Lue keskustelun säännöt.
Miten nopeuttaa lähtötilanteita yksivuotiaan kanssa?
19.08.2019 |
Lapsemme täytti äsken vuoden ja kaikki lähdöt ovat muuttuneet todella vaikeiksi. Vauva-aikana oli helppoa, senkun vain imetti vauvan, vaihtoi vaipan ja puki ja ulkona oltiin hetkessä.
Nyt tämä yksivuotias ei halua lähteä, hän inhoaa kaikkia lähtötilanteita ja tekee kaikkensa, että ne ei sujuisi. Kieltäytyy syömästä, jos jotenkin aistii, että kohta ollaan lähdössä jonnekin. Muuten syö hyvin, mutta ennen lähtöä kieltäytyy täysin syömästä ja juomasta. Tai sekunnissa hieroo ruoan hiuksiinsa ennen kuin ehdin estää vaikka istun vieressä (ja sen jälkeen hiukset pitää mennä tietenkin pesemään). Tai ottaa suun täyteen maitoa ja puhaltaa sen päälleen ja ympäri keittiötä (jonka jälkeen on pakko vaihtaa vaatteet ja pyyhkiä kaikki pinnat ja ovet ym joihin maitoa on roiskunut. Tai yhtäkkiä kun on juovinaan heittääkin juomapullon päin tiskikonetta, jolloin taas roiskuu maitoa joka paikkaan. Muuten pukemiset sujuu hyvin, mutta jos on lähtö käsillä, niin alkaa sätkiä ja rimpuilla niin paljon, että pukeminen on lähes mahdotonta (väkisin ei voi tietenkään pukea, sillä siinä sattuisi). Kun itse puen itselleni vaatteita, niin lapsi tekee kaiken mahdollisen kielletyn mitä pystyy ja ehtii, jos ei muuta pysty niin vaikka puree itseään tahallaan käteen, joka tietenkin sattuu ja siitä tulee kova itku, jonka lohduttamisessa kestää. Kun vihdoin saan hänet rattaisiin, niin alkaa tekemään kakkaa, jolloin vaippa on tietenkin vaihdettava ja sama show alkaa taas melkein alusta. En jaksa edes listata tähän mitä kaikkea tekee hidastaakseen lähtöä.
Muuten meillä sujuu arki oikein sujuvasti ja hyvin, ja asiat hoituu nopeasti.Vain nämä lähdöt on muuttuneet todella vaikeiksi. Hän on niin pieni, että hän ei vielä ymmärrä jos selittää mihin kivaan paikkaan ollaan lähdössä. Joten se ei auta. Kun vihdoin päästään jonnekin niin tykkää olla siellä kyllä. Antakaa vinkkejä noihin lähtöihin, omat vinkit on jo käytetty.
Kommentit (63)
Kirjoitit, että joka päivä lähdetään eri aikaan ja ettet kerro lapselle, että olette lähdössä jonnekin.
Esim. päiväkodeissa pyritään nimenomaan säännölliseen, ennakoitavaan päiväjärjestykseen. Minusta se toimii hyvin, ja ehdottaisinkin sellaista selkeää, lapsellekin ennakoitavaa päiväjärjestystä. Näin lapsi alkaisi hahmottaa paremmin, mitä tapahtuu, asiat eivät tapahtuisi hänelle yllätyksenä. Tavoitteenahan on myös, että lapsesta itsestään tulee aktiivinen toimija, joka pukee itse jne, joten sitä kannattaa kyllä tukea.
Kyllä se siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensiksi: lakkaat stressaamasta etukäteen noita lähtötilanteita. Lapsi vaistoaa sen ja aloitaa temppuilun. Toiseksi. jos kakkaa, sitten istuu kakat housussa perille asti. Kolmanneksi: jos sinä olet päättänyt, että nyt puetaan, kerran sanotaan nätisti ja sitten sen jälkeen puetaan, halusi lapsi tai ei. veikkaan, että tuo tarvitsee tehdä kerran, jonka jälkeen lapsi oppii, että vastaanrimpuileminen ei tee muuta kuin kipeää, eikä muuta lopputulosta. Vahingoittaa ei tietenkään saa, mutta jos siinä nyt sitten rimpuillessa jostain kohtaa kirpaisee, Siitähän sen sitten oppii. Ja muutaman kerran voi hyvin mennä puurot hiuksissa, yhden kerran kun sitä kuivunutta puuroa sitten sieltä hiuksista selvitellään, saattaa syy-seuraussuhde mennä jakeluun lapsellekkin, että ei olisi kannattanut. Ihan kaikkea ei tarvitse antaa periksi, yksivuotiaallekkaan.
No huh huh. Mulla on kolme lasta, joista yksi yksivuotias. Välillä on myöhästytty, mutta ei mun ole sentään tarvinnut ketään kakat housussa istuttaa tai muutenkaan lapsistani vihollisia tehdä.
Kannattaa keksiä mieluummin jotain houkuttelevaa. Oma kuopukseni tykkää pallon potkimisesta, joten aina ulos mennessä otetaan pieni pallopeli ennen kuin lapsi pistetään rattaisiin.
Joo en minäkään aio lastani istuttaa kakat housussa, ihan siksikään että saa siitä ihottumaa. Kyllä ne kakat pestään jos kakkaa niin heti.
Kiitos vinkistä tuosta pallopelistä, yritän kokeilla sellaista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minne te lähdette kun lähdette? Onko lähtöjä liikaa, onko ne ajoitettu huonosti (lapsi väsynyt tms.?)? Onko matkanteko lapselle epämukavaa.
En kannusta että jäät 1-vuotiaan kanssa neuvottelemaan siitä että huvittaako vai eikö huvita lähteä, mutta jos keksii miksi se on niin epämukavaa niin voihan sitä helpottaa. Epämukavat rattaat, kuuma odotus eteisessä, suuntautuuko sinun huomiosi kodin ulkopuolella muualle kun taas kotona lapseen?
Sitten jos huomaa ajattelevansa että lapsi kakkaa kiusatakseen niin kannattaa vetää syvään henkeä, yrittää järjestää itselleen vähän omaa aikaa, ja varata jokaiseen lähtöön vartti ylimääräistä, jonka voi sitten käyttää matkalla maisemien ihasteluun ja jutteluun jos pääsikin liikkeelle ajoissa.
En minä neuvottele lapsen kanssa että lähdetäänkö vai ei, vaan kyllä meillä lähdetään. Se vain on muuttunut liian hitaaksi ja tuntuu olevan liian rankkaa lapselle. Haluaisin nopeammat ja sujuvammat lähdöt. Lähdemme eri paikkoihin, esim. ruokakauppaan (jonne on pakko mennä bussilla koska se on kaukana), kavereille (jonne myös bussimatka), leikkipuistoihin, ihan vain kävelylle ja minne nyt ihmiset yleensä menee.
