Lue keskustelun säännöt.
Miten nopeuttaa lähtötilanteita yksivuotiaan kanssa?
19.08.2019 |
Lapsemme täytti äsken vuoden ja kaikki lähdöt ovat muuttuneet todella vaikeiksi. Vauva-aikana oli helppoa, senkun vain imetti vauvan, vaihtoi vaipan ja puki ja ulkona oltiin hetkessä.
Nyt tämä yksivuotias ei halua lähteä, hän inhoaa kaikkia lähtötilanteita ja tekee kaikkensa, että ne ei sujuisi. Kieltäytyy syömästä, jos jotenkin aistii, että kohta ollaan lähdössä jonnekin. Muuten syö hyvin, mutta ennen lähtöä kieltäytyy täysin syömästä ja juomasta. Tai sekunnissa hieroo ruoan hiuksiinsa ennen kuin ehdin estää vaikka istun vieressä (ja sen jälkeen hiukset pitää mennä tietenkin pesemään). Tai ottaa suun täyteen maitoa ja puhaltaa sen päälleen ja ympäri keittiötä (jonka jälkeen on pakko vaihtaa vaatteet ja pyyhkiä kaikki pinnat ja ovet ym joihin maitoa on roiskunut. Tai yhtäkkiä kun on juovinaan heittääkin juomapullon päin tiskikonetta, jolloin taas roiskuu maitoa joka paikkaan. Muuten pukemiset sujuu hyvin, mutta jos on lähtö käsillä, niin alkaa sätkiä ja rimpuilla niin paljon, että pukeminen on lähes mahdotonta (väkisin ei voi tietenkään pukea, sillä siinä sattuisi). Kun itse puen itselleni vaatteita, niin lapsi tekee kaiken mahdollisen kielletyn mitä pystyy ja ehtii, jos ei muuta pysty niin vaikka puree itseään tahallaan käteen, joka tietenkin sattuu ja siitä tulee kova itku, jonka lohduttamisessa kestää. Kun vihdoin saan hänet rattaisiin, niin alkaa tekemään kakkaa, jolloin vaippa on tietenkin vaihdettava ja sama show alkaa taas melkein alusta. En jaksa edes listata tähän mitä kaikkea tekee hidastaakseen lähtöä.
Muuten meillä sujuu arki oikein sujuvasti ja hyvin, ja asiat hoituu nopeasti.Vain nämä lähdöt on muuttuneet todella vaikeiksi. Hän on niin pieni, että hän ei vielä ymmärrä jos selittää mihin kivaan paikkaan ollaan lähdössä. Joten se ei auta. Kun vihdoin päästään jonnekin niin tykkää olla siellä kyllä. Antakaa vinkkejä noihin lähtöihin, omat vinkit on jo käytetty.
Kommentit (63)
Jos olet vielä lapsen kanssa kotonan, teillä tuskin on joka päivä pakollisia ja aikataulullisia menoja?
Ettehän mene liikaa, lapsi voi herkästi väsyä jos jatkuvasti mennään johonki suuntaan ja siksikin alkaa vastustella.
Joskus ihan vaan kaksistaan rauhallista ulkoilua ym..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oke kärsivällinen ja ainoastaan rakasta, älä pauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensiksi: lakkaat stressaamasta etukäteen noita lähtötilanteita. Lapsi vaistoaa sen ja aloitaa temppuilun. Toiseksi. jos kakkaa, sitten istuu kakat housussa perille asti. Kolmanneksi: jos sinä olet päättänyt, että nyt puetaan, kerran sanotaan nätisti ja sitten sen jälkeen puetaan, halusi lapsi tai ei. veikkaan, että tuo tarvitsee tehdä kerran, jonka jälkeen lapsi oppii, että vastaanrimpuileminen ei tee muuta kuin kipeää, eikä muuta lopputulosta. Vahingoittaa ei tietenkään saa, mutta jos siinä nyt sitten rimpuillessa jostain kohtaa kirpaisee, Siitähän sen sitten oppii. Ja muutaman kerran voi hyvin mennä puurot hiuksissa, yhden kerran kun sitä kuivunutta puuroa sitten sieltä hiuksista selvitellään, saattaa syy-seuraussuhde mennä jakeluun lapsellekkin, että ei olisi kannattanut. Ihan kaikkea ei tarvitse antaa periksi, yksivuotiaallekkaan.
