyt tms.?)? Onko matkanteko lapselle epämukavaa.
En kannusta että jäät 1-vuotiaan kanssa neuvottelemaan siitä että huvittaako vai eikö huvita lähteä, mutta jos keksii miksi se on niin epämukavaa niin voihan sitä helpottaa. Epämukavat rattaat, kuuma odotus eteisessä, suuntautuuko sinun huomiosi kodin ulkopuolella muualle kun taas kotona lapseen?
Sitten jos huomaa ajattelevansa että lapsi kakkaa kiusatakseen niin kannattaa vetää syvään henkeä, yrittää järjestää itselleen vähän omaa aikaa, ja varata jokaiseen lähtöön vartti ylimääräistä, jonka voi sitten käyttää matkalla maisemien ihasteluun ja jutteluun jos pääsikin liikkeelle ajoissa.
En minä neuvottele lapsen kanssa että lähdetäänkö vai ei, vaan kyllä meillä lähdetään. Se vain on muuttunut liian hitaaksi ja tuntuu olevan liian rankkaa lapselle. Haluaisin nopeammat ja sujuvammat lähdöt. Lähdemme eri paikkoihin, esim. ruokakauppaan (jonne on pakko mennä bussilla koska se on kaukana), kavereille (jonne myös bussimatka), leikkipuistoihin, ihan vain kävelylle ja minne nyt ihmiset yleensä menee.
On totta että kotona lapsi saa minulta paljon huomiota (tietenkin, pitääkin saada), mutta jos olemme vaikka kaupoilla, niin ei huomioni ole koko ajan lapsessa. Esim. leikkipuistossa en pidä kännykkää esillä, mutta sielläkin saatan vaihtaa pari sanaa muiden äitien kanssa tai katsella ohi kulkevia ihmisiä ym.
Ap
Onko lapsesi kova liikkumaan itse? Nuo luettelemasi tavat lähteä näin lukaistuna vaikuttavat siltä, että lapsesi ei pääse ulkona liikkumaan itsenäisesti yhtään. Onko kävelyllä käynti rattailla liikkumista? Pääseekö lapsesi omalle pihalle touhuamaan, vai onko aina mentävä jonnekin kauas? Useinhan lapsia ulkoilutetaan parikin kertaa päivässä, onko teillä tämä sota siis joka päivä kahteen kertaan?
Eli siis: tarkoittaako ulos meno lapsesi kokemuksen mukaan rattaissa kököttämistä, hälyistä bussia, vieraita ihmisiä joiden liikkeitä ei voi ennakoida? Täytyy muistaa, että lapsi ei osaa vielä ajatella jossain kauempana olevaa kohdetta. En minäkään tykkäisi.
Jos tältä palstalta kysytään, niin se katala lapsi tekee kakatkin ihan vain vallankäytöllisistä syistä. Huoh.