On totta että kotona lapsi saa minulta paljon huomiota (tietenkin, pitääkin saada), mutta jos olemme vaikka kaupoilla, niin ei huomioni ole koko ajan lapsessa. Esim. leikkipuistossa en pidä kännykkää esillä, mutta sielläkin saatan vaihtaa pari sanaa muiden äitien kanssa tai katsella ohi kulkevia ihmisiä ym.
Ap
Et tee mitään väärää.
Minusta tuossa ei ole kovin paljon asioita, mitä voit tehdä. Todennäköisesti vaihe menee ohi, kun lapsi kasvaa.
Mutta olen sitä mieltä, että monesti kiukuttelu voi pienen lapsen kohdalla johtua siitä, että lapsi ei ymmärrä, mitä ja miksi nyt tapahtuu. Siksi sen sijaan, että lapselle ei kerro lähtemisestä, voisikin selittää lapselle, että seuraavaksi vaihdetaan vaippa, sitten puetaan, sitten mennään. Ja voi katsella kirjojakin, joissa tehdään noita lasten pieniä askareita. Vanhemmissa Tomppa-kirjoissa on noita pukemiseen ja lähtemiseen liittyviä juttuja, niitä kannattaa katsella lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko löhtöön keksiä jotain todella kivaa eli positiivista palkitsemista? Tilanteesta, joka on molemmille ahdistava, tehdäänkin mukava? Rusinapurkki tms. Entä kuvat käyttöön? Näyttää, että.ensin puetaan esim.kuva vaatteista ja sitten pääsee kivaan paikkaa esim.puiston kuva? Onko lapsella autismiin liittyviä piirteitä, kun siirtymät näyttävät olevan vaikeita? Entä aistiyliherkkyyttä, tuntuvatko ulkovaatteet pahoilta, onko villavaatetta, kiristäviä hihoja yms Tsemppiä! Olen kyllä itse rimpuilevan lapsen pukenut vaikka todella vaikeaa se on, jämäkät otteet käyttöön, sellaiset, jotka eivät kuitenkaan satu.
Tutkituttaisin ainakin tuon autismin. Terve lapsi hyvin harvoin protestoi siirtymätilanteita vaan yleensä siihen liittyy juuri autismi tai esim. ADD tai ADHD.
Älä jaksa.
Täällä av:lla voi kyllä luottaa ainakin siihen, että jos tekee jonkun (minkä tahansa) aloituksen lapseensa liittyen, niin tarjotaan varmasti lapselle muutama diagnoosi.
Mutta ei - tässä ei nyt ole kyse neurologisesta häiriöstä lapsellani, vaan siitä että juuri lähtötilanteet on muuttuneet hänelle sellaisiksi, että hän haluaa laittaa niissä vastaan, se on lähinnä huomion hakua.
Ja tiedoksesi, vähän yli 12 kk ikäiseltä ei autismia tutkita eikä diagnosoida, ei vaikka olisi mikä tilanne.
Ap
Oletko kokeillut huomion siirtämistä muualle esim.laulaa tai pelleillä lapsen kanssa? Oho, minne se pipo menikään, laitetaanko se jalkaan, eikun päähän ja nyt hups se hävisi kokonaan tms. Tai tosiaan kun on saatu kaikki pakolliset asiat saa lempilelunsa tms vaunuissa käteen. Entä jos puette nuken myös mukaan? Vähän isompana meillä on toiminut pukemiskisa, kenellä on ensimmäisenä vaatteer päällä, kuka ekana kylppärissä tms.mutta tähän hetkeen se ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensiksi: lakkaat stressaamasta etukäteen noita lähtötilanteita. Lapsi vaistoaa sen ja aloitaa temppuilun. Toiseksi. jos kakkaa, sitten istuu kakat housussa perille asti. Kolmanneksi: jos sinä olet päättänyt, että nyt puetaan, kerran sanotaan nätisti ja sitten sen jälkeen puetaan, halusi lapsi tai ei. veikkaan, että tuo tarvitsee tehdä kerran, jonka jälkeen lapsi oppii, että vastaanrimpuileminen ei tee muuta kuin kipeää, eikä muuta lopputulosta. Vahingoittaa ei tietenkään saa, mutta jos siinä nyt sitten rimpuillessa jostain kohtaa kirpaisee, Siitähän sen sitten oppii. Ja muutaman kerran voi hyvin mennä puurot hiuksissa, yhden kerran kun sitä kuivunutta puuroa sitten sieltä hiuksista selvitellään, saattaa syy-seuraussuhde mennä jakeluun lapsellekkin, että ei olisi kannattanut. Ihan kaikkea ei tarvitse antaa periksi, yksivuotiaallekkaan.
Et voi vakavissasi ehdottaa, että lapselle puetaan väkisin niin, että häntä siinä sattuu? Lapsi on pienestä iästään huolimatta todella voimakas, ja kun hän sätkii ja rimpuilee, niin jos siinä väkisin alkaisi vääntämään kättä hihaan kun toinen vääntää väkisin vastaan, niin aivan varmasti sattuisi pientä kättä, menisi sijoiltaan jos aikuinen väkisin vääntää. Niin ei voi tehdä! Ap
Ei 1-vuotiaan suostumusta voi jäädä odottamaan jos jonnekin on oikeasti lähdettävä. Vaihtoehtoja on kaksi:
1) Puet väkisin. Se ei tarkoita, että runnot lapsen vaatteisiin voimakeinoin häntä satuttaen, vaan otat lapsen syliin, ja kun hän rimpuilee tai pyrkii karkuun, pidät turvallisesti ja jämäkästi sylissäsi kunnes vastustelu se menee ohi niin että voit jatkaa pukemista - lapsella ei ole vaihtoehtoa karata pukemistilanteesta leikkimään tms., vaan vain odotat niin kauan että saat turvallisesti puettua, sanot lapselle rauhallisella päättäväisellä äänellä että "nyt laitetaan vaatteet" tms. ja kun hän pystyy ottamaan vastaan niin jatkat sitä normaalia jutustelua "missäs on "Maijun" käsi, laitetaas käsi hihaan...". Näin joustamaton ei tarvitse olla jos lapsi yleensä muutamalla lauseella on houkuteltavissa pukemaan (hampaanpesulle/sänkyyn/autoon/kotiin kaupasta jne.), mutta jos ei ole, niin et voi jäädä odottelemaan että milloin mahdollisesti on. Jos lapsella on liikaa valtaa, siitä seuraa turvattomuutta ja vähän isompana syyllisyyttä, kun hän huomaa että aikuinen ei ota vastuuta tilanteesta silloin kun lapsen oma impulssikontrolli, toiminnanohjaus tai muu kypsyys ei riitä, ja lapsi voi toiminnallaan aiheuttaa itselleen ja vanhemmalle haittaa.