Et voi vakavissasi ehdottaa, että lapselle puetaan väkisin niin, että häntä siinä sattuu? Lapsi on pienestä iästään huolimatta todella voimakas, ja kun hän sätkii ja rimpuilee, niin jos siinä väkisin alkaisi vääntämään kättä hihaan kun toinen vääntää väkisin vastaan, niin aivan varmasti sattuisi pientä kättä, menisi sijoiltaan jos aikuinen väkisin vääntää. Niin ei voi tehdä! Ap
Ei 1-vuotiaan suostumusta voi jäädä odottamaan jos jonnekin on oikeasti lähdettävä. Vaihtoehtoja on kaksi:
1) Puet väkisin. Se ei tarkoita, että runnot lapsen vaatteisiin voimakeinoin häntä satuttaen, vaan otat lapsen syliin, ja kun hän rimpuilee tai pyrkii karkuun, pidät turvallisesti ja jämäkästi sylissäsi kunnes vastustelu se menee ohi niin että voit jatkaa pukemista - lapsella ei ole vaihtoehtoa karata pukemistilanteesta leikkimään tms., vaan vain odotat niin kauan että saat turvallisesti puettua, sanot lapselle rauhallisella päättäväisellä äänellä että "nyt laitetaan vaatteet" tms. ja kun hän pystyy ottamaan vastaan niin jatkat sitä normaalia jutustelua "missäs on "Maijun" käsi, laitetaas käsi hihaan...". Näin joustamaton ei tarvitse olla jos lapsi yleensä muutamalla lauseella on houkuteltavissa pukemaan (hampaanpesulle/sänkyyn/autoon/kotiin kaupasta jne.), mutta jos ei ole, niin et voi jäädä odottelemaan että milloin mahdollisesti on. Jos lapsella on liikaa valtaa, siitä seuraa turvattomuutta ja vähän isompana syyllisyyttä, kun hän huomaa että aikuinen ei ota vastuuta tilanteesta silloin kun lapsen oma impulssikontrolli, toiminnanohjaus tai muu kypsyys ei riitä, ja lapsi voi toiminnallaan aiheuttaa itselleen ja vanhemmalle haittaa.
2) Lähdet pukematta kaikkia vaatteita ja lisäilet niitä sitten tien varressa kun lapsi hoksaa että hitto vie, se pipo tuntuisi sittenkin ihan kivalta (toimii vähän isomman lapsen kohdalla, 1v ei välttämättä vielä hoksaa).
Negapeukuttajat, jos teiltä taapero sanoo "ei" ja yrittää karata leluille kun yritätte pestä hampaat, päästättekö sylistä ja toteatte että "noh, ei se halunnutkaan, odotellaan josko joskus haluaisi"?
Kyllä se niin on, että pientä lasta pitää joskus pakottaa/estää. Se on aikuisen vastuu. Ei väkivalloin, vaan lempeällä jämäkkyydellä. Lapsi huomaa, että tästä ei edetä ennen kuin tämä homma on tehty, ja sen jälkeen että kas, tästä selvittiinkin ja nyt päästään tekemään jotain muuta.
Alapeukku tuli siitä, että sinun tapa hoitaa asiat on pakottamalla ja negatiivisella tavalla. Asioihin pitää löytyä jämäkkä POSITIIVINEN tapa hoitaa ne.
Ohjeita löytyy täältä: http://www.positiivinenkasvatus.fi/
Ihan omaa laiskuutta jos noita ei noudata vaan mieluummin pilaa lapsi-vanhempi-suhteen pakkokeinoja käyttämällä ja siinä samalla altistuu lasuille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensiksi: lakkaat stressaamasta etukäteen noita lähtötilanteita. Lapsi vaistoaa sen ja aloitaa temppuilun. Toiseksi. jos kakkaa, sitten istuu kakat housussa perille asti. Kolmanneksi: jos sinä olet päättänyt, että nyt puetaan, kerran sanotaan nätisti ja sitten sen jälkeen puetaan, halusi lapsi tai ei. veikkaan, että tuo tarvitsee tehdä kerran, jonka jälkeen lapsi oppii, että vastaanrimpuileminen ei tee muuta kuin kipeää, eikä muuta lopputulosta. Vahingoittaa ei tietenkään saa, mutta jos siinä nyt sitten rimpuillessa jostain kohtaa kirpaisee, Siitähän sen sitten oppii. Ja muutaman kerran voi hyvin mennä puurot hiuksissa, yhden kerran kun sitä kuivunutta puuroa sitten sieltä hiuksista selvitellään, saattaa syy-seuraussuhde mennä jakeluun lapsellekkin, että ei olisi kannattanut. Ihan kaikkea ei tarvitse antaa periksi, yksivuotiaallekkaan.
Et voi vakavissasi ehdottaa, että lapselle puetaan väkisin niin, että häntä siinä sattuu? Lapsi on pienestä iästään huolimatta todella voimakas, ja kun hän sätkii ja rimpuilee, niin jos siinä väkisin alkaisi vääntämään kättä hihaan kun toinen vääntää väkisin vastaan, niin aivan varmasti sattuisi pientä kättä, menisi sijoiltaan jos aikuinen väkisin vääntää. Niin ei voi tehdä! Ap
Ei 1-vuotiaan suostumusta voi jäädä odottamaan jos jonnekin on oikeasti lähdettävä. Vaihtoehtoja on kaksi:
1) Puet väkisin. Se ei tarkoita, että runnot lapsen vaatteisiin voimakeinoin häntä satuttaen, vaan otat lapsen syliin, ja kun hän rimpuilee tai pyrkii karkuun, pidät turvallisesti ja jämäkästi sylissäsi kunnes vastustelu se menee ohi niin että voit jatkaa pukemista - lapsella ei ole vaihtoehtoa karata pukemistilanteesta leikkimään tms., vaan vain odotat niin kauan että saat turvallisesti puettua, sanot lapselle rauhallisella päättäväisellä äänellä että "nyt laitetaan vaatteet" tms. ja kun hän pystyy ottamaan vastaan niin jatkat sitä normaalia jutustelua "missäs on "Maijun" käsi, laitetaas käsi hihaan...". Näin joustamaton ei tarvitse olla jos lapsi yleensä muutamalla lauseella on houkuteltavissa pukemaan (hampaanpesulle/sänkyyn/autoon/kotiin kaupasta jne.), mutta jos ei ole, niin et voi jäädä odottelemaan että milloin mahdollisesti on. Jos lapsella on liikaa valtaa, siitä seuraa turvattomuutta ja vähän isompana syyllisyyttä, kun hän huomaa että aikuinen ei ota vastuuta tilanteesta silloin kun lapsen oma impulssikontrolli, toiminnanohjaus tai muu kypsyys ei riitä, ja lapsi voi toiminnallaan aiheuttaa itselleen ja vanhemmalle haittaa.
2) Lähdet pukematta kaikkia vaatteita ja lisäilet niitä sitten tien varressa kun lapsi hoksaa että hitto vie, se pipo tuntuisi sittenkin ihan kivalta (toimii vähän isomman lapsen kohdalla, 1v ei välttämättä vielä hoksaa).
Negapeukuttajat, jos teiltä taapero sanoo "ei" ja yrittää karata leluille kun yritätte pestä hampaat, päästättekö sylistä ja toteatte että "noh, ei se halunnutkaan, odotellaan josko joskus haluaisi"?
Kyllä se niin on, että pientä lasta pitää joskus pakottaa/estää. Se on aikuisen vastuu. Ei väkivalloin, vaan lempeällä jämäkkyydellä. Lapsi huomaa, että tästä ei edetä ennen kuin tämä homma on tehty, ja sen jälkeen että kas, tästä selvittiinkin ja nyt päästään tekemään jotain muuta.
Alapeukku tuli siitä, että sinun tapa hoitaa asiat on pakottamalla ja negatiivisella tavalla. Asioihin pitää löytyä jämäkkä POSITIIVINEN tapa hoitaa ne.
Mikä olisi sinun POSITIIVINEN tapasi hoitaa nuo ap:n ongelmalliset lähtötilanteet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensiksi: lakkaat stressaamasta etukäteen noita lähtötilanteita. Lapsi vaistoaa sen ja aloitaa temppuilun. Toiseksi. jos kakkaa, sitten istuu kakat housussa perille asti. Kolmanneksi: jos sinä olet päättänyt, että nyt puetaan, kerran sanotaan nätisti ja sitten sen jälkeen puetaan, halusi lapsi tai ei. veikkaan, että tuo tarvitsee tehdä kerran, jonka jälkeen lapsi oppii, että vastaanrimpuileminen ei tee muuta kuin kipeää, eikä muuta lopputulosta. Vahingoittaa ei tietenkään saa, mutta jos siinä nyt sitten rimpuillessa jostain kohtaa kirpaisee, Siitähän sen sitten oppii. Ja muutaman kerran voi hyvin mennä puurot hiuksissa, yhden kerran kun sitä kuivunutta puuroa sitten sieltä hiuksista selvitellään, saattaa syy-seuraussuhde mennä jakeluun lapsellekkin, että ei olisi kannattanut. Ihan kaikkea ei tarvitse antaa periksi, yksivuotiaallekkaan.
Et voi vakavissasi ehdottaa, että lapselle puetaan väkisin niin, että häntä siinä sattuu? Lapsi on pienestä iästään huolimatta todella voimakas, ja kun hän sätkii ja rimpuilee, niin jos siinä väkisin alkaisi vääntämään kättä hihaan kun toinen vääntää väkisin vastaan, niin aivan varmasti sattuisi pientä kättä, menisi sijoiltaan jos aikuinen väkisin vääntää. Niin ei voi tehdä! Ap
Ei 1-vuotiaan suostumusta voi jäädä odottamaan jos jonnekin on oikeasti lähdettävä. Vaihtoehtoja on kaksi:
1) Puet väkisin. Se ei tarkoita, että runnot lapsen vaatteisiin voimakeinoin häntä satuttaen, vaan otat lapsen syliin, ja kun hän rimpuilee tai pyrkii karkuun, pidät turvallisesti ja jämäkästi sylissäsi kunnes vastustelu se menee ohi niin että voit jatkaa pukemista - lapsella ei ole vaihtoehtoa karata pukemistilanteesta leikkimään tms., vaan vain odotat niin kauan että saat turvallisesti puettua, sanot lapselle rauhallisella päättäväisellä äänellä että "nyt laitetaan vaatteet" tms. ja kun hän pystyy ottamaan vastaan niin jatkat sitä normaalia jutustelua "missäs on "Maijun" käsi, laitetaas käsi hihaan...". Näin joustamaton ei tarvitse olla jos lapsi yleensä muutamalla lauseella on houkuteltavissa pukemaan (hampaanpesulle/sänkyyn/autoon/kotiin kaupasta jne.), mutta jos ei ole, niin et voi jäädä odottelemaan että milloin mahdollisesti on. Jos lapsella on liikaa valtaa, siitä seuraa turvattomuutta ja vähän isompana syyllisyyttä, kun hän huomaa että aikuinen ei ota vastuuta tilanteesta silloin kun lapsen oma impulssikontrolli, toiminnanohjaus tai muu kypsyys ei riitä, ja lapsi voi toiminnallaan aiheuttaa itselleen ja vanhemmalle haittaa.