2) Lähdet pukematta kaikkia vaatteita ja lisäilet niitä sitten tien varressa kun lapsi hoksaa että hitto vie, se pipo tuntuisi sittenkin ihan kivalta (toimii vähän isomman lapsen kohdalla, 1v ei välttämättä vielä hoksaa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensiksi: lakkaat stressaamasta etukäteen noita lähtötilanteita. Lapsi vaistoaa sen ja aloitaa temppuilun. Toiseksi. jos kakkaa, sitten istuu kakat housussa perille asti. Kolmanneksi: jos sinä olet päättänyt, että nyt puetaan, kerran sanotaan nätisti ja sitten sen jälkeen puetaan, halusi lapsi tai ei. veikkaan, että tuo tarvitsee tehdä kerran, jonka jälkeen lapsi oppii, että vastaanrimpuileminen ei tee muuta kuin kipeää, eikä muuta lopputulosta. Vahingoittaa ei tietenkään saa, mutta jos siinä nyt sitten rimpuillessa jostain kohtaa kirpaisee, Siitähän sen sitten oppii. Ja muutaman kerran voi hyvin mennä puurot hiuksissa, yhden kerran kun sitä kuivunutta puuroa sitten sieltä hiuksista selvitellään, saattaa syy-seuraussuhde mennä jakeluun lapsellekkin, että ei olisi kannattanut. Ihan kaikkea ei tarvitse antaa periksi, yksivuotiaallekkaan.
Et voi vakavissasi ehdottaa, että lapselle puetaan väkisin niin, että häntä siinä sattuu? Lapsi on pienestä iästään huolimatta todella voimakas, ja kun hän sätkii ja rimpuilee, niin jos siinä väkisin alkaisi vääntämään kättä hihaan kun toinen vääntää väkisin vastaan, niin aivan varmasti sattuisi pientä kättä, menisi sijoiltaan jos aikuinen väkisin vääntää. Niin ei voi tehdä! Ap
Ei 1-vuotiaan suostumusta voi jäädä odottamaan jos jonnekin on oikeasti lähdettävä. Vaihtoehtoja on kaksi:
1) Puet väkisin. Se ei tarkoita, että runnot lapsen vaatteisiin voimakeinoin häntä satuttaen, vaan otat lapsen syliin, ja kun hän rimpuilee tai pyrkii karkuun, pidät turvallisesti ja jämäkästi sylissäsi kunnes vastustelu se menee ohi niin että voit jatkaa pukemista - lapsella ei ole vaihtoehtoa karata pukemistilanteesta leikkimään tms., vaan vain odotat niin kauan että saat turvallisesti puettua, sanot lapselle rauhallisella päättäväisellä äänellä että "nyt laitetaan vaatteet" tms. ja kun hän pystyy ottamaan vastaan niin jatkat sitä normaalia jutustelua "missäs on "Maijun" käsi, laitetaas käsi hihaan...". Näin joustamaton ei tarvitse olla jos lapsi yleensä muutamalla lauseella on houkuteltavissa pukemaan (hampaanpesulle/sänkyyn/autoon/kotiin kaupasta jne.), mutta jos ei ole, niin et voi jäädä odottelemaan että milloin mahdollisesti on. Jos lapsella on liikaa valtaa, siitä seuraa turvattomuutta ja vähän isompana syyllisyyttä, kun hän huomaa että aikuinen ei ota vastuuta tilanteesta silloin kun lapsen oma impulssikontrolli, toiminnanohjaus tai muu kypsyys ei riitä, ja lapsi voi toiminnallaan aiheuttaa itselleen ja vanhemmalle haittaa.
2) Lähdet pukematta kaikkia vaatteita ja lisäilet niitä sitten tien varressa kun lapsi hoksaa että hitto vie, se pipo tuntuisi sittenkin ihan kivalta (toimii vähän isomman lapsen kohdalla, 1v ei välttämättä vielä hoksaa).
Jos ap alkaa väkisin pukemaan lasta, niin lähtötilanteet muuttuu lapselle vielä ikävemmiksi kokemuksiksi ja lapsi alkaa toden teolla vihaamaan lähtöjä. Paska neuvo sinulta. Samaten paska neuvo lähteä osin ilman vaatteita, lapsi paleltuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensiksi: lakkaat stressaamasta etukäteen noita lähtötilanteita. Lapsi vaistoaa sen ja aloitaa temppuilun. Toiseksi. jos kakkaa, sitten istuu kakat housussa perille asti. Kolmanneksi: jos sinä olet päättänyt, että nyt puetaan, kerran sanotaan nätisti ja sitten sen jälkeen puetaan, halusi lapsi tai ei. veikkaan, että tuo tarvitsee tehdä kerran, jonka jälkeen lapsi oppii, että vastaanrimpuileminen ei tee muuta kuin kipeää, eikä muuta lopputulosta. Vahingoittaa ei tietenkään saa, mutta jos siinä nyt sitten rimpuillessa jostain kohtaa kirpaisee, Siitähän sen sitten oppii. Ja muutaman kerran voi hyvin mennä puurot hiuksissa, yhden kerran kun sitä kuivunutta puuroa sitten sieltä hiuksista selvitellään, saattaa syy-seuraussuhde mennä jakeluun lapsellekkin, että ei olisi kannattanut. Ihan kaikkea ei tarvitse antaa periksi, yksivuotiaallekkaan.
Et voi vakavissasi ehdottaa, että lapselle puetaan väkisin niin, että häntä siinä sattuu? Lapsi on pienestä iästään huolimatta todella voimakas, ja kun hän sätkii ja rimpuilee, niin jos siinä väkisin alkaisi vääntämään kättä hihaan kun toinen vääntää väkisin vastaan, niin aivan varmasti sattuisi pientä kättä, menisi sijoiltaan jos aikuinen väkisin vääntää. Niin ei voi tehdä! Ap
Ei 1-vuotiaan suostumusta voi jäädä odottamaan jos jonnekin on oikeasti lähdettävä. Vaihtoehtoja on kaksi:
1) Puet väkisin. Se ei tarkoita, että runnot lapsen vaatteisiin voimakeinoin häntä satuttaen, vaan otat lapsen syliin, ja kun hän rimpuilee tai pyrkii karkuun, pidät turvallisesti ja jämäkästi sylissäsi kunnes vastustelu se menee ohi niin että voit jatkaa pukemista - lapsella ei ole vaihtoehtoa karata pukemistilanteesta leikkimään tms., vaan vain odotat niin kauan että saat turvallisesti puettua, sanot lapselle rauhallisella päättäväisellä äänellä että "nyt laitetaan vaatteet" tms. ja kun hän pystyy ottamaan vastaan niin jatkat sitä normaalia jutustelua "missäs on "Maijun" käsi, laitetaas käsi hihaan...". Näin joustamaton ei tarvitse olla jos lapsi yleensä muutamalla lauseella on houkuteltavissa pukemaan (hampaanpesulle/sänkyyn/autoon/kotiin kaupasta jne.), mutta jos ei ole, niin et voi jäädä odottelemaan että milloin mahdollisesti on. Jos lapsella on liikaa valtaa, siitä seuraa turvattomuutta ja vähän isompana syyllisyyttä, kun hän huomaa että aikuinen ei ota vastuuta tilanteesta silloin kun lapsen oma impulssikontrolli, toiminnanohjaus tai muu kypsyys ei riitä, ja lapsi voi toiminnallaan aiheuttaa itselleen ja vanhemmalle haittaa.
2) Lähdet pukematta kaikkia vaatteita ja lisäilet niitä sitten tien varressa kun lapsi hoksaa että hitto vie, se pipo tuntuisi sittenkin ihan kivalta (toimii vähän isomman lapsen kohdalla, 1v ei välttämättä vielä hoksaa).
Negapeukuttajat, jos teiltä taapero sanoo "ei" ja yrittää karata leluille kun yritätte pestä hampaat, päästättekö sylistä ja toteatte että "noh, ei se halunnutkaan, odotellaan josko joskus haluaisi"?
Kyllä se niin on, että pientä lasta pitää joskus pakottaa/estää. Se on aikuisen vastuu. Ei väkivalloin, vaan lempeällä jämäkkyydellä. Lapsi huomaa, että tästä ei edetä ennen kuin tämä homma on tehty, ja sen jälkeen että kas, tästä selvittiinkin ja nyt päästään tekemään jotain muuta.
Aamulähtöihin: yöksi päälle ne vaatteet joissa lähdette aamulla.
Pukemiseen: laululeikit toimi meillä vastahakoisiin mustekaloihin. Joko improvisoiden siitä mikä raaja milloinkin pujotetaan tai sitten ihan nää perus "minne se laiva lähtee?" Jne.
Jos syöminen on se pullonkaula niin sit eväät mukaan.
Ja meillä hidastus oli lähtökakka joka loppui kun ei sitten lähtöaamuina syötykään puuroa aamupalaksi.
Kaikenmoinen jallitus, petkutus ja tähtäimen siirtäminen kohti sitä ulkona oloa toimii. Myös omien hermojen suojelu jotta ei tule sitä aikuisen ja lapsen välistä pattitilannetta, vaan jaksat itse jatkaa jallitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
2) Lähdet pukematta kaikkia vaatteita ja lisäilet niitä sitten tien varressa kun lapsi hoksaa että hitto vie, se pipo tuntuisi sittenkin ihan kivalta (toimii vähän isomman lapsen kohdalla, 1v ei välttämättä vielä hoksaa).
Lapsen vieminen ilman riittäviä vaatteita ulos kylmään on oikeuskäytännön mukaan pahoinpitely (tai arkikielellä ruumiillista kuritusta). Ts. noin toimimalla altistaa itsensä lastensuojelutoimenpiteille, sisältäen sijaishuollon toimenpiteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensiksi: lakkaat stressaamasta etukäteen noita lähtötilanteita. Lapsi vaistoaa sen ja aloitaa temppuilun. Toiseksi. jos kakkaa, sitten istuu kakat housussa perille asti. Kolmanneksi: jos sinä olet päättänyt, että nyt puetaan, kerran sanotaan nätisti ja sitten sen jälkeen puetaan, halusi lapsi tai ei. veikkaan, että tuo tarvitsee tehdä kerran, jonka jälkeen lapsi oppii, että vastaanrimpuileminen ei tee muuta kuin kipeää, eikä muuta lopputulosta. Vahingoittaa ei tietenkään saa, mutta jos siinä nyt sitten rimpuillessa jostain kohtaa kirpaisee, Siitähän sen sitten oppii. Ja muutaman kerran voi hyvin mennä puurot hiuksissa, yhden kerran kun sitä kuivunutta puuroa sitten sieltä hiuksista selvitellään, saattaa syy-seuraussuhde mennä jakeluun lapsellekkin, että ei olisi kannattanut. Ihan kaikkea ei tarvitse antaa periksi, yksivuotiaallekkaan.
Et voi vakavissasi ehdottaa, että lapselle puetaan väkisin niin, että häntä siinä sattuu? Lapsi on pienestä iästään huolimatta todella voimakas, ja kun hän sätkii ja rimpuilee, niin jos siinä väkisin alkaisi vääntämään kättä hihaan kun toinen vääntää väkisin vastaan, niin aivan varmasti sattuisi pientä kättä, menisi sijoiltaan jos aikuinen väkisin vääntää. Niin ei voi tehdä! Ap
Ei 1-vuotiaan suostumusta voi jäädä odottamaan jos jonnekin on oikeasti lähdettävä. Vaihtoehtoja on kaksi:
1) Puet väkisin. Se ei tarkoita, että runnot lapsen vaatteisiin voimakeinoin häntä satuttaen, vaan otat lapsen syliin, ja kun hän rimpuilee tai pyrkii karkuun, pidät turvallisesti ja jämäkästi sylissäsi kunnes vastustelu se menee ohi niin että voit jatkaa pukemista - lapsella ei ole vaihtoehtoa karata pukemistilanteesta leikkimään tms., vaan vain odotat niin kauan että saat turvallisesti puettua, sanot lapselle rauhallisella päättäväisellä äänellä että "nyt laitetaan vaatteet" tms. ja kun hän pystyy ottamaan vastaan niin jatkat sitä normaalia jutustelua "missäs on "Maijun" käsi, laitetaas käsi hihaan...". Näin joustamaton ei tarvitse olla jos lapsi yleensä muutamalla lauseella on houkuteltavissa pukemaan (hampaanpesulle/sänkyyn/autoon/kotiin kaupasta jne.), mutta jos ei ole, niin et voi jäädä odottelemaan että milloin mahdollisesti on. Jos lapsella on liikaa valtaa, siitä seuraa turvattomuutta ja vähän isompana syyllisyyttä, kun hän huomaa että aikuinen ei ota vastuuta tilanteesta silloin kun lapsen oma impulssikontrolli, toiminnanohjaus tai muu kypsyys ei riitä, ja lapsi voi toiminnallaan aiheuttaa itselleen ja vanhemmalle haittaa.
2) Lähdet pukematta kaikkia vaatteita ja lisäilet niitä sitten tien varressa kun lapsi hoksaa että hitto vie, se pipo tuntuisi sittenkin ihan kivalta (toimii vähän isomman lapsen kohdalla, 1v ei välttämättä vielä hoksaa).
Jos ap alkaa väkisin pukemaan lasta, niin lähtötilanteet muuttuu lapselle vielä ikävemmiksi kokemuksiksi ja lapsi alkaa toden teolla vihaamaan lähtöjä. Paska neuvo sinulta. Samaten paska neuvo lähteä osin ilman vaatteita, lapsi paleltuu.