2) Lähdet pukematta kaikkia vaatteita ja lisäilet niitä sitten tien varressa kun lapsi hoksaa että hitto vie, se pipo tuntuisi sittenkin ihan kivalta (toimii vähän isomman lapsen kohdalla, 1v ei välttämättä vielä hoksaa).
Negapeukuttajat, jos teiltä taapero sanoo "ei" ja yrittää karata leluille kun yritätte pestä hampaat, päästättekö sylistä ja toteatte että "noh, ei se halunnutkaan, odotellaan josko joskus haluaisi"?
Kyllä se niin on, että pientä lasta pitää joskus pakottaa/estää. Se on aikuisen vastuu. Ei väkivalloin, vaan lempeällä jämäkkyydellä. Lapsi huomaa, että tästä ei edetä ennen kuin tämä homma on tehty, ja sen jälkeen että kas, tästä selvittiinkin ja nyt päästään tekemään jotain muuta.
Tuntuu olevan liian vaikeaa monille äideille (ja isille myös). Kun halutaan olla mukavia, vähän kuin kavereita. Ei haluta, että lapselle tulisi paha mieli.
Tuo höpinäsi liittyy kouluikäisiin. Jos ap:n lapsi on 12 kk niin ei vanhemmuus edes millään voi silloin olla kuin kaveruutta vaikka joku outo vanhempi sellaista jostain kumman syystä haluaisi yrittää.
Täh? Haluat siis olla kaveri yksivuotiaan kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensiksi: lakkaat stressaamasta etukäteen noita lähtötilanteita. Lapsi vaistoaa sen ja aloitaa temppuilun. Toiseksi. jos kakkaa, sitten istuu kakat housussa perille asti. Kolmanneksi: jos sinä olet päättänyt, että nyt puetaan, kerran sanotaan nätisti ja sitten sen jälkeen puetaan, halusi lapsi tai ei. veikkaan, että tuo tarvitsee tehdä kerran, jonka jälkeen lapsi oppii, että vastaanrimpuileminen ei tee muuta kuin kipeää, eikä muuta lopputulosta. Vahingoittaa ei tietenkään saa, mutta jos siinä nyt sitten rimpuillessa jostain kohtaa kirpaisee, Siitähän sen sitten oppii. Ja muutaman kerran voi hyvin mennä puurot hiuksissa, yhden kerran kun sitä kuivunutta puuroa sitten sieltä hiuksista selvitellään, saattaa syy-seuraussuhde mennä jakeluun lapsellekkin, että ei olisi kannattanut. Ihan kaikkea ei tarvitse antaa periksi, yksivuotiaallekkaan.
Et voi vakavissasi ehdottaa, että lapselle puetaan väkisin niin, että häntä siinä sattuu? Lapsi on pienestä iästään huolimatta todella voimakas, ja kun hän sätkii ja rimpuilee, niin jos siinä väkisin alkaisi vääntämään kättä hihaan kun toinen vääntää väkisin vastaan, niin aivan varmasti sattuisi pientä kättä, menisi sijoiltaan jos aikuinen väkisin vääntää. Niin ei voi tehdä! Ap
Ei 1-vuotiaan suostumusta voi jäädä odottamaan jos jonnekin on oikeasti lähdettävä. Vaihtoehtoja on kaksi:
1) Puet väkisin. Se ei tarkoita, että runnot lapsen vaatteisiin voimakeinoin häntä satuttaen, vaan otat lapsen syliin, ja kun hän rimpuilee tai pyrkii karkuun, pidät turvallisesti ja jämäkästi sylissäsi kunnes vastustelu se menee ohi niin että voit jatkaa pukemista - lapsella ei ole vaihtoehtoa karata pukemistilanteesta leikkimään tms., vaan vain odotat niin kauan että saat turvallisesti puettua, sanot lapselle rauhallisella päättäväisellä äänellä että "nyt laitetaan vaatteet" tms. ja kun hän pystyy ottamaan vastaan niin jatkat sitä normaalia jutustelua "missäs on "Maijun" käsi, laitetaas käsi hihaan...". Näin joustamaton ei tarvitse olla jos lapsi yleensä muutamalla lauseella on houkuteltavissa pukemaan (hampaanpesulle/sänkyyn/autoon/kotiin kaupasta jne.), mutta jos ei ole, niin et voi jäädä odottelemaan että milloin mahdollisesti on. Jos lapsella on liikaa valtaa, siitä seuraa turvattomuutta ja vähän isompana syyllisyyttä, kun hän huomaa että aikuinen ei ota vastuuta tilanteesta silloin kun lapsen oma impulssikontrolli, toiminnanohjaus tai muu kypsyys ei riitä, ja lapsi voi toiminnallaan aiheuttaa itselleen ja vanhemmalle haittaa.