Ajattelin että ap pystyy sen verran käyttämään järkeä, ettei lähde alusvaatteisillaan 20 asteen pakkaseen vaan esim. ilman käsineitä +10 asteen lämpötilassa ;)
Leikittää, laulattaa, hämätä ja viihdyttää voi, mutta jos on lähdettävä, niin ei sitä tilannetta kannata hippaleikillä pitkittää ja opettaa lasta siihen että äiti istuu myssy kourassa eteisen lattialla puoli tuntia anelemassa. Ei lapsikaan siitä nauti, hän huomaa kyllä että se on aikuisesta kurjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi käyttää valtaa niissä paikoissa, joissa sitä on, eli pukeminen, syöminen ja siirtymätilanteet.
Itse pitäisin säännöllisen päivärytmin ja sanoittaisin lapselle huolellisesti ja aikaisin, että kohta lähdetään. Tätä voi tehdä ihan koko ajan, ja vaikka edellisenä päivänä. Yhtäkkiset tilanteet on lapselle erityisen hankalia. Lisäksi lapselle voi antaa valtaa vaikka antamalla valita kahdesta vaatteesta kumman haluaa. ("Kumman pipon haluaisit? Tämän vai tämän? Mieti hetki itse, äiti käy vessassa sillä aikaa?")
Jos tämä ei auta, niin sitten pukisin väkisin ja ottaisin lapsen kainaloon ja selittäisin samat asiat siinä pukiessa. Olen samaa mieltä, että liikaa valtaa ei lapselle pitäisi antaa.
Kyllä se siitä helpottaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensiksi: lakkaat stressaamasta etukäteen noita lähtötilanteita. Lapsi vaistoaa sen ja aloitaa temppuilun. Toiseksi. jos kakkaa, sitten istuu kakat housussa perille asti. Kolmanneksi: jos sinä olet päättänyt, että nyt puetaan, kerran sanotaan nätisti ja sitten sen jälkeen puetaan, halusi lapsi tai ei. veikkaan, että tuo tarvitsee tehdä kerran, jonka jälkeen lapsi oppii, että vastaanrimpuileminen ei tee muuta kuin kipeää, eikä muuta lopputulosta. Vahingoittaa ei tietenkään saa, mutta jos siinä nyt sitten rimpuillessa jostain kohtaa kirpaisee, Siitähän sen sitten oppii. Ja muutaman kerran voi hyvin mennä puurot hiuksissa, yhden kerran kun sitä kuivunutta puuroa sitten sieltä hiuksista selvitellään, saattaa syy-seuraussuhde mennä jakeluun lapsellekkin, että ei olisi kannattanut. Ihan kaikkea ei tarvitse antaa periksi, yksivuotiaallekkaan.
Et voi vakavissasi ehdottaa, että lapselle puetaan väkisin niin, että häntä siinä sattuu? Lapsi on pienestä iästään huolimatta todella voimakas, ja kun hän sätkii ja rimpuilee, niin jos siinä väkisin alkaisi vääntämään kättä hihaan kun toinen vääntää väkisin vastaan, niin aivan varmasti sattuisi pientä kättä, menisi sijoiltaan jos aikuinen väkisin vääntää. Niin ei voi tehdä! Ap
Ei 1-vuotiaan suostumusta voi jäädä odottamaan jos jonnekin on oikeasti lähdettävä. Vaihtoehtoja on kaksi:
1) Puet väkisin. Se ei tarkoita, että runnot lapsen vaatteisiin voimakeinoin häntä satuttaen, vaan otat lapsen syliin, ja kun hän rimpuilee tai pyrkii karkuun, pidät turvallisesti ja jämäkästi sylissäsi kunnes vastustelu se menee ohi niin että voit jatkaa pukemista - lapsella ei ole vaihtoehtoa karata pukemistilanteesta leikkimään tms., vaan vain odotat niin kauan että saat turvallisesti puettua, sanot lapselle rauhallisella päättäväisellä äänellä että "nyt laitetaan vaatteet" tms. ja kun hän pystyy ottamaan vastaan niin jatkat sitä normaalia jutustelua "missäs on "Maijun" käsi, laitetaas käsi hihaan...". Näin joustamaton ei tarvitse olla jos lapsi yleensä muutamalla lauseella on houkuteltavissa pukemaan (hampaanpesulle/sänkyyn/autoon/kotiin kaupasta jne.), mutta jos ei ole, niin et voi jäädä odottelemaan että milloin mahdollisesti on. Jos lapsella on liikaa valtaa, siitä seuraa turvattomuutta ja vähän isompana syyllisyyttä, kun hän huomaa että aikuinen ei ota vastuuta tilanteesta silloin kun lapsen oma impulssikontrolli, toiminnanohjaus tai muu kypsyys ei riitä, ja lapsi voi toiminnallaan aiheuttaa itselleen ja vanhemmalle haittaa.
2) Lähdet pukematta kaikkia vaatteita ja lisäilet niitä sitten tien varressa kun lapsi hoksaa että hitto vie, se pipo tuntuisi sittenkin ihan kivalta (toimii vähän isomman lapsen kohdalla, 1v ei välttämättä vielä hoksaa).
Negapeukuttajat, jos teiltä taapero sanoo "ei" ja yrittää karata leluille kun yritätte pestä hampaat, päästättekö sylistä ja toteatte että "noh, ei se halunnutkaan, odotellaan josko joskus haluaisi"?
Kyllä se niin on, että pientä lasta pitää joskus pakottaa/estää. Se on aikuisen vastuu. Ei väkivalloin, vaan lempeällä jämäkkyydellä. Lapsi huomaa, että tästä ei edetä ennen kuin tämä homma on tehty, ja sen jälkeen että kas, tästä selvittiinkin ja nyt päästään tekemään jotain muuta.
Tuntuu olevan liian vaikeaa monille äideille (ja isille myös). Kun halutaan olla mukavia, vähän kuin kavereita. Ei haluta, että lapselle tulisi paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensiksi: lakkaat stressaamasta etukäteen noita lähtötilanteita. Lapsi vaistoaa sen ja aloitaa temppuilun. Toiseksi. jos kakkaa, sitten istuu kakat housussa perille asti. Kolmanneksi: jos sinä olet päättänyt, että nyt puetaan, kerran sanotaan nätisti ja sitten sen jälkeen puetaan, halusi lapsi tai ei. veikkaan, että tuo tarvitsee tehdä kerran, jonka jälkeen lapsi oppii, että vastaanrimpuileminen ei tee muuta kuin kipeää, eikä muuta lopputulosta. Vahingoittaa ei tietenkään saa, mutta jos siinä nyt sitten rimpuillessa jostain kohtaa kirpaisee, Siitähän sen sitten oppii. Ja muutaman kerran voi hyvin mennä puurot hiuksissa, yhden kerran kun sitä kuivunutta puuroa sitten sieltä hiuksista selvitellään, saattaa syy-seuraussuhde mennä jakeluun lapsellekkin, että ei olisi kannattanut. Ihan kaikkea ei tarvitse antaa periksi, yksivuotiaallekkaan.
Et voi vakavissasi ehdottaa, että lapselle puetaan väkisin niin, että häntä siinä sattuu? Lapsi on pienestä iästään huolimatta todella voimakas, ja kun hän sätkii ja rimpuilee, niin jos siinä väkisin alkaisi vääntämään kättä hihaan kun toinen vääntää väkisin vastaan, niin aivan varmasti sattuisi pientä kättä, menisi sijoiltaan jos aikuinen väkisin vääntää. Niin ei voi tehdä! Ap
Ei 1-vuotiaan suostumusta voi jäädä odottamaan jos jonnekin on oikeasti lähdettävä. Vaihtoehtoja on kaksi:
1) Puet väkisin. Se ei tarkoita, että runnot lapsen vaatteisiin voimakeinoin häntä satuttaen, vaan otat lapsen syliin, ja kun hän rimpuilee tai pyrkii karkuun, pidät turvallisesti ja jämäkästi sylissäsi kunnes vastustelu se menee ohi niin että voit jatkaa pukemista - lapsella ei ole vaihtoehtoa karata pukemistilanteesta leikkimään tms., vaan vain odotat niin kauan että saat turvallisesti puettua, sanot lapselle rauhallisella päättäväisellä äänellä että "nyt laitetaan vaatteet" tms. ja kun hän pystyy ottamaan vastaan niin jatkat sitä normaalia jutustelua "missäs on "Maijun" käsi, laitetaas käsi hihaan...". Näin joustamaton ei tarvitse olla jos lapsi yleensä muutamalla lauseella on houkuteltavissa pukemaan (hampaanpesulle/sänkyyn/autoon/kotiin kaupasta jne.), mutta jos ei ole, niin et voi jäädä odottelemaan että milloin mahdollisesti on. Jos lapsella on liikaa valtaa, siitä seuraa turvattomuutta ja vähän isompana syyllisyyttä, kun hän huomaa että aikuinen ei ota vastuuta tilanteesta silloin kun lapsen oma impulssikontrolli, toiminnanohjaus tai muu kypsyys ei riitä, ja lapsi voi toiminnallaan aiheuttaa itselleen ja vanhemmalle haittaa.
2) Lähdet pukematta kaikkia vaatteita ja lisäilet niitä sitten tien varressa kun lapsi hoksaa että hitto vie, se pipo tuntuisi sittenkin ihan kivalta (toimii vähän isomman lapsen kohdalla, 1v ei välttämättä vielä hoksaa).
Negapeukuttajat, jos teiltä taapero sanoo "ei" ja yrittää karata leluille kun yritätte pestä hampaat, päästättekö sylistä ja toteatte että "noh, ei se halunnutkaan, odotellaan josko joskus haluaisi"?
Kyllä se niin on, että pientä lasta pitää joskus pakottaa/estää. Se on aikuisen vastuu. Ei väkivalloin, vaan lempeällä jämäkkyydellä. Lapsi huomaa, että tästä ei edetä ennen kuin tämä homma on tehty, ja sen jälkeen että kas, tästä selvittiinkin ja nyt päästään tekemään jotain muuta.
Alapeukku siitä, että kehotat pienen lapsen kohdalla lähteä vähissä vaatteissa, samoin siitä, että sulla on keskiössä ajatus siitä, että vanhemmuus on jonkinlaista valtataistelua, tai että lapsi jotenkin pyrkii ottamaan vallan, sen sijaan, että kehotat pohtimaan sitä, mistä lähtöjen hankaluus johtuu (koska jostainhan se johtuu).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2) Lähdet pukematta kaikkia vaatteita ja lisäilet niitä sitten tien varressa kun lapsi hoksaa että hitto vie, se pipo tuntuisi sittenkin ihan kivalta (toimii vähän isomman lapsen kohdalla, 1v ei välttämättä vielä hoksaa).
Lapsen vieminen ilman riittäviä vaatteita ulos kylmään on oikeuskäytännön mukaan pahoinpitely (tai arkikielellä ruumiillista kuritusta). Ts. noin toimimalla altistaa itsensä lastensuojelutoimenpiteille, sisältäen sijaishuollon toimenpiteet.
Kyllä. Mutta +10 asteessa voi kyllä lähteä siinä vaiheessa kun on haalari ja myssy päällä vaikka lapaset ja saappaat nakkaisikin alkumetreiksi rattaiden alakoriin ja pukisi vasta kun 5 minuuttia myöhemmin ollaan bussipysäkillä. Järjenkäyttö on sallittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko löhtöön keksiä jotain todella kivaa eli positiivista palkitsemista? Tilanteesta, joka on molemmille ahdistava, tehdäänkin mukava? Rusinapurkki tms. Entä kuvat käyttöön? Näyttää, että.ensin puetaan esim.kuva vaatteista ja sitten pääsee kivaan paikkaa esim.puiston kuva? Onko lapsella autismiin liittyviä piirteitä, kun siirtymät näyttävät olevan vaikeita? Entä aistiyliherkkyyttä, tuntuvatko ulkovaatteet pahoilta, onko villavaatetta, kiristäviä hihoja yms Tsemppiä! Olen kyllä itse rimpuilevan lapsen pukenut vaikka todella vaikeaa se on, jämäkät otteet käyttöön, sellaiset, jotka eivät kuitenkaan satu.
Tutkituttaisin ainakin tuon autismin. Terve lapsi hyvin harvoin protestoi siirtymätilanteita vaan yleensä siihen liittyy juuri autismi tai esim. ADD tai ADHD.
Vau.
Lapsen vastaanhangoittelu nimenomaan on normaalia käytöstä. Lapsi harjoittelee oman tahdon osoittamista ja omien rajojen vetämistä, ja useimmiten siihen ei ole mitään parempaa, automattisesti tarjoutuvaa mahdollisuutta kuin "Ei!" kaikkeen mitä vanhempi ehdottaa. Kuten esimerkiksi paikasta toiseen siirtymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensiksi: lakkaat stressaamasta etukäteen noita lähtötilanteita. Lapsi vaistoaa sen ja aloitaa temppuilun. Toiseksi. jos kakkaa, sitten istuu kakat housussa perille asti. Kolmanneksi: jos sinä olet päättänyt, että nyt puetaan, kerran sanotaan nätisti ja sitten sen jälkeen puetaan, halusi lapsi tai ei. veikkaan, että tuo tarvitsee tehdä kerran, jonka jälkeen lapsi oppii, että vastaanrimpuileminen ei tee muuta kuin kipeää, eikä muuta lopputulosta. Vahingoittaa ei tietenkään saa, mutta jos siinä nyt sitten rimpuillessa jostain kohtaa kirpaisee, Siitähän sen sitten oppii. Ja muutaman kerran voi hyvin mennä puurot hiuksissa, yhden kerran kun sitä kuivunutta puuroa sitten sieltä hiuksista selvitellään, saattaa syy-seuraussuhde mennä jakeluun lapsellekkin, että ei olisi kannattanut. Ihan kaikkea ei tarvitse antaa periksi, yksivuotiaallekkaan.