2) Lähdet pukematta kaikkia vaatteita ja lisäilet niitä sitten tien varressa kun lapsi hoksaa että hitto vie, se pipo tuntuisi sittenkin ihan kivalta (toimii vähän isomman lapsen kohdalla, 1v ei välttämättä vielä hoksaa).
Negapeukuttajat, jos teiltä taapero sanoo "ei" ja yrittää karata leluille kun yritätte pestä hampaat, päästättekö sylistä ja toteatte että "noh, ei se halunnutkaan, odotellaan josko joskus haluaisi"?
Kyllä se niin on, että pientä lasta pitää joskus pakottaa/estää. Se on aikuisen vastuu. Ei väkivalloin, vaan lempeällä jämäkkyydellä. Lapsi huomaa, että tästä ei edetä ennen kuin tämä homma on tehty, ja sen jälkeen että kas, tästä selvittiinkin ja nyt päästään tekemään jotain muuta.
Alapeukku tuli siitä, että sinun tapa hoitaa asiat on pakottamalla ja negatiivisella tavalla. Asioihin pitää löytyä jämäkkä POSITIIVINEN tapa hoitaa ne.
Olet ihan oikeassa, tuollaisena irrallisena viesti kuulostaa kovin jyrkältä ja olisin todennäköisesti vastannut siihen ulkopuolisena lukijana samoin kuin sinä. Jäi aukikirjoittamatta kaikki se itsestäänselvyys (koska sitä oli jo edellisissä viesteissä), että tottakai ensisijaisesti mietitään lapsen näkökulmaa, yritetään keksiä tapoja löytää yhteistyö, ihmetelleen ehkä hetki yhdessä vaihetta joka menee ohi itsestään, mutta jos nämä keinot eivät toimi niin vanhemmalla on oikeus ja velvollisuus huolehtia että esim. päiväkodissa tai lääkärissä ollaan ajoissa, eikä päättäväinenkään pukeminen tarkoita väkivaltaa vaan vain sitä että aikuinen pysyy valitsemassaan linjassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensiksi: lakkaat stressaamasta etukäteen noita lähtötilanteita. Lapsi vaistoaa sen ja aloitaa temppuilun. Toiseksi. jos kakkaa, sitten istuu kakat housussa perille asti. Kolmanneksi: jos sinä olet päättänyt, että nyt puetaan, kerran sanotaan nätisti ja sitten sen jälkeen puetaan, halusi lapsi tai ei. veikkaan, että tuo tarvitsee tehdä kerran, jonka jälkeen lapsi oppii, että vastaanrimpuileminen ei tee muuta kuin kipeää, eikä muuta lopputulosta. Vahingoittaa ei tietenkään saa, mutta jos siinä nyt sitten rimpuillessa jostain kohtaa kirpaisee, Siitähän sen sitten oppii. Ja muutaman kerran voi hyvin mennä puurot hiuksissa, yhden kerran kun sitä kuivunutta puuroa sitten sieltä hiuksista selvitellään, saattaa syy-seuraussuhde mennä jakeluun lapsellekkin, että ei olisi kannattanut. Ihan kaikkea ei tarvitse antaa periksi, yksivuotiaallekkaan.