Et voi vakavissasi ehdottaa, että lapselle puetaan väkisin niin, että häntä siinä sattuu? Lapsi on pienestä iästään huolimatta todella voimakas, ja kun hän sätkii ja rimpuilee, niin jos siinä väkisin alkaisi vääntämään kättä hihaan kun toinen vääntää väkisin vastaan, niin aivan varmasti sattuisi pientä kättä, menisi sijoiltaan jos aikuinen väkisin vääntää. Niin ei voi tehdä! Ap
Ei 1-vuotiaan suostumusta voi jäädä odottamaan jos jonnekin on oikeasti lähdettävä. Vaihtoehtoja on kaksi:
1) Puet väkisin. Se ei tarkoita, että runnot lapsen vaatteisiin voimakeinoin häntä satuttaen, vaan otat lapsen syliin, ja kun hän rimpuilee tai pyrkii karkuun, pidät turvallisesti ja jämäkästi sylissäsi kunnes vastustelu se menee ohi niin että voit jatkaa pukemista - lapsella ei ole vaihtoehtoa karata pukemistilanteesta leikkimään tms., vaan vain odotat niin kauan että saat turvallisesti puettua, sanot lapselle rauhallisella päättäväisellä äänellä että "nyt laitetaan vaatteet" tms. ja kun hän pystyy ottamaan vastaan niin jatkat sitä normaalia jutustelua "missäs on "Maijun" käsi, laitetaas käsi hihaan...". Näin joustamaton ei tarvitse olla jos lapsi yleensä muutamalla lauseella on houkuteltavissa pukemaan (hampaanpesulle/sänkyyn/autoon/kotiin kaupasta jne.), mutta jos ei ole, niin et voi jäädä odottelemaan että milloin mahdollisesti on. Jos lapsella on liikaa valtaa, siitä seuraa turvattomuutta ja vähän isompana syyllisyyttä, kun hän huomaa että aikuinen ei ota vastuuta tilanteesta silloin kun lapsen oma impulssikontrolli, toiminnanohjaus tai muu kypsyys ei riitä, ja lapsi voi toiminnallaan aiheuttaa itselleen ja vanhemmalle haittaa.
2) Lähdet pukematta kaikkia vaatteita ja lisäilet niitä sitten tien varressa kun lapsi hoksaa että hitto vie, se pipo tuntuisi sittenkin ihan kivalta (toimii vähän isomman lapsen kohdalla, 1v ei välttämättä vielä hoksaa).
Jos ap alkaa väkisin pukemaan lasta, niin lähtötilanteet muuttuu lapselle vielä ikävemmiksi kokemuksiksi ja lapsi alkaa toden teolla vihaamaan lähtöjä. Paska neuvo sinulta. Samaten paska neuvo lähteä osin ilman vaatteita, lapsi paleltuu.
Ajattelin että ap pystyy sen verran käyttämään järkeä, ettei lähde alusvaatteisillaan 20 asteen pakkaseen vaan esim. ilman käsineitä +10 asteen lämpötilassa ;)
Tuolla samalla logiikalla luunappi ei olisi pahoinpitely vaan ainoastaan remmiselkäsauna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensiksi: lakkaat stressaamasta etukäteen noita lähtötilanteita. Lapsi vaistoaa sen ja aloitaa temppuilun. Toiseksi. jos kakkaa, sitten istuu kakat housussa perille asti. Kolmanneksi: jos sinä olet päättänyt, että nyt puetaan, kerran sanotaan nätisti ja sitten sen jälkeen puetaan, halusi lapsi tai ei. veikkaan, että tuo tarvitsee tehdä kerran, jonka jälkeen lapsi oppii, että vastaanrimpuileminen ei tee muuta kuin kipeää, eikä muuta lopputulosta. Vahingoittaa ei tietenkään saa, mutta jos siinä nyt sitten rimpuillessa jostain kohtaa kirpaisee, Siitähän sen sitten oppii. Ja muutaman kerran voi hyvin mennä puurot hiuksissa, yhden kerran kun sitä kuivunutta puuroa sitten sieltä hiuksista selvitellään, saattaa syy-seuraussuhde mennä jakeluun lapsellekkin, että ei olisi kannattanut. Ihan kaikkea ei tarvitse antaa periksi, yksivuotiaallekkaan.
Et voi vakavissasi ehdottaa, että lapselle puetaan väkisin niin, että häntä siinä sattuu? Lapsi on pienestä iästään huolimatta todella voimakas, ja kun hän sätkii ja rimpuilee, niin jos siinä väkisin alkaisi vääntämään kättä hihaan kun toinen vääntää väkisin vastaan, niin aivan varmasti sattuisi pientä kättä, menisi sijoiltaan jos aikuinen väkisin vääntää. Niin ei voi tehdä! Ap
Ei 1-vuotiaan suostumusta voi jäädä odottamaan jos jonnekin on oikeasti lähdettävä. Vaihtoehtoja on kaksi:
1) Puet väkisin. Se ei tarkoita, että runnot lapsen vaatteisiin voimakeinoin häntä satuttaen, vaan otat lapsen syliin, ja kun hän rimpuilee tai pyrkii karkuun, pidät turvallisesti ja jämäkästi sylissäsi kunnes vastustelu se menee ohi niin että voit jatkaa pukemista - lapsella ei ole vaihtoehtoa karata pukemistilanteesta leikkimään tms., vaan vain odotat niin kauan että saat turvallisesti puettua, sanot lapselle rauhallisella päättäväisellä äänellä että "nyt laitetaan vaatteet" tms. ja kun hän pystyy ottamaan vastaan niin jatkat sitä normaalia jutustelua "missäs on "Maijun" käsi, laitetaas käsi hihaan...". Näin joustamaton ei tarvitse olla jos lapsi yleensä muutamalla lauseella on houkuteltavissa pukemaan (hampaanpesulle/sänkyyn/autoon/kotiin kaupasta jne.), mutta jos ei ole, niin et voi jäädä odottelemaan että milloin mahdollisesti on. Jos lapsella on liikaa valtaa, siitä seuraa turvattomuutta ja vähän isompana syyllisyyttä, kun hän huomaa että aikuinen ei ota vastuuta tilanteesta silloin kun lapsen oma impulssikontrolli, toiminnanohjaus tai muu kypsyys ei riitä, ja lapsi voi toiminnallaan aiheuttaa itselleen ja vanhemmalle haittaa.
2) Lähdet pukematta kaikkia vaatteita ja lisäilet niitä sitten tien varressa kun lapsi hoksaa että hitto vie, se pipo tuntuisi sittenkin ihan kivalta (toimii vähän isomman lapsen kohdalla, 1v ei välttämättä vielä hoksaa).
Negapeukuttajat, jos teiltä taapero sanoo "ei" ja yrittää karata leluille kun yritätte pestä hampaat, päästättekö sylistä ja toteatte että "noh, ei se halunnutkaan, odotellaan josko joskus haluaisi"?
Kyllä se niin on, että pientä lasta pitää joskus pakottaa/estää. Se on aikuisen vastuu. Ei väkivalloin, vaan lempeällä jämäkkyydellä. Lapsi huomaa, että tästä ei edetä ennen kuin tämä homma on tehty, ja sen jälkeen että kas, tästä selvittiinkin ja nyt päästään tekemään jotain muuta.
Alapeukku tuli siitä, että sinun tapa hoitaa asiat on pakottamalla ja negatiivisella tavalla. Asioihin pitää löytyä jämäkkä POSITIIVINEN tapa hoitaa ne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensiksi: lakkaat stressaamasta etukäteen noita lähtötilanteita. Lapsi vaistoaa sen ja aloitaa temppuilun. Toiseksi. jos kakkaa, sitten istuu kakat housussa perille asti. Kolmanneksi: jos sinä olet päättänyt, että nyt puetaan, kerran sanotaan nätisti ja sitten sen jälkeen puetaan, halusi lapsi tai ei. veikkaan, että tuo tarvitsee tehdä kerran, jonka jälkeen lapsi oppii, että vastaanrimpuileminen ei tee muuta kuin kipeää, eikä muuta lopputulosta. Vahingoittaa ei tietenkään saa, mutta jos siinä nyt sitten rimpuillessa jostain kohtaa kirpaisee, Siitähän sen sitten oppii. Ja muutaman kerran voi hyvin mennä puurot hiuksissa, yhden kerran kun sitä kuivunutta puuroa sitten sieltä hiuksista selvitellään, saattaa syy-seuraussuhde mennä jakeluun lapsellekkin, että ei olisi kannattanut. Ihan kaikkea ei tarvitse antaa periksi, yksivuotiaallekkaan.
Et voi vakavissasi ehdottaa, että lapselle puetaan väkisin niin, että häntä siinä sattuu? Lapsi on pienestä iästään huolimatta todella voimakas, ja kun hän sätkii ja rimpuilee, niin jos siinä väkisin alkaisi vääntämään kättä hihaan kun toinen vääntää väkisin vastaan, niin aivan varmasti sattuisi pientä kättä, menisi sijoiltaan jos aikuinen väkisin vääntää. Niin ei voi tehdä! Ap
Ei 1-vuotiaan suostumusta voi jäädä odottamaan jos jonnekin on oikeasti lähdettävä. Vaihtoehtoja on kaksi:
1) Puet väkisin. Se ei tarkoita, että runnot lapsen vaatteisiin voimakeinoin häntä satuttaen, vaan otat lapsen syliin, ja kun hän rimpuilee tai pyrkii karkuun, pidät turvallisesti ja jämäkästi sylissäsi kunnes vastustelu se menee ohi niin että voit jatkaa pukemista - lapsella ei ole vaihtoehtoa karata pukemistilanteesta leikkimään tms., vaan vain odotat niin kauan että saat turvallisesti puettua, sanot lapselle rauhallisella päättäväisellä äänellä että "nyt laitetaan vaatteet" tms. ja kun hän pystyy ottamaan vastaan niin jatkat sitä normaalia jutustelua "missäs on "Maijun" käsi, laitetaas käsi hihaan...". Näin joustamaton ei tarvitse olla jos lapsi yleensä muutamalla lauseella on houkuteltavissa pukemaan (hampaanpesulle/sänkyyn/autoon/kotiin kaupasta jne.), mutta jos ei ole, niin et voi jäädä odottelemaan että milloin mahdollisesti on. Jos lapsella on liikaa valtaa, siitä seuraa turvattomuutta ja vähän isompana syyllisyyttä, kun hän huomaa että aikuinen ei ota vastuuta tilanteesta silloin kun lapsen oma impulssikontrolli, toiminnanohjaus tai muu kypsyys ei riitä, ja lapsi voi toiminnallaan aiheuttaa itselleen ja vanhemmalle haittaa.
2) Lähdet pukematta kaikkia vaatteita ja lisäilet niitä sitten tien varressa kun lapsi hoksaa että hitto vie, se pipo tuntuisi sittenkin ihan kivalta (toimii vähän isomman lapsen kohdalla, 1v ei välttämättä vielä hoksaa).
Negapeukuttajat, jos teiltä taapero sanoo "ei" ja yrittää karata leluille kun yritätte pestä hampaat, päästättekö sylistä ja toteatte että "noh, ei se halunnutkaan, odotellaan josko joskus haluaisi"?
Kyllä se niin on, että pientä lasta pitää joskus pakottaa/estää. Se on aikuisen vastuu. Ei väkivalloin, vaan lempeällä jämäkkyydellä. Lapsi huomaa, että tästä ei edetä ennen kuin tämä homma on tehty, ja sen jälkeen että kas, tästä selvittiinkin ja nyt päästään tekemään jotain muuta.
Alapeukku siitä, että kehotat pienen lapsen kohdalla lähteä vähissä vaatteissa, samoin siitä, että sulla on keskiössä ajatus siitä, että vanhemmuus on jonkinlaista valtataistelua, tai että lapsi jotenkin pyrkii ottamaan vallan, sen sijaan, että kehotat pohtimaan sitä, mistä lähtöjen hankaluus johtuu (koska jostainhan se johtuu).
Toinen viestini ketjuun oli juuri yksi niistä joissa kehotettiin pohtimaan miksi lähtö tuntuu lapsesta epämukavalta. Mutta silloin kun se lähdön hetki on, niin silloin lapsi puetaan eikä päästetä leikkimään (tai joustetaan sään salliessa ihanteellisen pukeutumisen vaatimuksista lapsen hyvinvointia vaarantamatta).
Ei vanhemmuus ole valtataistelua jos aikuinen ei jätä lapsen vastuulle asioita, joista lapsi ei vielä ole kypsä ottamaan vastuuta tai edes harjoittelemaan sitä.
Tutkituttaisin ainakin tuon autismin. Terve lapsi hyvin harvoin protestoi siirtymätilanteita vaan yleensä siihen liittyy juuri autismi tai esim. ADD tai ADHD.