Et voi vakavissasi ehdottaa, että lapselle puetaan väkisin niin, että häntä siinä sattuu? Lapsi on pienestä iästään huolimatta todella voimakas, ja kun hän sätkii ja rimpuilee, niin jos siinä väkisin alkaisi vääntämään kättä hihaan kun toinen vääntää väkisin vastaan, niin aivan varmasti sattuisi pientä kättä, menisi sijoiltaan jos aikuinen väkisin vääntää. Niin ei voi tehdä! Ap
Ei 1-vuotiaan suostumusta voi jäädä odottamaan jos jonnekin on oikeasti lähdettävä. Vaihtoehtoja on kaksi:
1) Puet väkisin. Se ei tarkoita, että runnot lapsen vaatteisiin voimakeinoin häntä satuttaen, vaan otat lapsen syliin, ja kun hän rimpuilee tai pyrkii karkuun, pidät turvallisesti ja jämäkästi sylissäsi kunnes vastustelu se menee ohi niin että voit jatkaa pukemista - lapsella ei ole vaihtoehtoa karata pukemistilanteesta leikkimään tms., vaan vain odotat niin kauan että saat turvallisesti puettua, sanot lapselle rauhallisella päättäväisellä äänellä että "nyt laitetaan vaatteet" tms. ja kun hän pystyy ottamaan vastaan niin jatkat sitä normaalia jutustelua "missäs on "Maijun" käsi, laitetaas käsi hihaan...". Näin joustamaton ei tarvitse olla jos lapsi yleensä muutamalla lauseella on houkuteltavissa pukemaan (hampaanpesulle/sänkyyn/autoon/kotiin kaupasta jne.), mutta jos ei ole, niin et voi jäädä odottelemaan että milloin mahdollisesti on. Jos lapsella on liikaa valtaa, siitä seuraa turvattomuutta ja vähän isompana syyllisyyttä, kun hän huomaa että aikuinen ei ota vastuuta tilanteesta silloin kun lapsen oma impulssikontrolli, toiminnanohjaus tai muu kypsyys ei riitä, ja lapsi voi toiminnallaan aiheuttaa itselleen ja vanhemmalle haittaa.
2) Lähdet pukematta kaikkia vaatteita ja lisäilet niitä sitten tien varressa kun lapsi hoksaa että hitto vie, se pipo tuntuisi sittenkin ihan kivalta (toimii vähän isomman lapsen kohdalla, 1v ei välttämättä vielä hoksaa).
Negapeukuttajat, jos teiltä taapero sanoo "ei" ja yrittää karata leluille kun yritätte pestä hampaat, päästättekö sylistä ja toteatte että "noh, ei se halunnutkaan, odotellaan josko joskus haluaisi"?
Kyllä se niin on, että pientä lasta pitää joskus pakottaa/estää. Se on aikuisen vastuu. Ei väkivalloin, vaan lempeällä jämäkkyydellä. Lapsi huomaa, että tästä ei edetä ennen kuin tämä homma on tehty, ja sen jälkeen että kas, tästä selvittiinkin ja nyt päästään tekemään jotain muuta.
Alapeukku tuli siitä, että sinun tapa hoitaa asiat on pakottamalla ja negatiivisella tavalla. Asioihin pitää löytyä jämäkkä POSITIIVINEN tapa hoitaa ne.
Ohjeita löytyy täältä: http://www.positiivinenkasvatus.fi/
Ihan omaa laiskuutta jos noita ei noudata vaan mieluummin pilaa lapsi-vanhempi-suhteen pakkokeinoja käyttämällä ja siinä samalla altistuu lasuille.
Näytä minulle lapsi, joka on kasvatettu aikuiseksi ilman että missään tilanteissa olisi pitänyt turvautua pakkokeinoihin. Olen ehdottomasti positiivisen kasvatuksen ja vanhemman ja lapsen välisen suhteen vaalimisen kannalla, lapsen kunnioittavan kohtelun ja vastavuoroisen ihmissuhteen puolestapuhuja. Mutta lapsella ei yksinkertaisesti ole valmiutta tehdä päätöksiä tasavertaisesti aikuisen kanssa, ja juuri siksi vastuu on aikuisen. Laitetaanko pakkaseen haalari, otetaanko rokote tai laitetaanko autossa turvavyöt, joten kyllä, aikuisen on myös käytettävä pakkokeinoja. Ei väkivaltaa, mutta valtaa. Ilman taistelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin mielipuolinen teoria, että lapsen ja vanhemman välinen suhde menisi pilalle siitä, jos lasta pakottaa tai rankaisee AIHEESTA. Mutta joku tuohonkin näköjään uskoo.
Vierailija kirjoitti:
Täysin mielipuolinen teoria, että lapsen ja vanhemman välinen suhde menisi pilalle siitä, jos lasta pakottaa tai rankaisee AIHEESTA. Mutta joku tuohonkin näköjään uskoo.
Rankaiseminen ja pakottaminen ovatkin avainasemassa, kun keskustellaan 1-vuotiaasta lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täysin mielipuolinen teoria, että lapsen ja vanhemman välinen suhde menisi pilalle siitä, jos lasta pakottaa tai rankaisee AIHEESTA. Mutta joku tuohonkin näköjään uskoo.
Kyse on 12 kk ikäisestä, käytännössä vielä vauvasta. Joka hakee huomiota laittamalla vastaan lähdöissä. Ja sinun mielestä se on aiheellinen syy rangaista pientä.
Huhhuh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin mielipuolinen teoria, että lapsen ja vanhemman välinen suhde menisi pilalle siitä, jos lasta pakottaa tai rankaisee AIHEESTA. Mutta joku tuohonkin näköjään uskoo.
Kyse on 12 kk ikäisestä, käytännössä vielä vauvasta. Joka hakee huomiota laittamalla vastaan lähdöissä. Ja sinun mielestä se on aiheellinen syy rangaista pientä.
Huhhuh.
Yksivuotias ei ole vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä aina ennen lähtöä vaihdetaan vaippa ja vaatteet joka tapauksessa, ehtivät aina likaantua aamupäivällä jo. Varaat siihen lähtemiseen sitten vaikka sen tunnin, mikä aika siinä nyt sitten meneekin. Välipala tai ihan lämmitettävä valmisruoka mukaan ja maito myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin mielipuolinen teoria, että lapsen ja vanhemman välinen suhde menisi pilalle siitä, jos lasta pakottaa tai rankaisee AIHEESTA. Mutta joku tuohonkin näköjään uskoo.
Kyse on 12 kk ikäisestä, käytännössä vielä vauvasta. Joka hakee huomiota laittamalla vastaan lähdöissä. Ja sinun mielestä se on aiheellinen syy rangaista pientä.
Huhhuh.
Yksivuotias ei ole vauva.
Kyllä se on. Se, että 12 kuukautta on tullut täyteen, ei tarkoita maagista hyppäystä kehityksessä. Englanniksi "baby" tarkoittaa myös isompaa, jopa 2-vuotiasta lasta, ja mun mielestä se on osuvampaa, koska se rinnastaa imeväisikäiset ja pikkutaaperot toisiinsa. Molempiahan yhdistää se, että syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen on melko kehittymätöntä. Siksi jyrkät käänteet näin pienten lasten kanssa toimiessa ("jos lähtiessä tulee kakka housuun, niin antaa sitten olla housussa") tuntuvat todella kummallisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin mielipuolinen teoria, että lapsen ja vanhemman välinen suhde menisi pilalle siitä, jos lasta pakottaa tai rankaisee AIHEESTA. Mutta joku tuohonkin näköjään uskoo.
Kyse on 12 kk ikäisestä, käytännössä vielä vauvasta. Joka hakee huomiota laittamalla vastaan lähdöissä. Ja sinun mielestä se on aiheellinen syy rangaista pientä.
Huhhuh.
En ehdottanut 12 kk ikäisen rankaisemista vaan kommentoin yleisesti tuota positiivisuusvouhotusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin mielipuolinen teoria, että lapsen ja vanhemman välinen suhde menisi pilalle siitä, jos lasta pakottaa tai rankaisee AIHEESTA. Mutta joku tuohonkin näköjään uskoo.
Kyse on 12 kk ikäisestä, käytännössä vielä vauvasta. Joka hakee huomiota laittamalla vastaan lähdöissä. Ja sinun mielestä se on aiheellinen syy rangaista pientä.
Huhhuh.
Yksivuotias ei ole vauva.
On se. Juuri kukaan 12 kk ikäinen ei osaa vielä puhua, osa osaa sanoa pari yksittäistä sanaa. Noin puolet ei osaa vielä kävellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin mielipuolinen teoria, että lapsen ja vanhemman välinen suhde menisi pilalle siitä, jos lasta pakottaa tai rankaisee AIHEESTA. Mutta joku tuohonkin näköjään uskoo.
Kyse on 12 kk ikäisestä, käytännössä vielä vauvasta. Joka hakee huomiota laittamalla vastaan lähdöissä. Ja sinun mielestä se on aiheellinen syy rangaista pientä.
Huhhuh.
Yksivuotias ei ole vauva.
Kyllä se on. Se, että 12 kuukautta on tullut täyteen, ei tarkoita maagista hyppäystä kehityksessä. Englanniksi "baby" tarkoittaa myös isompaa, jopa 2-vuotiasta lasta, ja mun mielestä se on osuvampaa, koska se rinnastaa imeväisikäiset ja pikkutaaperot toisiinsa. Molempiahan yhdistää se, että syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen on melko kehittymätöntä. Siksi jyrkät käänteet näin pienten lasten kanssa toimiessa ("jos lähtiessä tulee kakka housuun, niin antaa sitten olla housussa") tuntuvat todella kummallisilta.
Suomessa on sen ikäiselle sana: taapero (kamala sana, mutta kuitenkin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin mielipuolinen teoria, että lapsen ja vanhemman välinen suhde menisi pilalle siitä, jos lasta pakottaa tai rankaisee AIHEESTA. Mutta joku tuohonkin näköjään uskoo.
Kyse on 12 kk ikäisestä, käytännössä vielä vauvasta. Joka hakee huomiota laittamalla vastaan lähdöissä. Ja sinun mielestä se on aiheellinen syy rangaista pientä.
Huhhuh.
Yksivuotias ei ole vauva.
Kyllä se on. Se, että 12 kuukautta on tullut täyteen, ei tarkoita maagista hyppäystä kehityksessä. Englanniksi "baby" tarkoittaa myös isompaa, jopa 2-vuotiasta lasta, ja mun mielestä se on osuvampaa, koska se rinnastaa imeväisikäiset ja pikkutaaperot toisiinsa. Molempiahan yhdistää se, että syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen on melko kehittymätöntä. Siksi jyrkät käänteet näin pienten lasten kanssa toimiessa ("jos lähtiessä tulee kakka housuun, niin antaa sitten olla housussa") tuntuvat todella kummallisilta.
Suomessa on sen ikäiselle sana: taapero (kamala sana, mutta kuitenkin).
Joo, niin on englanniksikin (toddler). Englanniksi kuitenkin baby-nimitystä (kuten jo aiemmin sanoin) voidaan käyttää isommastakin lapsesta, mikä on havainnollista syistä, jotka jo kirjoitinkin. Ota mieluummin kantaa siihen kuin kieliasiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin mielipuolinen teoria, että lapsen ja vanhemman välinen suhde menisi pilalle siitä, jos lasta pakottaa tai rankaisee AIHEESTA. Mutta joku tuohonkin näköjään uskoo.
Kyse on 12 kk ikäisestä, käytännössä vielä vauvasta. Joka hakee huomiota laittamalla vastaan lähdöissä. Ja sinun mielestä se on aiheellinen syy rangaista pientä.
Huhhuh.
Yksivuotias ei ole vauva.
Kyllä se on. Se, että 12 kuukautta on tullut täyteen, ei tarkoita maagista hyppäystä kehityksessä. Englanniksi "baby" tarkoittaa myös isompaa, jopa 2-vuotiasta lasta, ja mun mielestä se on osuvampaa, koska se rinnastaa imeväisikäiset ja pikkutaaperot toisiinsa. Molempiahan yhdistää se, että syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen on melko kehittymätöntä. Siksi jyrkät käänteet näin pienten lasten kanssa toimiessa ("jos lähtiessä tulee kakka housuun, niin antaa sitten olla housussa") tuntuvat todella kummallisilta.
Suomessa on sen ikäiselle sana: taapero (kamala sana, mutta kuitenkin).
Joo, niin on englanniksikin (toddler). Englanniksi kuitenkin baby-nimitystä (kuten jo aiemmin sanoin) voidaan käyttää isommastakin lapsesta, mikä on havainnollista syistä, jotka jo kirjoitinkin. Ota mieluummin kantaa siihen kuin kieliasiaan.
Englannissa baby-sanaa käytetään melkein minkä ikäisestä vain. Kuuntele popolaarimusiikkia, niin siellä kutsutaan aikuista miestä ”babyksi”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin mielipuolinen teoria, että lapsen ja vanhemman välinen suhde menisi pilalle siitä, jos lasta pakottaa tai rankaisee AIHEESTA. Mutta joku tuohonkin näköjään uskoo.
Kyse on 12 kk ikäisestä, käytännössä vielä vauvasta. Joka hakee huomiota laittamalla vastaan lähdöissä. Ja sinun mielestä se on aiheellinen syy rangaista pientä.
Huhhuh.
Yksivuotias ei ole vauva.
Kyllä se on. Se, että 12 kuukautta on tullut täyteen, ei tarkoita maagista hyppäystä kehityksessä. Englanniksi "baby" tarkoittaa myös isompaa, jopa 2-vuotiasta lasta, ja mun mielestä se on osuvampaa, koska se rinnastaa imeväisikäiset ja pikkutaaperot toisiinsa. Molempiahan yhdistää se, että syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen on melko kehittymätöntä. Siksi jyrkät käänteet näin pienten lasten kanssa toimiessa ("jos lähtiessä tulee kakka housuun, niin antaa sitten olla housussa") tuntuvat todella kummallisilta.
Suomessa on sen ikäiselle sana: taapero (kamala sana, mutta kuitenkin).
Joo, niin on englanniksikin (toddler). Englanniksi kuitenkin baby-nimitystä (kuten jo aiemmin sanoin) voidaan käyttää isommastakin lapsesta, mikä on havainnollista syistä, jotka jo kirjoitinkin. Ota mieluummin kantaa siihen kuin kieliasiaan.
Englannissa baby-sanaa käytetään melkein minkä ikäisestä vain. Kuuntele popolaarimusiikkia, niin siellä kutsutaan aikuista miestä ”babyksi”.
Jos nyt on pakko tästä kieliasiasta jankata varsinaisen asian sijaan, niin kannattaa oppia erottamaan toisistaan hellittelynimet (I love you, baby) ja sitten substantiivit, joilla viitataan vaikkapa tietyn ikäisiin ihmisiin (We have a 5 year old and a baby). Myös honey on hellittelynimi sekä elintarvikkeen nimi. Oisko tää nyt tässä, vai vieläkö pitää mennä ohi aiheen?
Tuo höpinäsi liittyy kouluikäisiin. Jos ap:n lapsi on 12 kk niin ei vanhemmuus edes millään voi silloin olla kuin kaveruutta vaikka joku outo vanhempi sellaista jostain kumman syystä haluaisi yrittää.